Säälittekö te yksinäisiä ihmisiä?

Säälin. Olen itsekin yksinäinen.

Noh ensinnäkin yksin oleva ei vättämättä ole yksinäinen, kun taas seurapiirihai voi olla hyvinkin yksinäinen. Eli en oikeastaan sääli kun en voi tietää kuka on yksinäinen ja kuka ei. Kukaan tutuistani ei ole valittanut ikinä olevansa yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Usein yksinäisyys ei ole valinta, joidenkin meistä kohdalla se on pakonomainen tila, johon olemme ajautuneet ja josta on hankala päästä ulos. Minua on aina syrjitty mm. hiljaisuuteni ja ulkonäköni takia, ja tämä alkoi ja tarhaikäisenä. Nämä ovat asioita joita en voi muuttaa itsessäni.

Okei, et voi muuttaa juuri noita ominaisuuksia ja asioita itsessäsi, Mutta voit kyllä muuttaa Suhtautumistasi noihin persoonassasi oleviin ominaisuuksiin! Olen itse kävelevä esimerkki siitä miten voi lapsuuden ja nuoruuden elämää lamaavasta ujoudesta päästä yli. Okei mua ei ole ulkonäön takia koskaan syrjitty joten en siihen voi sanoa juuta enkä jaata. Ujouttani on kyllä sitäkin enemmän mollattu kouluaikoina. 

Jotenkin saan vaikutelman, että olet vielä nuori ihminen. Nuorena ihminen on itse itselleen se kaikkein raain. En voi mitään muuta sinulle sanoa lohduksi kuin sen, että ujous ja ulkonäköasiat oikeasti helpottavat mitä vanhemmaksi kasvat. Älä ole liian ankara itsellesi! Kaikki me täällä maapallolla vaan pyristellään ja yritetään selviytyä mahdollisuuksiemme mukaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin. Omasta mielestä yksinäisyys on pahempaa kuin köyhyys, ainakin Suomessa

Ok. Kerrotko missä mielessä ja mihin kokemuksiin perustuu tuo sinun kommenttisi?

Kaikki ihmiset kun ei koe "yksinäisyyttä" samalla tavalla kuin sinä. 

Kyllä, itse olen ns. yksinäinen eli ei ole kavereita. Vaan en "koe" itseäni yksinäiseksi. Olen huomannut, että muut ihmiset mielellään määrittelevät minut yksinäiseksi ja joskus jopa säälivät sen takia.

Ihmettelen itsekseni (eli yksinäni) asiaa ja en ymmärrä miksi minun kuuluu kokea olevani yksinäinen vaikka en sitä ole. Mulle riittää aivan hyvin se, että asun omassa kodissani, harrastelen sitä mitä tykkään, mulla on kaksi rakasta kissaa ja maailman rakkain mies ja perhe.

Ehkäpä juuri sinä "säälijä-henkilö" koet itsesi yksinäiseksi!  Sua rupeaa ahdistamaan siinä samassa kun huomaat ettei sun huomispäivään ole "buukattuna" yhden yhtä kahvittelua/ tapaamista/ blogi-päivitystä/ lounasta/ sushia/ parturia/ joogaa/ salia/ golfia/ puutarhanhoitoa/ brunssia/ shoppailua/ isoäidin nimpparia/ marsun hautajaisia/ kissanristiäisiä/ roskien viemistä/ venyttelyä/  some-kuvaus-häppeninkiä suomen syksyssä/ Ikea-reissua/ laskuvarjohyppyä/ leffaa ym...

Mä voin ihan aidosti sanoa, että olen täysin Tyytyväinen yksinäisyyteeni enkä kaipaa yhtään mitään noista ylläolevista enkä muutakaan. Otan huomenna hyvän kirjan käteen ja... nautin :)

Voi olla yksinäinen, vaikka olisi seuraa jatkuvasti. Toisaalta erakko voi olla ei-yksinäinen. Tekstisi perusteella et ole yksinäinen. Tarkoitin ihmisiä, jotka tuntevat tuskaa yksinolostaan. Eivät löydä mieleistään seuraa - sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät tai seuraa ylipäänsä, vaikka haluaisivat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta kokemus yksinäisyydestä vaihtelee paljon ihmisestä toiseen. Minä olen varmasti kaikkien ympärilläni olevien ihmisten ja läheisteni silmissä yksinäinen, mutta itse en koe asiaa siten. Nuorempana otin paineita asiasta, mutta enää en.

Yksin ollessani en "koe olevani yksinäinen". Nautin omasta ajastani ja olen tottunut viettämään aikani itseni kanssa. Se tilanne milloin oikeasti koen olevani yksinäinen on muiden ihmisten parissa. Silloin nousee mieleen se olenko jotenkin poikkeava kun oikeasti viihdyn itsekseni? Seuraavana päivänä muistan taas, että hä? olen täysin tyytyväinen elämääni näin. En halua täyttää kalenteriani viikoksi eteenpäin tapaamisilla enkä kahvitteluilla vaan teen kunakin päivänä sitä mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan. 

En mikään täysin erakkokaan ole vaan mulla on elämässä tärkeintä miesystävä ja kaksi kissaa sekä tietysti perhe. Miehen perhe on myös tullut itselleni läheiseksi ja tykkään viettää aikaa heidän kanssaan. Kohtuudella tosin. 

En oikeastaan ymmärrä miksi yksinäisyyttä pitäisi "hävetä". Itselläni kesti noin 30 vuotta tuonkin tajuamiseen. Nyt elän juuri siten kuin itse haluan ja olen tyytyväinen elämääni.

Tsemppiä kaikille itsensä yksinäisiksi kokeville! 

Erikoista että vastaat kertoen olevasi yksinäinen, ja viihtyväsi niin. Miten luulet, jos sinulla ei olisi esimerkiksi kahteenkymmeneen vuoteen mitään tuollaisia tapaamisia ja kahvitteluita, ei töitä, ei miesystävää eikä perhettä/et asu heidän kanssaan ja tapaat vain harvoin?

En toki tiedä millaista yksinäisyyttä ap ajoi takaa, ja missä näitä yksinäisiä voi havaita. Minä näen käytännössä viikoittain tai harvemmin ihmisiä kaupassa käydessäni, enkä tiedä heidän elämästään yhtään mitään.

t. 3

Minulla ei ole noista mitään (ei aviopuolisoa, lemmikkiä) ja viimeiset fyysiset kaveri suhteet on jostain vuodelta peruskoulu.

Ainoat tutut on läheiset ja jotkut nettituttavat. Ikää jo melkein 30. En minäkään mikään erakko ole mutta juuri itselläkin tuo yksinäisyys, tunne siitä (en ole kuin muut) nousee vain muiden seurassa. Kun olen taas yksin ja teen omia juttujani tunnen olevani vapaa ja minä. Muiden seurassa kaikki tuntuu aina vähän teennäiseltä ja että olen yksin. En suoraan sanottuna pahemmin kaipaa sosiaalisuutta enkä sääli itseäni sen vuoksi. T. Eri

Säälin vastentahtoisesti yksinäisiä. Säälin erityisesti esim. koululaisia ja opiskelijoita, jotka ovat kaikkien porukoiden ulkopuolella, ilman yhtäkään ystävää ja kärsivät siitä.

Olen itse hyvin introvertti enkä juuri kaipaa seuraa, mutta minulla on aina ollut 1-2 läheistä ystävää. Uskoisin, että useimmat introvertitkin kärsivät, jos heillä ei ole yhtään ystävää. On tietysti sellaisiakin yksilöitä, jotka eivät kärsi totaalisesta yksinäisyydestä.

"Sääli" tarkoittaa siis myötämielistä ja -tuntoista suhtautumista huonommassa asemassa (tarkasteltavassa asiassa; jossain toisessa asiassa säälimisen kohde saattaa olla taas paremmassa asemassa kuin säälijä) olevaa kohtaan, halua auttaa, tukea, rohkaista jne. Sääli ei ole sairautta.

En. Olen itsekin varmasti monen mielestä tosi yksinäisen oloinen ihminen, vaikka minulla on mies ja lapsi. Totuus vaan on, etten oikeastaan kaipaa ympärilleni hirveästi ihmisiä. Viihdyn yksin ja siksi olen yleensä ihan vain yksin silloin, kun mies ja lapsi ovat poissa. Olen törmännyt mielipiteisiin, että se on muiden mielestä säälittävää. 

En tunne yhtään yksinäistä ja itse viihdyn oikein hyvin omissa oloissani. Tapaan ihmisiä silloin tällöin ja matkustan yksin koska se on kivaa, ei tarvitse ottaa toista huomioon.

Tunnen uteliaisuutta ja kiinnostaisi tutustua, mutten uskalla tehdä aloitetta. Haluaisin tutustua lajitoveriin.

Vierailija kirjoitti:

Säälittekö te (etäisyyden päästä) niitä ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä ja ulkopuolisia kaikesta? Tunnette myötätunnon pilkahduksen, mutta sitten ajattelette, että onneksi tuossa en ole minä?

En minä sääli koska enhän minä voi tietää kuka on yksinäinen ja ulkopuolinen. Ihan idiootti aloitus nyt sulta ap. Tuohan edellyttää että tuntisi ihmisen niin hyvin että tietäisi nuo asiat, eikö vain?

Oisko sun kuitenkin kannattanut miettiä  tätä aloitus hieman pitemmälle kuin  mietit?

Vierailija kirjoitti:

En. Olen itsekin varmasti monen mielestä tosi yksinäisen oloinen ihminen, vaikka minulla on mies ja lapsi. Totuus vaan on, etten oikeastaan kaipaa ympärilleni hirveästi ihmisiä. Viihdyn yksin ja siksi olen yleensä ihan vain yksin silloin, kun mies ja lapsi ovat poissa. Olen törmännyt mielipiteisiin, että se on muiden mielestä säälittävää. 

Kirjoitat juuri siten kuin itse ajattelen :)

Yksinäisyyden Kokemukset vaihtelevat eri ihmisillä. Itsekin viihdyn täysin itsekseni silloin kun vaikka

mieheni lähtee illanviettoon eikä mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen. Tosiaankin tuntuu ajoittain (ei aina), että muilla ihmisillä on "mielipide munkin puolesta". Sitä kummeksun. Toisaalta taas jos "muut" haluavat tehdä asiasta ns. numeron niin siitä vaan... Eipä se minun elämääni muuksi muuta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Olen itsekin varmasti monen mielestä tosi yksinäisen oloinen ihminen, vaikka minulla on mies ja lapsi. Totuus vaan on, etten oikeastaan kaipaa ympärilleni hirveästi ihmisiä. Viihdyn yksin ja siksi olen yleensä ihan vain yksin silloin, kun mies ja lapsi ovat poissa. Olen törmännyt mielipiteisiin, että se on muiden mielestä säälittävää. 

Kirjoitat juuri siten kuin itse ajattelen :)

Yksinäisyyden Kokemukset vaihtelevat eri ihmisillä. Itsekin viihdyn täysin itsekseni silloin kun vaikka

mieheni lähtee illanviettoon eikä mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen. Tosiaankin tuntuu ajoittain (ei aina), että muilla ihmisillä on "mielipide munkin puolesta". Sitä kummeksun. Toisaalta taas jos "muut" haluavat tehdä asiasta ns. numeron niin siitä vaan... Eipä se minun elämääni muuksi muuta :)

Herrajumala, te siis nimitätte yksinäisyydeksi sitä kun joskus harvoin olette fyysisesti yksin :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Olen itsekin varmasti monen mielestä tosi yksinäisen oloinen ihminen, vaikka minulla on mies ja lapsi. Totuus vaan on, etten oikeastaan kaipaa ympärilleni hirveästi ihmisiä. Viihdyn yksin ja siksi olen yleensä ihan vain yksin silloin, kun mies ja lapsi ovat poissa. Olen törmännyt mielipiteisiin, että se on muiden mielestä säälittävää. 

Kirjoitat juuri siten kuin itse ajattelen :)

Yksinäisyyden Kokemukset vaihtelevat eri ihmisillä. Itsekin viihdyn täysin itsekseni silloin kun vaikka

mieheni lähtee illanviettoon eikä mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen. Tosiaankin tuntuu ajoittain (ei aina), että muilla ihmisillä on "mielipide munkin puolesta". Sitä kummeksun. Toisaalta taas jos "muut" haluavat tehdä asiasta ns. numeron niin siitä vaan... Eipä se minun elämääni muuksi muuta :)

Herrajumala, te siis nimitätte yksinäisyydeksi sitä kun joskus harvoin olette fyysisesti yksin :O

Mullekin yksinäinen ja yksin ovat eri asioita. Käyn yleensä vessassa yksin, mutta en koe pöntöllä istuessani itseäni yksinäiseksi. Ihminen voi siis olla yksin, vaikka ei olisikaan yksinäinen. Ja vastaavasti ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka ei olisikaan yksin.