Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä ärsyttää positiivinen ajattelutapa?
17.10.2017 |
Itse olen juuri sellainen, että pyrin lähes aina ajattelemaan positiivisesti. En tykkää yhtään märehtiä asioita, tai valittaa milloin mistäkin. Tuntuu että usein ihmisiä ärsyttää se, jos ei siihen valitukseen lähde mukaan, tai nyökyttele ja ymmärrä valittajaa. Enkä nyt tarkoita mitään oikeasti kamalia asioita, kuten läheisen kuolemaa, tai masentuneisuutta. Eikö elämä olisi paljon mielekkäämpää ja mukavempaa kun ei aina valittaisi jostain?
Kommentit (55)
Minkä somessa esim huomaa, on se että positiivisuus ajatellaan sellaisena jatkuvana hymynä naamalla ja että mistään ei valiteta ja kaikessa nähdään aina vain ne parhaat puolet. Se on todellisuudessa totuuden vääristämistä. Aito positiivisuus on sellainen voima joka ajaa ihmistä. Siitä ei tarvitse hokea muille jatkuvasti. Aidosti positiivinen ihminen ei näytä naamallaan feikkihymyä, vaan on aidosti kaikkia tunteita. Sen sijaan hän katsoo vastoinkäymisiä silmästä silmään ja jatkaa elämää eteenpäin toiveikkaana. Se on mielestäni positiivisuutta. Ei se että esitetään että mitöän ongelmia ei missään olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan yhtä ärsyttävää jos joku jauhaa asioiden hyvistä ja huonoista puolista. Minua eivät arkiset asiat yleensä hetkauta niin paljoa, että olisi tarpeen mitään kommentoida. Jos jotain ikävää tapahtuu niin en ala surkutella ja kerjätä sääliä, mutta en myöskään pakkopiristä ketään. Hyväksyn tilanteen hiljaa mielessäni, en lietso mitään.
Vielä ei ole kukaan suuttunut.
Negatiiviset ihmiset tuntee itsensä huonommiksi positiivisten ihmisten seurassa, siitä viha. On paljon helpompi ja mukavampi vain valittaa ja märehtiä ongelmiaan kuin yrittää oikeasti tehdä asioiden hyväksi mitään. Positiivinen ihminen todistaa, että asiat voi nähdä toisinkin ja ongelmille voi tehdäkin jotain jos haluaa. Näin positiivisesti ajatteleva vetää ikään kuin maton alta siltä valittajalta. Sellaiset ihmiset kannattaakin vain jättää omiin oloihinsa. He pyrkivät vetämään muutkin omiin helvetteihinsä, etteivät kokisi olevansa huonompia.
Minua ihan totaalisesti väsyttää se, että maailmassa on niin vähän hyvyyttä ja paljon pahuutta. Niin paskoja tyyppejä, muka tavallisuuden kaavussa. Itsekästä rahanhimoa (sen lauluja laulat kenen kädestä syöt moraalista viis), ollaan valmiita tekemään lähes mitä vain toisille, mutta itselle ei saakaan tehdä samaa. Kas kummaa tuota logiikkaa!
Joku positiivisuus ei paljon siis paina, ellei se ole myhäilyä ja naureskelua sille, kun toisen äiti on juuri kuollut.
Minä olen pessimistisen positiivinen. Kun odottaa kaikelta pahinta niin yllättyy iloisesti kun niin ei käykkään. Jos oikeasti käy jotain pahaa niin yleensä minä olen se tukipylväs muille. Esim. kerran jäätiin tien päälle ja minä toimin rohkaisijana (heitin läppää asiasta jne), jolloin muidenkin mieli keventyi ikävästä tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuokaan asia ole mustavalkoinen.
Periaatteessa positiivisuus on myönteinen asia, mutta joillain ihmisillä positiivisuuskin voi mennä yli kuormittavuuteen asti. Ihminen voi uskoa loppuun asti, että jokin täysin tuhoontuomittu ajatus/viritys/idea voi toimia ja hallita muita negatiivisuusleimoilla "Miksi olet aina noin negatiivinen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivisuuttakin on niin monenlaista. Itse inhoan syvästi sitä, että positiivisuudella siloitellaan kaikki. Jos olen vaikka tehnyt virheen töissä, laskenut jotain väärällä kaavalla ja tiedän sen, niin tullaan sanomaan että hyvin se meni! No eihän se nyt mennyt, kun tiedän asian! Tai jos läheinen on sairastunut ja asia kuitataan sillä, että tämä varmasti paranee. Eihän sitä tiedä edes lääkärit kuinka käy ja sitten tämä positivisti tulee kertomaan lopputuloksen.
Jotkut "positiiviset" ovat siis enemmän todellisuuspakoisia kuin positiivisia. Pahoista asioista ei saa puhua, ettei tule paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella meistä on omat surumme ja murheemme. Toiset tykkäävät velloa niissä, toisen tykkäävät selviytyä niistä.
Tai molempia. Minä tykkäään velloa, ja aina olen selviytynyt ja selviydyn jatkossakin.
Se vellominen voi olla hyvä asia, kun käsittelee ongelmaa ajan kanssa, hyväksyy negatiivisetkin asiat ongelmaan liittyen. Pahempaa on luulla positiivisella asenteella selviytyvänsä kaikesta ja sitten yhtäkkiä tuleekin stoppi, kun ei ole käsitellyt kunnolla omia negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole totuttu, kun suomalainen ajattelutapa yleensä negatiivinen
Hei, haastan teidät positiiviset ihmiset kenttätyöhön. Suomessa itsemurhia tehdään kauhean paljon! Menkää tekemään hyviä töitä; kuunnelkaa, tehkää hyvä teko, antakaa hyvä sana jne. Positiivinen asia on teko! Positiivisuus on muoti-ilmiö, siihen ei kannata hurahtaa. Mieluummin olen negatiivinen kuin turha parranpärisyttäjä. Ihmiset eivät ole olleet eivätkä ole nytkään hyviä, ehkä meillä on mahdollisuus kasvaa siihen suuntaan. Välinpitämättömyys on vaikuttavimpia asenteitamme; "En viitsi sinua kuunnella, kun rämmit elämäsi suossa, olisit positiivinen!" Näinkö maailma muuttuu paremmaksi? Tänne on tultu kasvamaan ja täyttämään oma paikka ja tekemään työtä, eikä filosofioita saarnaamaan! mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Olisi niin paljon helpompaa ajatella positiivisesti. Toivo on aina parempaa kuin epätoivo.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totuttu, kun suomalainen ajattelutapa yleensä negatiivinen
Tämä on valitettavan totta. Vaikea löytää suomalaisia kavereita, jotka eivät olisi negatiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ärsytä kaikkia, mutta jos on täysin tiedoton realiteeteista (ehdottaa hulluja toiselle) tai henkisistä asioista, psykologiasta, se ei luo riittävää kommunikaatiopohjaa.. Ihmisillä vaan on niin vakavia ongelmia terveydessä tai elämässä, tunteita, että haluaisivat käsitellä asian jonkun kanssa. Että heillekin tulisi se positiivisuus. Usein osa haluaisi kaverin joka tajuaa mistä kyse tai joku. Riippuu. Positiivisuus on minustakin muuten hyvä asia tai neutraali.
Tässä tulikin hyvin kiteytettynä. Jos ajattelee liian positiivisesti ja optimistisesti eikä ennakoi realistisesti, niin voi käydä huonosti. Mutta ei kai se haittaa joutua vammautuneena ja velkautuneena katuojaan asumaan, kun vaikka hampaat irvessä yhä vaan ajattelee positiivisesti sielläkin. Lapsilla positiivinen asenne on ihan hieno asia, mutta aikuisten toivoisi osaavan ajatella järki päässä.