Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä ärsyttää positiivinen ajattelutapa?
17.10.2017 |
Itse olen juuri sellainen, että pyrin lähes aina ajattelemaan positiivisesti. En tykkää yhtään märehtiä asioita, tai valittaa milloin mistäkin. Tuntuu että usein ihmisiä ärsyttää se, jos ei siihen valitukseen lähde mukaan, tai nyökyttele ja ymmärrä valittajaa. Enkä nyt tarkoita mitään oikeasti kamalia asioita, kuten läheisen kuolemaa, tai masentuneisuutta. Eikö elämä olisi paljon mielekkäämpää ja mukavempaa kun ei aina valittaisi jostain?
Kommentit (55)
Koska heitä ärsyttää ja ovat kateellisia.
Minäkin valitan töissä, mm. säästä ja kiireistä, mutta ei ne oikeasti mua häiritse. Pitää kuitenkin esittää vähän. Toisaalta sellainen "ei minulla mitään kiireitä ole heheheh" ja naama on kuin viulunkieli ja työaika aamuyöstä klo 3 ei ole enää oikein uskottavaa. Sellaisen kohdatessaan tekisi mieli sanoa, että sulle voisi tehdä pieni negatiivinen ajattelu hyvää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, positiivisuuttakin on niin monenlaista. Mun tuttavani on positiivinen. Hän on ihana, hänen miehensä on ihana, hänen lapsenssa ovat ihania, hänen kotinsa on ihana. Hän on niin läpeensä ihana ja valoisa persoona.
MUTTA toisaalta melko helposti tuomitsee muita. Juhlissa soitettiin tylsää musiikkia (Se nyt vaan sattui olemaan juhlien sankarin lempimusiikkia). Uutta asuntoa ei meinannut löytyä kun kaikki oli ihan väärin remontoitu (ehkäpä remontin tehneen maun mukaa). Kiinteistönvälittäjät olivat kaikki konnia ja salaliitossa heitä kohtaan.
Mä en ole niin positiivinen mutta ymmärrän ehkä paremmin ettei maailma pyöri mun haluamalla tavalla ja mun ja lähipiirini navan ympärillä =)
Vierailija kirjoitti:
Mä kans oon positiivinen ja joillekkin se on ihan käsittämötöntä. Pidetään joko leuhkana tai tyhmänä.. Pitäisi kulkee naama norsun veellä niin olisi parempi..
Niin. Tuntuu että se on jotenkin väärin olla positiivinen. En ymmärrä miksi pitäisi valittaa, olla vainoharhainen ja kiukkuinen. Tottakai meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä. Mutta en vaan mitenkään ymmärrä ainaisia valittajia. Välillä on jopa vaikea olla heidän seurassaan, kun en oikein tiedä miten heille vastailisi näihin valituksiin :)
Minua taas ärsyttää, kun en saa masentuneena olla rauhassa. Aina pitäisi hymyillä jonkun ylipositiivisen tyhmille jutuille. He saavat minun puolesta olla mitä ovat kunhan hyväksyvät minut tällaisena kuin olen. En ole tyrkyttämässä seuraani kenellekään ja tulen vain vihaiseksi jos joku tunkee iholleni lässytään jostain asenteesta. Ihan kuin hänen sanansa nyt yhtäkkiä parantaisivat minut. Eli vastakysymys, miksi en saisi olla naama norsun veellä jos siltä tuntuu?
Kai se riippuu siitä, millä tavalla toisen valitukseen suhtautuu. Itseäni huvittaa esim. sateesta valittaminen. Totean vain, että itse pidän sateesta, koska kosteaa ilmaa on hyvä hengittää. Jotenkin koitan sanoa aiheeseen jotain kuitenkin tai tarttua keskusteluun. Joillekin se pienestä valittaminen tuntuu olevan jonkinlainen tapa keskustella. Ehkä se pienestä purnaaminen purkaa jotain paineita. Jonkun elämä voi myös olla niin rankkaa, että pienetkin vastoinkäymiset ja ikävyydet tuntuvat isoilta. Itse koitan jotenkin myötäillä lähtemättä valitukseen mukaan.
Toisia ei voi muuttaa. Antaa niiden valittaa. Jotkut tuntuvat jotenkin tarvitsevan sitä valittamista ja jotakuta, jolle voi valittaa. Välillä näyttää siltä, että kunnon valitus esim. säästä jonkun toisen säästä valittajan kanssa piristää kumpaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää, kun en saa masentuneena olla rauhassa. Aina pitäisi hymyillä jonkun ylipositiivisen tyhmille jutuille. He saavat minun puolesta olla mitä ovat kunhan hyväksyvät minut tällaisena kuin olen. En ole tyrkyttämässä seuraani kenellekään ja tulen vain vihaiseksi jos joku tunkee iholleni lässytään jostain asenteesta. Ihan kuin hänen sanansa nyt yhtäkkiä parantaisivat minut. Eli vastakysymys, miksi en saisi olla naama norsun veellä jos siltä tuntuu?
Tottakai saat olla ihan miten haluat, kunhan et vahingoita muita ihmisiä. Ja sinun tapauksessa, jos sairastat masennusta, niin ymmärrän negatiivisuutesi. Sinulla on sairaus, hyvin ikävä sairaus. Jokainen saa olla naama väärinpäin jos siltä tuntuu, mutta itse en sitä ymmärrä. Eikö se ole kamalan raskasta olla aina huonolla tuulella? (En nyt tarkoita sinua, koska sinulla on masennus).
Eikö muka positiiviset ikinä valita? Eräskin esittää niin positiivista muttei taida edes itse huomata valittamistaan. On kallista remonttia eikö tahdo rahat riittää, lapsi valvotti yöllä ja nyt väsyttää, on se niin rankkaa kun kenkäkin hajosi ja ja ja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivisuus tarkoittaa yleensä muiden vaikeuksien vähättelyä.
Mulle tulee vaivautunut olo ihmisten seurassa, joilla on vain yksi tunnetila: se ilmenee teennäisenä hymynä.
En pidä epäaidoista ihmisistä.
Normaali ihminen uskaltaa näyttää tunteiden kirjon. Jo lapsena aistin valheellisuuden. Nyt aikuisena vielä herkemmin.
Joillain ihmisillä lasi on puoliksi tyhjä, joillain puoliksi täynnä. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Jotkut hakevat kaikesta jotain negatiivista, jotkut taas positiivista. Tuskin toisen positiivisuus ärsyttää yhtään sen enempää kuin toisen negatiivisuuskaan. Itse kuulun positiivisiin ja tulen huomattavasti paremmin toimeen toisten positiivisten kanssa kuin negatiivisten kanssa. Siksi ystäväpiiriini ei nykyisin enää kuulu negatiivisia. Töissä heihin törmää, mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole väärin olla positiivinen ja tykätä elämästään. Se sinänsä harvoin edes ärsyttää ketään. Tiedän, koska olen sellainen itse.
Sen sijaan meillä positiivisilla on usein taipumus ryhtyä neuvomaan ja besserwisseröimään siitä, kuinka muidenkin pitäisi tykätä elämästään ja miten tietyllä tavalla toisin toimimalla hekin voisivat olla positiivisia ja heidänkin elämä olisi kivaa. Se on meidän näkökulmasta luonnollista ja päivän selvää ja tietnkin pelkästään hyväntahtoista. Toisen osapuolen näkökulmasta se sen sijaan helposti vaikuttaa pätemiseltä ja arvostelulta: minä osaan hoitaa elämäni ihanasti, sinä et, mutta jos tekisit kuten minä... paitsi että useinkaan mun elämääni sopivat neuvot ja toimintatavat eivät oikeasti ole kovin helposti sovellettavissa toisen ihan toisenlaiseen elämään. Se on seikä ärsyttää. Tiedän, koska oln ihan liian usein sortunut tähänkin.
Monet positiiviset ihmiset ovat yksinkertaisia, jotka eivät ymmärrä asioita.
Positiivisella ajattelulla et sotaa pysty estämään, sen sijaan negatiivinen ihminen on varautunut jo pahimpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen pakkonauraminen ja kikattelu ei ole positiivisuutta. Varsinkin, jos sitä pitää tehdä koko ajan ja jos joku ei tee niin häntä katsotaan kieroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää, kun en saa masentuneena olla rauhassa. Aina pitäisi hymyillä jonkun ylipositiivisen tyhmille jutuille. He saavat minun puolesta olla mitä ovat kunhan hyväksyvät minut tällaisena kuin olen. En ole tyrkyttämässä seuraani kenellekään ja tulen vain vihaiseksi jos joku tunkee iholleni lässytään jostain asenteesta. Ihan kuin hänen sanansa nyt yhtäkkiä parantaisivat minut. Eli vastakysymys, miksi en saisi olla naama norsun veellä jos siltä tuntuu?
Tottakai saat olla ihan miten haluat, kunhan et vahingoita muita ihmisiä. Ja sinun tapauksessa, jos sairastat masennusta, niin ymmärrän negatiivisuutesi. Sinulla on sairaus, hyvin ikävä sairaus. Jokainen saa olla naama väärinpäin jos siltä tuntuu, mutta itse en sitä ymmärrä. Eikö se ole kamalan raskasta olla aina huonolla tuulella? (En nyt tarkoita sinua, koska sinulla on masennus).
En edes ole aina naama väärinpäin. Todella harvoin olen huonolla tuulella niin että se ulospäin näkyisi. En vaan ymmärrä miksi se on kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein positiivisilla ihmisillä on pari asiaa joihin heillä on intohimoinen mielipide, ja naurattaa kun se positiivisuus rapisee silmissä kun he kertovat miten "asiat ovat" tai pitäisi ainakin olla. Se on helppoa lallattaa kuinka on positiivinen mutta walk the walk on sitten aivan toinen asia.
Elämä on niin ihanaa, MUTTA
Negatiivisuus peitetään positiivisuuteen. Teeskennellään.
Vierailija kirjoitti:
Kai se riippuu siitä, millä tavalla toisen valitukseen suhtautuu. Itseäni huvittaa esim. sateesta valittaminen. Totean vain, että itse pidän sateesta, koska kosteaa ilmaa on hyvä hengittää. Jotenkin koitan sanoa aiheeseen jotain kuitenkin tai tarttua keskusteluun. Joillekin se pienestä valittaminen tuntuu olevan jonkinlainen tapa keskustella. Ehkä se pienestä purnaaminen purkaa jotain paineita. Jonkun elämä voi myös olla niin rankkaa, että pienetkin vastoinkäymiset ja ikävyydet tuntuvat isoilta. Itse koitan jotenkin myötäillä lähtemättä valitukseen mukaan.
Toisia ei voi muuttaa. Antaa niiden valittaa. Jotkut tuntuvat jotenkin tarvitsevan sitä valittamista ja jotakuta, jolle voi valittaa. Välillä näyttää siltä, että kunnon valitus esim. säästä jonkun toisen säästä valittajan kanssa piristää kumpaakin.
Jeesus.. voin ihan nähdä mairean hymysi ja nokkelan vastauksesi ja kuinka pudistelet päätäsi työpaikan "negoille". Tuo sateesta valittaminen ei ole negatiivisuutta, se on small talkia ja pientä puhetta, jota ihmiset käyttävät. Ei ole katsos aina tarpeen todeta tarkasti mielipidetään, kertoa vain faktoja ja ottaa kaikkea hyvin kirjaimellisesti ja vakavasti.
Tässäkin ketjussa huomaa jo näistä tulleista kommenteista, että positiivisuus todella ärsyttää ihmisiä. Eihän kukaan ole kieltänyt teitä olemasta pahalla tuulella. Positiiviset ihmiset kuvaatte tyhminä, ärsyttävinä, epäaitoina kikattelijoina. Positiivisuus tarkoittaa mulle sitä että yritän olla valittamatta asioista jotka eivät ole niin vakavia, olen muille ystävällinen ja ikävien asioiden sattuessa yritän lopulta kääntää negatiiviset tunteet positiivisiksi. Eli osaan kyllä itkeä, tuntea ahdistusta ja kiukkua, mutta lopulta pystyn käsittelemään te tunteet ja oppimaan asiasta jotain.
Enemmin räkänokastakin mies tullee, kuin aiva tyhjän, tyhjän naurajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se riippuu siitä, millä tavalla toisen valitukseen suhtautuu. Itseäni huvittaa esim. sateesta valittaminen. Totean vain, että itse pidän sateesta, koska kosteaa ilmaa on hyvä hengittää. Jotenkin koitan sanoa aiheeseen jotain kuitenkin tai tarttua keskusteluun. Joillekin se pienestä valittaminen tuntuu olevan jonkinlainen tapa keskustella. Ehkä se pienestä purnaaminen purkaa jotain paineita. Jonkun elämä voi myös olla niin rankkaa, että pienetkin vastoinkäymiset ja ikävyydet tuntuvat isoilta. Itse koitan jotenkin myötäillä lähtemättä valitukseen mukaan.
Toisia ei voi muuttaa. Antaa niiden valittaa. Jotkut tuntuvat jotenkin tarvitsevan sitä valittamista ja jotakuta, jolle voi valittaa. Välillä näyttää siltä, että kunnon valitus esim. säästä jonkun toisen säästä valittajan kanssa piristää kumpaakin.
Jeesus.. voin ihan nähdä mairean hymysi ja nokkelan vastauksesi ja kuinka pudistelet päätäsi työpaikan "negoille". Tuo sateesta valittaminen ei ole negatiivisuutta, se on small talkia ja pientä puhetta, jota ihmiset käyttävät. Ei ole katsos aina tarpeen todeta tarkasti mielipidetään, kertoa vain faktoja ja ottaa kaikkea hyvin kirjaimellisesti ja vakavasti.
Sori, mulla on asperger. Mulla on taipumus ottaa asiat kirjaimellisesti ja vakavasti. Olen kokeillut kaikenlaisia toimintatapoja, ja tämä toimii kohdallani niin, että kaikki kutakuinkin viihtyvät ja musta pidetään. Olen helposti vähän kömpelö. En välttämättä edes keksi mitään huonoa sanottavaa ja sehän vaikuttaisi oudolta, jos väkisin valittaisin small talkin vuoksi.
Mä kans oon positiivinen ja joillekkin se on ihan käsittämötöntä. Pidetään joko leuhkana tai tyhmänä.. Pitäisi kulkee naama norsun veellä niin olisi parempi..