Tänään metrossa nuori nainen ihan kamoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinäänsä tapauksesi on mielennkiintoinen, koska itse olen aina ajatellut, että se on juuri pelko, joka estää ihmistä käyttämästä huumaavia aineita. Pelko jäädä koukkuun, pelko seurauksista jne. Omasta mielestäni tuntuu hassualta, kuinka joku hakee turvaa asiasta, joka oikeasti saa aikaan pelottavia asioita.

No tottakai pelkäsin niin hemmetisti niitä. Siksi aloitin neljäsosalla ja lopetin yhteen pilleriin ja rupesin siinä vaiheessa vierottamaan kun huomasin että nyt ei enää auta, enkä lisäämään. Mutta pelko oli pienempi paha kuin kidutus mitä on tehdä töitä niin että koko ajan pelkää. Jokaista varmaan joskus jännittää pahasti, mieti minkälaista ponnistelua vaatii esim keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan asiaan kun samalla pelkää niin hemmetisti. Se on kamalaa, ja todella pahasti uuvuttavaa. Eikä siihen siedättynyt IKINÄ. Jokainen aamu oli kuin ensimmäinen työpäivä, aina sama pelko asioissa jotka oli tehnyt jo sata kertaa aiemmin.

Miksi työnteko on niin tärkeää sinulle? Eikö pelko katoaisi sillä, jos sinulle annetaan mahdollisuus olla menemättä töihin? Vai pelkäätkö oikeasti rahan puutetta vai ihmisiä vai virheitä? Tai sitä ettet ole tai kykene täydellisyyteen?

 Mikset siis kamppailisi yhtä vahvasti työhön menemättömyyden puolesta, kuin lääkkeiden?

Itse pelkään paljon korkeita paikkoja, mutta välttämällä niitä selviän kyllä.  Olen hyväksynyt sen, enkä edes kiduta itseäni sillä.

Työnteko on tärkeää koska on raskasta olla koko ajan oman elämänsä pahis. Pitkään tilanne oli se että en olisi saanut edes teoreettisesti tukea valtiolta puolison tulojen takia, joten perhe eli takiani köyhyydessä ja puolisoni joutui elättämään aikuista ihmistä. Yritin tehdä keikkatöitä mitä pystyin. Nyt saisin ilmeisesti tukea mutta työttömäksi ilmoittautumisen kynnys on valtavan korkea. Ponnistellessani olen vuosien vetänyt itseni niin piippuun että kroppani ei enää jaksa. Pienikin rasitus vetää yli ja sitten ei nukuta ja oksettaa koko ajan ja vatsa on löysällä. Ja läjä muita psykosomaattisia vaivoja päälle. Koska juttu on niin että pelkään kaikkea, ikäviä asioita ja mukavia asioita ja merkityksettömiä asioita ja merkityksellisiä asioita ja liian jännittäviä televisio-ohjelmia ja kirjoja ja ihan kaikkea. Mitä enemmän olen saanut traumojani kuriin mindfulness-tyyppisen harjoittelun avulla, sitä enemmän olen ymmärtänyt että pelko on koko elämäni ollut perusolotilani enkä ehkä koskaan pääse siitä eroon. Silti on rakasta kun muu perhe joutuu elämään typistettyä elämää takiani, se on takaraivossani 24/7/365.

Ei sinun tarvitse kokea raskautta tai syyllisyyttä sen takia, että sinussa on "vamma".  Sinun tautisi oireilee noin, jonkun muun vamma tai tauti jollain toisella tapaa. Mutta ei läheiset ihmiset toivo "vammaisen" ruoskivan itseään, koska mielestäsi typistät heidän elämänsä. Jos se olisi kaikkien vammaisten kohdalla niin, niin mieti millaista taakkaa esimerkiksi neliraajahalvaantunut kokisi joka päivä, katsoessaan läheisiään. Ensin olla halvaantunut ja sitten vielä kantaa taakkaa. Yksikään omainen ei haluaisi sitä.

Pelko on sinua, kuten jollekin unettomuus tai ruskettumaton iho. Sinä olet mitä olet ja sinut on jo ajat sitten hyväksytty tai hylätty juuri sellaisena kuin olet. Lääkeillä voi korkeintaan peitellä sitä ehkä lähinnä itseltäsi, kunnes opit hyväkymään oikeasti inhimillisyytesi ja itsesi.

Kiitos näistä sanoista, kuumia kyyneleitä on tämän asian äärellä vuodatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäkin on jotain sairasta, että elämänkoulua arvostetaan todella korkealle. Vanhoja narkkeja ja rikollisia jne. Ihan kuin itsensä elättäminen ja kaidalla tiellä pysyminen olisi jotenkin aina niin hemmetin helppoa elämää, että se ei oo yhtään mikään sankaritarina. Arvostus unohtuu siinä kohtaa.

Tästä päästään kun aineet laillistetaan ja niistä tulee tylsän arkisia. Katuojassa retkottava hampaaton nisti ei ole kovin seksikäs nuorten silmissä.

Eihän se ole nytkään, eikä kukaan varmaankaan tavoittele moista uraa. Silti nuoret käyttävät huumeita. Meinaatko että jos huumeet laillistettaisiin, jotain muuttuisi?

Enää ei perittäisi velkoja aseen kanssa, kukaan ei antaisi seksiä huumeiden toivossa, koska sama raha mystisesti riittäisi aineisiin? Kukaan ei huumehöyryissään pahoinpitelisi ja tappaisi ketään? Yleensäkin, laimenisiko mielestäsi huumeiden teho ja katukuva rauhoittuisi?

Ymmärrän pointin kielletystä hedelmästä mutta mitä tehdä alkuperäiselle ongelmalle, sille että lapset alkavat käyttää? Huumeiden laillistushan kaiketi koskee täysi-ikäisiä ja aina joku on hakenut ala-ikäisille kaljaakin.

Nuoret käyttää paljon vähemmän päihteitä kuin vanhemmat ikäluokat aikaisemmin, joten kehitys on ollut tilastollisesti erittäin positiivista, vaikka täälä palstoilla muuta puhistaisiin.  Alkoholin huomalahakuinen juominen on suunnilleen puolittunut joten vaikka muiden päihteden käyttö moninkertaistuisi (jota ei ole tapahtunut) niin silti nuoriso olisi päihteiden suhteen järkevämpää kuin esimerkiksi -90 luvun nuoriso.

Nyky nuoriso on selvästi ymmärtänyt että alkoholi on yksi vaarallisimmista päihteistä ja hyvä niin.

https://www.thl.fi/fi/-/suomalaisnuorten-paihteiden-kaytto-on-vahentyny…

Syf kirjoitti:

Nuoret käyttää paljon vähemmän päihteitä kuin vanhemmat ikäluokat aikaisemmin, joten kehitys on ollut tilastollisesti erittäin positiivista, vaikka täälä palstoilla muuta puhistaisiin.  Alkoholin huomalahakuinen juominen on suunnilleen puolittunut joten vaikka muiden päihteden käyttö moninkertaistuisi (jota ei ole tapahtunut) niin silti nuoriso olisi päihteiden suhteen järkevämpää kuin esimerkiksi -90 luvun nuoriso.

Nyky nuoriso on selvästi ymmärtänyt että alkoholi on yksi vaarallisimmista päihteistä ja hyvä niin.

https://www.thl.fi/fi/-/suomalaisnuorten-paihteiden-kaytto-on-vahentyny…

Unohdit kertoa, että he ovat siirtyneet huumeiden käyttäjiksi viinan sijaan . Niistä kun ei ole tarkkoja virallisia tilastoja, joten voimme tietenkin leikkiä, ettei huumeita oikeasti edes käytetä? Ja koska huumeiden käyttäjistä viina on pahin, niin sehän tekee huumeista lähes hyviä aineita? 

"Kaikista" meistä on hyvä, että viinan juonti on vähentynyt. Nyt kun saataisiin se huumeidenkin käyttö puolitettua tai jopa enemmän. Suomi ei tarvitse ainoatakaan nuorta,joka myy itseään rahasta saadakseen huumeita. Eikä ainoatakaan ihmistä joka varastaa saadakseen kamaa. Eikä ainoatakaan huumepsykoosiin vaipunuta ihmistä. Päihteettöminen määrän kuuluukin lisääntyä. Ei siirtyä jonkun toisen aineen käyttäjiksi. Ei paremmasta huonoon, eikä huonommasta parempaan,vaan pyrkiä kokonaan pois niistä aineista.

Monella käyttäjällä on jo suht huonot lähtökohdat ja heidät kuuluisi saada ymmärtämään ettei asiat parane viinalla, eikä huumeilla. Vaikka sitten kokisi kumman tahansa pahemmaksi vaihtoehdoksi, niin sen toisenkaan vaihtoehdon valinta ei tuo hyviä asioita elämään. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Kuten vaikka ap:n nuori tyttö metrossa.