Kyllä nyt jaksaa valvoa yöt läpeensä, mutta jaksaako sitten kun vauva syntyy?

Onhan se lapsellista ellei ole muuta kuin ostelu. Ja aivan huuhaata miettiä että ei pystyisi imettämään

Sitä et voi mistään ennakoida. Suurin osa pystyy

Taidat olla vielä kovin nuori ja epävarma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ottaa mut huomioon. Ei ole kovakourainen ja jättänyt tissit rauhaan kun sanoin että sattuu ja mahaan koskee vain jos saa luvan kun se välillä on niin arka. Ei juo sen enempää kun ennenkään ja viettää paljon aikaa kanssani kaksin kun kohta meillä on kolme. Meinaan imettää joten miehen ei tarvitse nousta ylös vaan saa rauhassa nukkua työn takia kun olen mammalomalla. Ei myöskään kutsu ikävillä nimillä vaan kehuu kaunista mahaa.

Jos maitoa tulee hyvin niin kannattaa pakastaa sitä ja antaa välillä vauvalle pullosta yöaikaan. Näin äidin ei tarvitse herätä joka yö imettämään vaan saa välillä nukkua hänkin rauhassa kun isä hoitaa ruokkimisen pakastetulla maidolla.

Näin meillä tehtiin, terv. isä.

Osa vauvoista ei huoli pulloa ja osa jos huolii pullon hylkää tissin. Lisäksi itse kun olen ensin mammalomalla ja sitten vanhenpainvapaalla ja mies tekee työtä niin on meille parempi että minä teen yöherätykset ja mies töistä kotiin tulessa ottaa hoitovastuun muulta osin kun syötöiltä niin että minä saan sitten nukkua päiväunia.

Luulet vaan saavasi nukkua päiväunia. Tuskin. Mies alkaa vetoamaan omaan työväsymykseensä ja sinä hoidat kläpiä 24/7

Sinä saatat olla tuollainen isä mutta oma mieheni sattuu olemaan kunnon mies joka tekee miten on sovittu

En ole isä. Ihan naiselle vastasit jolla kolme kersaa ja isä lupaillut samat luritukset odotusaikana kuin sinullekin on näköjään lupailtu. "Kyllä minä töiden jälkeen hoidan ja sinä saat levätä". Mies kun tajuaa mitä lastenhoito oikeasti on niin siinä unohtuu kaikki lupaukset ja huomaat tekeväsi kaiken yksin

Vain koska sun mies teki noin ei tarkoita että muiden tekee. Oma mieheni on aina pitänyt sovitusta kiinni oli se kuinka hankalaa ja väsyttävää tahansa. Itse olin todella tarkka kun miestä valitsin että pitää aina sovituista jutuista kiinni. Nimittäin mulla oli aikanaan poikaystävä joka oli kuin sun mies. Lupasi kaikkea mutta sitten kun tuli aika toimittaa aina löytyi tekosyitä. Suhteessa pitää pelata keskinäinen kunnioitus ja se että kun jotain sovitaan siitä ei laisteta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lapsellista ellei ole muuta kuin ostelu. Ja aivan huuhaata miettiä että ei pystyisi imettämään

Sitä et voi mistään ennakoida. Suurin osa pystyy

Taidat olla vielä kovin nuori ja epävarma

En siis saisi tehdä asioita jotka tuottavat minulle iloa?

Taidat olla empatiakyvytön vanhapiika...

Ja kai on ihan normaalia miettiäkin pysytyykö tekemään sitä sun tätä vaiko eikö pysty. Mene muualle trollaamaan. Sulle siis on täysi tabu se ettei jollekin nouse maito rintoihin ja pysty imettämään? Ei nämä kaikille ole itsestään selviä asioita

AP

Miksi ihmeessä kuvittelet että et pysty imettämään?

Oletko täysi-ikäinen?

Osteluinto oli aivan outo:

"Minä saan kuulla olevani valtava 😭

Ihan kun en tiedostaisi sitä itse 😡

Olenkin tilaillut itselleni wishiltä kaikkea kivaa ja muutenkin ostellut mitä koen tarvitsevani. Hemmotellut itse itseäni jotta edes vähän mieli olisi piristyneempi 😕 "

Mies haukkuu. Mutta ei se mitään. Minä tilailen kaikkea kivaa. Hymiöitä

Jo on typeriä kommentteja sadellut. Ei kaikilla niin ruusuista ole. Juu. Aiemmin meilläkin mies teki kaiken sovitusti, mutta vauva muutti kaiken. Sinisilmäisyyttä ajatella ettei mikään muuttuisi. Asioilla on tapana muuttua.

Ja voihan sitä maitoa pakastaa. Ei se imetys niin ehdoton juttu ole että se olisi täydellisen äidin mitta.

Itse kaksi lasta saanut ja imetin noin kuukauden kun se ei enää onnistunutkaan, tuotanto vain loppui. Siinä kohtaa kyllä isäkin teki yösyöttöjä viikonloppuisin kun pulloon siirryttiin. Ja olin väsynyt kaikkien yöherätysten vuoksi. Eikä ollut aikaa nukkua päiväunia. Mies ei lapsia hoitanut koskaan iltaisin. Tulin harrastuksestani kotiin niin eipä ollut lapsien iltatoimia tehnyt ja laittanut heitä nukkumaan. Minä tein senkin. Ikään kuin rangaistus siitä että harrastin kerran viikossa ja hänen piti hoitaa lapset yhtenä iltana viikossa.

Ruusuistako? Joo todella ruusuista. Onneksi se aika on ohi :/

Aika nuoria ja sinisilmäisiä kommentoijia paikalla.....

Huomaa että nainen on naiselle susi. Tai tässä tapauksessa toinen äiti toiselle äidille.

Surullista kun naiset trollaavat toisiaan ja tässäkin syyllistetään ap:ta.

Minäkin mietin raskausaikana onnistuuko imetys vai ei, miten alkaa vauva-arki sujumaan, ja minäkin halusin tehdä miehen kanssa asioita ennen kun lapsi syntyi, kuten käydä leffassa jne. Ihan normaalia minusta. Ja onhan miehillekin kaikenmaailman varpajaisia joten miksei sitten äidille järkätä synnytyksen jälkeisiä bileitä kun vain sitten suvun kahvittelut ja siinä se? Äitihän se koko työn tekee, eikä isä. Tätä itsekin saatoin pohtia silloin tällöin hormonipöllyissäni.

Ja kai nyt jokainen tekee asioita mistä itselle tulee mielihyvää ja iloa? Mitä pahaa siinä on? Tai lapsellista?

Tietenkin raskaus saattaa tunteetkin herkistää eikä toisen sanat välttämättä kivoilta kuulosta omiin korviin sillä hetkellä.

Ja minäkin käytän hymiöitä useinkin 😊

Lähinnä ilmaisemaan tunteita. Joku kalkkis ei tätä taida tajuta

Joko ap:n kohdalle on osunut mies joka ei ole suoraan mamman helmoista parisuhteeseen hypännyt tossukka tai sitten monen kommentoijan mies on mamman helmoista parisuhteeseen hypännyt tossukka, jonka emännän sana on laki jota pitää noudattaa kuten mamman lakia......

Minusta ap sinun miehesi kuulostaa tosi ikävältä. Itse voin alkuraskaudessa jatkuvan oksentelun ja huimauksen takia tosi huonosti. Mieheni tuki minua kaikella mahdollisella tavalla. Hän otti vastuun kotitöistä ja ruokahuollosta, huolehti koiran lenkeistä ja samalla minun hyvinvoinnista. Hän varmisti että syön ja juon riittävästi, piti yhteyttä neuvolaan, piti minulle seuraa ja lohdutti oksentaessani. Eikä hän valittanut kertaakaan. Päin vastoin korosti kuinka tärkeää minun on nyt huolehtia vain itsestäni.

Tosi ikävää että et saa mieheltäsi tukea tuossa tilanteessa. Minusta suhde ei vaikuta kovinkaan rakastavalta... :( Kiva että olet koittanut itse pitää huolta itsestäsi ja piristänyt oloasi. Koita jaksaa ja mieti onko sinulla miehellesi mitään käyttöä...

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kuvittelet että et pysty imettämään?

Oletko täysi-ikäinen?

Osteluinto oli aivan outo:

"Minä saan kuulla olevani valtava 😭

Ihan kun en tiedostaisi sitä itse 😡

Olenkin tilaillut itselleni wishiltä kaikkea kivaa ja muutenkin ostellut mitä koen tarvitsevani. Hemmotellut itse itseäni jotta edes vähän mieli olisi piristyneempi 😕 "

Mies haukkuu. Mutta ei se mitään. Minä tilailen kaikkea kivaa. Hymiöitä

Monet varmasti ovat imetysasiaa miettineet mikä on aivan normaalia. Ja jos ap:n mies ostelee kaljaa niin mikäs ap:n shoppalusta lapsellista tekee? Sekö että hänelle tulee siitä hyvä mieli ja näin ollen mahdollisesti unohtaa typerän kommentoinnin? Ja vieläpä tekee sen omista tuloistaan eikä miehensä.

Hymiöt ovat tätä päivää joten tervetuloa sinullekin nykyaikaan. Mun mummo käyttää myöskin hymiöitä

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap sinun miehesi kuulostaa tosi ikävältä. Itse voin alkuraskaudessa jatkuvan oksentelun ja huimauksen takia tosi huonosti. Mieheni tuki minua kaikella mahdollisella tavalla. Hän otti vastuun kotitöistä ja ruokahuollosta, huolehti koiran lenkeistä ja samalla minun hyvinvoinnista. Hän varmisti että syön ja juon riittävästi, piti yhteyttä neuvolaan, piti minulle seuraa ja lohdutti oksentaessani. Eikä hän valittanut kertaakaan. Päin vastoin korosti kuinka tärkeää minun on nyt huolehtia vain itsestäni.

Tosi ikävää että et saa mieheltäsi tukea tuossa tilanteessa. Minusta suhde ei vaikuta kovinkaan rakastavalta... :( Kiva että olet koittanut itse pitää huolta itsestäsi ja piristänyt oloasi. Koita jaksaa ja mieti onko sinulla miehellesi mitään käyttöä...

Mies ei kestänyt kuunnella oksenteluani alkuraskaudesta lainkaan. Aika raju pahoinvointi, etenkin aamuisin. Ihan oman liikkuvuuden vuoksi olen koiraa ulkoiluttanut. Tosin mahtanut olla näky kun koira on paskalla ja minä oksennan vieressä. Eniten kyllä harmittaa se kun ei tehdä juuri koskaan mitään mitä olisi mulla toiveina tehdä ennen jakautumista.

AP

Ap, älä vielä laita mielipidettä suuntaan tai toiseen sen imetyksen kanssa. Voi hyvinkin käydä että pystyt imettämään. Mutta kävi miten kävi, ei tarvi murehtia sitä. Voi olla että imetät (hienoa, ei tarvi murehtia maidon lämmitystä ja eväät aina matkassa), ehkäpä et halua imettää (sekin on ok) tai ei pysty imettämään (älä huoli, ainoa asia mitä vauva todella tarvitsee äidiltään on rakkaus, maidon saa kaupastakin) tai ehkäpä osa imetät (lapsesi saa silti vasta-aineita, vaikka saakin osaksi korvikkeita.). Mutta älä vielä maitojuttuja murehdi.

Tuo miehes käytös... :/

Siitä olisin enemmän huolissani... hyvin epäkunnioittavaa ja huomioon ottamatonta... not good dearie, not good at all... :(

Ja kaikille jotka arvostelette apn ostoksilla käymistä, on kuule ihan sama metsästääkö hyviä kauppoja netistä vai kirppareilta, voipi olla yhtä edullista/kallista. Vaikka nainen onkin raskaana, hän on silti oikeutettu ostamaan tavaroitaan mitä itse ja vauva tarvitsee, kunhan lompakko kestää ne.

Tämän on pakko olla provo. Kuvittelet että keskenkasvuinen, kaljaakittaava ja sinun toiveistasi piittaamaton mies muuttuu kun vauva syntyy? Voin kertoa jo nyt ettei tule heräämään kertaakaan. Pahemmaksi menee. Tyypillinen kusipää joka on vaatimassa varmasti ekaa kertaa seksiä kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen.

Satuttelee sinua? Naisen satuttelu ei muutenkaan ole ok, saatikka raskaanaolevan naisen.

Tuli ihan kylmät väreet näistä kirjoituksista ja herää huoli vauvan hyvinvoinnista ja hoidosta näiden Ap:N naivien juttujen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä vielä laita mielipidettä suuntaan tai toiseen sen imetyksen kanssa. Voi hyvinkin käydä että pystyt imettämään. Mutta kävi miten kävi, ei tarvi murehtia sitä. Voi olla että imetät (hienoa, ei tarvi murehtia maidon lämmitystä ja eväät aina matkassa), ehkäpä et halua imettää (sekin on ok) tai ei pysty imettämään (älä huoli, ainoa asia mitä vauva todella tarvitsee äidiltään on rakkaus, maidon saa kaupastakin) tai ehkäpä osa imetät (lapsesi saa silti vasta-aineita, vaikka saakin osaksi korvikkeita.). Mutta älä vielä maitojuttuja murehdi.

Tuo miehes käytös... :/

Siitä olisin enemmän huolissani... hyvin epäkunnioittavaa ja huomioon ottamatonta... not good dearie, not good at all... :(

Ja kaikille jotka arvostelette apn ostoksilla käymistä, on kuule ihan sama metsästääkö hyviä kauppoja netistä vai kirppareilta, voipi olla yhtä edullista/kallista. Vaikka nainen onkin raskaana, hän on silti oikeutettu ostamaan tavaroitaan mitä itse ja vauva tarvitsee, kunhan lompakko kestää ne.

Kiitos sinulle. Tästä loppuajasta olen vain miettinyt kaikenlaista miten asiat tulee sujumaan kun vauva on siinä ihan konkreettisesti. Sekä kun omalta kohdalta tulot tipahtaa tukien tasolle, niin ei sitä itselle jää ylimääräistä millä itseään hemmotella kun vaipat ym vievät ison siivun tuloista. Miehen käytös on todella ärsyttävää ja käynyt omille hermoille.

AP

Yritin imettää mutta ei maitoa tullut. Joten korvike ja aika hyvin sain nukuttua. Ikää kin oli yli 42 v. Hyvät muistot on vauva ajasta ja muustakin ajasta. Voi kun sen saisin niin elää uudelleen.

Hei ap, miksi luulet ettei maito nousisi? Onko sukusi naisilla ollut sellaista? Tsemppiä sen siivoustyön kanssa ja haet sitten ajoissa sairaslomaa jos äitiysvapaan alkuun on vielä aikaa. Olen ollut itse siivous- ja keittiötyössä alkuraskaudesta ja olin aivan romuna iltaisin, vaikka päivä meni ihan ok, niin jos kävin mihinkään vaakatasoon illalla niin siitä en enää ilman apua päässyt ylös, piti tiputtautua lattian kautta pois kun ei pystynyt enää nousemaan (oli iskiasvaivaa yms. heti alkuraskaudesta, mutta kun työt vaihtui opiskeluun niin kivutkin loppui).

Tuosta sinun miehestäsi ja teidän suhteesta, ei kannata (paitsi jos on pakko että jaksaisit) kuvitella, että mies muuttuisi lapsen syntyessä. Tai että sinun "vähättelyllä" olisi mitään vaikutusta. Luultavasti teidän tilanne jatkuu aivan samanlaisena. Jos nytkin on niin, että "ei ikinä tehdä niin kuin minä haluan vaan aina mitä mies haluaa", niin ei siinä tule käymään niin, että vauvan kotiuduttua kyllä varmasti panet miehen hoitamaan yösyötöt ja muutenkin tekemään osansa... Et voi pakottaa jos miehen mielestä hänelle ei se vauvanhoito kuulu.

Älä kuvittele että tuolla tavalla raskausaikana käyttäytyvä mies on jotenkin taianomaisesti omaksunut ne neuvolan tai vauvalehtien tai vastaavien ohjeet siitä miten mies on ihanasti tukemassa äidin ja lapsen symbioosia, nauttimassa tästä ainutlaatuisesta ajasta kun pääsee luomaan rakastavan suhteen aivan tuoreeseen ihmiseen ja niin edelleen. Ei varmasti ole, joten älä sinäkään oleta että hänellä on sama käsitys siitä vauva-ajasta kuin sinulla, tulet vain pettymään karvaasti.

Luultavasti niiden yösyöttöjen kanssa käy niin, että heräät itse siihen kun vauva kitisee ja huutaa, ehkä käyt huutamassa miehelle että mene nyt antamaan sille ruokaa etkö kuule, ja sitten kuuntelet sängyssä kun mies yrittää saada itkuun tikahtuvaa lasta syömään, vaikka et menisi väliin niin et saa enää unta itse, joten parin sellaisen kerran jälkeen hoidat itse ne yöt. Mies sitten nukkuu päivällä rankan yön jäljiltä, joten sinä hoidat lapsen ja kodin silloinkin. Tai jos miehellä on töitä, ja sinä olet valvonut ja yrität nukkua aamulla edes, hänestä se on laiskottelua eikä ainakaan hiljaisesti lähde töihin. Töiden jälkeen hän lepää ja/tai kiukuttelee, koska sulla on ollut koko päivä aikaa tehdä kotityöt ja sitten yrität työntää sitä vauvaakin hänelle vaikka sinähän se äiti olet.

Varaudu siis siihen, että mikään ei hänen puoleltaan tule muuttumaan synnytykseen. Juominen ei ainakaan vähene, saattaa olla että jää juomaan kotiin jos et enää ole hänelle kuskina. Ja sen pikkuvauvan kanssa et sitten lähde juoppokuskiksi. Pelaa koneella kuulokkeet korvilla jne. rentoutuakseen, kun elämästä on tullut niin ikävää ja akkakin on aina kärttyinen.

Keskity itseesi ja vauvaasi, kyllä sinä pärjäät ainakin äitiysloman ajan. Naiset on iänkaiken hoitaneet lapset ja kodin, sulla on jo vahva fyysisen työn rutiini, pärjäät varmasti. Tee vauva-ajasta ja kodista sellainen kuin itse haluat ja mihin on resursseja, jätä toki tilaa miehen osallistua, mutta älä odota ihmeitä. Varo katkeroitumista, itse olet valinnut tuon miehen kanssa tehdä lapsia, ja hän on kuitenkin aina sen lapsen isä. Älä alennu samalle tasolle, vaan toimi niin että voit rehellisesti myöhemmin sanoa, että yritit parhaasi. Vaikka eroaisitte, hänen ja lapsen suhde säilyy, ja sun käytöksellä vauva-aikana on siihen suhten muodostumiseen suuri vaikutus. Mies on sun puoliso, hoitaa sen osan todella huonosti kertomasi perusteella, mutta lapsen isänä hänellä on vielä mahiksia toimia paremmin. Se miten mies osallistuu tai ei osallistu yösyöttöihin ja vaipanvaihtoon vauva-aikana ei ole niin tärkeä asia kuin että millainen tulee heidän loppuelämän suhteensa olemaan sen jälkeen kun vaippoja ja tuttipulloja ei enää tarvita.

Suosittelen myös ihan vilpittömästi ja rehellisesti, rauhallisesti ja syyttelemättä, puhumaan miehen kanssa. Pidä keskustelut lyhyinä, kerrot vaan miltä tuntuu ja mistä konkreettisesta asiasta se johtuu, älä jää jauhamaan. Tai kerro mitä toivoisit häneltä ja sitten kiität aidosti jos tekee. Ei se ainakaan mitään haittaa, että hän tietää että olet surullinen ja yksinäinen ja odotat häneltä enemmän. Mietit asioita rauhassa sitten kun vauva alkaa olla isompi. Voit aina lähteä, sun ei tarvitse sietää mitä tahansa.

Olet varmasti oikeassa siinä, että ei kaikilla ole se perhe-elämä niin idyllistä kuin voisi ulkoapäin kuvitella. Mun miehellä oli vähän samanlaisia piirteitä kuin sun miehellä, muttei ikinä, ikinä ole haukkunut mun ulkonäköä. Ei ajeluttanut juoppokuskina kuin harvoin ennen lasta, ja sekin loppui sitten kun sanoin tiukasti että nyt riittää, hoida itse omat menosi. Oli raskausaikana hellä mahaa kohtaan, oli hyvin tukena synnytyksessä ja vauvan synnyttyä ylpeä ja huolehtiva vauvasta. Kävi kyllä aina töissä ja maksoi laskut ja huolehti autot, stressasi varmasti niitä koska rahasta oli tiukkaa. Mutta sitä aikaa ja jaksamista hänellä ei ikinä oikein muulle ollut, ja haki juomisesta ja pelaamisesta rentoutusta ja hänen väsymys meni arjessa muun edelle. Ei puhettakaan että hän voisi itse tehdä jotain sen eteen että minä esimerkiksi saisin levätä synnytyksen jälkeen tai myöhemminkään, esim. laittaa ruokaa tai opetella hoitamaan vauvaa, hänellä ei käynyt se mielessä enkä minä tiennyt miten sitä olisi pitänyt vaatia ja kädestä pitäen selittää. Olin kuvitellut hänestä osallistuvampaa isää sen perusteella miten aiemmin käyttäytyi lasten kanssa. Mutta selvittiin siitä, vaikea sanoa kannattiko. Ehkä kannatti venyä, kun keran selvittiin. En tiedä olisiko mies pystynyt enempään, vai oliko tuo paras mihin kerta kaikkiaan voimat hänellä riitti. Mun mies on jollain tapaa aika herkkä, vaikka ei näytä sitä, ja suree kyllä sitä että olen häneen pettynyt. Nykyisin pystytyään paremmin puhumaan asioista ja keskustelemaan siitä, minkälaiset asenteet, odotukset ja tunteet on minkäkin reaktion takana meillä molemmilla.

Kiitos teille kannustavista kommenteista. Joko muuttuu tai ei muutu. Ei kaikki ole niin helppoa aina. Joillakin ehkä. Voi olla että kriisinpoikasta on ilmassa kun elämän muutos on iso. Ajatukseni siitä valvomisesta on se että kun kerta nytkin jaksaa niin jaksaa myöhemminkin, valittamatta ja kiukuttelematta. Kun minäkään en saisi edes sanoa että väsyttää nytkään. Issias vaivaa itselläkin ja todella rajuna, todella raskas vaiva kun ei mikään tunnu tepsivän siihen enää. Plussaa miehelle siitä että työnsä on hoitanut mallikkaasti ja hyvin.

On kyllä sanonut että häntä pelottaa kun se vauva on tuossa, läsnä, ihan elävänä että kuinka tulee pärjäämään jne.

AP

Sitä olen itsekin joskus miettinyt että miksi miehiä juhlistetaan isäksi tulemisesta mutta naista ei äidiksi tulemisesta?

Mikä ihmeen oletus se on että naisen on jämähdettävä heti kotiin ja vauvarumbaan kun miehet jatkavat jollain tapaa entiseen malliinsa, enemmän tai vähemmän?

Kyllä ne vauva-ajan yöheräämiset vielä jaksaa, mutta sitten kun se kasvaa niin ei enää jaksa.

Mitä varten vauvan kanssa tarvitsisi valvoa yöt läpeensä? Vauvahan nukkuu suurimman osan yöstä.