Mahdanko katua jos ei yritetä kolmatta lasta

Sääntökirjan mukaan kolmas lapsi kaduttaa aina.

Vais niin.

Lapsia ei kadu koskaan, anna palaa.

Minua on kolmas lapsi harmittanut monta kertaa, en halunnut kolmatta mutta puoliso sai ylipuhuttua. Kahden kanssa olisi niin paljon helpompaa, mitä tulee asumiseen ja vaikkapa matkailuun. Ylimääräinen rahanmeno kolmannen kanssa ei sinänsä harmita, mutta kun kahden lapsen kanssa sai jo kaiken sen, mitä vanhemmuudesta voi saada. Kolmannen kanssa taas on ollut kaikenlaista huolta ja murhetta, mitä en olisi tarvinnut. Ei kannata ottaa riskiä! Kaksi on tosi hyvä jo. :)

Vierailija kirjoitti:

Minua on kolmas lapsi harmittanut monta kertaa, en halunnut kolmatta mutta puoliso sai ylipuhuttua. Kahden kanssa olisi niin paljon helpompaa, mitä tulee asumiseen ja vaikkapa matkailuun. Ylimääräinen rahanmeno kolmannen kanssa ei sinänsä harmita, mutta kun kahden lapsen kanssa sai jo kaiken sen, mitä vanhemmuudesta voi saada. Kolmannen kanssa taas on ollut kaikenlaista huolta ja murhetta, mitä en olisi tarvinnut. Ei kannata ottaa riskiä! Kaksi on tosi hyvä jo. :)

Mutta sinä et halunnut kolmatta, minä taas haluan. Toki olen tyytyväinen kahteenkin, mutta minä jopa kuvittelen usein sen kolmannen noiden kahden viereen. Niinkuin palanen puuttuisi..

Ehkä tyhmää, mutta tunne on vahva. Toki järkisyitä pyöritellessä on helppo päätyä kahteen.

Pohtiva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on kolmas lapsi harmittanut monta kertaa, en halunnut kolmatta mutta puoliso sai ylipuhuttua. Kahden kanssa olisi niin paljon helpompaa, mitä tulee asumiseen ja vaikkapa matkailuun. Ylimääräinen rahanmeno kolmannen kanssa ei sinänsä harmita, mutta kun kahden lapsen kanssa sai jo kaiken sen, mitä vanhemmuudesta voi saada. Kolmannen kanssa taas on ollut kaikenlaista huolta ja murhetta, mitä en olisi tarvinnut. Ei kannata ottaa riskiä! Kaksi on tosi hyvä jo. :)

Mutta sinä et halunnut kolmatta, minä taas haluan. Toki olen tyytyväinen kahteenkin, mutta minä jopa kuvittelen usein sen kolmannen noiden kahden viereen. Niinkuin palanen puuttuisi..

Ehkä tyhmää, mutta tunne on vahva. Toki järkisyitä pyöritellessä on helppo päätyä kahteen.

Kuulostaa ihan vaimoni puheilta kun kolmas oli pakko saada, että perhe on "kokonainen". Mikäpä siinä, jos kumpikin on samaa mieltä asiasta. Jos taas ei, niin heikkotahtoisempi antaa periksi ja mahdollisesti joutuu vasten tahtoaan kasvattamaan sen ylimääräisen lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Pohtiva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on kolmas lapsi harmittanut monta kertaa, en halunnut kolmatta mutta puoliso sai ylipuhuttua. Kahden kanssa olisi niin paljon helpompaa, mitä tulee asumiseen ja vaikkapa matkailuun. Ylimääräinen rahanmeno kolmannen kanssa ei sinänsä harmita, mutta kun kahden lapsen kanssa sai jo kaiken sen, mitä vanhemmuudesta voi saada. Kolmannen kanssa taas on ollut kaikenlaista huolta ja murhetta, mitä en olisi tarvinnut. Ei kannata ottaa riskiä! Kaksi on tosi hyvä jo. :)

Mutta sinä et halunnut kolmatta, minä taas haluan. Toki olen tyytyväinen kahteenkin, mutta minä jopa kuvittelen usein sen kolmannen noiden kahden viereen. Niinkuin palanen puuttuisi..

Ehkä tyhmää, mutta tunne on vahva. Toki järkisyitä pyöritellessä on helppo päätyä kahteen.

Kuulostaa ihan vaimoni puheilta kun kolmas oli pakko saada, että perhe on "kokonainen". Mikäpä siinä, jos kumpikin on samaa mieltä asiasta. Jos taas ei, niin heikkotahtoisempi antaa periksi ja mahdollisesti joutuu vasten tahtoaan kasvattamaan sen ylimääräisen lapsen. 

Tämä nyt ei mitenkään liity juuri kolmanteen lapseen. Jollekulle jo ensimmäinen on "ylimääräinen", toiselle ehkä viides tai kymmenes. Mutta tietenkään kenenkään ei pidä vasten tahtoaan ryhtyä vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Pohtiva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on kolmas lapsi harmittanut monta kertaa, en halunnut kolmatta mutta puoliso sai ylipuhuttua. Kahden kanssa olisi niin paljon helpompaa, mitä tulee asumiseen ja vaikkapa matkailuun. Ylimääräinen rahanmeno kolmannen kanssa ei sinänsä harmita, mutta kun kahden lapsen kanssa sai jo kaiken sen, mitä vanhemmuudesta voi saada. Kolmannen kanssa taas on ollut kaikenlaista huolta ja murhetta, mitä en olisi tarvinnut. Ei kannata ottaa riskiä! Kaksi on tosi hyvä jo. :)

Mutta sinä et halunnut kolmatta, minä taas haluan. Toki olen tyytyväinen kahteenkin, mutta minä jopa kuvittelen usein sen kolmannen noiden kahden viereen. Niinkuin palanen puuttuisi..

Ehkä tyhmää, mutta tunne on vahva. Toki järkisyitä pyöritellessä on helppo päätyä kahteen.

Kuulostaa ihan vaimoni puheilta kun kolmas oli pakko saada, että perhe on "kokonainen". Mikäpä siinä, jos kumpikin on samaa mieltä asiasta. Jos taas ei, niin heikkotahtoisempi antaa periksi ja mahdollisesti joutuu vasten tahtoaan kasvattamaan sen ylimääräisen lapsen. 

Aha. No osanottoni jos sinä "annoit periksi". Meillä mies kyllä haluaa kolmannen. Mielestäni kuuluu eri keskusteluun nämä "en halunnut ja tein silti". :)

Kolme liikaa keskituloiselle, työssä käyvälle perheelle. Kaksi on sopiva määrä. Jätetään ne kolmannet ja neljännet parempituloisille ja varakkaille.