Olen 34v, löysin vasta miehen ja kaikkea tekemistä vielä, kauanko perheenperustamista voi venyttää?
Löysin miehen vajaa vuosi sitten ja aloitin korkeakouluopinnot nyt syksyllä, haluaisin opiskella/työskennellä vielä ulkomailla.. Ja muutenkin nautin kovasti elämästäni nyt. Rakastan vapautta ja tunnen itseni aika nuoreksi, en jaksaisi yhtään miettiä mitään lastentekoa vielä, mutta yksi lapsi olisi ehkä haaveissa joskus.
En halua jättää opintoja ja ulkomaita ym. käymättä, mutta kauanko lastentekoa voi venyttää..
Kommentit (102)
Tee niitä asioita nyt mistä tulet onnelliseksi ja unohda nuo lapsihaaveet jo sillä tuskin tulet niitä saamaan tai onko niiden huolehtijaksi edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.
Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.
Kolmenkympin kriisi haluta päästä parempiin töihin ja pystyä elättämään itsensä? Ulkomaille lähtö on sitäpaitsi edessä joka tapauksessa, mieheni asuu Suomessa vain osittain ja tavoitteena päästä lopulta yhteiseen kotiin. Ja ulkomailta en töitä saa ilman koulutusta.
Tarkennuksena vielä, että opinnot vievät 2,5-3 vuotta suunnitelmani mukaan, ei suinkaan viittä vuotta. Ja tokihan mies on mukana jakamassa kustannuksia jne, mutta minä haluan pystyä seisomaan omilla jaloillani ja elättämään itseni.
En tiedä miten sopeutuisin siihen, että olisin kouluttamaton ja työtön pienen lapsen äiti.Ja edelleenkin, en pystyisi opiskelemaan pienen lapsen kanssa.
AP, oikeasti en tilanteestasi tiedä, mutta muutama 'vanhan viisas sananen' :)
- haluatko itse lapsen? Vai haluaako mies sen lapsen?
- älä jää sen kuvitelman varaan ikinä, että kyllä mies sitten elättää.
- voit aivan hyvin odottaa 2-3 vuotta ja katsoa mihin suhde vie. Mutta älä anna vaan ajan kulua vaan laita paperille nyt mitä opiskelujesi aikana haluat saada tehtyä ja aikatauluta ne toteutumaan. Jos valitset tämän, ole itsekäs ja todella lähde ulkomaille jne muuten 50-kymppisenä toteat, että sekin vaihe elämässä oli aivan hukkaan heitetty :)
- voi olla että lapsi tulee heti ensi yrittämällä, olit sitten 34 tai 44 - tai voi olla, että jo nyt joka tapauksessa saisitte yrittää 5vuotta. Lapsia ei voi tilata sopivaan elämäntilanteeseen. Kaikki eivät koskaan saa lapsia - joku saakin kerralla neljä :)
- jos nyt hankit lapsen ja jätät kaiken lapsen/miehen takia tekemättä,tulet olemaan siitä katkera kun lapsi/mies sinut 'hylkää' (lapsethan hankitaan heidän omaa elämäänsä varten, ei minun ikuiseksi seurakseni) - silloin on jo ainakin liian myöhäistä toteuttaa opiskelu-ja työunelmiaan.
Vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joka haluaa kaiken. Kaikkea ei aina saa, varaudu siihen. Lasta ei myöskään aina saa juuri silloin, kun omasta mielestä tilanne on hyvä. Siihen yrittämiseen voi mennä vuosia, vaikka viisikin vuotta. Mene hedelmällisyystutkimuksiin, lääkäri katsoo paljonko sinulla on munasoluja. Jos tilanne on huono, lääkäri kertoo sinulle todennäköisyydet. Jos olet erittäin hedelmällinen, sitten voit varmaan odottaa pari vuotta. Muuten alkaa kyllä olla kiire. Sitä paitsi kuinka vanha haluat olla, kun lapsesi on kouluikäinen? Sitäkin kannattaa miettiä. Nyt olet sopivassa iässä.
Vierailija kirjoitti:
34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.
Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.
Samaa mieltä! Elämää on jo ehtinyt elää 34-vuotiaana, ja jos haluaa perhettä, nyt on se aika. Nuoruutta ei voi venyttää, ellei sitten halua olla lapseton. Kuulostaa enemmän siltä, että ap haluaa matkustaa ja luoda uraa, siihen kuvioon ei ehkä lapsen tekeminen edes sovi- jos kaikki muu tulee lapsen edellä. Sitten hyväksyy vaan sen, että haluaa mieluummin "nauttia elämästä", kuin elää perhe-elämää ja antaa lapselle hyvän lapsuuden. Ap vaikuttaa sellaiselta, joka ei jaksaisi olla pienen lapsen kanssa kotona, koska "tuhlaisi" siinä omaa tärkeää aikaansa. Sorry, mutta siltä kuulostaa.
Miksi pitää saada kaikki samalla kertaa? Luovu joku lapsihaaveesta, tai urasta. Tuo että yrittää saada kaiken, voi johtaa siihen että ei saa mitään. (Esim mies voi yllättäen jättää, ja siihen jää lapsihaaveet).
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys laskee rajusti 35 vuoden iässä. Jos olet valmis esimerkiksi hedelmöityhoitoihin ja hyväksyt sen ettei hoidot välttämättä auta, voit lykätä vielä muutaman vuoden.
Itse ryhtyisin hommiin heti. Meillä ruvettiin tekemään lasta ollessani 23-vuotias. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta ja olin jo alani töissä. Raskaus alkoi kolmen vuoden kuluttua tuosta, kun takana oli yksi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Eihän mikään koskaan varmaa ole, mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, pidä kiirettä.
Keskiaikaisten kirkonkirjojen mukaan hedelmällisyys laskee RAJUSTI 35v, nykytiedon mukaan rajapyykki on 40.
Ap, mahdotonta sanoa miten sinun geeneilläsi. Itse raskauduin ”kerta laakista” 42v ja 44v. Löysin itse sen miehen vasta 41v ja vähän piti ehtiä tutustuakkin ennen esikoista. Kaikki mennyt hyvin :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 34-vuotiaana pitää olla jo kiire, jos lapsia haluaa. Juu, jotkut saavat lapsia vielä 40-vuotiaina, mutta totuus on, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2016) tilastojen mukaan vuosittain kaikista synnyttäjistä vain noin 2% on 40-vuotiaita tai tätä vanhempia. Ja tutkimusten mukaan hedelmällisyyshän säilyy pidempään/ei laske yhtä nopeasti heillä, joilla jo lapsia on. Jos sinulle on "ihan sama" saatko lapsia, niin voihan minkä tahansa asian, myös tämän, jättää "Herran haltuun". Sitten on vain hyväksyttävä se, että kaikki eivät lapsia saa, vaikka myöhemmin tahtoisivat.
Tilastoja voi lukea miten haluaa. Harva 40-vuotias enää yrittää lasta. Siksi tilastoissa synnyttäjiäkin on vähän.
Tietysti myös hedelmällisyys laskee jottei nyt joku sitä pääse sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vouhkaamista aina täällä tästä että 34-vuotiaana tulipalokiire jos meinaa ehtiä saada lapsen. Raskaus on hyvin mahdollinen vaikka päälle 40 ikäisenä jos lapsia pystyy saamaan. Tietämättömiä olette ainakin. Elättekö jollain 1700-luvulla?
Kyllä he tavallaan elänät juu. Tuo 35 ikävuoden rajapyykki perustuu keskiaikaisiin ranskalaisiin kirkonkirjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vouhkaamista aina täällä tästä että 34-vuotiaana tulipalokiire jos meinaa ehtiä saada lapsen. Raskaus on hyvin mahdollinen vaikka päälle 40 ikäisenä jos lapsia pystyy saamaan. Tietämättömiä olette ainakin. Elättekö jollain 1700-luvulla?
Kyllä he tavallaan elänät juu. Tuo 35 ikävuoden rajapyykki perustuu keskiaikaisiin ranskalaisiin kirkonkirjoihin.
Höpö höpö- Miksi sitten niin monet nelikymppiset joutuvat käymään hedelmöityshoidoissa, jos hedelmällisyys ei muka laskisi? Harva 40-v. tulee luonnostaan raskaaksi noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys laskee rajusti 35 vuoden iässä. Jos olet valmis esimerkiksi hedelmöityhoitoihin ja hyväksyt sen ettei hoidot välttämättä auta, voit lykätä vielä muutaman vuoden.
Itse ryhtyisin hommiin heti. Meillä ruvettiin tekemään lasta ollessani 23-vuotias. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta ja olin jo alani töissä. Raskaus alkoi kolmen vuoden kuluttua tuosta, kun takana oli yksi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Eihän mikään koskaan varmaa ole, mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, pidä kiirettä.
Keskiaikaisten kirkonkirjojen mukaan hedelmällisyys laskee RAJUSTI 35v, nykytiedon mukaan rajapyykki on 40.
Ap, mahdotonta sanoa miten sinun geeneilläsi. Itse raskauduin ”kerta laakista” 42v ja 44v. Löysin itse sen miehen vasta 41v ja vähän piti ehtiä tutustuakkin ennen esikoista. Kaikki mennyt hyvin :)
Sinä olet erityistapaus. Luuletko että voit mainostaa sinun hedelmällisyyttäsi ap:lle? Voihan olla että ap ei tule helposti raskaaksi edes 34- vuotiaana, sekin on täysin mahdollista. Aika naiivi ajattelu sinulla. Sitä paitsi onko lapselle oikein, että kun lapsi on kymmenvuotias, äiti on jo reilusti yli 50? Kyllä 30-vuotias on se oikea aika tehdä lapsia, sekä hedelmällisyyden että jaksamisen kannalta. Ja sen kannalta, että jaksaa olla iloinen äiti myös siinä vaiheessa, kun lapset on teinejä. Sinä olet siinä vaiheessa jo aika vanha.
[/quote] Samaa mieltä! Elämää on jo ehtinyt elää 34-vuotiaana, ja jos haluaa perhettä, nyt on se aika. Nuoruutta ei voi venyttää, ellei sitten halua olla lapseton. Kuulostaa enemmän siltä, että ap haluaa matkustaa ja luoda uraa, siihen kuvioon ei ehkä lapsen tekeminen edes sovi- jos kaikki muu tulee lapsen edellä. Sitten hyväksyy vaan sen, että haluaa mieluummin "nauttia elämästä", kuin elää perhe-elämää ja antaa lapselle hyvän lapsuuden. Ap vaikuttaa sellaiselta, joka ei jaksaisi olla pienen lapsen kanssa kotona, koska "tuhlaisi" siinä omaa tärkeää aikaansa. Sorry, mutta siltä kuulostaa.[/quote]
Elämää on tosiaan ehtinyt jo elää, ei kyse olekaan siitä. Vaan siitä, että järkevää ammattia ja koulutusta mulla ei vielä ole, erinäisistä syistä johtuen. Ja jos perhettä haluan, näen vain järkevänä hankkia jotain turvaa elämäänsä, kun on kyse niinkin isosta asiasta kuin lapsen saaminen.
Vai onko muka parempi jättää koulut käymättä ja lisääntyä ajatuksella "elämä kantaa ja tuet rullaa jos ei muuta ole"?
En havittele mitään kummempaa uraa (vaikka en näkisi siihenkään itseäni liian vanhana jos haluaisin), vaan normaalin päivätyön, josta saa rahaa elättää itsensä ja mahdollisen perheensä. Ihan perusjuttuja siis.
Ja miehen työn takia tuo ulkomailla asuminen tulee olemaan jopa väistämätöntä jossain vaiheessa.
Lapsen kanssa olisin ilomielin kotona sen verran kuin paras olisi meidän perheelle. Tai mieheni olisi. Vielä en osaa sanoa, miten tuo paletti muotoutuisi kun ei ole kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vouhkaamista aina täällä tästä että 34-vuotiaana tulipalokiire jos meinaa ehtiä saada lapsen. Raskaus on hyvin mahdollinen vaikka päälle 40 ikäisenä jos lapsia pystyy saamaan. Tietämättömiä olette ainakin. Elättekö jollain 1700-luvulla?
Kyllä he tavallaan elänät juu. Tuo 35 ikävuoden rajapyykki perustuu keskiaikaisiin ranskalaisiin kirkonkirjoihin.
Höpö höpö- Miksi sitten niin monet nelikymppiset joutuvat käymään hedelmöityshoidoissa, jos hedelmällisyys ei muka laskisi? Harva 40-v. tulee luonnostaan raskaaksi noin vain.
Jotkut naiset tulee kertalaakista raskaaksi 50-vuotiainakin. Itse olen yhden tällaisen pannut alulle. Ja arvostelijoille tiedoksi että on naisia joiden elämäntehtävänä ei ole toimia synnytyskoneina ja lapsenkaitsijoina. Heillä on aivan erilainen missio tässä yhteiskunnassa kuin teillä tavallisilla risuperseisillä hietalaatikkolehmillä.
Minä neuvon, että tee se lapsi nyt ja opiskele sitten! Lapsen saaminen on rankkaa puuhaa, ja ne valvomiset! Pahimmissa tapauksissa jotkut lapset eivät nuku hyvin moneen vuoteen. Se on raskasta kelle tahansa, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä rankempaa. Tee lapsi nyt kun kehosi on nuori, ja palaudut esim raskaudesta ja synnytyksestä helposti. Neuvon näin, koska itse et pysty tajuamaan kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Mitä pidemmälle lykkäät asian, sitä rankempi saattaa olla esim synnytys. Ja myös vaarallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet erittäin hedelmällinen, sitten voit varmaan odottaa pari vuotta. Muuten alkaa kyllä olla kiire. Sitä paitsi kuinka vanha haluat olla, kun lapsesi on kouluikäinen? Sitäkin kannattaa miettiä. Nyt olet sopivassa iässä.
Joo, onhan se lapsen kannalta hirvittävän kriittisen suuri ero ja koulukiusaamisuhka tulla äidiksi 36-tai 37-vuotiaana, verrattuna 34-vuotiaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä neuvon, että tee se lapsi nyt ja opiskele sitten! Lapsen saaminen on rankkaa puuhaa, ja ne valvomiset! Pahimmissa tapauksissa jotkut lapset eivät nuku hyvin moneen vuoteen. Se on raskasta kelle tahansa, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä rankempaa. Tee lapsi nyt kun kehosi on nuori, ja palaudut esim raskaudesta ja synnytyksestä helposti. Neuvon näin, koska itse et pysty tajuamaan kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Mitä pidemmälle lykkäät asian, sitä rankempi saattaa olla esim synnytys. Ja myös vaarallisempaa.
Kyllä, 2-3 vuodessa tulet todennäköisesti rapistumaan täysin. Ei ole varaa odotella.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Elämää on jo ehtinyt elää 34-vuotiaana, ja jos haluaa perhettä, nyt on se aika. Nuoruutta ei voi venyttää, ellei sitten halua olla lapseton. Kuulostaa enemmän siltä, että ap haluaa matkustaa ja luoda uraa, siihen kuvioon ei ehkä lapsen tekeminen edes sovi- jos kaikki muu tulee lapsen edellä. Sitten hyväksyy vaan sen, että haluaa mieluummin "nauttia elämästä", kuin elää perhe-elämää ja antaa lapselle hyvän lapsuuden. Ap vaikuttaa sellaiselta, joka ei jaksaisi olla pienen lapsen kanssa kotona, koska "tuhlaisi" siinä omaa tärkeää aikaansa. Sorry, mutta siltä kuulostaa.
Elämää on tosiaan ehtinyt jo elää, ei kyse olekaan siitä. Vaan siitä, että järkevää ammattia ja koulutusta mulla ei vielä ole, erinäisistä syistä johtuen. Ja jos perhettä haluan, näen vain järkevänä hankkia jotain turvaa elämäänsä, kun on kyse niinkin isosta asiasta kuin lapsen saaminen.
Vai onko muka parempi jättää koulut käymättä ja lisääntyä ajatuksella "elämä kantaa ja tuet rullaa jos ei muuta ole"?
En havittele mitään kummempaa uraa (vaikka en näkisi siihenkään itseäni liian vanhana jos haluaisin), vaan normaalin päivätyön, josta saa rahaa elättää itsensä ja mahdollisen perheensä. Ihan perusjuttuja siis.
Ja miehen työn takia tuo ulkomailla asuminen tulee olemaan jopa väistämätöntä jossain vaiheessa.
Lapsen kanssa olisin ilomielin kotona sen verran kuin paras olisi meidän perheelle. Tai mieheni olisi. Vielä en osaa sanoa, miten tuo paletti muotoutuisi kun ei ole kokemusta. Sinä olet 34-vuotias. Etkö ole aikaisemmin ajatellut turvata elämääsi, miksi puhut "jättää koulut käymättä", olethan jo tuon ikäinen? Olet herännyt liian myöhään tuohon ajatukseen. Kyllä voit varsin hyvin tehdä lapsen ensin, ja sitten opiskella sen ammatin mistä puhut (en kyllä ymmärrä mihin ammattiin valmistuu parissa vuodessa). Lapsen kanssa saa tukea, jos olet kotona, sillä pärjää kyllä, jos sinulla on mies. Se, että laitat nyt 34-vuotiaana ammatin saamisen yhtäkkiä etusijalle (mikä pitäisi olla jo valmiina), ja tajuat että haluat myös lapsen- on ristiriitaista! Koska koskaan ei ole varmaa, miten se lapsen saaminen sujuu. Jotkut naiset tuossa iässä ovuloivat vaan harvoin, ei todellakaan joka kuukausi niin kuin luullaan. Eli sinulla saattaisi joka tapauksessa mennä pari vuotta, että tulet edes raskaaksi. Kannattaa aloittaa yrittäminen jo nyt, ja suunnitella opiskelut ja elämä sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet erittäin hedelmällinen, sitten voit varmaan odottaa pari vuotta. Muuten alkaa kyllä olla kiire. Sitä paitsi kuinka vanha haluat olla, kun lapsesi on kouluikäinen? Sitäkin kannattaa miettiä. Nyt olet sopivassa iässä.
Joo, onhan se lapsen kannalta hirvittävän kriittisen suuri ero ja koulukiusaamisuhka tulla äidiksi 36-tai 37-vuotiaana, verrattuna 34-vuotiaaseen.
Ja sinäkö luulet, että 36 tai 37-vuotias nainen tulee raskaaksi kertalaakista, heti kun yrittää? Voi että miten pöhköä. Ei se välttämättä mene niin. Jos alat yrittämään 36- vuotiaana, ja munasoluja ei enää ole, mitäs sitten teet? Et enää tule raskaaksi ollenkaan, ja lääkäri kertoo sinulle ikävät tosiasiat. Tai jos aloitat yrittämisen, ja sanotaan että siihen menee 3 vuotta, että tulet raskaaksi, olet silloin 39 ja lapsi syntyy kun olet 40. Yövalvomiset ja synnyttäminen 40-vuotiaana, huh huh, en tekisi sitä mistään hinnasta! Kaiken lisäksi lapsen syntyminen vammaisena on myös tuossa iässä kasvava riski.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ihan sama, mutta ei lasta voi tehdä tällaiseen elämäntilanteeseen. Ahdistaa ajatus lapsesta nyt, ahdistaa myös ajatus lapsettomuudesta, ja ahdistaa jos jätän koulut ja kiinnostavat jutut tekemättä.
Lapsen kanssa en pystyisi opiskelemaan, liian rankkaa. Ja ilman tutkintoa jään hanttihommiin, joita vihaan.Hankalaa ja stressaavaa, eikä mulla ole selkeää näkemystä tilanteeseen.
No lapsi hoitoon ja sinä opiskelemaan. Eiköhän se ihan hyvin onnistu, ei elämä siihen lapsen saantiin lopu.