Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä ärsyttää positiivinen ajattelutapa?
17.10.2017 |
Itse olen juuri sellainen, että pyrin lähes aina ajattelemaan positiivisesti. En tykkää yhtään märehtiä asioita, tai valittaa milloin mistäkin. Tuntuu että usein ihmisiä ärsyttää se, jos ei siihen valitukseen lähde mukaan, tai nyökyttele ja ymmärrä valittajaa. Enkä nyt tarkoita mitään oikeasti kamalia asioita, kuten läheisen kuolemaa, tai masentuneisuutta. Eikö elämä olisi paljon mielekkäämpää ja mukavempaa kun ei aina valittaisi jostain?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka positiiviset ikinä valita? Eräskin esittää niin positiivista muttei taida edes itse huomata valittamistaan. On kallista remonttia eikö tahdo rahat riittää, lapsi valvotti yöllä ja nyt väsyttää, on se niin rankkaa kun kenkäkin hajosi ja ja ja...
Kyllä kaikkia harmittaa joskus ja tulee valitettua :) Jos vaikka pudotan lattialle hienon ja kalliin astian, ja se menee rikki, niin tottakai mua harmittaa ja saatan jopa valittaakin. Mutta pääsen asiasta nopeasti eteenpäin. En jää vihaiseksi ja ala märehtimään asiaa, esim "noniin nyt en voi sitten ostaa sitä uutta takkia kun täytyy ostaa uusi kulho just joo tosi kiva, aina mulle käy näin ja oon kyllä tosi kömpelö ja miksi minua näin kohdellaan" :D Näin niinkuin karrikoidusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen pakkonauraminen ja kikattelu ei ole positiivisuutta. Varsinkin, jos sitä pitää tehdä koko ajan ja jos joku ei tee niin häntä katsotaan kieroon.
No ei tuolla kyllä ole mitään tekemistä positiivisen ajattelun kanssa :) Pakkonauraminen ja kikattelu kuulostaa enemmänkin huomion hakemiselta.
Tutustuin positiiviseen tyyppiin, oli jotenkin aivan hurmaavan epäsuomalaista kun hän iloitsi meidän iloista, kehui kaikkea ihanaksi eikä koskaan lytännyt mitään.
Syvällistä suhdetta häneen ei kuitenkaan voinut luoda koska kaikkeen vähänkään negatiiviseen hän ei sitten kommentoinut mitään. Kun kerroin että äitini kuoli muutama vuosi sitten, hän meni ihan lukkoon. Myöskään oman elämänsä negatiivisista puolista hän ei halua puhua. Enkä tarkoita että mulle pitäisi kaikki asiansa kertoa, mutta kun hänelle ei koskaan kuulunut mitään vähänkään huonoa.
Ulkopuolinen kuitenkin näki että heillä oli monesaa mielessä rankkaa.
Jotenkin lukossa oleva ihminen, vaikka oikeasti ihana onkin. Lapsensa kasvatti hirveän sokerikuorrutteisesti, huvituksesta ja ihanuudesta toiseen vaan. Toivottavasti antaa lapsilleen oikeuden olla vihainen ja surullinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka positiiviset ikinä valita? Eräskin esittää niin positiivista muttei taida edes itse huomata valittamistaan. On kallista remonttia eikö tahdo rahat riittää, lapsi valvotti yöllä ja nyt väsyttää, on se niin rankkaa kun kenkäkin hajosi ja ja ja...
Kyllä kaikkia harmittaa joskus ja tulee valitettua :) Jos vaikka pudotan lattialle hienon ja kalliin astian, ja se menee rikki, niin tottakai mua harmittaa ja saatan jopa valittaakin. Mutta pääsen asiasta nopeasti eteenpäin. En jää vihaiseksi ja ala märehtimään asiaa, esim "noniin nyt en voi sitten ostaa sitä uutta takkia kun täytyy ostaa uusi kulho just joo tosi kiva, aina mulle käy näin ja oon kyllä tosi kömpelö ja miksi minua näin kohdellaan" :D Näin niinkuin karrikoidusti.
Etuoijeutetuilla ihmisillä onkin varmasti vaikea eläytyä siihen kun pitää valita takin ja jonkun muun yhtä tärkeän asian välillä. Kulho tuskin on sellainen mutta koettakkas vähän harjoitella sitä empatiaa.
Smurffeissa hauskin on Ärjy-smurffi. Se VIHAA kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihailen niitä ihmisiä, joiden hyvä olo ja fiilis tarttuu muihin ihmisiin. Tiedättekö sen ihmistyypin, jonka seurassa on vaan niin hyvä olla?
Ja sitten se mutta: jos ihmisellä on tarve korostaa mitä tahansa piirrettä itsessään, se ei tunnu aidolta. Oli se sitten positiivisuus, suoraan puhuminen, vegaanisuus, urheilullisuus, suvaitsevaisuus yms. Nämä tyypit innokkaasti tuomitsevat muut ihmiset, jotka eivät ole samanlaisia kuin he ja jakavat omia mielipiteitään totuuksina. Ei ymmärretä erilaisuutta.
Mua ei ärsytä ne oikeasti positiiviset ihmiset, jotka huomaa kilometrin päähän! Ne, joiden nauru tarttuu, ja joiden pelkkä olemassa olo tekee maailmasta paremman paikan. Mua ärsyttää ne teko-positiiviset, jotka kertovat kaikille kuinka he ovat niin helvetin positiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka positiiviset ikinä valita? Eräskin esittää niin positiivista muttei taida edes itse huomata valittamistaan. On kallista remonttia eikö tahdo rahat riittää, lapsi valvotti yöllä ja nyt väsyttää, on se niin rankkaa kun kenkäkin hajosi ja ja ja...
Kyllä kaikkia harmittaa joskus ja tulee valitettua :) Jos vaikka pudotan lattialle hienon ja kalliin astian, ja se menee rikki, niin tottakai mua harmittaa ja saatan jopa valittaakin. Mutta pääsen asiasta nopeasti eteenpäin. En jää vihaiseksi ja ala märehtimään asiaa, esim "noniin nyt en voi sitten ostaa sitä uutta takkia kun täytyy ostaa uusi kulho just joo tosi kiva, aina mulle käy näin ja oon kyllä tosi kömpelö ja miksi minua näin kohdellaan" :D Näin niinkuin karrikoidusti.
No niin, tulihan se sieltä. Kaikki valittaa joskus. Tuo positiivari nimenomaan jauhaa noista samoista asioista moneen kertaan. Itse olen mieluummin hiljaa kuin valitan hänelle mistään. Hän kun valitti siitä että ihmiset aina valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella meistä on omat surumme ja murheemme. Toiset tykkäävät velloa niissä, toisen tykkäävät selviytyä niistä.
Ei se positiivisuus ihmisiä ärsytä, ellei sitä tyrkytä muillekin, ja jos osoittaa ymmärtämystä niitä kohtaan jotka eivät halua ainakaan juuri sillä hetkellä olla positiivisia. Sitten, jos taas alkaa kevytkenkäisesti piristämään ja tsemppaamaan ihmistä joka juuri nyt kierii masennuksessa, varmasti ärsyttää.
Ihmiset kun on erilaisia. Esim. itselleni tekee joskus psyykkisesti tosi hyvää oikein liioitella ongelmiani ja kieriä niissä pohjamutia myöten. Lopulta liioittelu ja kieriskely menee niin pitkälle että se alkaa itsestäkin vaikuttaa naurettavalta, varsinkin jos alkusyy on jokin pikkuongelma. Ja sitten tilanne laukeaa. Mutta mulla ei toimi yhtään se, että yrittäisin pinnallisen mieleni avulla psyykata itseni aurinkoisemmalle mielialalle, se alkaa vaan vituttaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella meistä on omat surumme ja murheemme. Toiset tykkäävät velloa niissä, toisen tykkäävät selviytyä niistä.
Tai molempia. Minä tykkäään velloa, ja aina olen selviytynyt ja selviydyn jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihailen niitä ihmisiä, joiden hyvä olo ja fiilis tarttuu muihin ihmisiin. Tiedättekö sen ihmistyypin, jonka seurassa on vaan niin hyvä olla?
Ja sitten se mutta: jos ihmisellä on tarve korostaa mitä tahansa piirrettä itsessään, se ei tunnu aidolta. Oli se sitten positiivisuus, suoraan puhuminen, vegaanisuus, urheilullisuus, suvaitsevaisuus yms. Nämä tyypit innokkaasti tuomitsevat muut ihmiset, jotka eivät ole samanlaisia kuin he ja jakavat omia mielipiteitään totuuksina. Ei ymmärretä erilaisuutta.
Mua ei ärsytä ne oikeasti positiiviset ihmiset, jotka huomaa kilometrin päähän! Ne, joiden nauru tarttuu, ja joiden pelkkä olemassa olo tekee maailmasta paremman paikan. Mua ärsyttää ne teko-positiiviset, jotka kertovat kaikille kuinka he ovat niin helvetin positiivisia.
Samaa mieltä olen. Tekopositiiviset tekevät maailmasta oikeasti huonomman paikan. Ei oikein tiedä pitääkö itsekin nyt esittää jotain takaisin. Pitääkö väkisin väännetyille vitseille nauraa jottei vain olisi vihaisen oloinen. Miksei vaan voi olla oma itsensä. En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää, kun en saa masentuneena olla rauhassa. Aina pitäisi hymyillä jonkun ylipositiivisen tyhmille jutuille. He saavat minun puolesta olla mitä ovat kunhan hyväksyvät minut tällaisena kuin olen. En ole tyrkyttämässä seuraani kenellekään ja tulen vain vihaiseksi jos joku tunkee iholleni lässytään jostain asenteesta. Ihan kuin hänen sanansa nyt yhtäkkiä parantaisivat minut. Eli vastakysymys, miksi en saisi olla naama norsun veellä jos siltä tuntuu?
Tottakai saat olla ihan miten haluat, kunhan et vahingoita muita ihmisiä. Ja sinun tapauksessa, jos sairastat masennusta, niin ymmärrän negatiivisuutesi. Sinulla on sairaus, hyvin ikävä sairaus. Jokainen saa olla naama väärinpäin jos siltä tuntuu, mutta itse en sitä ymmärrä. Eikö se ole kamalan raskasta olla aina huonolla tuulella? (En nyt tarkoita sinua, koska sinulla on masennus).
Kuinka sitten voisi muuttaa asennettaan positiiviseksi, jos on yksinäinen ja on negatiiviseen kierteeseen ajautunut?
Tässähän se ongelma on.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella meistä on omat surumme ja murheemme. Toiset tykkäävät velloa niissä, toisen tykkäävät selviytyä niistä.
Mutta toisilla niitä on elämänvarrella enemmän kuin toisilla ja aiemmin kuin toisilla.
Mutta sydän on oikealla <3 Hyväosaisilla on kultalusikka perseessä syntyessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää, kun en saa masentuneena olla rauhassa. Aina pitäisi hymyillä jonkun ylipositiivisen tyhmille jutuille. He saavat minun puolesta olla mitä ovat kunhan hyväksyvät minut tällaisena kuin olen. En ole tyrkyttämässä seuraani kenellekään ja tulen vain vihaiseksi jos joku tunkee iholleni lässytään jostain asenteesta. Ihan kuin hänen sanansa nyt yhtäkkiä parantaisivat minut. Eli vastakysymys, miksi en saisi olla naama norsun veellä jos siltä tuntuu?
Tottakai saat olla ihan miten haluat, kunhan et vahingoita muita ihmisiä. Ja sinun tapauksessa, jos sairastat masennusta, niin ymmärrän negatiivisuutesi. Sinulla on sairaus, hyvin ikävä sairaus. Jokainen saa olla naama väärinpäin jos siltä tuntuu, mutta itse en sitä ymmärrä. Eikö se ole kamalan raskasta olla aina huonolla tuulella? (En nyt tarkoita sinua, koska sinulla on masennus).
Kuinka sitten voisi muuttaa asennettaan positiiviseksi, jos on yksinäinen ja on negatiiviseen kierteeseen ajautunut?
Tässähän se ongelma on.
Samaa ihmettelen minäkin. Ja oon yrittänyt saada vaikka kuinka monta kertaa ihmisiä lähtemään tapaamisiin, mutta kukaan ei lähde.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, positiivisuuttakin on niin monenlaista. Mun tuttavani on positiivinen. Hän on ihana, hänen miehensä on ihana, hänen lapsenssa ovat ihania, hänen kotinsa on ihana. Hän on niin läpeensä ihana ja valoisa persoona.
MUTTA toisaalta melko helposti tuomitsee muita. Juhlissa soitettiin tylsää musiikkia (Se nyt vaan sattui olemaan juhlien sankarin lempimusiikkia). Uutta asuntoa ei meinannut löytyä kun kaikki oli ihan väärin remontoitu (ehkäpä remontin tehneen maun mukaa). Kiinteistönvälittäjät olivat kaikki konnia ja salaliitossa heitä kohtaan.
Mä en ole niin positiivinen mutta ymmärrän ehkä paremmin ettei maailma pyöri mun haluamalla tavalla ja mun ja lähipiirini navan ympärillä =)
Ei tuo nyt kovin positiiviselta kuulosta. Pikemminkin siltä että kaikki on huonosti, ja itse perheineen maailman paras ja täydellisin. Aika toksista.
Siksi arvon AP koska juuri kuvailemasi kaltainen tapa on feikkiä hyvinvointia. Se on pahinta mielen myrkyttämistä.
Usein positiivisuutta hokevat ihmiset ovat enemmänkin naiiveja. Itsekin olin teininä positiivinen ja aina jos joku "valitti" ärsyynnyin. Ei se itse positiivisuus ärsytä, vaan enemmänkin lapsellinen optimistisuus. Siis se ettei osaa ajatella esim realistisesti tai jos esim on vaikea elämäntilanne ja toinen vain hokee kaikkia perus latteuksia. Itse kannatan elämässä realismia :D
"Tuntuu että usein ihmisiä ärsyttää se, jos ei siihen valitukseen lähde mukaan, tai nyökyttele ja ymmärrä valittajaa."
Eli siis käsket vain olla positiivinen, etkä osoita mitään myötätuntoa?
No totta kai tuo ärsyttää.
Vaikuttaa vähän siltä, että syyllistät muita siitä etteivät he ole riittävän positiivisia. Oikeasti se ei ole positiivisuutta, vaan haluat että kaikki olisivat iloisia ja lakaistaisiin asiat maton alle, ettei tarvitse kuunnella toisten valitusta.
Arvostan äärettömän paljon myönteistä ajattelua, joka yhdistyy kriittisyyteen ja ongelmanratkaisuun.
Sellaisenaan positiivisuus ei usein ymmärrä ongelmia.
Esim: joku tekee työtä tehtävissä, joissa on raskas kiire ja liian vähän työntekijöitä.
”Muista heilutella varpaita välillä!” on aika paska kannustus. 😂
Säästä puhuminen nyt on vain small talkia jonka tarkoitus nimenomaan ei ole ruotia syntyjä syviä vaan ylläpitää ihmissuhteita puhumatta syntyjä syviä. Älkää olko niin tiukkapipoisia positiivisuuden kanssa oikeasti. Ihmisen ei ole pakko rakastaa sitä että on kylmä ja vettä sataa vaakatasossa. Relatkaa.