Olin juuri esimiehen puhuttelussa, syytettynä työpaikkakiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä puhuttelussa jotain tullut esille. Perusteetta ei ketään voida syyttää kiusaamisesta. Kerro, mitä ja millaisia tapahtumia esimies otti esille.

Tiedän tapauksia, joissa kiusaamisesta valittanut omasi jonkin sortin mt-ongelmia eikä häntä todellakaan kiusattu. Ei ole niin outoa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä puhuttelussa jotain tullut esille. Perusteetta ei ketään voida syyttää kiusaamisesta. Kerro, mitä ja millaisia tapahtumia esimies otti esille.

No, ihan helposti voidaan ”syyttää” työpaikkakiusaamisesta perusteetta työpaikalla. Sana sanaa vastaan. Mikäli työntekijä tarinoi toisen kiusaavan, työnantajan on pakko tutkia asia välttääkseen mahdollisesti aktualisoituvan oman rikosoikeudellisen vastuunsa.

T: lakimies

Pitää paikkansa, mutta se ei riitä, että yksinomaan syytetään kiusaamisesta. On eriteltävä tilanteet ja annettava "kiusaajalle" mahdollisuus korjata toimintatapansa.

T: jokapaikanhöylä

Ihquja nämä diipadaapakaikentietäjien kommentit...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä puhuttelussa jotain tullut esille. Perusteetta ei ketään voida syyttää kiusaamisesta. Kerro, mitä ja millaisia tapahtumia esimies otti esille.

No, ihan helposti voidaan ”syyttää” työpaikkakiusaamisesta perusteetta työpaikalla. Sana sanaa vastaan. Mikäli työntekijä tarinoi toisen kiusaavan, työnantajan on pakko tutkia asia välttääkseen mahdollisesti aktualisoituvan oman rikosoikeudellisen vastuunsa.

T: lakimies

Pitää paikkansa, mutta se ei riitä, että yksinomaan syytetään kiusaamisesta. On eriteltävä tilanteet ja annettava "kiusaajalle" mahdollisuus korjata toimintatapansa.

T: jokapaikanhöylä

Onko se aina se "kiusaaja", jonka on muututtava?

Kuvitteellinen esimerkki: Jos joku syyttäisi minua kiusaamisesta, ja osoittautuu, että kysymys on siitä, että en aina vastaa hymyyn hymyllä, ja tämä "kiusattu" taas hymyilee aina kun puhuu, niin onko se tosiaan niin että minun on hymyiltävä enemmän? Eikö voisi olla myös niin, että "kiusattu" tyytyisi naama peruslukemilla annettuun vastaukseen? Vai onko kiusatulla oikeus pompottaa työyhteisön käytös mieleisekseen? Mitäs jos minä sanonkin, että minua kiusataan kun vaaditaan hymyilemään, sitten on kaksi kiusattua vastakkain?

Tarina joka on totta: minua syytettiin juurikin tuolla perusteella ilkeäksi ja kiusaajaksi, kun en hymyillyt tarpeeksi kollegan mielestä.

Työpaikka kiusaamista on varmaan Helsingissä hoitokoti päiväkummussa. Erään ryhmäkodin esimiehenä toimiva nainen jättää kaikesta yhteisestä menosta tietyn työntekijän ulkopuolelle, puhuu inhottavasti. Työvuorot laittaa niin että 1 vapaa päivä npoin 9 - 12 päivässä. Itselleen laittaa vapaita ja vuosiloma päiviä sekä helpot iltavuorot.. Nyt rouva valittu esimieheksi uuteen avattuun yksikköön.

Työhaastattelussa kun tyyppi kertoo olleensa edellisessä työpaikassa kiusattu, siirrän sen CV:n pinon pohjalle.

Vierailija kirjoitti:

Käsitättehän, että kiusaamiskokemus on subjektiivinen. Eli jos joku kokee työpaikalla häirintää on esimiehen lain mukaan velvollisuus puuttua siihen heti. Eikä niin, että "En mä mun mielestä mitään sanonu. Noin meillä puhutaan kotonaki. Tää on mun normaali tapa puhua." Sillä ei ole merkitystä. Työyhteisössä et ole kotona, tai kavereiden kanssa, etkä yksinäsi, vaan muiden työntekijöiden seurassa, joten jos joku kokee, että sinä käyttäydyt häntä kohtaan loukkaavasti, tai häiritsevästi, niin asiaa on käsiteltävä. Uskomattomia nämä "Ei toi voi olla kiusaamista." -tyypit. Edellisessä työpaikassa jouduin näitä jatkuvasti vatvomaan, kun piti esimiehenä puida näitä ja kun kysyin asiasta niin ollaan kun kakarat: "En mä mitään oo tehny." ja istutaan haavi auki. Aikuiset ihmiset. Jos asia on väärinkäsitys, se selvitetään. Ja jos kyse on oikeasti toista loukkaavasta toiminnasta, siitä vähintäänkin annetaan suullinen huomautus. Jos yksi ihminen jatkuvasti tekee ilmoituksia häirinnästä tai epäasiallisesta käytöksestä niin jotain mätää on töissä, työyhteisössä, työkavereissa tai yksittäinen työntekjiä on muita herkempi, mutta siitä huolimatta asia on käsiteltävä ja toimintaa muutettava. Mien tämä on ihmisille niin vaikeaa?! Jos sun tapa neuvoa toisia on vittuileva äänensävy, niin tee sitä kotona, töissä se on epäasiallista käytöstä.

Minä ihmettelen sitä, miksi esihenkilöt kiukuttelevat että työntekijät "käyttäytyvät kuin kakarat". Olen useammalta esihenkilöltä kuullut tuollaista valitusta. Luulisi että jonkun ajan kuluttua he älyäisivät, että noin ihmiset käyttäytyvät. Ja sen sijaan että kiukuttelisivat kun ihmiset eivät käyttäydy oikein, hyväksyisivät että noin ihmiset käyttäytyvät ja miettisivät keinoja miten itse voisivat kommunikoida paremmin. Mutta ei, suurin osa jää jankkaamaan miten työntekijät ovat kuin lapsia. Tietenkin se on todella paljon helpompaa kuin yrittää itse kehittyä, siksi useimmat jäävät jankkaamaan.

Edellisessä työpaikassani kiusaaja vainosi mua monta vuotta. Lopulta tästä asiasta vihdoin päästiin keskustelemaan. Hän vakuutti kirkkain silmin että ei ole tieten tahtoen koskaan mitään pahaa tehnyt tai sanonut. Vastasin siihen että joko olet työpaikkakiusaaja tai jos et ole mitään pahaa tahallaan ja tarkoituksella tehnyt niin olet harvinaisen typerä ihminen kun et ymmärrä ja hallitse omaa käytöstäsi. Kumpi olet? Lähti itkien huoneesta ulos ja kiusaaminen loppui siihen.