Olen 34v, löysin vasta miehen ja kaikkea tekemistä vielä, kauanko perheenperustamista voi venyttää?

Pakasta munasoluja varmuuden vuoksi niin voit vielä 10 vuotta vetkutella. Tosin mitään takeita ei ole että raskaus onnistuu 40+ eikä välttämättä edes nyt.

Ja kymmenessä vuodessa ehdit vaikka jo erotakin ja löytää uuden miehen...joka ei edes lapsia halua.

Kaikkea ei aina saa. 

Hedelmällisyys laskee rajusti 35 vuoden iässä. Jos olet valmis esimerkiksi hedelmöityhoitoihin ja hyväksyt sen ettei hoidot välttämättä auta, voit lykätä vielä muutaman vuoden.

Itse ryhtyisin hommiin heti. Meillä ruvettiin tekemään lasta ollessani 23-vuotias. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta ja olin jo alani töissä. Raskaus alkoi kolmen vuoden kuluttua tuosta, kun takana oli yksi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Eihän mikään koskaan varmaa ole, mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, pidä kiirettä.

Niin, tiedostan kyllä, että lapsia ei aina tule noin vain. Tiedostan myös sen, että en voi jättää koulua käymättä ja toteuttamatta itseäni ja muitakin unelmiani. Mutta haluan myös yhden lapsen..

36-37-vuotiaana voisi ehkä olla jo selkeämpi ja parempi tilanne perheen kannalta

Kyllä 34-vuotiaana pitää olla jo kiire, jos lapsia haluaa. Juu, jotkut saavat lapsia vielä 40-vuotiaina, mutta totuus on, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2016) tilastojen mukaan vuosittain kaikista synnyttäjistä vain noin 2% on 40-vuotiaita tai tätä vanhempia. Ja tutkimusten mukaan hedelmällisyyshän säilyy pidempään/ei laske yhtä nopeasti heillä, joilla jo lapsia on. Jos sinulle on "ihan sama" saatko lapsia, niin voihan minkä tahansa asian, myös tämän, jättää "Herran haltuun". Sitten on vain hyväksyttävä se, että kaikki eivät lapsia saa, vaikka myöhemmin tahtoisivat.

Työskentelen myös tällä hetkellä ammatissa, jota inhoan. Jos tulisin nyt raskaaksi, en ehkä voisi lähteä opiskelemaan enää.

Me olemme kyllä lastenkin kanssa asuneet ulkomailla, useammassa maassa. Moni opiskelee lasten kanssa. Mutta lapsia et voi saada tilaamalla milloin itse haluat, joten itse yrittäisin lapsia heti kun olette tosiaan valmiit toisiinne sitoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tiedostan kyllä, että lapsia ei aina tule noin vain. Tiedostan myös sen, että en voi jättää koulua käymättä ja toteuttamatta itseäni ja muitakin unelmiani. Mutta haluan myös yhden lapsen..

36-37-vuotiaana voisi ehkä olla jo selkeämpi ja parempi tilanne perheen kannalta

Olen 37-vuotiaana ollut lähes 20 vuotta täysi-ikäinen. Miten ei ole 20 vuodessa saanut elämäänsä sellaiseen kuntoon, että se olisi "aikuisen" elämää?

Ei se ole ihan sama, mutta ei lasta voi tehdä tällaiseen elämäntilanteeseen. Ahdistaa ajatus lapsesta nyt, ahdistaa myös ajatus lapsettomuudesta, ja ahdistaa jos jätän koulut ja kiinnostavat jutut tekemättä.

Lapsen kanssa en pystyisi opiskelemaan, liian rankkaa. Ja ilman tutkintoa jään hanttihommiin, joita vihaan.

Hankalaa ja stressaavaa, eikä mulla ole selkeää näkemystä tilanteeseen.

Mikä on "aikuisen elämää"? Erilaisia tapoja elää lienee yhtä paljon kuin aikuisiakin. Omalla kohdalla ei vaan nyt mennyt sen perinteisen kaavan mukaan, plus sairaus ja siitä toipuminen. Enkä ole todellakaan ainoa.

Turhaa tuollainen taivastelu, osaat varmasti ajatella itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ihan sama, mutta ei lasta voi tehdä tällaiseen elämäntilanteeseen. Ahdistaa ajatus lapsesta nyt, ahdistaa myös ajatus lapsettomuudesta, ja ahdistaa jos jätän koulut ja kiinnostavat jutut tekemättä.

Lapsen kanssa en pystyisi opiskelemaan, liian rankkaa. Ja ilman tutkintoa jään hanttihommiin, joita vihaan.

Hankalaa ja stressaavaa, eikä mulla ole selkeää näkemystä tilanteeseen.

Ehkä kannattaisi nyt hoitaa ne omat asiat kuntoon ennen kuin lasta alat hankkimaan. Lapsen synnyttyä aika on kortilla eikä etukäteen voi tietää kuinka hankala/helppo lapsi sieltä tulee. Mutta kannattaa myös alkaa pohtimaan että mitä sitä elämältä oikeasti haluaa. Jos haluaa lapsen (yhden), niin kohta alkaa tulla kiire. Keskimäärin menee vuosi yrittää ennen kuin tulee raskaaksi (jotkut siis raskautuvat heti, joillakin menee vuosia ja hedelmöityshoitoja). Jos taas useamman lapsen haluat niin on jo kiire.

Miettisin sinun tilanteessasi kyllä myös ihan suosiolla lapsettoman elämäntavan valitsemista. Jos tuon ikäisenä ei vielä koe lasten hankkimista kiireelliseksi, ei se välttämättä olekaan oman prioriteettilistan kärjessä, vaikka yhteiskunta muuta uskotteleekin. Jos on 34-vuotiaana onnellinen lapsettomana, on erittäin todennäköisesti onnellinen myös 64-vuotiaana lapsettomana.

Kyllähän sen koen kiireellisenä, mutta koska ei ole elämä mennyt perinteisen kaavan mukaan, en voi vielä alkaa lapsentekoon.

Minun mielestä vaan lasta ei voi tehdä ihan mihin tahansa tilanteeseen, kaikkien kannalta, ja siksi mun on odotettava vielä 2-3 vuotta, ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ihan sama, mutta ei lasta voi tehdä tällaiseen elämäntilanteeseen. Ahdistaa ajatus lapsesta nyt, ahdistaa myös ajatus lapsettomuudesta, ja ahdistaa jos jätän koulut ja kiinnostavat jutut tekemättä.

Lapsen kanssa en pystyisi opiskelemaan, liian rankkaa. Ja ilman tutkintoa jään hanttihommiin, joita vihaan.

Hankalaa ja stressaavaa, eikä mulla ole selkeää näkemystä tilanteeseen.

Mene terapiaan, oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Miettisin sinun tilanteessasi kyllä myös ihan suosiolla lapsettoman elämäntavan valitsemista. Jos tuon ikäisenä ei vielä koe lasten hankkimista kiireelliseksi, ei se välttämättä olekaan oman prioriteettilistan kärjessä, vaikka yhteiskunta muuta uskotteleekin. Jos on 34-vuotiaana onnellinen lapsettomana, on erittäin todennäköisesti onnellinen myös 64-vuotiaana lapsettomana.

Ei välttämättä. 50-vuotiaana elämä ja voimavarat on ihan eri kuin 34-vuotiaana.

Miten lapsi parantaisi elämääsi? Vai haluatko lapsen vain, koska sellainen kuuluu naisella olla?

Ei sun oo pakko hankkia lapsia! Jos joskus rupee kaduttamaan niin adoptoit (ei nyt tietenkää onnistu enää 6-kymppisenä mutta 10 v sisällä)

Opiskele vaan nyt ja lähe ulkomaille, jos parisuhde vakiintunut niin voitte yrittää lasta jos molemmat lapsen haluaa. Jos raskaudut niin onnea, kyllä opiskella voi vaikka on lapsi. Jos et raskaudu niin sitten voit elää vapaampaa elämä, mikä on ihan yhtä hyvä valinta kuin lapseton elämä.

Hmmmm siis yhtä hyvä valinta kuin lapsellinen elämä

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ihan sama, mutta ei lasta voi tehdä tällaiseen elämäntilanteeseen. Ahdistaa ajatus lapsesta nyt, ahdistaa myös ajatus lapsettomuudesta, ja ahdistaa jos jätän koulut ja kiinnostavat jutut tekemättä.

Lapsen kanssa en pystyisi opiskelemaan, liian rankkaa. Ja ilman tutkintoa jään hanttihommiin, joita vihaan.

Minulla on kyllä toisenlainen kokemus. Itse aloitin yliopisto-opinnot, kun mulla pyöri jaloissa kaksi alle kouluikäistä ja yksi ekaluokkalainen, joista kaksi vielä niin sanottua erityislasta. Ei se helppoa ollut, mutta ei nyt älyttömän vaikeakaan. Sitä paitsi yli kolmekymppisenä perheellisenä yliopisto-opinnot sujuvat rivakammin, kun on pakko keskittyä vain olennaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettisin sinun tilanteessasi kyllä myös ihan suosiolla lapsettoman elämäntavan valitsemista. Jos tuon ikäisenä ei vielä koe lasten hankkimista kiireelliseksi, ei se välttämättä olekaan oman prioriteettilistan kärjessä, vaikka yhteiskunta muuta uskotteleekin. Jos on 34-vuotiaana onnellinen lapsettomana, on erittäin todennäköisesti onnellinen myös 64-vuotiaana lapsettomana.

Ei välttämättä. 50-vuotiaana elämä ja voimavarat on ihan eri kuin 34-vuotiaana.

Harvalla kai on enemmän voimavaroja lapseen 50-vuotiaana kuin 34-vuotiaana. Kolmikymppinen on persoonaltaan jo siinä mielessä "valmis", että hänestä tuskin enää kuoriutuu superäidillistä "Elämäni tarkoitus on hoivata ja tuottaa uutta elämää, ja muu on merkityksetöntä" -ihmistä. Melko turvallista siis valita lapsettomuus tuon ikäisenä.

Kirjoita ylös, miten näet elämäsi 10 vuoden kuluttua. Mitä toivot ja mitä haluat? Kuuluuko tulevaisuuden näkymiisi lapsi, vai koostuuko listasi pääasiassa opiskelusta, matkustelusta, harrastuksista ja mielekkäästä työurasta? Mitä koet jääväsi vaille, jos et saakaan lasta?

Jos uskot, että tulet olemaan onneton tai jotenkin vaillinainen ilman biologista lasta, sinuna pistäisin töpinäksi vauva-asian kanssa 1-3 vuoden sisällä. Jos odottelet nelikymppiseksi, kannattaa varautua siihen, että ei tärppääkään, ainakaan ilman hedelmöityshoitoja.