Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa jopa vihaisia reaktioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on useita lapsettomia, mutta en tiedä läheskään kaikkien kohdalla, onko kyse vapaaehtoisesta päätöksestä vai onko niin että lasta ei ole vain tullut yrityksistä huolimatta. Enkä tietenkään aio kysyä.

Jokainen tekee omat elämänvalintansa enkä halua heitä tuomita, mutta jossain vaiheessa jonkun pitää maksaa heidänkin eläkkeensä ja he joutuvat hoivapalvelujen armoille. Lisäksi he saattavat joutua holhouksenalaisiksi ja joku täysin ulkopuolinen voidaan nimittää tekemään päätökset heidän puolestaan.

Tunnen miehen joka tyhjentelee kuolinpesiä ostamalla könttäsummalla esimerkiksi vuokra-asuntojen irtaimistoja. Hän näkee tapauksia, joissa kukaan sukulainen ei ole käynty keräämässä talteen henkilön valokuva-albumeita, koruja ja muuta henkilökohtaista omaisuutta. Joskus näkee hyvin vanhojakin esineitä jotka normaalisti säilyvät suvuilla, kuten juuri valokuvia, jolloin jää miettimään että oliko kyseinen henkilö laajan suvun pitkän sukupolvien ketjun viimeinen. Valokuvilla harvoin on myyntiarvoa, joten ne päätyvät roskiin. Elämäntarinat katoavat lopullisesti.

Itselläni on viisi lasta, joista ainakin yksi on ilmoittanut että ei aio hankkia lapsia. En ole yrittänyt muuttaa hänen mieltään. Mutta olen ajatellut että pääasiallinen tapa, jolla aion tukea lapsiani tulevaisuudessa, on rahoittamalla heidän lapsiinsa liittyviä hankintoja.

Miksi se suvun jatkuminen on niin tärkeää? Mitä ja ketä se haittaa, jos kuvat ja tarinat häviävät?

Suvun jatkuminen vain jatkumisen vuoksi?

En minä ainakaan koe tarvetta jättää jälkeeni mitään. Sitten kun olen kuollut, olen autuaan tietämätön onko perässäni jotain ja jos on mitä sille tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella iljettävämpää eläjää kuin viisikymppinen vaihevuosilta haiseva valkoviiniä litkivä lapseton kaupunkilaisnainen. Vielä "viisas" ja akateeminen. Itsekkyys ja ylimielisyys huipussaan.

 

Ja turhaa on perustella sillä että muukalaiset lisääntyy ja täyttää maan. Heistä ei apua ole. Ei ole kyvykkyyttä tavallisiin suorittaviin töihin. Aikansa lisääntyvät niin kaikkinainen rauhattomuus lisääntyy, voi syttyä jopa sisällissota kun yhteiskuntaan sopimattomien ihmisten määrä lisääntyy.

Se halveksimasi viiskymppinen akateeminen lapseton on luultavasti  aika paljon osallistunut veroäyrien muodossa lapsiperheiden palveluiden kustannuksiin. 

Monet lapselliset on todella itsekeskeisiä, ei nähdä omaa napaa pidemmälle.  Sinäkin taidat vaan olla kateellinen kun muut elää elämää omalla tyylillä. 

Ja yhtä lailla äiti voi olla "viisikymppinen vaihevuosilta haiseva valkoviiniä litkivä lapseton kaupunkilaisnainen. Vielä "viisas" ja akateeminen."

voi miten uskottavaa ap. 16v, joka arvostaa siistiä kotia, tykkäät matkustella ja pelaat pleikkaria. kyllä kyllä, jäät vaan sinne äitin kellariin niin ei ulkomaailma häiritse. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina pitänyt lapsista, mutta oman lapsen saaminen on tuntunut vieraalta ajatukselta. Minulle tärkein syy vierastaa lapsiajatusta on ollut kasvaminen väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Minulla ei ole lapsuudenperhettä, joka minua elämässä kannattelisi, niin minusta tuntuisi vieraalta saada elämääni pieni ja kasvava ihminen, josta minä olisin vastuussa tuli mitä tuli. 

Joku toinen kokee tämän saman vastuun varmasti kauniiksi, hienoksi ja syvästi merkitykselliseksi asiaksi - perhe- ja sukurakkauden ilmentymäksi, jos sellaista on itse saanut kokea. 

 

Vaikuttaa muutenkin siltä, että kaikki eivät halua lasta vain itselleen, vaan myös sisaruksilleen, vanhemmilleen ja isovanhemmilleen - koska perheverkostoa "kuuluu" jokaisen laajentaa. Voikin olla sitten suuren surun paikka, jos tätä perustehtävää ei lapsettomuusongelmien vuoksi pysty täyttämään.

Löysin itse 35-40-vuotiaana elämääni sellaisen tasapainon, joka olisi tehnyt hyvän ja vakaan arjen tarjoamisen lapselle mahdolliseksi. Nyt olen 50-vuotias ja henkisesti olisin varmaankin jo valmis ja kypsä vanhemmaksi, mutta nyt on vääjäämättä aikakin jo ajanut biologisen lapsen saamisen mahdollisuuksieni ohi. Ja ajatus lapsesta on silti vieras edelleen.

"Vaikuttaa muutenkin siltä, että kaikki eivät halua lasta vain itselleen, vaan myös sisaruksilleen, vanhemmilleen ja isovanhemmilleen - koska perheverkostoa "kuuluu" jokaisen laajentaa. Voikin olla sitten suuren surun paikka, jos tätä perustehtävää ei lapsettomuusongelmien vuoksi pysty täyttämään."

Tuo on varmasti yksi puoli asiassa ja lapsen kautta saatetaan tiedostamattomasti haluta huomiota ja välittämistä läheisiltä myös itselle, välillisesti. Tästä ehkä seuraa pettymys, jos ympäristö ei olekaan kiinnostunut omasta jälkikasvusta ja joskus vaille jäämisen kokemukset voivat jopa vahvistua.

Monesti se on kuvitelmaa.  Ainahan  ihmetellään että miksi sulla ei ole kesämökkiä, mikset osta autoa, mikset omakotitaloa tms. Eikä niistä kukaan ota itseensä ja hernettä nenään.

Omassa sukulaisissa tai ystäväporukassa ei kukaan ole kohdannut moista tai sanonut itse kenellekkään. Meillä ei ole koiraa, ei kissa ei mitään lemmikkiä, eikä kukaan ole siitäkään huomauttanut.

Yleensä jos joku ekana sanoo jotain tuollasta, niin sitten sitä toistetaan ja suurennellaan ja käytetään  asioiden avaamiseen. 

Jos tuollasta kysytään miksei sulla ole lapsia, niin miksi et voi sanoa, että en halua lapsia ms mikä nyt on se syy. Loppuu kyselyt kun ihmiset tietää. Eihän lapsettomuus ole sen kummempi kuin miksi sulla ei ole kissaa? Ei me olla samanlaisia, että kaikilla pitää olla samat asiat ja jutut.  Ihmisten kysymykset lapsettomasti koetaan  ilkeilyksi mitä se ei varmastikkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Monesti se on kuvitelmaa.  Ainahan  ihmetellään että miksi sulla ei ole kesämökkiä, mikset osta autoa, mikset omakotitaloa tms. Eikä niistä kukaan ota itseensä ja hernettä nenään.

Omassa sukulaisissa tai ystäväporukassa ei kukaan ole kohdannut moista tai sanonut itse kenellekkään. Meillä ei ole koiraa, ei kissa ei mitään lemmikkiä, eikä kukaan ole siitäkään huomauttanut.

Yleensä jos joku ekana sanoo jotain tuollasta, niin sitten sitä toistetaan ja suurennellaan ja käytetään  asioiden avaamiseen. 

Jos tuollasta kysytään miksei sulla ole lapsia, niin miksi et voi sanoa, että en halua lapsia ms mikä nyt on se syy. Loppuu kyselyt kun ihmiset tietää. Eihän lapsettomuus ole sen kummempi kuin miksi sulla ei ole kissaa? Ei me olla samanlaisia, että kaikilla pitää olla samat asiat ja jutut.  Ihmisten kysymykset lapsettomasti koetaan  ilkeilyksi mitä se ei varmastikkaan ole.

Ainahan  ihmetellään että miksi sulla ei ole kesämökkiä, mikset osta autoa, mikset omakotitaloa tms. Eikä niistä kukaan ota itseensä ja hernettä nenään. 

Mitä ei kyllä minulta kukaan ole ihmetellyt koskaan tälläista emkä minä ole ikinä kysellyt keltään moisia. Miksi tuollaisia kyseltäisiin  sehän on jokaisen asia mitä ostaa hankkii ja mistä on kiinostunut. Nyt kyllä tuli mieleen että kyllä vasta joku kyseli miksi minulla ei ole älypuhelinta joten kai ne ajat on muuttuneet ja ihmetellään ties mitä mitä tuohonkin nyt vastaa jos ei ole älypuhelinta ei minulla ole koiraakaan.

Tämä kommentti menee nyt hiukan asian vierestä, mutta laitan silti. Omat lapseni ovat jo aikuistuneet ja muuttaneet omilleen. Elämme siis miehen kanssa kaksistaan mukavaa elämää ilman jatkuvaa lapsista huolehtimista (tokihan vanhempi aina aikuisestakin lapsestaan tietynlaista huolta kantaa).

Nyt olen muutaman kerran saanut aika ikävää kommenttia ihmisiltä, joiden lapset pahassa murrosiässä tai "vanhoilla päivillä" hankittu iltatähti vielä pieni, että helppoohan teidän on kun ei tarvii huolehtia kuin itsestään. Jopa lomamatkoistamme ja kodin isosta remontista on tullut kateellista palautetta. Tätä on vaikea ymmärtää, kun olemme aikanaan mekin eläneet niin vauva-, taapero-, pä'iväkoti- ja murrosikävaiheet.

Vierailija kirjoitti:

Monesti se on kuvitelmaa.  Ainahan  ihmetellään että miksi sulla ei ole kesämökkiä, mikset osta autoa, mikset omakotitaloa tms. Eikä niistä kukaan ota itseensä ja hernettä nenään.

Omassa sukulaisissa tai ystäväporukassa ei kukaan ole kohdannut moista tai sanonut itse kenellekkään. Meillä ei ole koiraa, ei kissa ei mitään lemmikkiä, eikä kukaan ole siitäkään huomauttanut.

Yleensä jos joku ekana sanoo jotain tuollasta, niin sitten sitä toistetaan ja suurennellaan ja käytetään  asioiden avaamiseen. 

Jos tuollasta kysytään miksei sulla ole lapsia, niin miksi et voi sanoa, että en halua lapsia ms mikä nyt on se syy. Loppuu kyselyt kun ihmiset tietää. Eihän lapsettomuus ole sen kummempi kuin miksi sulla ei ole kissaa? Ei me olla samanlaisia, että kaikilla pitää olla samat asiat ja jutut.  Ihmisten kysymykset lapsettomasti koetaan  ilkeilyksi mitä se ei varmastikkaan ole.

Omalla kokemuksella jos sanoo että ei halua lapsia, tulee sellainen alentuva tuhahdus että ”kyllä se mieli vielä siitä muuttuu kun 10 vuotta tulee ikää lisää”. Näin sanotaan mulle vieläkin, ja ikää mulla on jo 44 vuotta ja putket on poistettu ajat sitten.  Vieläkään jotkut ei usko että saattaisin olla varma etten halua lapsia.

Usein nämä on niitä ketkä ei ole itse koskaan edes pysähtyneet miettimään haluavatko he oikeasti itse lapsia vai eivät, vaan niitä on tehty/tehdään ihan vaan koska niin kuuluu elää. Halusi tai ei.

Kiitos velat, että ette osallistu tähän sotkuun. 

YK:n uusimman väestöennusteen mukaan maailmassa on vuonna 2050 noin 9,6 miljardia ihmistä. Vuonna 2024 väkiluku oli noin 8,2 miljardia, joten lisäystä tulee arviolta noin 1,4 miljardia ihmistä.

Kun kulutus kasvaa hallitsematta, seurauksena voi olla ekosysteemien romahtamista, luonnonvarojen ehtymistä ja elinolojen heikkenemistä kaikkialla maailmassa.

Onneksi kemikaalikuorma estää meitä lisääntymästä kohta. 

Kannattaa katsoa dokumentti:

Luulen että luonto on ohjelmoinut ihmisiin toiminnon joka määrää heidät painostamaan ne jotka ovat menneet väärille raiteille niin sanotus takaisin oikeaan suuntaan. Siksi meillä on myös ollut homous laitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateutta, lapsekkaat ovat pilanneet oman elämänsä, ja purkavat pettymystään vapaisiin ihmisiin.

No en usko että nyt ihan pilanneet elämäänsä kuitenkaan, ainakaan suurin osa. Mutta jotain katkeruutta vaikuttaisi silti olevan.

Okei, lapsettomiltakin tässä ketjussa ikäviä kommentteja, mutta toisaalta ne kohdistuu siihen, että mitä haittaa he kokee lapsista heille aiheutuvan.

Lapsellisten kommentit lapsettomista taas on jotain muuta, niissä ei puhuta siitä että lapsettomuus olisi mitenkään häiriöksi heidän elämälleen, vaan koetaan vain että lapsettomuus olemassaolevana asiana häiritsee. Ja siihen kuuluu sekin, ettei lapseton saisi puhua edes ammattilaisena kasvatusasioista, eikä kommentoida mitään lapsiin liittyvää (vaikka väistämättä törmäävät lapsiin kun samassa yhteiskunnassa elävät) eivätkä myöskään kertoa mitä tekevät omassa elämässään, kun niitä lapsia ei ole.

Mielenkiintoista luettavaa minusta ja toki täytyy muistaa että osa ihan trollaustakin (ainakin jossakin välissä tuli ihan selvää spämmiä tänne).

Hirveä työmäärä siinä vaaditaan, ei kai asiassa muuta 'vikaa' olisi. Yhteiskunta on rakennettu nykyisin sillä tavalla. Vaikka perheestä, ihanista lapsistaan, iloitsisi kuinka, ei siitä pääse mihinkään, että työmäärä on aivan järjettömän, järkyttävän, uskomattoman valtava, ja arjesta selviytyminen on kovaa.  Sen jälkeen, kun on pikkulapsivuosista selvinnyt (ehkä vielä enemmän jos vaikkapa työelämässä samaan aikaan on, mutta oikeastaan ei välttämättä niin päin), niin elämästä tulee kokemuksena ainakin minun mielestä hyvin, hyvin, hyvin helpon tuntuista, ja vapaita rauhallisia aikoja - ja elämää -- osaa arvostaa aivan eri tavalla. En ymmärrä vieläkään, miksi olemme järjestäneet, että lasten kasvattaminen on tällaista, jokainen omassa betonilokerossaan, asetellen kurkkuviipale lautasen reunaan joka aterialla, sipaisu margariinia ruisleivälle, lasi maitoa kalsiumin lähteeksi - juusto ehkä juuri kelpaa, jos sitä on päivittäin, ja huom se ei käy että sitä syödään isompi määrä kerran viikossa-- hammastahnassa x määrä fluoria eikä y määrä, ja niin edelleen, ja voi suru mitkä odotukset ja mielikuvat kaiken tämän taustalle rakennetaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on useita lapsettomia, mutta en tiedä läheskään kaikkien kohdalla, onko kyse vapaaehtoisesta päätöksestä vai onko niin että lasta ei ole vain tullut yrityksistä huolimatta. Enkä tietenkään aio kysyä.

Jokainen tekee omat elämänvalintansa enkä halua heitä tuomita, mutta jossain vaiheessa jonkun pitää maksaa heidänkin eläkkeensä ja he joutuvat hoivapalvelujen armoille. Lisäksi he saattavat joutua holhouksenalaisiksi ja joku täysin ulkopuolinen voidaan nimittää tekemään päätökset heidän puolestaan.

Tunnen miehen joka tyhjentelee kuolinpesiä ostamalla könttäsummalla esimerkiksi vuokra-asuntojen irtaimistoja. Hän näkee tapauksia, joissa kukaan sukulainen ei ole käynty keräämässä talteen henkilön valokuva-albumeita, koruja ja muuta henkilökohtaista omaisuutta. Joskus näkee hyvin vanhojakin esineitä jotka normaalisti säilyvät suvuilla, kuten juuri valokuvia, jolloin jää miettimään että oliko kyseinen henkilö laajan suvun pitkän sukupolvien ketjun viimeinen. Valokuvilla harvoin on myyntiarvoa, joten ne päätyvät roskiin. Elämäntarinat katoavat lopullisesti.

Itselläni on viisi lasta, joista ainakin yksi on ilmoittanut että ei aio hankkia lapsia. En ole yrittänyt muuttaa hänen mieltään. Mutta olen ajatellut että pääasiallinen tapa, jolla aion tukea lapsiani tulevaisuudessa, on rahoittamalla heidän lapsiinsa liittyviä hankintoja.

Miksi se suvun jatkuminen on niin tärkeää? Mitä ja ketä se haittaa, jos kuvat ja tarinat häviävät?

Suvun jatkuminen vain jatkumisen vuoksi?

Niinpä ja häviäähän ne joka tapauksessa.

Vai kuinka moni muistaa tai tietää juuri mitään vaikkapa vanhempiensa isovanhemmista.

Ei kukaan eikä kukaan jaksa sellaista tavaraa säilyttää, kun ei sillä ole enää edes tunnearvoa.

Velat maksaa eläkkeensä ihan itse ja mitä tulee noihin edunvalvonta -asioihin, niin sehän on nimenomaan etu ettei ole kukaan sukulainen tyhjäämässä pankkitiliä. Juttuja on suomi täynnä, kuinka lapset jättivät mummon puille paljaille tyhjäämällä säästöt.

Naiivia kuvitella muuta.

Minulla on lapsia, mutta en kyllä ajattele, että sillä on sen enmpää väliä että meidän suku jatkuu kuin muut suvut, ihmiskunnan geenipooli on aika monimuotoinen ja se on hyvä juttu, kyllä siellä jossain on meidän kaikki geenit iloisena sekamelskana jossain päin maailmaa.

kaivoit tän sitten jo vuonna 2017 aloitetun viestin esiin, miksiköhän...

tästä aiheesta ei jauha kun velat itse, miksi, en tiedä.

Se aiheuttaa reaktion vain niissä, jotka kuvittelevat kaikkien kadehtivan heidän kotileikkiä. ”Ai kaikki ei haluakaan tätä samaa kotileikkiä?!” Eivät ymmärrä muuta kuin omat valintansa. 

Ja harvoin toisten lapset on muille mitenkään kauhean merkityksellisiä. Sori siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommentti menee nyt hiukan asian vierestä, mutta laitan silti. Omat lapseni ovat jo aikuistuneet ja muuttaneet omilleen. Elämme siis miehen kanssa kaksistaan mukavaa elämää ilman jatkuvaa lapsista huolehtimista (tokihan vanhempi aina aikuisestakin lapsestaan tietynlaista huolta kantaa).

Nyt olen muutaman kerran saanut aika ikävää kommenttia ihmisiltä, joiden lapset pahassa murrosiässä tai "vanhoilla päivillä" hankittu iltatähti vielä pieni, että helppoohan teidän on kun ei tarvii huolehtia kuin itsestään. Jopa lomamatkoistamme ja kodin isosta remontista on tullut kateellista palautetta. Tätä on vaikea ymmärtää, kun olemme aikanaan mekin eläneet niin vauva-, taapero-, pä'iväkoti- ja murrosikävaiheet.

Ihmettelen kyllä tätä kateuden ja huonon itsetunnon määrää. Ihmisillä on selvästi paha olo. Se pitää näköjään aina purkaa johonkin - veloihin tai sitten toisiin lapsiperheellisiin joilla menee itseä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Et sä voi tuon ikäsenä tietää haluatko lapsia. Minäkin "tiesin" tuossa iässä etten halua ja niin vaan on lapsi silti. Mutta joo, en ole huomannut vihamielistä suhtautumista, enemmän omissa piireissä lapsettomuus on normi ja lastenhankinta outoa. Varmaan meillä akateemisilla enemmän näin.

Minä tiesin jo koululaisena, etten halua lapsia ja päätös oli oikea, olen edelleen sitä mieltä +65 vuotiaana

16? Noh siinä iässä ei vielä järki päätä pakota. Helpommalla pääset ku et ala tekee mitään "ei ikinä" päätöksiä.

Tyhmät tekee niitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommentti menee nyt hiukan asian vierestä, mutta laitan silti. Omat lapseni ovat jo aikuistuneet ja muuttaneet omilleen. Elämme siis miehen kanssa kaksistaan mukavaa elämää ilman jatkuvaa lapsista huolehtimista (tokihan vanhempi aina aikuisestakin lapsestaan tietynlaista huolta kantaa).

Nyt olen muutaman kerran saanut aika ikävää kommenttia ihmisiltä, joiden lapset pahassa murrosiässä tai "vanhoilla päivillä" hankittu iltatähti vielä pieni, että helppoohan teidän on kun ei tarvii huolehtia kuin itsestään. Jopa lomamatkoistamme ja kodin isosta remontista on tullut kateellista palautetta. Tätä on vaikea ymmärtää, kun olemme aikanaan mekin eläneet niin vauva-, taapero-, pä'iväkoti- ja murrosikävaiheet.

Sitä on vaikea ymmärtää, vaikkei mitään lapsia olisikaan. Omat ongelmansa ja hankaluutensa kaikilla.

Ihme tarve monella lapsellisella käydä jotain kilpailua siitä, että kenellä on hankalinta ja kurjinta.

Ja sitten seuraavassa hetkessä käydäänkin kilpailua siitä kenellä on ihaninta ja helpointa.

En voi ymmärtää ihmisten tarvetta jatkuvast tehdä jotain vertailua muihin ihmisiin. On varmasti raskas elämä sillä tavalla.

Mulla ei ole lapsia eikä tule ja mulle on ihan sama kokeeko joku että on maailman suurin rakkaus ja elämällinen täyttymys ku saa lapsia. TAI kokeeko toinen että pääsen liian helpolla kun mulla ei ole lapsia. Mun elämä ja mun päätös. En jaksaisi kyllä lähipiirissä sellaista ihmistä joka haluaa arvostella mun elämänvalintojani.

Keskittyköön jokainen ihan omaan elämäänsä vaan ja antaa muiden tehdä omat päätöksensä ja kantaa niiden seuraukset, en kaipaa elämälleni kommenttiraitaa enkä tarjoa kommenttiraitaa muiden elämästä.

Bastardeja tekevät ei maksa elatusmaksuja !