Olen 34v, löysin vasta miehen ja kaikkea tekemistä vielä, kauanko perheenperustamista voi venyttää?

Vierailija kirjoitti:

Minä neuvon, että tee se lapsi nyt ja opiskele sitten! Lapsen saaminen on rankkaa puuhaa, ja ne valvomiset! Pahimmissa tapauksissa jotkut lapset eivät nuku hyvin moneen vuoteen. Se on raskasta kelle tahansa, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä rankempaa. Tee lapsi nyt kun kehosi on nuori, ja palaudut esim raskaudesta ja synnytyksestä helposti. Neuvon näin, koska itse et pysty tajuamaan kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Mitä pidemmälle lykkäät asian, sitä rankempi saattaa olla esim synnytys. Ja myös vaarallisempaa.

No millä minä sitten rahoittaisin opinnot ja elämisen, kun olisi se lapsikin siinä elätettävänä itseni lisäksi? Ja millä voimavaroilla opiskelisin lapsen saamisen jälkeen, jos se lapsikaan ei nuku välttämättä moneen vuoteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyys laskee rajusti 35 vuoden iässä. Jos olet valmis esimerkiksi hedelmöityhoitoihin ja hyväksyt sen ettei hoidot välttämättä auta, voit lykätä vielä muutaman vuoden.

Itse ryhtyisin hommiin heti. Meillä ruvettiin tekemään lasta ollessani 23-vuotias. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta ja olin jo alani töissä. Raskaus alkoi kolmen vuoden kuluttua tuosta, kun takana oli yksi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Eihän mikään koskaan varmaa ole, mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, pidä kiirettä.

Keskiaikaisten kirkonkirjojen mukaan hedelmällisyys laskee RAJUSTI 35v, nykytiedon mukaan rajapyykki on 40.

Ap, mahdotonta sanoa miten sinun geeneilläsi. Itse raskauduin ”kerta laakista” 42v ja 44v. Löysin itse sen miehen vasta 41v ja vähän piti ehtiä tutustuakkin ennen esikoista. Kaikki mennyt hyvin :)

Sinä olet erityistapaus. Luuletko että voit mainostaa sinun hedelmällisyyttäsi ap:lle? Voihan olla että ap ei tule helposti raskaaksi edes 34- vuotiaana, sekin on täysin mahdollista. Aika naiivi ajattelu sinulla. Sitä paitsi onko lapselle oikein, että kun lapsi on kymmenvuotias, äiti on jo reilusti yli 50? Kyllä 30-vuotias on se oikea aika tehdä lapsia, sekä hedelmällisyyden että jaksamisen kannalta. Ja sen kannalta, että jaksaa olla iloinen äiti myös siinä vaiheessa, kun lapset on teinejä. Sinä olet siinä vaiheessa jo aika vanha.

Luetun ymmärtäminen. Tuossahan kirjoittaja oikein korosti, miten riippuu ap:n omasta fysiikasta miten hänen kohdallaan sujuisi.

Tilastollisesti tuo 40+ lisääntynyt ei muuten ole mikään erityistapaus. Eikä ole mitään oikeaa aikaa lasta saada. Mikäli raskaaksi 40+ tulee niin se on sitten ihan yhtä oikea aika kuin 30-vuottakin.

T: Kätilö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä neuvon, että tee se lapsi nyt ja opiskele sitten! Lapsen saaminen on rankkaa puuhaa, ja ne valvomiset! Pahimmissa tapauksissa jotkut lapset eivät nuku hyvin moneen vuoteen. Se on raskasta kelle tahansa, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä rankempaa. Tee lapsi nyt kun kehosi on nuori, ja palaudut esim raskaudesta ja synnytyksestä helposti. Neuvon näin, koska itse et pysty tajuamaan kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Mitä pidemmälle lykkäät asian, sitä rankempi saattaa olla esim synnytys. Ja myös vaarallisempaa.

No millä minä sitten rahoittaisin opinnot ja elämisen, kun olisi se lapsikin siinä elätettävänä itseni lisäksi? Ja millä voimavaroilla opiskelisin lapsen saamisen jälkeen, jos se lapsikaan ei nuku välttämättä moneen vuoteen?

Miksi et voi odottaa muutamaa vuotta, kun et ole tähänkään asti mennyt opiskelemaan sitä oikeaa alaa? Lapsi on muutamassa vuodessa tarhaikäinen, sitten jaksat opiskella. Ja lapsen ekat vuodet ei ole niin vaikeaa tulla toimeen, miten muut tulee toimeen pelkästään kodinhoidontuella? Ellet sitten halua viimeisintä mallia olevia vaunuja ja muotivaatteita vauvallesi... Mieti nyt oikeasti prioriteettisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyys laskee rajusti 35 vuoden iässä. Jos olet valmis esimerkiksi hedelmöityhoitoihin ja hyväksyt sen ettei hoidot välttämättä auta, voit lykätä vielä muutaman vuoden.

Itse ryhtyisin hommiin heti. Meillä ruvettiin tekemään lasta ollessani 23-vuotias. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta ja olin jo alani töissä. Raskaus alkoi kolmen vuoden kuluttua tuosta, kun takana oli yksi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Eihän mikään koskaan varmaa ole, mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, pidä kiirettä.

Keskiaikaisten kirkonkirjojen mukaan hedelmällisyys laskee RAJUSTI 35v, nykytiedon mukaan rajapyykki on 40.

Ap, mahdotonta sanoa miten sinun geeneilläsi. Itse raskauduin ”kerta laakista” 42v ja 44v. Löysin itse sen miehen vasta 41v ja vähän piti ehtiä tutustuakkin ennen esikoista. Kaikki mennyt hyvin :)

Sinä olet erityistapaus. Luuletko että voit mainostaa sinun hedelmällisyyttäsi ap:lle? Voihan olla että ap ei tule helposti raskaaksi edes 34- vuotiaana, sekin on täysin mahdollista. Aika naiivi ajattelu sinulla. Sitä paitsi onko lapselle oikein, että kun lapsi on kymmenvuotias, äiti on jo reilusti yli 50? Kyllä 30-vuotias on se oikea aika tehdä lapsia, sekä hedelmällisyyden että jaksamisen kannalta. Ja sen kannalta, että jaksaa olla iloinen äiti myös siinä vaiheessa, kun lapset on teinejä. Sinä olet siinä vaiheessa jo aika vanha.

Luetun ymmärtäminen. Tuossahan kirjoittaja oikein korosti, miten riippuu ap:n omasta fysiikasta miten hänen kohdallaan sujuisi.

Tilastollisesti tuo 40+ lisääntynyt ei muuten ole mikään erityistapaus. Eikä ole mitään oikeaa aikaa lasta saada. Mikäli raskaaksi 40+ tulee niin se on sitten ihan yhtä oikea aika kuin 30-vuottakin.

T: Kätilö

Kerrotko tähän myös down-syndrooman riski 30-vuotiaalla, ja 40-vuotiaalla? Taitaa olla prosentuaalisesti aika suuri ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet erittäin hedelmällinen, sitten voit varmaan odottaa pari vuotta. Muuten alkaa kyllä olla kiire. Sitä paitsi kuinka vanha haluat olla, kun lapsesi on kouluikäinen? Sitäkin kannattaa miettiä. Nyt olet sopivassa iässä.

Joo, onhan se lapsen kannalta hirvittävän kriittisen suuri ero ja koulukiusaamisuhka tulla äidiksi 36-tai 37-vuotiaana, verrattuna 34-vuotiaaseen.

Kyllä 😂 Jännä juttu, minua ei ole kiusattu vaikka äitini sai minut nelikymppisenä. Olin itseasiassa kovinkin suosittu maallisen mammonan takia. Empiiristen havaintojen mukaan monelle lapselle ei sitten ihan riittänyt se rakkaus vaan, kun mielellään oltaisiin tultu minun leluillani leikkimään ja syömään parempaa ruokaa kuin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Minä neuvon, että tee se lapsi nyt ja opiskele sitten! Lapsen saaminen on rankkaa puuhaa, ja ne valvomiset! Pahimmissa tapauksissa jotkut lapset eivät nuku hyvin moneen vuoteen. Se on raskasta kelle tahansa, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä rankempaa. Tee lapsi nyt kun kehosi on nuori, ja palaudut esim raskaudesta ja synnytyksestä helposti. Neuvon näin, koska itse et pysty tajuamaan kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Mitä pidemmälle lykkäät asian, sitä rankempi saattaa olla esim synnytys. Ja myös vaarallisempaa.

En suosittele. Työskentelen opinto-ohjaajana AMK:ssa. Äitien opinnot ovat mitä ovat... Ehkä nyt joku amk-tason tutkinto vielä jotenkuten rähmitään läpi, mutta yliopistolla voit tiedekunnasta riippuen tarvita sitä voimaa yövalvomisiin ihan tenttien takia.

Tätä tulevat sitten alapeukuttamaan naiset joilla on tarve päteä äitiydellä koska muitakaan meriittejä elämässä ei ole.

Minusta on jännä, että jotkut luulevat että kaiken voi elämässä suunnitella valmiiksi. Niin kuin ap miettii, että opiskelee pari vuotta, matkustelee ja sitten tekee lapsen. TEKEE lapsen. Lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. Kaikki eivät saa lapsia. Jos haluaa lapsen, kyllä se kokeileminen kannattaa aloittaa 34-vuotiaana, eikä yhtään leikkiä ajan kanssa. Voi tulla iso pettymys. Lapsettomuutta on nykyään tosi paljon, monista eri syistä. Eikä ne hedelmöityshoidotkaan aina onnistu. Menkää juttelemaan lapsettomuushoitoja tekevän lääkärin kanssa, niin saatte ihan oikeat faktat pöytään, eikä huhupuheita, niin kuin täällä palstalla. Hedelmällisyys laskee hurjasti heti kun olet yli 30-v. Mahdollisuus tulla raskaaksi on aina pienempi ja pienempi, vuosi vuodelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä! Elämää on jo ehtinyt elää 34-vuotiaana, ja jos haluaa perhettä, nyt on se aika. Nuoruutta ei voi venyttää, ellei sitten halua olla lapseton. Kuulostaa enemmän siltä, että ap haluaa matkustaa ja luoda uraa, siihen kuvioon ei ehkä lapsen tekeminen edes sovi- jos kaikki muu tulee lapsen edellä. Sitten hyväksyy vaan sen, että haluaa mieluummin "nauttia elämästä", kuin elää perhe-elämää ja antaa lapselle hyvän lapsuuden. Ap vaikuttaa sellaiselta, joka ei jaksaisi olla pienen lapsen kanssa kotona, koska "tuhlaisi" siinä omaa tärkeää aikaansa. Sorry, mutta siltä kuulostaa.

Elämää on tosiaan ehtinyt jo elää, ei kyse olekaan siitä. Vaan siitä, että järkevää ammattia ja koulutusta mulla ei vielä ole, erinäisistä syistä johtuen. Ja jos perhettä haluan, näen vain järkevänä hankkia jotain turvaa elämäänsä, kun on kyse niinkin isosta asiasta kuin lapsen saaminen.

Vai onko muka parempi jättää koulut käymättä ja lisääntyä ajatuksella "elämä kantaa ja tuet rullaa jos ei muuta ole"?

En havittele mitään kummempaa uraa (vaikka en näkisi siihenkään itseäni liian vanhana jos haluaisin), vaan normaalin päivätyön, josta saa rahaa elättää itsensä ja mahdollisen perheensä. Ihan perusjuttuja siis.

Ja miehen työn takia tuo ulkomailla asuminen tulee olemaan jopa väistämätöntä jossain vaiheessa.

Lapsen kanssa olisin ilomielin kotona sen verran kuin paras olisi meidän perheelle. Tai mieheni olisi. Vielä en osaa sanoa, miten tuo paletti muotoutuisi kun ei ole kokemusta. Sinä olet 34-vuotias. Etkö ole aikaisemmin ajatellut turvata elämääsi, miksi puhut "jättää koulut käymättä", olethan jo tuon ikäinen? Olet herännyt liian myöhään tuohon ajatukseen. Kyllä voit varsin hyvin tehdä lapsen ensin, ja sitten opiskella sen ammatin mistä puhut (en kyllä ymmärrä mihin ammattiin valmistuu parissa vuodessa). Lapsen kanssa saa tukea, jos olet kotona, sillä pärjää kyllä, jos sinulla on mies. Se, että laitat nyt 34-vuotiaana ammatin saamisen yhtäkkiä etusijalle (mikä pitäisi olla jo valmiina), ja tajuat että haluat myös lapsen- on ristiriitaista! Koska koskaan ei ole varmaa, miten se lapsen saaminen sujuu. Jotkut naiset tuossa iässä ovuloivat vaan harvoin, ei todellakaan joka kuukausi niin kuin luullaan. Eli sinulla saattaisi joka tapauksessa mennä pari vuotta, että tulet edes raskaaksi. Kannattaa aloittaa yrittäminen jo nyt, ja suunnitella opiskelut ja elämä sen mukaan.

No, aina se elämä ei vaan mene kuten "kuuluisi", siksi ei ole nyt vielä ammattia. Oli kaikenlaista matkan varrella, johon en itse edes pystynyt vaikuttamaan. Epätäydellistä se elämä on jokaisella tavalla tai toisella.

Mua suoraan sanottuna ahdistaa ajatus elää ja kasvattaa lapsi vain miehen rahoilla, kun olen aina elättänyt itse itseni. Mun maailmassa molempien tulisi osallistua perheen elättämiseen. Siksi nyt kiireellä haluaisinkin sen ammatin, jotta pääsisin elämässä eteen päin ja nopeasti perheenperustamiseen.

Entä jos tuleekin vaikka ero? Voi olla hieman hankalampi sitten järkätä opintoja, riittäisikö voimatkaan. Ja milläs sitten elettäisiin?

Miten teillä on noin huoleton suhtautuminen toimeentuloon?:o

Iän myötä raskauden alkamisen todennäköisyys pienenee, ja samalla spontaanien keskenmenojen riski kasvaa (3). Alkuraskauden spontaanin keskenmenon riski on vain 9 % ikäryhmässä 20–24 vuotta, mutta peräti 75 % naisilla, jotka ovat 45-vuotiaita tai vanhempia. Tanskalaisessa rekisteritutkimuksessa 55 % 42-vuotiaiden raskauksista johti spontaaniin keskenmenoon, ektooppiseen raskauteen tai sikiön kuolemaan kohdussa (4).

Naisen hedelmällisyyden ikääntyminen (reproduktiivinen ikääntyminen) tarkoittaa munasarjojen ikääntymistä. Siihen liittyy alkumunarakkuloiden (primordiaalisten munarakkuloiden) määrän väheneminen ja munasolujen laadun heikkeneminen, joka johtuu pääosaltaan aneuploidian lisääntymisestä (5,6, ks. myös Jokimaa tässä lehdessä). Naisella on syntymähetkellä noin 700 000 munarakkulaa, mutta menopaussi-iässä 51-vuotiaana enää noin tuhat. Follikkelien häviämisnopeus kaksinkertaistuu yleensä siinä vaiheessa, kun follikkeleita on jäljellä 25 000. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuotta ennen menopaussia, eli naisen ollessa 37–38-vuotias (7). Samanaikaisesti hedelmällisyys heikkenee yhä jyrkemmin ja päättyy noin 10 vuotta ennen menopaussia, eli keskimäärin naisen ollessa 41-vuotias. VERTAISARVIOITU VV 3124 Suomen Lääkärilehti 39/2010 vsk 65

Toisaalta naisten vaihdevuosi-iässä on suuria eroja: se voi vaihdella 40 ja 60 ikävuoden välillä (8). On arvioitu, että 10 % naisista saavuttaa menopaussi-iän jo 45-vuotiaana. Tällöin naisen hedelmällisyys voi olla huomattavasti heikentynyt jo 32-vuotiaana. Jos menopaussi on myöhäinen, nainen voi olla hedelmällinen pitkälti yli 40-vuotiaana (9). On hyvä muistaa, että vaikka nainen ei enää ole hedelmällinen, hänellä voi olla melko säännöllinen kuukautiskierto usean vuoden ajan, ennen kuin kuukautisvuodot muuttuvat epäsäännöllisiksi (9).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyys laskee rajusti 35 vuoden iässä. Jos olet valmis esimerkiksi hedelmöityhoitoihin ja hyväksyt sen ettei hoidot välttämättä auta, voit lykätä vielä muutaman vuoden.

Itse ryhtyisin hommiin heti. Meillä ruvettiin tekemään lasta ollessani 23-vuotias. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta ja olin jo alani töissä. Raskaus alkoi kolmen vuoden kuluttua tuosta, kun takana oli yksi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Eihän mikään koskaan varmaa ole, mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, pidä kiirettä.

Keskiaikaisten kirkonkirjojen mukaan hedelmällisyys laskee RAJUSTI 35v, nykytiedon mukaan rajapyykki on 40.

Ap, mahdotonta sanoa miten sinun geeneilläsi. Itse raskauduin ”kerta laakista” 42v ja 44v. Löysin itse sen miehen vasta 41v ja vähän piti ehtiä tutustuakkin ennen esikoista. Kaikki mennyt hyvin :)

Sinä olet erityistapaus. Luuletko että voit mainostaa sinun hedelmällisyyttäsi ap:lle? Voihan olla että ap ei tule helposti raskaaksi edes 34- vuotiaana, sekin on täysin mahdollista. Aika naiivi ajattelu sinulla. Sitä paitsi onko lapselle oikein, että kun lapsi on kymmenvuotias, äiti on jo reilusti yli 50? Kyllä 30-vuotias on se oikea aika tehdä lapsia, sekä hedelmällisyyden että jaksamisen kannalta. Ja sen kannalta, että jaksaa olla iloinen äiti myös siinä vaiheessa, kun lapset on teinejä. Sinä olet siinä vaiheessa jo aika vanha.

Luetun ymmärtäminen. Tuossahan kirjoittaja oikein korosti, miten riippuu ap:n omasta fysiikasta miten hänen kohdallaan sujuisi.

Tilastollisesti tuo 40+ lisääntynyt ei muuten ole mikään erityistapaus. Eikä ole mitään oikeaa aikaa lasta saada. Mikäli raskaaksi 40+ tulee niin se on sitten ihan yhtä oikea aika kuin 30-vuottakin.

T: Kätilö

Kerrotko tähän myös down-syndrooman riski 30-vuotiaalla, ja 40-vuotiaalla? Taitaa olla prosentuaalisesti aika suuri ero.

Toki, riskit ovat naisen iän mukaan:

15 v 0,04%

26 v 0,08%

33 v 0,18%

35 v 0,32%

38 v 0,71%

40 v 1,42 %

42 v 2,26%

44 v 3,05%

Käytännössä down-vauvoja sitten eniten alle neljäkymppisillä, koska seulonnat.

Jos miehes haluaa lapsia niin hän saattaa häippästä jos haluat vielä monta vuotta opiskella rillutella. Valinnan paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä! Elämää on jo ehtinyt elää 34-vuotiaana, ja jos haluaa perhettä, nyt on se aika. Nuoruutta ei voi venyttää, ellei sitten halua olla lapseton. Kuulostaa enemmän siltä, että ap haluaa matkustaa ja luoda uraa, siihen kuvioon ei ehkä lapsen tekeminen edes sovi- jos kaikki muu tulee lapsen edellä. Sitten hyväksyy vaan sen, että haluaa mieluummin "nauttia elämästä", kuin elää perhe-elämää ja antaa lapselle hyvän lapsuuden. Ap vaikuttaa sellaiselta, joka ei jaksaisi olla pienen lapsen kanssa kotona, koska "tuhlaisi" siinä omaa tärkeää aikaansa. Sorry, mutta siltä kuulostaa.

Elämää on tosiaan ehtinyt jo elää, ei kyse olekaan siitä. Vaan siitä, että järkevää ammattia ja koulutusta mulla ei vielä ole, erinäisistä syistä johtuen. Ja jos perhettä haluan, näen vain järkevänä hankkia jotain turvaa elämäänsä, kun on kyse niinkin isosta asiasta kuin lapsen saaminen.

Vai onko muka parempi jättää koulut käymättä ja lisääntyä ajatuksella "elämä kantaa ja tuet rullaa jos ei muuta ole"?

En havittele mitään kummempaa uraa (vaikka en näkisi siihenkään itseäni liian vanhana jos haluaisin), vaan normaalin päivätyön, josta saa rahaa elättää itsensä ja mahdollisen perheensä. Ihan perusjuttuja siis.

Ja miehen työn takia tuo ulkomailla asuminen tulee olemaan jopa väistämätöntä jossain vaiheessa.

Lapsen kanssa olisin ilomielin kotona sen verran kuin paras olisi meidän perheelle. Tai mieheni olisi. Vielä en osaa sanoa, miten tuo paletti muotoutuisi kun ei ole kokemusta.

Sinä olet 34-vuotias. Etkö ole aikaisemmin ajatellut turvata elämääsi, miksi puhut "jättää koulut käymättä", olethan jo tuon ikäinen? Olet herännyt liian myöhään tuohon ajatukseen. Kyllä voit varsin hyvin tehdä lapsen ensin, ja sitten opiskella sen ammatin mistä puhut (en kyllä ymmärrä mihin ammattiin valmistuu parissa vuodessa). Lapsen kanssa saa tukea, jos olet kotona, sillä pärjää kyllä, jos sinulla on mies. Se, että laitat nyt 34-vuotiaana ammatin saamisen yhtäkkiä etusijalle (mikä pitäisi olla jo valmiina), ja tajuat että haluat myös lapsen- on ristiriitaista! Koska koskaan ei ole varmaa, miten se lapsen saaminen sujuu. Jotkut naiset tuossa iässä ovuloivat vaan harvoin, ei todellakaan joka kuukausi niin kuin luullaan. Eli sinulla saattaisi joka tapauksessa mennä pari vuotta, että tulet edes raskaaksi. Kannattaa aloittaa yrittäminen jo nyt, ja suunnitella opiskelut ja elämä sen mukaan.

No, aina se elämä ei vaan mene kuten "kuuluisi", siksi ei ole nyt vielä ammattia. Oli kaikenlaista matkan varrella, johon en itse edes pystynyt vaikuttamaan. Epätäydellistä se elämä on jokaisella tavalla tai toisella.

Mua suoraan sanottuna ahdistaa ajatus elää ja kasvattaa lapsi vain miehen rahoilla, kun olen aina elättänyt itse itseni. Mun maailmassa molempien tulisi osallistua perheen elättämiseen. Siksi nyt kiireellä haluaisinkin sen ammatin, jotta pääsisin elämässä eteen päin ja nopeasti perheenperustamiseen.

Entä jos tuleekin vaikka ero? Voi olla hieman hankalampi sitten järkätä opintoja, riittäisikö voimatkaan. Ja milläs sitten elettäisiin?

Miten teillä on noin huoleton suhtautuminen toimeentuloon?:o

Kouluttamattomilla kelagoldin asiakkailla on yleensä hyvin huoleton suhtautuminen toimeentuloon. Yhteiskunnanhan kuuluu maksaa lapsi.

Jessus mitä wt-porukkaa tässäkin ketjussa pätemässä mututiedolla.

Ap, opiskele pois, miläli terveytesi on kunnossa! Tuskin haluat sossuäidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyys laskee rajusti 35 vuoden iässä. Jos olet valmis esimerkiksi hedelmöityhoitoihin ja hyväksyt sen ettei hoidot välttämättä auta, voit lykätä vielä muutaman vuoden.

Itse ryhtyisin hommiin heti. Meillä ruvettiin tekemään lasta ollessani 23-vuotias. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta ja olin jo alani töissä. Raskaus alkoi kolmen vuoden kuluttua tuosta, kun takana oli yksi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Eihän mikään koskaan varmaa ole, mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, pidä kiirettä.

Keskiaikaisten kirkonkirjojen mukaan hedelmällisyys laskee RAJUSTI 35v, nykytiedon mukaan rajapyykki on 40.

Ap, mahdotonta sanoa miten sinun geeneilläsi. Itse raskauduin ”kerta laakista” 42v ja 44v. Löysin itse sen miehen vasta 41v ja vähän piti ehtiä tutustuakkin ennen esikoista. Kaikki mennyt hyvin :)

Sinä olet erityistapaus. Luuletko että voit mainostaa sinun hedelmällisyyttäsi ap:lle? Voihan olla että ap ei tule helposti raskaaksi edes 34- vuotiaana, sekin on täysin mahdollista. Aika naiivi ajattelu sinulla. Sitä paitsi onko lapselle oikein, että kun lapsi on kymmenvuotias, äiti on jo reilusti yli 50? Kyllä 30-vuotias on se oikea aika tehdä lapsia, sekä hedelmällisyyden että jaksamisen kannalta. Ja sen kannalta, että jaksaa olla iloinen äiti myös siinä vaiheessa, kun lapset on teinejä. Sinä olet siinä vaiheessa jo aika vanha.

Luetun ymmärtäminen. Tuossahan kirjoittaja oikein korosti, miten riippuu ap:n omasta fysiikasta miten hänen kohdallaan sujuisi.

Tilastollisesti tuo 40+ lisääntynyt ei muuten ole mikään erityistapaus. Eikä ole mitään oikeaa aikaa lasta saada. Mikäli raskaaksi 40+ tulee niin se on sitten ihan yhtä oikea aika kuin 30-vuottakin.

T: Kätilö

Kerrotko tähän myös down-syndrooman riski 30-vuotiaalla, ja 40-vuotiaalla? Taitaa olla prosentuaalisesti aika suuri ero.

Toki, riskit ovat naisen iän mukaan:

15 v 0,04%

26 v 0,08%

33 v 0,18%

35 v 0,32%

38 v 0,71%

40 v 1,42 %

42 v 2,26%

44 v 3,05%

Käytännössä down-vauvoja sitten eniten alle neljäkymppisillä, koska seulonnat.

Eli 45 vuotiaan riski kymmenkertainen, verrattuna 35 vuotiaaseen! Ei mikään pikkuseikka mielestäni ollenkaan. Ja seulonnat joo...mutta jos nainen tulee ensimmäisen kerran raskaaksi vaikka 42- vuotiaana, ja joutuu sitten abortoimaan down-sikiön, onko sekään kiva tilanne? En ymmärrä kuka järkevä ihminen suosittelisi 34-vuotiaalle, että odota vaan. Riskithän kasvaa koko ajan. Ja voi olla, että ei edes tule raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.

Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.

Kolmenkympin kriisi haluta päästä parempiin töihin ja pystyä elättämään itsensä? Ulkomaille lähtö on sitäpaitsi edessä joka tapauksessa, mieheni asuu Suomessa vain osittain ja tavoitteena päästä lopulta yhteiseen kotiin. Ja ulkomailta en töitä saa ilman koulutusta.

Tarkennuksena vielä, että opinnot vievät 2,5-3 vuotta suunnitelmani mukaan, ei suinkaan viittä vuotta. Ja tokihan mies on mukana jakamassa kustannuksia jne, mutta minä haluan pystyä seisomaan omilla jaloillani ja elättämään itseni.

En tiedä miten sopeutuisin siihen, että olisin kouluttamaton ja työtön pienen lapsen äiti.

Ja edelleenkin, en pystyisi opiskelemaan pienen lapsen kanssa.

Alkuperäinen viestisi oli vähän muutakin kuin halua päästä töihin ja elättää itsensä: "haluaisin opiskella/työskennellä vielä ulkomailla.. Ja muutenkin nautin kovasti elämästäni nyt. Rakastan vapautta ja tunnen itseni aika nuoreksi, en jaksaisi yhtään miettiä mitään lastentekoa vielä"

Jos haluat nauttia vapaudesta ja elämästä (kuten avausviestissä), niin asian rationalisointi ei johda mihinkään. Ehdotan, että nautit rauhassa elämästä lähivuodet ja katsot sitten muutaman vuoden päästä, vieläkö lapsi ylipäätään kiinnostaa, onko miestä silloin ja tuleeko hommasta mitään.

Jos taas haluat miettiä asiaa rationaalisemmin (kuten lainaamassani viestissä), niin sitten voimme sparrailla elättämisasioita, vaikutuksia työuraan, raskauden onnistumisen todennäköisyyksiä sun muuta.

Mies saattaa häippästä, ennen kuin opiskelut tehty, siihen jää haaveet vauvasta. Siinä vaiheessa on aika kiire löytää uusi mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyys laskee rajusti 35 vuoden iässä. Jos olet valmis esimerkiksi hedelmöityhoitoihin ja hyväksyt sen ettei hoidot välttämättä auta, voit lykätä vielä muutaman vuoden.

Itse ryhtyisin hommiin heti. Meillä ruvettiin tekemään lasta ollessani 23-vuotias. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta ja olin jo alani töissä. Raskaus alkoi kolmen vuoden kuluttua tuosta, kun takana oli yksi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Eihän mikään koskaan varmaa ole, mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, pidä kiirettä.

Keskiaikaisten kirkonkirjojen mukaan hedelmällisyys laskee RAJUSTI 35v, nykytiedon mukaan rajapyykki on 40.

Ap, mahdotonta sanoa miten sinun geeneilläsi. Itse raskauduin ”kerta laakista” 42v ja 44v. Löysin itse sen miehen vasta 41v ja vähän piti ehtiä tutustuakkin ennen esikoista. Kaikki mennyt hyvin :)

Sinä olet erityistapaus. Luuletko että voit mainostaa sinun hedelmällisyyttäsi ap:lle? Voihan olla että ap ei tule helposti raskaaksi edes 34- vuotiaana, sekin on täysin mahdollista. Aika naiivi ajattelu sinulla. Sitä paitsi onko lapselle oikein, että kun lapsi on kymmenvuotias, äiti on jo reilusti yli 50? Kyllä 30-vuotias on se oikea aika tehdä lapsia, sekä hedelmällisyyden että jaksamisen kannalta. Ja sen kannalta, että jaksaa olla iloinen äiti myös siinä vaiheessa, kun lapset on teinejä. Sinä olet siinä vaiheessa jo aika vanha.

Luetun ymmärtäminen. Tuossahan kirjoittaja oikein korosti, miten riippuu ap:n omasta fysiikasta miten hänen kohdallaan sujuisi.

Tilastollisesti tuo 40+ lisääntynyt ei muuten ole mikään erityistapaus. Eikä ole mitään oikeaa aikaa lasta saada. Mikäli raskaaksi 40+ tulee niin se on sitten ihan yhtä oikea aika kuin 30-vuottakin.

T: Kätilö

Kerrotko tähän myös down-syndrooman riski 30-vuotiaalla, ja 40-vuotiaalla? Taitaa olla prosentuaalisesti aika suuri ero.

Toki, riskit ovat naisen iän mukaan:

15 v 0,04%

26 v 0,08%

33 v 0,18%

35 v 0,32%

38 v 0,71%

40 v 1,42 %

42 v 2,26%

44 v 3,05%

Käytännössä down-vauvoja sitten eniten alle neljäkymppisillä, koska seulonnat.

Eli 45 vuotiaan riski kymmenkertainen, verrattuna 35 vuotiaaseen! Ei mikään pikkuseikka mielestäni ollenkaan. Ja seulonnat joo...mutta jos nainen tulee ensimmäisen kerran raskaaksi vaikka 42- vuotiaana, ja joutuu sitten abortoimaan down-sikiön, onko sekään kiva tilanne? En ymmärrä kuka järkevä ihminen suosittelisi 34-vuotiaalle, että odota vaan. Riskithän kasvaa koko ajan. Ja voi olla, että ei edes tule raskaaksi.

Niin. Pieni se prosentti siltikin on, joten pelkästään sen varaan ei voi päätöstä rakentaa. Parempi kaikille yrittää nelikymppisenä jos se tuntuu paremmalta, kuin tehdä lapsi varmuuden vuoksi silloin kun ei vielä oikeasti valmis vanhemmuuten ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä neuvon, että tee se lapsi nyt ja opiskele sitten! Lapsen saaminen on rankkaa puuhaa, ja ne valvomiset! Pahimmissa tapauksissa jotkut lapset eivät nuku hyvin moneen vuoteen. Se on raskasta kelle tahansa, ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä rankempaa. Tee lapsi nyt kun kehosi on nuori, ja palaudut esim raskaudesta ja synnytyksestä helposti. Neuvon näin, koska itse et pysty tajuamaan kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Mitä pidemmälle lykkäät asian, sitä rankempi saattaa olla esim synnytys. Ja myös vaarallisempaa.

No millä minä sitten rahoittaisin opinnot ja elämisen, kun olisi se lapsikin siinä elätettävänä itseni lisäksi? Ja millä voimavaroilla opiskelisin lapsen saamisen jälkeen, jos se lapsikaan ei nuku välttämättä moneen vuoteen?

Miksi et voi odottaa muutamaa vuotta, kun et ole tähänkään asti mennyt opiskelemaan sitä oikeaa alaa? Lapsi on muutamassa vuodessa tarhaikäinen, sitten jaksat opiskella. Ja lapsen ekat vuodet ei ole niin vaikeaa tulla toimeen, miten muut tulee toimeen pelkästään kodinhoidontuella? Ellet sitten halua viimeisintä mallia olevia vaunuja ja muotivaatteita vauvallesi... Mieti nyt oikeasti prioriteettisi. 

Niin, en tosiaan tiedä miten muut sillä kotihoidontuella tulee toimeen. Ilmeisesti aika huonosti?

Edelleenkin, jos syystä tai toisesta tulisikin ero niin sitten olisikin jo kurja tilanne köyhänä kouluttautumattomana. Silloin olisi hyvä olla joku pätevyys jolla voisi hakea töitä itsensä ja lapsensa elättämiseksi. Ei siinä ehkä opiskelut kovin helposti onnistuisi.

Ehkä olen sitten typerä, mutta kyllä mä taidan nyt kuitenkin käydä koulun ensin. En osaa suhtautua noin huolettomasti tähän asiaan, että tuille ja miehen rahoille vain ja katsoo sitten miten käy.

Voihan sen yrittämisen aloittaa jo opintojen aikana, kun suurin osa jo pulkassa tms

Aloittajalla tuntuu olevan jo kaikki vastaukset. Ihan turhaan täällä kyselet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.

Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.

Kolmenkympin kriisi haluta päästä parempiin töihin ja pystyä elättämään itsensä? Ulkomaille lähtö on sitäpaitsi edessä joka tapauksessa, mieheni asuu Suomessa vain osittain ja tavoitteena päästä lopulta yhteiseen kotiin. Ja ulkomailta en töitä saa ilman koulutusta.

Tarkennuksena vielä, että opinnot vievät 2,5-3 vuotta suunnitelmani mukaan, ei suinkaan viittä vuotta. Ja tokihan mies on mukana jakamassa kustannuksia jne, mutta minä haluan pystyä seisomaan omilla jaloillani ja elättämään itseni.

En tiedä miten sopeutuisin siihen, että olisin kouluttamaton ja työtön pienen lapsen äiti.

Ja edelleenkin, en pystyisi opiskelemaan pienen lapsen kanssa.

Alkuperäinen viestisi oli vähän muutakin kuin halua päästä töihin ja elättää itsensä: "haluaisin opiskella/työskennellä vielä ulkomailla.. Ja muutenkin nautin kovasti elämästäni nyt. Rakastan vapautta ja tunnen itseni aika nuoreksi, en jaksaisi yhtään miettiä mitään lastentekoa vielä"

Jos haluat nauttia vapaudesta ja elämästä (kuten avausviestissä), niin asian rationalisointi ei johda mihinkään. Ehdotan, että nautit rauhassa elämästä lähivuodet ja katsot sitten muutaman vuoden päästä, vieläkö lapsi ylipäätään kiinnostaa, onko miestä silloin ja tuleeko hommasta mitään.

Jos taas haluat miettiä asiaa rationaalisemmin (kuten lainaamassani viestissä), niin sitten voimme sparrailla elättämisasioita, vaikutuksia työuraan, raskauden onnistumisen todennäköisyyksiä sun muuta.

Just näin. Ja miksi lainaamassasi ap:n viestissä lukee "en halua olla kouluttamaton ja työtön lapsen äiti"? Eihän ap ole nytkään kouluttamaton ja työtön, hän ei vaan pidä nykyisestä työstään. Eli ketju on lähtenyt ihan väärille urille. Ap:lla on jo koulutus ja ura, hän halua vaan uudelleenkouluttautua, ja ELÄÄ, matkustella. Aika eri asia, kuin se, että ei ole mitään työtä eikä uraa, ja sitten neuvotaan että tee ihmeessä se lapsi nyt.