Tänään metrossa nuori nainen ihan kamoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 vuotiaat ovat nuorimpia kaman käytössä. Joudun työssäni heitä kohtaamaan.

Joo Jyväskylässä sama juttu. Just oli lehdessä reportaasi siitä, miten täällä on huumeongelma nuorten keskuudessa räjähtänyt ihan käsiin ja huumeisiin liittyvät huostaanotot ja lastensuojeluasiat myös. Ala-asteikäiset nuorimpia käyttäjiä ja tosi nuoretkin myy itteensä rahottaakseen kaman käyttöö. 

Sote-alalla olevana myös nähnyt, miten parikymppisenä käyttäjänä ollaan niin suossa, että sieltä on aika mahdoton päästä ylös. Peruskoulun jälkeen ei mitään koulutusta, käyttö alkanut viimestään sillon yläasteella, sekasin vedetään kaikkea mitä käsiin saadaan, jatkuvia yliannostuksia ja sairaalahoitojaksoja niitten takia, hoitajille ja lääkäreille riehutaan ja haistatellaan, on C-hepatiitti, lähipiiri koostuu pelkästään muista käyttäjistä jne. Ja tosiaan aika iso osa on ihan normaaleista perheistä lähtöisin. 

Missäköhän syy? Nuorta ei saa laittaa laitokseen, koti on paras paikka, huostaanotot on bisnestä!! Nämä mielipiteet ovat pelkkää hallaa ja ongelmanuorten turmio. Mitä pahemmat ongelmat ovat, sen kovemmat rajat nuori tarvitsee. Vanhemmille rajon laitto ja niissä pysyminen voi olla jopa mahdotonta. Tarvitsemme takaisin oikeat nuorisokodit, joissa nuoret asuvat ja käyvät laitoksen omassa koulussa, jolloin opetukseen voidaan panostaa ja nuoren koulunkäyntiä seurata tarkoin. Nykyään nuoret kulkee kaupungilla ja käy normaali koulua, jossa kukaan ei pysty valvomaan mitä nuori tekee, tuleeko edes aamuisin kouluun!!

Huumeet ovat bisnes ja käyttäjiä halutaan lisää. Nuoret ovat hölmöjä ja kokeilunhaluisia, mutta nykyisellä erittäin huumemyönteisellä ilmapiirillä moni sellainenkin, joka aiemmin ei olisi aloittanut on manipuloitu ajattelemaan ettei huumeet ole vaarallisia tai niistä ei ole seurauksia, ainakaan heille. Aaveekin on täynnä huumepromojia, jotka sekä haluavat laillistaa, että lisätä käyttäjien määrää.

Monet nuoret ovat todellisuudessa siis ihan vain puhtaalla mainonnalla saatu huumeiden käyttäjiksi.

Viinaa vastaan on kampanjoita, mutta kuinka monta huumevastaista kampanjaa olet nähnyt Suomessa koskaan?

Viranomaisille näyttää sopivan, että osa nuoristamme ryhtyy käyttäjiksi. Kovienkin huumeiden.

Eikä monen perheen huumemyönteinen asenne todellakaan vähennä noiden nuorten kokeilunhaluja.

Koulukodit ja muut ovat vaan laastareja asialle, joka pitäisi ratkaista jo ihan vähentämällä aloittajien määrää. Koska tällä menolla noita laastareita ei vaan tule riittämään kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Auttamisesta, älkää missään nimessä ns. mahdollistako käyttöä MILLÄÄN tavalla! Sitten kun oikeasti joku haluaa kuiville ja normaaliin elämään, niin auttakaa kaikin tavoin. Sitä ennen ei mitään apuja ja yhteydet poikki. Tällainen voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta esim. vanhemmille. Käyttäjän pitää vajota pohjalle ja ponnistaa ylös, tai jäädä sinne. Joku logiikka tyyliin "ostan vain ruokaa" tekee hallaa sekin, koska nekin rahat voi käyttää kamaan millä ostaisi muuten ruokaa. Näitä hyvien perheiden ns. kermap**senistejä on nähty joille hankitaan asunnoista lähtien kaikki, koska halutaan auttaa jaloilleen ja kuultu miten kovasti aiotaan lopettaa käyttäminen. Kuinkas sitten käykään..

Nuorista naisista sen verran, että heitä on käyttäjissä laidasta laitaan. Myös ns. hyvien perheiden koulussa menestyviä kaunottaria jotka haluavat esim. kapinoida ja sitten siitä kapinasta ei enää ongelmakäytöksi muututtuaan pääsekään eroon. Myös ns. isähahmoa etsivät päätyvät helposti vanhemman diilerin leikkikaluiksi. Ei varmasti tarvitse kertoa tarkemmin mitä kaikkea tämä kuvio pitää sisällään.

Ja älkää pyörikö siellä kotona viinilasi kädessä ja rööki suussa. Aineet ovat eri, mutta lapsille ne antavat viestiä päihdemyönteisyydestä.

Mitä tulee tuohon huumeiden mainostamiseen keskustelupalstoilla yms. Niin aineet lailliseksi ja valvontaan pois rikollisten käsistä. Aineiden tuottaminen ei maksa mitään ja korkeat hinnat johtuvat nimenomaan laittomuudesta. Myös turhan hämäryyden ja romantisoinnin karsiminen aineiden ympäriltä on tärkeää. Tätä nimenomaan ei auta niiden pitäminen "kielletyn hedelmän" asemassa kaikenlaisen yliampuvan valistuksen avulla joka ei perustu tosiasioihin. Oikeastihan aineiden käyttäminen on lopulta todella rasittavaa, arkista ja tylsääkin touhua ensihuuman jälkeen. Työ josta ei pääse eroon.

Ja tämä Suomen täysin älytön päihdekulttuuri, jossa alkoholia ihannoidaan ja puliukoille lähinnä naureskellaan on lähinnä aikuisten aiheuttamaa ja ongelmallista, eikä esimerkiksi kenellekään. Elämme kaikkien aikojen alkoholiepidemian keskellä jo muutenkin. Tupakoinnin suhteen on onneksi saatu todella iso asennemuutos aikaan. T: Ex-heroinisti ja nyx-päihdetyöntekijä.

Voin kertoa lääkärinä, että ylläoleva on totta. Jos juot alkoa tai poltat tupakkaa lastesi edessä, olet erittäin päihdemyönteinen. Piste. Siinä on turha selittää jostain huumeista, kun kaikki on päihdyttäviä aineita. Ei ihmisaivot tunnista sitä päihteen laittomuutta tai laillisuutta. Kaikki ne on kemikaaleja, jolla pyritään muokkaamaan omaa psyykkistä olotilaa. Ja sama on näillä masennuslääkkeillä ja unilääkkeillä. Jos te vedätte jotain laillisia nappeja, niin aivan samanlaisia kemikaalikeijoja te olette. Kemiallisesti yritätte muuntaa tajuntaanne, että tuntuisi arki paremmalta. Käytöskaava on täysin sama, mikä narkkarilla. Narkkari vaan itse myöntää olevansa narkkari. Lääkeriippuvainen pitää itseään aina "erikoistapauksena, joka vaan tarvitsee käypähoitosuositusten vastaisen rauhoittavan lääkityksen jokapäivä".

Ja jos tosissaan puhutaan, niin ylivoimaisesti suurin lääkkeiden väärinkäyttäjäryhmä on ainakin omalla vastaanotollani juuri nämä keski-iän ohittaneet naiset "jotka ei vaan pärjää ilman bentsoja". Nämä naiset sitten kertoo jokaisen mahdollisen tarinan siten, että lääkeaineiden väärinkäyttö aina kielletään. "No muut käyttää niitä varmasti päihdetarkoituksessa, mutta minä en!". Sama. Tarina. Kaikilla. Aina. "Olen huomannut lääkkeen erittäin tarpeelliseksi." -Riippuvuus sinulle on syntynyt!

Kaikenkaikkiaan Suomi on erittäin päihdemyönteinen maa. Ja sitä päihdemyönteisyyttä kyllä eniten promoaa nämä punkkuäidit, tupakkaisit ja unilääkemummelit. Itselläni ei ole mitään masennuslääkityksiä vastaan, mutta kertoohan se jotain, kun se käyttö lisääntyy niin mielettömästi: nyt on tullut normiksi se, että omaa henkistä vointia hoidetaan aivoihin vaikuttavilla kemiallisilla aineilla. Laittomilla tai laillisilla.

Ihan jo mielialalääkkeistä vierottautuvat kertovat pitkäkestoisista ja ikävistä vierotusoireista. Ei kannata ihan kevyesti määrätä, jos normaali elämä välillä ahdistaa. Ei varmasti ole tarpeen koko isolle ryhmälle, joille noita määrätään. Siinä lääkäri on oikeassa. Mehiläisen psykiatri sai potkut, kun totesi saman ääneen, minkä käyttäjät jo tiesivät.

Alkoholin suhteen olen eri mieltä. Lasillinen ruoan kanssa tai saunajuoma ja normaali jutustelu on lapsen hyvä nähdä ja oppia. Siitä ei yhteiskunnassamme pääse mihinkään. Kännääminen onkin sitten toinen asia.

Eivätkä nuo bentsomummelit niistä lääkkeistä eroon pääse, kun on vuosikymmenet popsittu. Aikoinaan määrättiin heppoisin perustein. Eipä niistä yleensä isommin harmia kuitenkaan ole. Nappi päivässä linjan jos pitää.

Lisäksi täytyy ottaa huomioon, etteivät kaikki syö niitä itse! Päihderiippuvaiset väkivaltaiset lapset painostavat äitejään ja mummojaan hakemaan niitä heille, koska tietävät tuon ikä- ja sukupuoliluokan saavan niitä helpommin. Mummot seuloihin, onko varmasti mennyt omaan käyttöön? Lääkärin luulisi tietävän tämänkin ilmiön.

Minua on sukulainen yrittänyt painostaa hakemaan huumaavia lääkkeitä vastaanotolta, mitä itse en käytä, mutta hän väärinkäyttää ja yliannostelee. Ei ole varmaan tavattoman harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttamisesta, älkää missään nimessä ns. mahdollistako käyttöä MILLÄÄN tavalla! Sitten kun oikeasti joku haluaa kuiville ja normaaliin elämään, niin auttakaa kaikin tavoin. Sitä ennen ei mitään apuja ja yhteydet poikki. Tällainen voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta esim. vanhemmille. Käyttäjän pitää vajota pohjalle ja ponnistaa ylös, tai jäädä sinne. Joku logiikka tyyliin "ostan vain ruokaa" tekee hallaa sekin, koska nekin rahat voi käyttää kamaan millä ostaisi muuten ruokaa. Näitä hyvien perheiden ns. kermap**senistejä on nähty joille hankitaan asunnoista lähtien kaikki, koska halutaan auttaa jaloilleen ja kuultu miten kovasti aiotaan lopettaa käyttäminen. Kuinkas sitten käykään..

Nuorista naisista sen verran, että heitä on käyttäjissä laidasta laitaan. Myös ns. hyvien perheiden koulussa menestyviä kaunottaria jotka haluavat esim. kapinoida ja sitten siitä kapinasta ei enää ongelmakäytöksi muututtuaan pääsekään eroon. Myös ns. isähahmoa etsivät päätyvät helposti vanhemman diilerin leikkikaluiksi. Ei varmasti tarvitse kertoa tarkemmin mitä kaikkea tämä kuvio pitää sisällään.

Ja älkää pyörikö siellä kotona viinilasi kädessä ja rööki suussa. Aineet ovat eri, mutta lapsille ne antavat viestiä päihdemyönteisyydestä.

Mitä tulee tuohon huumeiden mainostamiseen keskustelupalstoilla yms. Niin aineet lailliseksi ja valvontaan pois rikollisten käsistä. Aineiden tuottaminen ei maksa mitään ja korkeat hinnat johtuvat nimenomaan laittomuudesta. Myös turhan hämäryyden ja romantisoinnin karsiminen aineiden ympäriltä on tärkeää. Tätä nimenomaan ei auta niiden pitäminen "kielletyn hedelmän" asemassa kaikenlaisen yliampuvan valistuksen avulla joka ei perustu tosiasioihin. Oikeastihan aineiden käyttäminen on lopulta todella rasittavaa, arkista ja tylsääkin touhua ensihuuman jälkeen. Työ josta ei pääse eroon.

Ja tämä Suomen täysin älytön päihdekulttuuri, jossa alkoholia ihannoidaan ja puliukoille lähinnä naureskellaan on lähinnä aikuisten aiheuttamaa ja ongelmallista, eikä esimerkiksi kenellekään. Elämme kaikkien aikojen alkoholiepidemian keskellä jo muutenkin. Tupakoinnin suhteen on onneksi saatu todella iso asennemuutos aikaan. T: Ex-heroinisti ja nyx-päihdetyöntekijä.

Voin kertoa lääkärinä, että ylläoleva on totta. Jos juot alkoa tai poltat tupakkaa lastesi edessä, olet erittäin päihdemyönteinen. Piste. Siinä on turha selittää jostain huumeista, kun kaikki on päihdyttäviä aineita. Ei ihmisaivot tunnista sitä päihteen laittomuutta tai laillisuutta. Kaikki ne on kemikaaleja, jolla pyritään muokkaamaan omaa psyykkistä olotilaa. Ja sama on näillä masennuslääkkeillä ja unilääkkeillä. Jos te vedätte jotain laillisia nappeja, niin aivan samanlaisia kemikaalikeijoja te olette. Kemiallisesti yritätte muuntaa tajuntaanne, että tuntuisi arki paremmalta. Käytöskaava on täysin sama, mikä narkkarilla. Narkkari vaan itse myöntää olevansa narkkari. Lääkeriippuvainen pitää itseään aina "erikoistapauksena, joka vaan tarvitsee käypähoitosuositusten vastaisen rauhoittavan lääkityksen jokapäivä".

Ja jos tosissaan puhutaan, niin ylivoimaisesti suurin lääkkeiden väärinkäyttäjäryhmä on ainakin omalla vastaanotollani juuri nämä keski-iän ohittaneet naiset "jotka ei vaan pärjää ilman bentsoja". Nämä naiset sitten kertoo jokaisen mahdollisen tarinan siten, että lääkeaineiden väärinkäyttö aina kielletään. "No muut käyttää niitä varmasti päihdetarkoituksessa, mutta minä en!". Sama. Tarina. Kaikilla. Aina. "Olen huomannut lääkkeen erittäin tarpeelliseksi." -Riippuvuus sinulle on syntynyt!

Kaikenkaikkiaan Suomi on erittäin päihdemyönteinen maa. Ja sitä päihdemyönteisyyttä kyllä eniten promoaa nämä punkkuäidit, tupakkaisit ja unilääkemummelit. Itselläni ei ole mitään masennuslääkityksiä vastaan, mutta kertoohan se jotain, kun se käyttö lisääntyy niin mielettömästi: nyt on tullut normiksi se, että omaa henkistä vointia hoidetaan aivoihin vaikuttavilla kemiallisilla aineilla. Laittomilla tai laillisilla.

Eh. Olen ihminen joka on koko elämänsä pelännyt ihan kaikkea ja olen se takia syrjäytynyt, terapiasta ja lukuisista ssri-lääkekokeiluista huolimatta. Ainoa mikä mulla on ikinä.auttanut on bentsot, mutta niitähän en ole vuosikymmeniin enää saanut. Käytin niin että otin neljäsosan kunnes se ei enää auttanut, sitten puoli, sitten kolme neljäsosaa, sitten kokonaisen, sitten rupesin laskemaan alaspäin kunnes olin hetken syömättä niin että voin aloittaa alusta. Ja jätin aina ottamatta kun pystyin. Tarkoituksena pystyä tekemään töitä kun päähän laskeutui rauha edes hetkeksi. Oliko tämä nyt sitä päihdekäyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttamisesta, älkää missään nimessä ns. mahdollistako käyttöä MILLÄÄN tavalla! Sitten kun oikeasti joku haluaa kuiville ja normaaliin elämään, niin auttakaa kaikin tavoin. Sitä ennen ei mitään apuja ja yhteydet poikki. Tällainen voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta esim. vanhemmille. Käyttäjän pitää vajota pohjalle ja ponnistaa ylös, tai jäädä sinne. Joku logiikka tyyliin "ostan vain ruokaa" tekee hallaa sekin, koska nekin rahat voi käyttää kamaan millä ostaisi muuten ruokaa. Näitä hyvien perheiden ns. kermap**senistejä on nähty joille hankitaan asunnoista lähtien kaikki, koska halutaan auttaa jaloilleen ja kuultu miten kovasti aiotaan lopettaa käyttäminen. Kuinkas sitten käykään..

Nuorista naisista sen verran, että heitä on käyttäjissä laidasta laitaan. Myös ns. hyvien perheiden koulussa menestyviä kaunottaria jotka haluavat esim. kapinoida ja sitten siitä kapinasta ei enää ongelmakäytöksi muututtuaan pääsekään eroon. Myös ns. isähahmoa etsivät päätyvät helposti vanhemman diilerin leikkikaluiksi. Ei varmasti tarvitse kertoa tarkemmin mitä kaikkea tämä kuvio pitää sisällään.

Ja älkää pyörikö siellä kotona viinilasi kädessä ja rööki suussa. Aineet ovat eri, mutta lapsille ne antavat viestiä päihdemyönteisyydestä.

Mitä tulee tuohon huumeiden mainostamiseen keskustelupalstoilla yms. Niin aineet lailliseksi ja valvontaan pois rikollisten käsistä. Aineiden tuottaminen ei maksa mitään ja korkeat hinnat johtuvat nimenomaan laittomuudesta. Myös turhan hämäryyden ja romantisoinnin karsiminen aineiden ympäriltä on tärkeää. Tätä nimenomaan ei auta niiden pitäminen "kielletyn hedelmän" asemassa kaikenlaisen yliampuvan valistuksen avulla joka ei perustu tosiasioihin. Oikeastihan aineiden käyttäminen on lopulta todella rasittavaa, arkista ja tylsääkin touhua ensihuuman jälkeen. Työ josta ei pääse eroon.

Ja tämä Suomen täysin älytön päihdekulttuuri, jossa alkoholia ihannoidaan ja puliukoille lähinnä naureskellaan on lähinnä aikuisten aiheuttamaa ja ongelmallista, eikä esimerkiksi kenellekään. Elämme kaikkien aikojen alkoholiepidemian keskellä jo muutenkin. Tupakoinnin suhteen on onneksi saatu todella iso asennemuutos aikaan. T: Ex-heroinisti ja nyx-päihdetyöntekijä.

Voin kertoa lääkärinä, että ylläoleva on totta. Jos juot alkoa tai poltat tupakkaa lastesi edessä, olet erittäin päihdemyönteinen. Piste. Siinä on turha selittää jostain huumeista, kun kaikki on päihdyttäviä aineita. Ei ihmisaivot tunnista sitä päihteen laittomuutta tai laillisuutta. Kaikki ne on kemikaaleja, jolla pyritään muokkaamaan omaa psyykkistä olotilaa. Ja sama on näillä masennuslääkkeillä ja unilääkkeillä. Jos te vedätte jotain laillisia nappeja, niin aivan samanlaisia kemikaalikeijoja te olette. Kemiallisesti yritätte muuntaa tajuntaanne, että tuntuisi arki paremmalta. Käytöskaava on täysin sama, mikä narkkarilla. Narkkari vaan itse myöntää olevansa narkkari. Lääkeriippuvainen pitää itseään aina "erikoistapauksena, joka vaan tarvitsee käypähoitosuositusten vastaisen rauhoittavan lääkityksen jokapäivä".

Ja jos tosissaan puhutaan, niin ylivoimaisesti suurin lääkkeiden väärinkäyttäjäryhmä on ainakin omalla vastaanotollani juuri nämä keski-iän ohittaneet naiset "jotka ei vaan pärjää ilman bentsoja". Nämä naiset sitten kertoo jokaisen mahdollisen tarinan siten, että lääkeaineiden väärinkäyttö aina kielletään. "No muut käyttää niitä varmasti päihdetarkoituksessa, mutta minä en!". Sama. Tarina. Kaikilla. Aina. "Olen huomannut lääkkeen erittäin tarpeelliseksi." -Riippuvuus sinulle on syntynyt!

Kaikenkaikkiaan Suomi on erittäin päihdemyönteinen maa. Ja sitä päihdemyönteisyyttä kyllä eniten promoaa nämä punkkuäidit, tupakkaisit ja unilääkemummelit. Itselläni ei ole mitään masennuslääkityksiä vastaan, mutta kertoohan se jotain, kun se käyttö lisääntyy niin mielettömästi: nyt on tullut normiksi se, että omaa henkistä vointia hoidetaan aivoihin vaikuttavilla kemiallisilla aineilla. Laittomilla tai laillisilla.

Tämäkin on asia, josta vaiettaan täysin. Heidän ei tietenkään tarvitse enää promota laillisuuden puolesta, koska ihan laillisestahan he noita aineita saavat apteekista haettua. Joten eipä heitä kauheasti tälläkään palstalla näy kertomassa bentsojen vaarattomuudesta.

Onko tämä nyt sitten epäreilua ja siksi pitäisi saada myös ne muutkin huumeet vapaaksi?Kas kun keski-ikäinen nainen saa ne laillisesti, niin onhan se vain kohtuus ja oikeus, että se 13-vuotiaskin  saa ne omat lempihuumeensa helposti, halvalla, turvallisesti ja laillisesti hankittua. 

Suomi on huume ja alkoholimyönteinen maa, eikä sitä oikeasti edes haluta muuttaa. 

Noissa televisionkin huumeilloissa on aina näitä puolustajia, mutta ei koskaan neurologeja tai edes niitä yliannostukseen kuolleiden äitejä. Ei lapsia, jotka elivät noiden huumevanhempien ja heidän kavereidensa ympäröiminä. Aina vaan se syöpäsairas kipuihinsa marihuanaa, lähellä kuolemaa oleva nuorukainen ja tietenkin poliisi. 

Se, että punkkuäiti promoaa, ei tarkoita etteikö moni muukin näytä sitä tällä hetkellä tekevän. Parhaillaankin jossain päin Suomea, jossain yläkoulussa tai ammattikoulussa esimerkiksi. Ehkä juuri selittäen kuinka hauskaa,vaaratonta ja helppoa se on. Ja varsinkin niin paljon siistimpää kuin alkoholi. Koska viina tai huumeet on pakollista, Suomessa, muuta vaihtoehtoa ei haluta edes ajatella ajanvietteeksi.  Päihteet kun tekevät siitä elämästä juuri hauskan ja siistin. Muu on vain teeskentelyä.

Sitä sattuu. Ja vaikeaa sieltä on ketään auttaa ylös. Helpompaa on ehkäistä ketään joutumasta sinne. Ystävät, perheen tuki ja jonkinlainen rutiini elämässä ovat tärkeitä. Vaikkapa mielenterveysongelmat, joihin ei saa apua, yksinäisyys tai huono työpaikka, jossa vietetyt päivät saavat ihmisen vihaamaan itseään, ovat oiva paikka aineille astua kuvioon. Koska kyllä, ne helpottavat oloa.

Minäkin olin menossa kovaa vauhtia pohjalle, kunnes eräs pitkäaikainen ystäväni sai viimein suorastaan painostettua minut kahville kanssaan. Ja voi että minä häpesin itseäni, kun tunsin, että minusta näkee kilometrien päähän, että olen sekaisin, enkä puhuessani tuntunut tavoittamaan mitään järkevää. Hän kuitenkin jatkoi "painostamistani" tapaamisiin, ja hänen kauttaan sain taas kiinni elämästäni.

Käyttöporukoissa kaikki muutkin ovat yhtä heikossa tilanteessa ja siellä se on arkea, heidän kanssaan ei tarvitse hävetä mitään. Mutta kun viettää aikaa jonkun kanssa, joka on tuntenut sinut 10 vuoden ajan silloin kun kaikki oli vielä hyvin... Se herättää miettimään, mitä itselle on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttamisesta, älkää missään nimessä ns. mahdollistako käyttöä MILLÄÄN tavalla! Sitten kun oikeasti joku haluaa kuiville ja normaaliin elämään, niin auttakaa kaikin tavoin. Sitä ennen ei mitään apuja ja yhteydet poikki. Tällainen voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta esim. vanhemmille. Käyttäjän pitää vajota pohjalle ja ponnistaa ylös, tai jäädä sinne. Joku logiikka tyyliin "ostan vain ruokaa" tekee hallaa sekin, koska nekin rahat voi käyttää kamaan millä ostaisi muuten ruokaa. Näitä hyvien perheiden ns. kermap**senistejä on nähty joille hankitaan asunnoista lähtien kaikki, koska halutaan auttaa jaloilleen ja kuultu miten kovasti aiotaan lopettaa käyttäminen. Kuinkas sitten käykään..

Nuorista naisista sen verran, että heitä on käyttäjissä laidasta laitaan. Myös ns. hyvien perheiden koulussa menestyviä kaunottaria jotka haluavat esim. kapinoida ja sitten siitä kapinasta ei enää ongelmakäytöksi muututtuaan pääsekään eroon. Myös ns. isähahmoa etsivät päätyvät helposti vanhemman diilerin leikkikaluiksi. Ei varmasti tarvitse kertoa tarkemmin mitä kaikkea tämä kuvio pitää sisällään.

Ja älkää pyörikö siellä kotona viinilasi kädessä ja rööki suussa. Aineet ovat eri, mutta lapsille ne antavat viestiä päihdemyönteisyydestä.

Mitä tulee tuohon huumeiden mainostamiseen keskustelupalstoilla yms. Niin aineet lailliseksi ja valvontaan pois rikollisten käsistä. Aineiden tuottaminen ei maksa mitään ja korkeat hinnat johtuvat nimenomaan laittomuudesta. Myös turhan hämäryyden ja romantisoinnin karsiminen aineiden ympäriltä on tärkeää. Tätä nimenomaan ei auta niiden pitäminen "kielletyn hedelmän" asemassa kaikenlaisen yliampuvan valistuksen avulla joka ei perustu tosiasioihin. Oikeastihan aineiden käyttäminen on lopulta todella rasittavaa, arkista ja tylsääkin touhua ensihuuman jälkeen. Työ josta ei pääse eroon.

Ja tämä Suomen täysin älytön päihdekulttuuri, jossa alkoholia ihannoidaan ja puliukoille lähinnä naureskellaan on lähinnä aikuisten aiheuttamaa ja ongelmallista, eikä esimerkiksi kenellekään. Elämme kaikkien aikojen alkoholiepidemian keskellä jo muutenkin. Tupakoinnin suhteen on onneksi saatu todella iso asennemuutos aikaan. T: Ex-heroinisti ja nyx-päihdetyöntekijä.

Voin kertoa lääkärinä, että ylläoleva on totta. Jos juot alkoa tai poltat tupakkaa lastesi edessä, olet erittäin päihdemyönteinen. Piste. Siinä on turha selittää jostain huumeista, kun kaikki on päihdyttäviä aineita. Ei ihmisaivot tunnista sitä päihteen laittomuutta tai laillisuutta. Kaikki ne on kemikaaleja, jolla pyritään muokkaamaan omaa psyykkistä olotilaa. Ja sama on näillä masennuslääkkeillä ja unilääkkeillä. Jos te vedätte jotain laillisia nappeja, niin aivan samanlaisia kemikaalikeijoja te olette. Kemiallisesti yritätte muuntaa tajuntaanne, että tuntuisi arki paremmalta. Käytöskaava on täysin sama, mikä narkkarilla. Narkkari vaan itse myöntää olevansa narkkari. Lääkeriippuvainen pitää itseään aina "erikoistapauksena, joka vaan tarvitsee käypähoitosuositusten vastaisen rauhoittavan lääkityksen jokapäivä".

Ja jos tosissaan puhutaan, niin ylivoimaisesti suurin lääkkeiden väärinkäyttäjäryhmä on ainakin omalla vastaanotollani juuri nämä keski-iän ohittaneet naiset "jotka ei vaan pärjää ilman bentsoja". Nämä naiset sitten kertoo jokaisen mahdollisen tarinan siten, että lääkeaineiden väärinkäyttö aina kielletään. "No muut käyttää niitä varmasti päihdetarkoituksessa, mutta minä en!". Sama. Tarina. Kaikilla. Aina. "Olen huomannut lääkkeen erittäin tarpeelliseksi." -Riippuvuus sinulle on syntynyt!

Kaikenkaikkiaan Suomi on erittäin päihdemyönteinen maa. Ja sitä päihdemyönteisyyttä kyllä eniten promoaa nämä punkkuäidit, tupakkaisit ja unilääkemummelit. Itselläni ei ole mitään masennuslääkityksiä vastaan, mutta kertoohan se jotain, kun se käyttö lisääntyy niin mielettömästi: nyt on tullut normiksi se, että omaa henkistä vointia hoidetaan aivoihin vaikuttavilla kemiallisilla aineilla. Laittomilla tai laillisilla.

Eh. Olen ihminen joka on koko elämänsä pelännyt ihan kaikkea ja olen se takia syrjäytynyt, terapiasta ja lukuisista ssri-lääkekokeiluista huolimatta. Ainoa mikä mulla on ikinä.auttanut on bentsot, mutta niitähän en ole vuosikymmeniin enää saanut. Käytin niin että otin neljäsosan kunnes se ei enää auttanut, sitten puoli, sitten kolme neljäsosaa, sitten kokonaisen, sitten rupesin laskemaan alaspäin kunnes olin hetken syömättä niin että voin aloittaa alusta. Ja jätin aina ottamatta kun pystyin. Tarkoituksena pystyä tekemään töitä kun päähän laskeutui rauha edes hetkeksi. Oliko tämä nyt sitä päihdekäyttöä?

Vastaan ohiksena, mutta ei kukaan huumeita vastustaja tarkoita, etteikö lääkkeitä tarvittaessa kuulu antaa. En sanoisi koskaan, että jollekin kovista säryistä kärsivälle ei kuuluisi antaa, vaikka morfiinia. Mutta monella kivut ovat jo aikoja sitten helittäneet tai pahimmillaan aikaansaadaan jopa vammoja,jotta niitä lääkkeitä vaan saataisiin.

Monella ihmisellä on "vammoja" joiden kanssa on vaikeaa elää. Otetaan vaikka sokea. Mutta pitäisikö meidän siksi täyttää heidät huumeilla? Tuntuisi ehkä paremmalta heistä. 

Sinun kohdallasi voi kysyä. Onko parempi muille, että olet työelämässä huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alla vai kotona ihan vaan au naturel? Ehkä sinun vain pitäisi hyväksyä, ettei sinun "vammallasi" ole vaan työelämään asiaa? Tai sitten pitää vaan yrittää etsiä jokin muu ratkaisu tai työ jota "vammasi" ei haittaa.

Sinäänsä tapauksesi on mielennkiintoinen, koska itse olen aina ajatellut, että se on juuri pelko, joka estää ihmistä käyttämästä huumaavia aineita. Pelko jäädä koukkuun, pelko seurauksista jne. Omasta mielestäni tuntuu hassualta, kuinka joku hakee turvaa asiasta, joka oikeasti saa aikaan pelottavia asioita.

Käyttäjät, oli mikä päihde sitten tahansa, eivät halua edes jonkun porukasta pääsevän kuiville tai raitistuvan. Sehän vain alleviivaisi omaa rappiotilaa, kun toisella alkaakin mennä hyvin. Kova on yritys houkutella takaisin käyttämään. Siksi moni noista joutuukin vaihtamaan kokonaan paikkakuntaa pysyäkseen selvänä. Tosin sielläkin kuulemma joku aina tunnistaa vanhan nistin jollakin niiden omalla koodistolla. Jälleen ensimmäinen on ilmainen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sattuu. Ja vaikeaa sieltä on ketään auttaa ylös. Helpompaa on ehkäistä ketään joutumasta sinne. Ystävät, perheen tuki ja jonkinlainen rutiini elämässä ovat tärkeitä. Vaikkapa mielenterveysongelmat, joihin ei saa apua, yksinäisyys tai huono työpaikka, jossa vietetyt päivät saavat ihmisen vihaamaan itseään, ovat oiva paikka aineille astua kuvioon. Koska kyllä, ne helpottavat oloa.

Minäkin olin menossa kovaa vauhtia pohjalle, kunnes eräs pitkäaikainen ystäväni sai viimein suorastaan painostettua minut kahville kanssaan. Ja voi että minä häpesin itseäni, kun tunsin, että minusta näkee kilometrien päähän, että olen sekaisin, enkä puhuessani tuntunut tavoittamaan mitään järkevää. Hän kuitenkin jatkoi "painostamistani" tapaamisiin, ja hänen kauttaan sain taas kiinni elämästäni.

Käyttöporukoissa kaikki muutkin ovat yhtä heikossa tilanteessa ja siellä se on arkea, heidän kanssaan ei tarvitse hävetä mitään. Mutta kun viettää aikaa jonkun kanssa, joka on tuntenut sinut 10 vuoden ajan silloin kun kaikki oli vielä hyvin... Se herättää miettimään, mitä itselle on tapahtunut.

Juuri näin. Itsekin ajattelen kuinka helpompaa olisi ehkäistä, mutta sitä ei jostain syystä haluta tehdä. Nyt trendinä on käyttää kaikki aika vaan laillistamisen promoamiseksi ja seurausten vähättely. Niinkuin noiden pikkupaikkakuntienkin massiivisella huumeongelmalla ei olisi mitään merkitystä. Ihan kuin noiden nuorten tulevaisuudella ei olisi niin väliä.

Nytkin siellä jossain Tuppulassa joku 5. luokkalainen istuu luokassaan ja joka muutaman vuoden päästä aloittaa huumeiden käytön. Mutta se ei ole mitään väistämätöntä. Haluttaessa noiden lasten ajatuksiin voidaan vielä vaikuttaa, mutta ei tällä huumemyönteisyydellä joka tällä hetkellä vallitsee.

Vierailija kirjoitti:

Sinäänsä tapauksesi on mielennkiintoinen, koska itse olen aina ajatellut, että se on juuri pelko, joka estää ihmistä käyttämästä huumaavia aineita. Pelko jäädä koukkuun, pelko seurauksista jne. Omasta mielestäni tuntuu hassualta, kuinka joku hakee turvaa asiasta, joka oikeasti saa aikaan pelottavia asioita.

No tottakai pelkäsin niin hemmetisti niitä. Siksi aloitin neljäsosalla ja lopetin yhteen pilleriin ja rupesin siinä vaiheessa vierottamaan kun huomasin että nyt ei enää auta, enkä lisäämään. Mutta pelko oli pienempi paha kuin kidutus mitä on tehdä töitä niin että koko ajan pelkää. Jokaista varmaan joskus jännittää pahasti, mieti minkälaista ponnistelua vaatii esim keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan asiaan kun samalla pelkää niin hemmetisti. Se on kamalaa, ja todella pahasti uuvuttavaa. Eikä siihen siedättynyt IKINÄ. Jokainen aamu oli kuin ensimmäinen työpäivä, aina sama pelko asioissa jotka oli tehnyt jo sata kertaa aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi auttaa jos eivät itse halua apua. Eikä yleensä halua, ainakaan muuta kuin rahaa tai yöpaikan.

Tunnen tosi upeita ja kauniita tyttöjä jotka ovat alkaneet käyttää huumeita laihduttaakseen ja jääneet koukkuun. Nykyään varastavat ja myyvät itseään saadakseen huumeita.

Laitoin näihin kavereihin välit poikki koska he eivät välitä yhtään mistään muusta kuin huumeista. Käyttävät vain hyväkseen kaikkia auttajia...

Laitatko välit poikki myös alkoholisoituviin ystäviisi? Täytyyhän niitäkin olla jos liikut piireissä, joissa jäädän tuossa määrin huumekoukkuun. Itse en tunne huumeiden käyttäjiä, mutta muutama alkoholisti taudin eri vaiheissa on lähiympäristössä.

USA:ssa on tällä hetkellä käynnissä huumekriisi, jonka keskiössä ovat "tavalliset" opiaattipohjaisiin kipulääkkeisiin koukkuun jääneet ihmiset. Tämän seurauksena yliannostuksesta on tullut alle 50-vuotiaiden tavallisin kuolinsyy.

Muista päihteistä kuin alkoholista riippuvaisten kohteleminen keskiaikaisen leprahoidon mallilla alkaa tulla tiensä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinäänsä tapauksesi on mielennkiintoinen, koska itse olen aina ajatellut, että se on juuri pelko, joka estää ihmistä käyttämästä huumaavia aineita. Pelko jäädä koukkuun, pelko seurauksista jne. Omasta mielestäni tuntuu hassualta, kuinka joku hakee turvaa asiasta, joka oikeasti saa aikaan pelottavia asioita.

No tottakai pelkäsin niin hemmetisti niitä. Siksi aloitin neljäsosalla ja lopetin yhteen pilleriin ja rupesin siinä vaiheessa vierottamaan kun huomasin että nyt ei enää auta, enkä lisäämään. Mutta pelko oli pienempi paha kuin kidutus mitä on tehdä töitä niin että koko ajan pelkää. Jokaista varmaan joskus jännittää pahasti, mieti minkälaista ponnistelua vaatii esim keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan asiaan kun samalla pelkää niin hemmetisti. Se on kamalaa, ja todella pahasti uuvuttavaa. Eikä siihen siedättynyt IKINÄ. Jokainen aamu oli kuin ensimmäinen työpäivä, aina sama pelko asioissa jotka oli tehnyt jo sata kertaa aiemmin.

Miksi työnteko on niin tärkeää sinulle? Eikö pelko katoaisi sillä, jos sinulle annetaan mahdollisuus olla menemättä töihin? Vai pelkäätkö oikeasti rahan puutetta vai ihmisiä vai virheitä? Tai sitä ettet ole tai kykene täydellisyyteen?

 Mikset siis kamppailisi yhtä vahvasti työhön menemättömyyden puolesta, kuin lääkkeiden?

Itse pelkään paljon korkeita paikkoja, mutta välttämällä niitä selviän kyllä.  Olen hyväksynyt sen, enkä edes kiduta itseäni sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinäänsä tapauksesi on mielennkiintoinen, koska itse olen aina ajatellut, että se on juuri pelko, joka estää ihmistä käyttämästä huumaavia aineita. Pelko jäädä koukkuun, pelko seurauksista jne. Omasta mielestäni tuntuu hassualta, kuinka joku hakee turvaa asiasta, joka oikeasti saa aikaan pelottavia asioita.

No tottakai pelkäsin niin hemmetisti niitä. Siksi aloitin neljäsosalla ja lopetin yhteen pilleriin ja rupesin siinä vaiheessa vierottamaan kun huomasin että nyt ei enää auta, enkä lisäämään. Mutta pelko oli pienempi paha kuin kidutus mitä on tehdä töitä niin että koko ajan pelkää. Jokaista varmaan joskus jännittää pahasti, mieti minkälaista ponnistelua vaatii esim keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan asiaan kun samalla pelkää niin hemmetisti. Se on kamalaa, ja todella pahasti uuvuttavaa. Eikä siihen siedättynyt IKINÄ. Jokainen aamu oli kuin ensimmäinen työpäivä, aina sama pelko asioissa jotka oli tehnyt jo sata kertaa aiemmin.

Miksi työnteko on niin tärkeää sinulle? Eikö pelko katoaisi sillä, jos sinulle annetaan mahdollisuus olla menemättä töihin? Vai pelkäätkö oikeasti rahan puutetta vai ihmisiä vai virheitä? Tai sitä ettet ole tai kykene täydellisyyteen?

 Mikset siis kamppailisi yhtä vahvasti työhön menemättömyyden puolesta, kuin lääkkeiden?

Itse pelkään paljon korkeita paikkoja, mutta välttämällä niitä selviän kyllä.  Olen hyväksynyt sen, enkä edes kiduta itseäni sillä.

Työnteko on tärkeää koska on raskasta olla koko ajan oman elämänsä pahis. Pitkään tilanne oli se että en olisi saanut edes teoreettisesti tukea valtiolta puolison tulojen takia, joten perhe eli takiani köyhyydessä ja puolisoni joutui elättämään aikuista ihmistä. Yritin tehdä keikkatöitä mitä pystyin. Nyt saisin ilmeisesti tukea mutta työttömäksi ilmoittautumisen kynnys on valtavan korkea. Ponnistellessani olen vuosien vetänyt itseni niin piippuun että kroppani ei enää jaksa. Pienikin rasitus vetää yli ja sitten ei nukuta ja oksettaa koko ajan ja vatsa on löysällä. Ja läjä muita psykosomaattisia vaivoja päälle. Koska juttu on niin että pelkään kaikkea, ikäviä asioita ja mukavia asioita ja merkityksettömiä asioita ja merkityksellisiä asioita ja liian jännittäviä televisio-ohjelmia ja kirjoja ja ihan kaikkea. Mitä enemmän olen saanut traumojani kuriin mindfulness-tyyppisen harjoittelun avulla, sitä enemmän olen ymmärtänyt että pelko on koko elämäni ollut perusolotilani enkä ehkä koskaan pääse siitä eroon. Silti on rakasta kun muu perhe joutuu elämään typistettyä elämää takiani, se on takaraivossani 24/7/365.

Meillä toimi nuoruudessa päihdevalistus huomattavasti tehokkaammin, kun paikalle tilattiin nuorisotyöntekijöitä ja entisiä käyttäjiä luennoimaan. Kertoivat kaunistelematta siitä arjesta yläasteikäisille. Oltiin kaikki korvat höröllä, myös osa niistä, jotka jo käyttivät. Kysymyksiä sai esittää. Opettaja on vähän väärä ja epäuskottava henkilö sanomaan, että "Drugs are bad. Mkay?" Kuten South Parkin koulupsykologi tyytyy toteamaan.

Vierailija kirjoitti:

USA:ssa on tällä hetkellä käynnissä huumekriisi, jonka keskiössä ovat "tavalliset" opiaattipohjaisiin kipulääkkeisiin koukkuun jääneet ihmiset. Tämän seurauksena yliannostuksesta on tullut alle 50-vuotiaiden tavallisin kuolinsyy.

Muista päihteistä kuin alkoholista riippuvaisten kohteleminen keskiaikaisen leprahoidon mallilla alkaa tulla tiensä päähän.

Ehkä. Mutta huumeriippuvuus ei ole kuten lepra tai monet syövät, että se vaan osuu kohdalle ja on huonoa tuuria. Nykyisin jopa lihavuus ja roskaruuan syöntiä paheksutaan enemmän, kuin huumeiden käyttöä. Mutta toisin kun ruuan kohdalla, jossa markkinoinin vaikutus käyttöön myönnetään, huumeissa se kiellettään kokonaan ja huumeiden käytön aloittaminen koetaan jotenkin ihan sattumaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi auttaa jos eivät itse halua apua. Eikä yleensä halua, ainakaan muuta kuin rahaa tai yöpaikan.

Tunnen tosi upeita ja kauniita tyttöjä jotka ovat alkaneet käyttää huumeita laihduttaakseen ja jääneet koukkuun. Nykyään varastavat ja myyvät itseään saadakseen huumeita.

Laitoin näihin kavereihin välit poikki koska he eivät välitä yhtään mistään muusta kuin huumeista. Käyttävät vain hyväkseen kaikkia auttajia...

Laitatko välit poikki myös alkoholisoituviin ystäviisi? Täytyyhän niitäkin olla jos liikut piireissä, joissa jäädän tuossa määrin huumekoukkuun. Itse en tunne huumeiden käyttäjiä, mutta muutama alkoholisti taudin eri vaiheissa on lähiympäristössä.

Ehdottomasti. Laitan ja laitoin. Yhtä lailla rasittavia rahanpummaajia. Sitten soitellaan kännissä. Joko nousussa tai laskussa jaaritellen ummet ja lammet. Kaivataan ryyppyseuraksi, kun muut kaverit ovat jo kaikonneet. Itse yritin aikani tukea, mutta turhaan. Välillä käydään katkolla virkistäytymässä, jotta jaksaa taas juoda. Ei kukaan normaalia elämää viettävä katsele tuota pidemmän päälle. Ihan yhtä lailla se pohja pitää alkonkin kanssa löytää ihan itse kyseisen henkilön. Päihteiden käyttäjät sairastuttavat koko lähipiirin. Helpompi antaa vain olla ja sulkea luuri. Eipä ole kuulunut tuosta yhdestäkään enää pariin vuoteen. Keikkui kyllä jo silloin haudan partaalla. Lapsensakin olivat pistäneet välit poikki, jotta oma mielenterveys säilyisi.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinäänsä tapauksesi on mielennkiintoinen, koska itse olen aina ajatellut, että se on juuri pelko, joka estää ihmistä käyttämästä huumaavia aineita. Pelko jäädä koukkuun, pelko seurauksista jne. Omasta mielestäni tuntuu hassualta, kuinka joku hakee turvaa asiasta, joka oikeasti saa aikaan pelottavia asioita.

No tottakai pelkäsin niin hemmetisti niitä. Siksi aloitin neljäsosalla ja lopetin yhteen pilleriin ja rupesin siinä vaiheessa vierottamaan kun huomasin että nyt ei enää auta, enkä lisäämään. Mutta pelko oli pienempi paha kuin kidutus mitä on tehdä töitä niin että koko ajan pelkää. Jokaista varmaan joskus jännittää pahasti, mieti minkälaista ponnistelua vaatii esim keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan asiaan kun samalla pelkää niin hemmetisti. Se on kamalaa, ja todella pahasti uuvuttavaa. Eikä siihen siedättynyt IKINÄ. Jokainen aamu oli kuin ensimmäinen työpäivä, aina sama pelko asioissa jotka oli tehnyt jo sata kertaa aiemmin.

Miksi työnteko on niin tärkeää sinulle? Eikö pelko katoaisi sillä, jos sinulle annetaan mahdollisuus olla menemättä töihin? Vai pelkäätkö oikeasti rahan puutetta vai ihmisiä vai virheitä? Tai sitä ettet ole tai kykene täydellisyyteen?

 Mikset siis kamppailisi yhtä vahvasti työhön menemättömyyden puolesta, kuin lääkkeiden?

Itse pelkään paljon korkeita paikkoja, mutta välttämällä niitä selviän kyllä.  Olen hyväksynyt sen, enkä edes kiduta itseäni sillä.

Työnteko on tärkeää koska on raskasta olla koko ajan oman elämänsä pahis. Pitkään tilanne oli se että en olisi saanut edes teoreettisesti tukea valtiolta puolison tulojen takia, joten perhe eli takiani köyhyydessä ja puolisoni joutui elättämään aikuista ihmistä. Yritin tehdä keikkatöitä mitä pystyin. Nyt saisin ilmeisesti tukea mutta työttömäksi ilmoittautumisen kynnys on valtavan korkea. Ponnistellessani olen vuosien vetänyt itseni niin piippuun että kroppani ei enää jaksa. Pienikin rasitus vetää yli ja sitten ei nukuta ja oksettaa koko ajan ja vatsa on löysällä. Ja läjä muita psykosomaattisia vaivoja päälle. Koska juttu on niin että pelkään kaikkea, ikäviä asioita ja mukavia asioita ja merkityksettömiä asioita ja merkityksellisiä asioita ja liian jännittäviä televisio-ohjelmia ja kirjoja ja ihan kaikkea. Mitä enemmän olen saanut traumojani kuriin mindfulness-tyyppisen harjoittelun avulla, sitä enemmän olen ymmärtänyt että pelko on koko elämäni ollut perusolotilani enkä ehkä koskaan pääse siitä eroon. Silti on rakasta kun muu perhe joutuu elämään typistettyä elämää takiani, se on takaraivossani 24/7/365.

Ei sinun tarvitse kokea raskautta tai syyllisyyttä sen takia, että sinussa on "vamma".  Sinun tautisi oireilee noin, jonkun muun vamma tai tauti jollain toisella tapaa. Mutta ei läheiset ihmiset toivo "vammaisen" ruoskivan itseään, koska mielestäsi typistät heidän elämänsä. Jos se olisi kaikkien vammaisten kohdalla niin, niin mieti millaista taakkaa esimerkiksi neliraajahalvaantunut kokisi joka päivä, katsoessaan läheisiään. Ensin olla halvaantunut ja sitten vielä kantaa taakkaa. Yksikään omainen ei haluaisi sitä.

Pelko on sinua, kuten jollekin unettomuus tai ruskettumaton iho. Sinä olet mitä olet ja sinut on jo ajat sitten hyväksytty tai hylätty juuri sellaisena kuin olet. Lääkeillä voi korkeintaan peitellä sitä ehkä lähinnä itseltäsi, kunnes opit hyväkymään oikeasti inhimillisyytesi ja itsesi.

Pelkotilakirjoittajalle. Onko sinulla todettu paniikkihäiriö tai jokin muu diagnoosi? TE-toimistoon ilmoittautumisessa on se, että olet velvoitettu vastaanottamaan töitä, kurssituksia tai työkokeilua. Siinä pitää olla itsekin aktiivinen. Olisiko välttämättä oikea osoite sinulle vielä tässä vaiheessa? Omalta kunnalta voi kysyä, minne taholle kääntyä puoleen näiden kanssa. Esimerkiksi terapiatuki voisi olla mahdollista, tai jonojen kautta kunnalliselle, mikäli siitä on apua. Tsemppiä!

Tiedän kaltaisiasi tapauksia, mitkä kykenevät töihin ja normaaliin elämään nimen omaan noiden rauhoittavien kanssa, kunhan pysyvät tarkkana annostuksen ja toleranssin kanssa, kuten itse teit. Kun on toimiva konsti kerran löytynyt, niin etsi vähemmän nipo lääkäri, joka ymmärtää psykopatologian taustalla.