Olen 34v, löysin vasta miehen ja kaikkea tekemistä vielä, kauanko perheenperustamista voi venyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä neuvon, että tee se lapsi nyt ja opiskele sitten! Lapsen saaminen on rankkaa puuhaa, ja ne valvomiset! Pahimmissa tapauksissa jotkut lapset eivät nuku hyvin moneen vuoteen. Se on raskasta kelle tahansa, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä rankempaa. Tee lapsi nyt kun kehosi on nuori, ja palaudut esim raskaudesta ja synnytyksestä helposti. Neuvon näin, koska itse et pysty tajuamaan kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Mitä pidemmälle lykkäät asian, sitä rankempi saattaa olla esim synnytys. Ja myös vaarallisempaa.

No millä minä sitten rahoittaisin opinnot ja elämisen, kun olisi se lapsikin siinä elätettävänä itseni lisäksi? Ja millä voimavaroilla opiskelisin lapsen saamisen jälkeen, jos se lapsikaan ei nuku välttämättä moneen vuoteen?

Miksi et voi odottaa muutamaa vuotta, kun et ole tähänkään asti mennyt opiskelemaan sitä oikeaa alaa? Lapsi on muutamassa vuodessa tarhaikäinen, sitten jaksat opiskella. Ja lapsen ekat vuodet ei ole niin vaikeaa tulla toimeen, miten muut tulee toimeen pelkästään kodinhoidontuella? Ellet sitten halua viimeisintä mallia olevia vaunuja ja muotivaatteita vauvallesi... Mieti nyt oikeasti prioriteettisi. 

Niin, en tosiaan tiedä miten muut sillä kotihoidontuella tulee toimeen. Ilmeisesti aika huonosti?

Edelleenkin, jos syystä tai toisesta tulisikin ero niin sitten olisikin jo kurja tilanne köyhänä kouluttautumattomana. Silloin olisi hyvä olla joku pätevyys jolla voisi hakea töitä itsensä ja lapsensa elättämiseksi. Ei siinä ehkä opiskelut kovin helposti onnistuisi.

Ehkä olen sitten typerä, mutta kyllä mä taidan nyt kuitenkin käydä koulun ensin. En osaa suhtautua noin huolettomasti tähän asiaan, että tuille ja miehen rahoille vain ja katsoo sitten miten käy.

Voihan sen yrittämisen aloittaa jo opintojen aikana, kun suurin osa jo pulkassa tms

Oletko nyt köyhä ja kouluttautumaton? Miten voit yhtäkkiä muuttua köyhästä ja kouluttautumattomasta  kolmessa vuodessa hyvin toimeentulevaksi ja täydelliseksi ihmiseksi? En ymmärrä. Ja mitä olet tehnyt tähän asti elämässäsi? Et mitään? En edelleenkään ymmärrä. 

Voit venyttää niin kauan kuin itse haluat. Jossain vaiheessa tulee biologia vastaan ja lasten saaminen hyvin vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi jossain vaiheessa. Kukaan ei edes tiedä, voitko nytkään saada lapsia. Jotkut eivät pysty saamaan koskaan, toiset saavat vielä yli nelikymppisenä. Oma päätöksesi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ihan sama, mutta ei lasta voi tehdä tällaiseen elämäntilanteeseen. Ahdistaa ajatus lapsesta nyt, ahdistaa myös ajatus lapsettomuudesta, ja ahdistaa jos jätän koulut ja kiinnostavat jutut tekemättä.

Lapsen kanssa en pystyisi opiskelemaan, liian rankkaa. Ja ilman tutkintoa jään hanttihommiin, joita vihaan.

Hankalaa ja stressaavaa, eikä mulla ole selkeää näkemystä tilanteeseen.

Sun ei missään nimessä kannata alkaa hankkia lasta nyt, mutta lykkäämällä otat riskin, että et saa yhtään lasta, ei sille mitään voi. Voit hyvin tulla nopeastikin raskaaksi 36-37-vuotiaana, mutta voi myös olla, että et. Sinuna ottaisin kuitenkin tuon riskin.

Kiitos jo etukäteen.  En missään  tapauksessa halua syntyä noin laskelmoivalle äidille ainoaksi lapseksi.   Et taida ymmärtää lapsen elämästä yhtään mitään . Jos syntyisin sinulle, haluaisin edes yhden sisaruksen ja lasten pitäisi aina olla etusijalla. Kun nyt menet sinne ulkomaille, tuo sieltä itsellesi vaikka lemmikkimarkatti, se ei niin välitä jos kyllästyt  ja heität roskikseen, apinallakin on tunteet, sinulla ei ole.

t

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla tuntuu olevan jo kaikki vastaukset. Ihan turhaan täällä kyselet.

Katsotaanpa, mikä ap:n mielenmaisema on.

Ketjun alussa oli esillä vakaa halu elää nuoruutta, joka tuntui jääneen väliin. Monta viestiä oli itsensä toteuttamisesta ja unelmista sekä siitä, miten unelmia ei voi nyt jättää.

Tässä kohtaa päätös oli siis jo tosiasiallisesti tehty.

Kuten niin usein epävarmojen ja omasta mielestä vähän epäilyttäviltä tuntuviin perusteluihin tukeutuvien päätösten kohdalla tehdään, alkoi päätöksen perustelu - klassinen rationalisointi. Unelmien sijasta varmat perusteet löytyivätkin toimeentulosta ja siihen liittyvistä "kovista" näkökulmista.

Ap hyvä, sinä tiedät jo mitä tehdä. Ei sinun tarvitse tyynnytellä itseäsi tai epävarmuuttasi tekaistuin perusteluin.

MInäkin ihmettelen että miksi olet noin laskelmoiva. Mitä jos ensimmäisen lapsen jälkeen tajuat, että haluat lapselle sisaruksen? Sitten alkaa oikeasti olla kiire tulla raskaaksi uudestaan, lähes nelikymppisenä. Tajuatko miten isolla asialla leikit mielessäsi? Kaikkea ei voi suunnitella, elämä kantaa. Raha-asioita ei voi suunnitella, voi olla että opiskelet 3 vuotta, mutta silti et saa töitä. Voi olla että 3 vuoden päästä maailmassa on sota. Kukaan ei tiedä. Mutta jos haluat lapsen, sillä asialla ei voi laskelmoida, että haluat sen silloin ja silloin. Juuri noin ajattelevat ihmiset kärsivät usein lapsettomuudesta, he luulevat että ELÄMÄ ON HEIDÄN KÄSISSÄÄN. Ei se ole. Siksi sinua varoitellaan tässä, että jos haluat lapsen, tee se pian. Mitä jos miehesi ei haluakaan 3 vuoden päästä lapsia? Kaikki voi muuttua. Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat. Jos unelma-ammattisi on käsilläsi, tottakai voit opiskella ensin. Mutta älä kuvittele että kaikki elämän mahdollisuudet ovat käsissäsi, ihan milloin vain, elämä ei vaan mene niin. Jos jotain haluaa, se kannattaa haluta heti. 

Vierailija kirjoitti:

MInäkin ihmettelen että miksi olet noin laskelmoiva. Mitä jos ensimmäisen lapsen jälkeen tajuat, että haluat lapselle sisaruksen? Sitten alkaa oikeasti olla kiire tulla raskaaksi uudestaan, lähes nelikymppisenä. Tajuatko miten isolla asialla leikit mielessäsi? Kaikkea ei voi suunnitella, elämä kantaa. Raha-asioita ei voi suunnitella, voi olla että opiskelet 3 vuotta, mutta silti et saa töitä. Voi olla että 3 vuoden päästä maailmassa on sota. Kukaan ei tiedä. Mutta jos haluat lapsen, sillä asialla ei voi laskelmoida, että haluat sen silloin ja silloin. Juuri noin ajattelevat ihmiset kärsivät usein lapsettomuudesta, he luulevat että ELÄMÄ ON HEIDÄN KÄSISSÄÄN. Ei se ole. Siksi sinua varoitellaan tässä, että jos haluat lapsen, tee se pian. Mitä jos miehesi ei haluakaan 3 vuoden päästä lapsia? Kaikki voi muuttua. Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat. Jos unelma-ammattisi on käsilläsi, tottakai voit opiskella ensin. Mutta älä kuvittele että kaikki elämän mahdollisuudet ovat käsissäsi, ihan milloin vain, elämä ei vaan mene niin. Jos jotain haluaa, se kannattaa haluta heti. 

Heh. Laskelmointia se on lapsen varmuuden vuoksi tekeminenkin ”ajoissa”. Kovasti täällä nyt on yritetty numeroilla tilastoilla todistella miten lapsi on hankittava alta 35v tai muuten on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.

Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.

Kolmenkympin kriisi haluta päästä parempiin töihin ja pystyä elättämään itsensä? Ulkomaille lähtö on sitäpaitsi edessä joka tapauksessa, mieheni asuu Suomessa vain osittain ja tavoitteena päästä lopulta yhteiseen kotiin. Ja ulkomailta en töitä saa ilman koulutusta.

Tarkennuksena vielä, että opinnot vievät 2,5-3 vuotta suunnitelmani mukaan, ei suinkaan viittä vuotta. Ja tokihan mies on mukana jakamassa kustannuksia jne, mutta minä haluan pystyä seisomaan omilla jaloillani ja elättämään itseni.

En tiedä miten sopeutuisin siihen, että olisin kouluttamaton ja työtön pienen lapsen äiti.

Ja edelleenkin, en pystyisi opiskelemaan pienen lapsen kanssa.

Alkuperäinen viestisi oli vähän muutakin kuin halua päästä töihin ja elättää itsensä: "haluaisin opiskella/työskennellä vielä ulkomailla.. Ja muutenkin nautin kovasti elämästäni nyt. Rakastan vapautta ja tunnen itseni aika nuoreksi, en jaksaisi yhtään miettiä mitään lastentekoa vielä"

Jos haluat nauttia vapaudesta ja elämästä (kuten avausviestissä), niin asian rationalisointi ei johda mihinkään. Ehdotan, että nautit rauhassa elämästä lähivuodet ja katsot sitten muutaman vuoden päästä, vieläkö lapsi ylipäätään kiinnostaa, onko miestä silloin ja tuleeko hommasta mitään.

Jos taas haluat miettiä asiaa rationaalisemmin (kuten lainaamassani viestissä), niin sitten voimme sparrailla elättämisasioita, vaikutuksia työuraan, raskauden onnistumisen todennäköisyyksiä sun muuta.

Joo totta, viestistäni todellakin saa kuvan, että haluan nauttia vapaudesta ja elämästä ilman vastuuta lapsesta. Ehkä syytä korjata.

Eli haluan saada ammatin turvakseni, ja ulkomailla asuminen ja ehkä opiskelukin tulee olemaan väistämätöntä, kuten jo mainitsinkin. Miehen työn takia. Haluaisin, että se kuvio olisi jo pohjustettu ja kohdemaan työelämä, kontaktit ja käytännöt jollain tavalla tuttua ennen lasta, jotta en ihan tyhjän päällä olisi sitten töitä haettaessa. Siellä kun voi mennä useampikin vuosi, ja sitten taas toiseen maahan. Suomessa todnäk vain lomilla, joten koko homma pitää miettiä ulkomaan työmarkkinoiden ym. mukaan.

Siinä mielessä haluan vielä kokea ja nauttia, sillä olemme tosiaan olleet yhdessä niin vähän aikaa. Haluaisin syventää parisuhdetta vielä hieman ennen lasta, jotta ei mitään ikäviä yllätyksiä tulisi. Toisen tuntemaan oppiminen ei tapahdu hetkessä. Ja se on kuitenkin aika olennaista perhettä perustaessa. Kuten koulutus ja työ ovat olennaista itsestään ja perheestään vastuun ottamisessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInäkin ihmettelen että miksi olet noin laskelmoiva. Mitä jos ensimmäisen lapsen jälkeen tajuat, että haluat lapselle sisaruksen? Sitten alkaa oikeasti olla kiire tulla raskaaksi uudestaan, lähes nelikymppisenä. Tajuatko miten isolla asialla leikit mielessäsi? Kaikkea ei voi suunnitella, elämä kantaa. Raha-asioita ei voi suunnitella, voi olla että opiskelet 3 vuotta, mutta silti et saa töitä. Voi olla että 3 vuoden päästä maailmassa on sota. Kukaan ei tiedä. Mutta jos haluat lapsen, sillä asialla ei voi laskelmoida, että haluat sen silloin ja silloin. Juuri noin ajattelevat ihmiset kärsivät usein lapsettomuudesta, he luulevat että ELÄMÄ ON HEIDÄN KÄSISSÄÄN. Ei se ole. Siksi sinua varoitellaan tässä, että jos haluat lapsen, tee se pian. Mitä jos miehesi ei haluakaan 3 vuoden päästä lapsia? Kaikki voi muuttua. Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat. Jos unelma-ammattisi on käsilläsi, tottakai voit opiskella ensin. Mutta älä kuvittele että kaikki elämän mahdollisuudet ovat käsissäsi, ihan milloin vain, elämä ei vaan mene niin. Jos jotain haluaa, se kannattaa haluta heti. 

Heh. Laskelmointia se on lapsen varmuuden vuoksi tekeminenkin ”ajoissa”. Kovasti täällä nyt on yritetty numeroilla tilastoilla todistella miten lapsi on hankittava alta 35v tai muuten on liian myöhäistä.

Eipäs. Vaan järkevää, ei laskelmoivaa. Ap sanoi löytäneensä miehen, ilmeisesti on rakastunut(?) ja haluaa yhden lapsen. Kuinka moni järkevä ihminen alkaa venyttää tätä, ja kuinka moni tekee lapsen heti, jos on tavannut oikean miehen, ja ikää on 34v.? Itse veikkaan että aika moni tekee lapsen heti, koska tietää että aika on rajallista, ja oikea mies on tullut kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.

Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.

Kolmenkympin kriisi haluta päästä parempiin töihin ja pystyä elättämään itsensä? Ulkomaille lähtö on sitäpaitsi edessä joka tapauksessa, mieheni asuu Suomessa vain osittain ja tavoitteena päästä lopulta yhteiseen kotiin. Ja ulkomailta en töitä saa ilman koulutusta.

Tarkennuksena vielä, että opinnot vievät 2,5-3 vuotta suunnitelmani mukaan, ei suinkaan viittä vuotta. Ja tokihan mies on mukana jakamassa kustannuksia jne, mutta minä haluan pystyä seisomaan omilla jaloillani ja elättämään itseni.

En tiedä miten sopeutuisin siihen, että olisin kouluttamaton ja työtön pienen lapsen äiti.

Ja edelleenkin, en pystyisi opiskelemaan pienen lapsen kanssa.

Alkuperäinen viestisi oli vähän muutakin kuin halua päästä töihin ja elättää itsensä: "haluaisin opiskella/työskennellä vielä ulkomailla.. Ja muutenkin nautin kovasti elämästäni nyt. Rakastan vapautta ja tunnen itseni aika nuoreksi, en jaksaisi yhtään miettiä mitään lastentekoa vielä"

Jos haluat nauttia vapaudesta ja elämästä (kuten avausviestissä), niin asian rationalisointi ei johda mihinkään. Ehdotan, että nautit rauhassa elämästä lähivuodet ja katsot sitten muutaman vuoden päästä, vieläkö lapsi ylipäätään kiinnostaa, onko miestä silloin ja tuleeko hommasta mitään.

Jos taas haluat miettiä asiaa rationaalisemmin (kuten lainaamassani viestissä), niin sitten voimme sparrailla elättämisasioita, vaikutuksia työuraan, raskauden onnistumisen todennäköisyyksiä sun muuta.

Just näin. Ja miksi lainaamassasi ap:n viestissä lukee "en halua olla kouluttamaton ja työtön lapsen äiti"? Eihän ap ole nytkään kouluttamaton ja työtön, hän ei vaan pidä nykyisestä työstään. Eli ketju on lähtenyt ihan väärille urille. Ap:lla on jo koulutus ja ura, hän halua vaan uudelleenkouluttautua, ja ELÄÄ, matkustella. Aika eri asia, kuin se, että ei ole mitään työtä eikä uraa, ja sitten neuvotaan että tee ihmeessä se lapsi nyt. 

Tähän kyllä pakko korjata että ei mulla todellakaan ole mitään uraa tai koulutusta. Muuta kuin yo-tutkinto. Ja nykyinen työni on tavallista suorittavan tason huonosti palkattua työtä. Bonuksena vielä että helvetin raskasta sellaista, vuorotyötä myös. Urasta en sem yhteydessä puhuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme vouhkaamista aina täällä tästä että 34-vuotiaana tulipalokiire jos meinaa ehtiä saada lapsen. Raskaus on hyvin mahdollinen vaikka päälle 40 ikäisenä jos lapsia pystyy saamaan. Tietämättömiä olette ainakin. Elättekö jollain 1700-luvulla?

Kyllä he tavallaan elänät juu. Tuo 35 ikävuoden rajapyykki perustuu keskiaikaisiin ranskalaisiin kirkonkirjoihin.

Höpö höpö- Miksi sitten niin monet nelikymppiset joutuvat käymään hedelmöityshoidoissa, jos hedelmällisyys ei muka laskisi? Harva 40-v. tulee luonnostaan raskaaksi noin vain.

Jotkut naiset tulee kertalaakista raskaaksi 50-vuotiainakin. Itse olen yhden tällaisen pannut alulle. Ja arvostelijoille tiedoksi että on naisia joiden elämäntehtävänä ei ole toimia synnytyskoneina ja lapsenkaitsijoina. Heillä on aivan erilainen missio tässä yhteiskunnassa kuin teillä tavallisilla risuperseisillä hietalaatikkolehmillä.

😁

Itse suosittelen, että jos sen lapsen haluat, niin aloitatte yrittämisen nyt. Opiskelu onnistuu hyvin lapsen kanssa. Omasta kokemuksesta paremmin kuin töissä käynti. Olen myös lasten saannin jälkeen asunut ja työskennellyt ulkomailla. Eivät sulje toisiaan pois. ☺️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.

Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.

Kolmenkympin kriisi haluta päästä parempiin töihin ja pystyä elättämään itsensä? Ulkomaille lähtö on sitäpaitsi edessä joka tapauksessa, mieheni asuu Suomessa vain osittain ja tavoitteena päästä lopulta yhteiseen kotiin. Ja ulkomailta en töitä saa ilman koulutusta.

Tarkennuksena vielä, että opinnot vievät 2,5-3 vuotta suunnitelmani mukaan, ei suinkaan viittä vuotta. Ja tokihan mies on mukana jakamassa kustannuksia jne, mutta minä haluan pystyä seisomaan omilla jaloillani ja elättämään itseni.

En tiedä miten sopeutuisin siihen, että olisin kouluttamaton ja työtön pienen lapsen äiti.

Ja edelleenkin, en pystyisi opiskelemaan pienen lapsen kanssa.

Alkuperäinen viestisi oli vähän muutakin kuin halua päästä töihin ja elättää itsensä: "haluaisin opiskella/työskennellä vielä ulkomailla.. Ja muutenkin nautin kovasti elämästäni nyt. Rakastan vapautta ja tunnen itseni aika nuoreksi, en jaksaisi yhtään miettiä mitään lastentekoa vielä"

Jos haluat nauttia vapaudesta ja elämästä (kuten avausviestissä), niin asian rationalisointi ei johda mihinkään. Ehdotan, että nautit rauhassa elämästä lähivuodet ja katsot sitten muutaman vuoden päästä, vieläkö lapsi ylipäätään kiinnostaa, onko miestä silloin ja tuleeko hommasta mitään.

Jos taas haluat miettiä asiaa rationaalisemmin (kuten lainaamassani viestissä), niin sitten voimme sparrailla elättämisasioita, vaikutuksia työuraan, raskauden onnistumisen todennäköisyyksiä sun muuta.

Joo totta, viestistäni todellakin saa kuvan, että haluan nauttia vapaudesta ja elämästä ilman vastuuta lapsesta. Ehkä syytä korjata.

Eli haluan saada ammatin turvakseni, ja ulkomailla asuminen ja ehkä opiskelukin tulee olemaan väistämätöntä, kuten jo mainitsinkin. Miehen työn takia. Haluaisin, että se kuvio olisi jo pohjustettu ja kohdemaan työelämä, kontaktit ja käytännöt jollain tavalla tuttua ennen lasta, jotta en ihan tyhjän päällä olisi sitten töitä haettaessa. Siellä kun voi mennä useampikin vuosi, ja sitten taas toiseen maahan. Suomessa todnäk vain lomilla, joten koko homma pitää miettiä ulkomaan työmarkkinoiden ym. mukaan.

Siinä mielessä haluan vielä kokea ja nauttia, sillä olemme tosiaan olleet yhdessä niin vähän aikaa. Haluaisin syventää parisuhdetta vielä hieman ennen lasta, jotta ei mitään ikäviä yllätyksiä tulisi. Toisen tuntemaan oppiminen ei tapahdu hetkessä. Ja se on kuitenkin aika olennaista perhettä perustaessa. Kuten koulutus ja työ ovat olennaista itsestään ja perheestään vastuun ottamisessa.

Ap

Sinulla tuntuu oleva vastaukset ja suunnitelmat valmiina. Miksi sitten kysyt täällä ? Me kokeneemmat äidit kerromme mielipiteemme. Luulen että olet vaan elänyt kolmekymppisen elämää, eikä sinulla ole kuvaa siitä, mitä raskaus ja vauvan saaminen on.  Onko kukaan tuttusi saanut vauvaa?Jos haluat elää kolmekymppisen elämää ikuisesti, se on valinta. Et voi saada molempia, ellei teillä ole varaa lapsenhoitajaan heti vauvan syntymästä asti. Lapsen saaminen on sitä, että joudut antamaan omista haluistasi ja suunnitelmistasi pois, koska sinulla on LAPSI, joka tarvitsee sinua ja huomiotasi. Joudut valvomaan, hoitamaan lasta. Lapsen elämää joutuu myös suunnittelemaan. Lapsen hoitopaikka, koulut jne. Jos haluat elää vain SINUN unelmaelämääsi, mahtuuko siihen elämään lapsi? 

Ahaa, nyt ymmärsin. APon rakastunut ja vielä ulkomaalaiseen.  Samoin on käynyt monelle tutullenikin.  En menisi oikeasti avioliittoon, suosittelen vain avoliittoa, tiedossa hankaluuksia.   Jos saatte lapsia,  merkitse lapsi vain omiin nimiisi, jos haluat varmistaa, että mahdollisen eron tullessa mies vie lapsen kaukomaille,  etkä nää häntä ikinä.   Ystäväni suurin suru on että menetti tyttönsä erossa.  Tämä poistetaan jos kerron enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mies saattaa häippästä, ennen kuin opiskelut tehty, siihen jää haaveet vauvasta. Siinä vaiheessa on aika kiire löytää uusi mies. 

Jos se menee niin, sitten se on niin. Mä haluan koko paketin eli miehen ja lapsen, en vain lasta. Ja haluan lapsen tämän miehen kanssa. Aiemmin sinkkuna ollessani tai tapaillessani muita miehiä, ei käynyt lapsiasiat mielessä. Jos meille tulee ero, niin samalla todennäköisesti katoaa vauvahaaveet.

Ap yrittää suunnitella elämäänsä paperille. Jokaikistä siirtoa ei pysty suunnittelemaan. Tulet näkemään sen sitten , kun/jos sinulla on lapsi. Elämä ei mene niin, kuin sinä kuvittelet. Pelkästään lapsen saaminen on jo niin suuri shokki, miten paljon vastuuta ja hommaa siinä on. Ja lapsi voi olla erilainen mitä luulet; vaativa, itkevä, huomionhaluinen, koliikkivauva, jne. Kaikkea ei voi suunnitella kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta. Varsinkaan silloin kun sinulla on lapsi.

Minäkin olin päälle kolmekymppinen tavatessani mieheni, ja suosittelen kyllä lämpimästi tutustumaan kaikessa rauhassa puolisoon ja rakentamaan parisuhdetta, jos haluaa nimenomaan perheen eikä vain lasta.

Itse olin yhdessä miehen kanssa kolme vuotta ennen lapsien yrittämistä, ja pidän sitä ihan minimiaikana kolmekymppiselle. Lapsia ehdimme saada toivomamme määrän eli kolme.

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, nyt ymmärsin. APon rakastunut ja vielä ulkomaalaiseen.  Samoin on käynyt monelle tutullenikin.  En menisi oikeasti avioliittoon, suosittelen vain avoliittoa, tiedossa hankaluuksia.   Jos saatte lapsia,  merkitse lapsi vain omiin nimiisi, jos haluat varmistaa, että mahdollisen eron tullessa mies vie lapsen kaukomaille,  etkä nää häntä ikinä.   Ystäväni suurin suru on että menetti tyttönsä erossa.  Tämä poistetaan jos kerron enemmän.

Mieheni on puoliksi suomalainen ja hänellä myös Suomen kansalaisuus, mutta ei ole asunut Suomessa kuin vähän aikaa lapsuudessaan ja nyt. Jotenkin koen että ei niin kova riski..

No, mitä aiot ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInäkin ihmettelen että miksi olet noin laskelmoiva. Mitä jos ensimmäisen lapsen jälkeen tajuat, että haluat lapselle sisaruksen? Sitten alkaa oikeasti olla kiire tulla raskaaksi uudestaan, lähes nelikymppisenä. Tajuatko miten isolla asialla leikit mielessäsi? Kaikkea ei voi suunnitella, elämä kantaa. Raha-asioita ei voi suunnitella, voi olla että opiskelet 3 vuotta, mutta silti et saa töitä. Voi olla että 3 vuoden päästä maailmassa on sota. Kukaan ei tiedä. Mutta jos haluat lapsen, sillä asialla ei voi laskelmoida, että haluat sen silloin ja silloin. Juuri noin ajattelevat ihmiset kärsivät usein lapsettomuudesta, he luulevat että ELÄMÄ ON HEIDÄN KÄSISSÄÄN. Ei se ole. Siksi sinua varoitellaan tässä, että jos haluat lapsen, tee se pian. Mitä jos miehesi ei haluakaan 3 vuoden päästä lapsia? Kaikki voi muuttua. Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat. Jos unelma-ammattisi on käsilläsi, tottakai voit opiskella ensin. Mutta älä kuvittele että kaikki elämän mahdollisuudet ovat käsissäsi, ihan milloin vain, elämä ei vaan mene niin. Jos jotain haluaa, se kannattaa haluta heti. 

Heh. Laskelmointia se on lapsen varmuuden vuoksi tekeminenkin ”ajoissa”. Kovasti täällä nyt on yritetty numeroilla tilastoilla todistella miten lapsi on hankittava alta 35v tai muuten on liian myöhäistä.

Eipäs. Vaan järkevää, ei laskelmoivaa. Ap sanoi löytäneensä miehen, ilmeisesti on rakastunut(?) ja haluaa yhden lapsen. Kuinka moni järkevä ihminen alkaa venyttää tätä, ja kuinka moni tekee lapsen heti, jos on tavannut oikean miehen, ja ikää on 34v.? Itse veikkaan että aika moni tekee lapsen heti, koska tietää että aika on rajallista, ja oikea mies on tullut kohdalle.

Niinhän sinä veikkaat. Kun omaa tuttavapiiriäni katselee, niin aika monella puolisot vaihtuneet vielä tuossa iässä ja lapsia on alettu tekemään siinä neljänkympin molemmilla puolilla. Että elämäntyylejä on niin erilaisia. Kaikki eivät suinkaan säntää sikiämään vuoden tai vähemmänkin tuttavuuden jälkeen vaan tutustuvat rauhassa.