Olen 34v, löysin vasta miehen ja kaikkea tekemistä vielä, kauanko perheenperustamista voi venyttää?

Kummoistakaan uraa et enää tule saamaan, joten sitä en tässä pitäisi kriteerinä. Tee lapsi nyt, opiskelet samalla vaikka vähän hitaammin ja sitten uusiin haasteisiin. Ei lapsi mitään estä.

Tai sitten jätät lapsen kokonaan tekemättä. Hyvä valinta sekin.

Miten et ota huomioon, että jo se mies voi estää ulkomailla opiskelun tai työskentelyn? Kaikki miehet eivät halua olla etäsuhteessa esim. vuotta tai yli. Lapset eivät paljon enempää vaikeuta sitä, jos menee maahan, missä saa helposti hoitopaikan viimeistään rahalla (ja opiskelee alalle missä tienaa).

Mitä teit parikymppisenä? Kiinnostaa vain tietää, en kysy ilkeästi.

Varmaan yksi lapsettomien ihmisten suurimmista harhaluuloista on se, että lapsen synnyttyä elämä jotenkin päättyy ja pysähtyy, ei voi tehdä enää mitään mielenkiintoista, ei voi enää opiskella, vaihtaa työpaikkaa, asua ulkomailla, matkustaa, muuttaa, tutustua uusiin ihmisiin, edetä urallaan...

Nämähän ovat kaikki aivan tuulesta temmattuja ajatuksia. Itse olen lapsen saatuani mm. opiskellut, vaihtanut kaksi kertaa työpaikkaa paremman duunin ja palkan perässä, perustanut yrityksen, matkustellut vuosittain mielenkiintoisissa kohteissa... Lapsi on tietenkin ykkönen ja hänen tarpeitaan ajattelen kaikessa aina ensin, mutta ei se sitä tarkoita, että äidin elämä jotenkin pysähtyisi tai että kaikki omat kiinnostuksen kohteeni ja tavoitteeni elämässä liittyisivät lapseeni.

Olisko nyt ihan huono ajatus keskustella sen miehen, mahdollisen tulevan isän, kanssa tulevaisuuden suunnitelmista. Voisi olla relevantimpi mielipide kuin palstoilla olevilla.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksi lapsettomien ihmisten suurimmista harhaluuloista on se, että lapsen synnyttyä elämä jotenkin päättyy ja pysähtyy, ei voi tehdä enää mitään mielenkiintoista, ei voi enää opiskella, vaihtaa työpaikkaa, asua ulkomailla, matkustaa, muuttaa, tutustua uusiin ihmisiin, edetä urallaan...

Yksi lisääntyjien suurimmista harhaluuloista on se, että ihmisillä on samanlaiset toiveet, tarpeet, arvot, vahvuudet ja voimavarat.

Vierailija kirjoitti:

Kummoistakaan uraa et enää tule saamaan, joten sitä en tässä pitäisi kriteerinä. Tee lapsi nyt, opiskelet samalla vaikka vähän hitaammin ja sitten uusiin haasteisiin. Ei lapsi mitään estä.

Tai sitten jätät lapsen kokonaan tekemättä. Hyvä valinta sekin.

Mitä tarkoitat uralla? Ei mulla mitään huippu-uraa ole suunnitelmissakaan havitella, mutta ok palkkainen, kiinnostava työ.

Ja unohdin mainita, että yliopisto-opintoja alemman korkeakoulututkinnon verran tehty nuorempana, ja sen perusteella sanoisin että ei onnistuisi minulta opiskelu pienen lapsen kanssa

Ap

Elä onnellisena äläkä hanki lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummoistakaan uraa et enää tule saamaan, joten sitä en tässä pitäisi kriteerinä. Tee lapsi nyt, opiskelet samalla vaikka vähän hitaammin ja sitten uusiin haasteisiin. Ei lapsi mitään estä.

Tai sitten jätät lapsen kokonaan tekemättä. Hyvä valinta sekin.

Mitä tarkoitat uralla? Ei mulla mitään huippu-uraa ole suunnitelmissakaan havitella, mutta ok palkkainen, kiinnostava työ.

Ja unohdin mainita, että yliopisto-opintoja alemman korkeakoulututkinnon verran tehty nuorempana, ja sen perusteella sanoisin että ei onnistuisi minulta opiskelu pienen lapsen kanssa

Ap

Pointti on se, että uran osalta sinun kohdallasi rauta ei ole sen kuumempi nyt kuin myöhemminkään, joten sinulla ei ole erityistä syytä panostaa uraan juuri nyt. Toisaalta sinulla on erityinen syy panostaa lapseen nyt, koska biologinen kello tikittää kovaa vauhtia.

Eli tee lapset nyt, tee opintoja sitä vauhtia minkä jaksat ja sen jälkeen menet töihin. Ehdit yhden lukuvuoden opinnot tehdä nyt, loput saat tehtyä lapsen ollessa pieni (isä hoitaa osansa, eikö niin?) ja kun lapsi on 3-4-vuotias, niin olet valmistunut ja työura voi alkaa.

Toinen vaihtoehto on opiskella nyt, saada pätkäduuni tai pari ja sen jälkeen yrittää lasta. Voi jäädä yritykseksi jo silloin, ja sitten sinua harmittaa. Uraa et ehdi missän tapauksessa käynnistää ennen lasta kunnolla, ja sitten se jää kuitenkin vuosiksi kesken.

Hedelmällisyys ei romahda 35-vuotiaana, vaan vasta nelissä kymmenissä. Kyseessä on myytti, joka perustuu 1700-luvun aineistoon. Tästä aiheesta löytyy paljon tietoa suomeksi ja englanniksi.

Voit ihan huoletta odotella sen kolme vuotta, hedelmällisyytesi ei olennaisesti tuossa välissä muutu. Lasta ei tietenkään kukaan voi sinulle luvata, ei silloin eikä nyt. Ja jos joudutte turvautumaan hoitoihin, toki on aina parempi jos on nuorempi.

Mutta tärkeintä on, että suhteenne on vakaalla pohjalla ja lapsi yhteisesti toivottu. Sikäli minäkin neuvoisin pohtimaan asiaa ensisijaisesti oman kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummoistakaan uraa et enää tule saamaan, joten sitä en tässä pitäisi kriteerinä. Tee lapsi nyt, opiskelet samalla vaikka vähän hitaammin ja sitten uusiin haasteisiin. Ei lapsi mitään estä.

Tai sitten jätät lapsen kokonaan tekemättä. Hyvä valinta sekin.

Mitä tarkoitat uralla? Ei mulla mitään huippu-uraa ole suunnitelmissakaan havitella, mutta ok palkkainen, kiinnostava työ.

Ja unohdin mainita, että yliopisto-opintoja alemman korkeakoulututkinnon verran tehty nuorempana, ja sen perusteella sanoisin että ei onnistuisi minulta opiskelu pienen lapsen kanssa

Ap

Pointti on se, että uran osalta sinun kohdallasi rauta ei ole sen kuumempi nyt kuin myöhemminkään, joten sinulla ei ole erityistä syytä panostaa uraan juuri nyt. Toisaalta sinulla on erityinen syy panostaa lapseen nyt, koska biologinen kello tikittää kovaa vauhtia.

Eli tee lapset nyt, tee opintoja sitä vauhtia minkä jaksat ja sen jälkeen menet töihin. Ehdit yhden lukuvuoden opinnot tehdä nyt, loput saat tehtyä lapsen ollessa pieni (isä hoitaa osansa, eikö niin?) ja kun lapsi on 3-4-vuotias, niin olet valmistunut ja työura voi alkaa.

Toinen vaihtoehto on opiskella nyt, saada pätkäduuni tai pari ja sen jälkeen yrittää lasta. Voi jäädä yritykseksi jo silloin, ja sitten sinua harmittaa. Uraa et ehdi missän tapauksessa käynnistää ennen lasta kunnolla, ja sitten se jää kuitenkin vuosiksi kesken.

Milläs ap rahoittaa sen lapsentekemisen jos ei ole tutkintoa ja näin ollen kunnon töitä? Ei se ilmaista ole lapsen kasvatuskaan. Minusta on ihan järkevää ajaytelua hankkia ensin koulutus ja työ, taloudellinen mahdollisuus elättää perhettään. Tai no voihan sitä elää tuilla köyhyysrajalla, mutta onko se sitten elämää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummoistakaan uraa et enää tule saamaan, joten sitä en tässä pitäisi kriteerinä. Tee lapsi nyt, opiskelet samalla vaikka vähän hitaammin ja sitten uusiin haasteisiin. Ei lapsi mitään estä.

Tai sitten jätät lapsen kokonaan tekemättä. Hyvä valinta sekin.

Mitä tarkoitat uralla? Ei mulla mitään huippu-uraa ole suunnitelmissakaan havitella, mutta ok palkkainen, kiinnostava työ.

Ja unohdin mainita, että yliopisto-opintoja alemman korkeakoulututkinnon verran tehty nuorempana, ja sen perusteella sanoisin että ei onnistuisi minulta opiskelu pienen lapsen kanssa

Ap

Pointti on se, että uran osalta sinun kohdallasi rauta ei ole sen kuumempi nyt kuin myöhemminkään, joten sinulla ei ole erityistä syytä panostaa uraan juuri nyt. Toisaalta sinulla on erityinen syy panostaa lapseen nyt, koska biologinen kello tikittää kovaa vauhtia.

Eli tee lapset nyt, tee opintoja sitä vauhtia minkä jaksat ja sen jälkeen menet töihin. Ehdit yhden lukuvuoden opinnot tehdä nyt, loput saat tehtyä lapsen ollessa pieni (isä hoitaa osansa, eikö niin?) ja kun lapsi on 3-4-vuotias, niin olet valmistunut ja työura voi alkaa.

Toinen vaihtoehto on opiskella nyt, saada pätkäduuni tai pari ja sen jälkeen yrittää lasta. Voi jäädä yritykseksi jo silloin, ja sitten sinua harmittaa. Uraa et ehdi missän tapauksessa käynnistää ennen lasta kunnolla, ja sitten se jää kuitenkin vuosiksi kesken.

Milläs ap rahoittaa sen lapsentekemisen jos ei ole tutkintoa ja näin ollen kunnon töitä? Ei se ilmaista ole lapsen kasvatuskaan. Minusta on ihan järkevää ajaytelua hankkia ensin koulutus ja työ, taloudellinen mahdollisuus elättää perhettään. Tai no voihan sitä elää tuilla köyhyysrajalla, mutta onko se sitten elämää..

Ap on nyt aloittanut opinnot, joten kunnon rahoihin on miltei vuosikymmen aikaa joka tapauksessa (opiskelut 5 vuotta, muutama harkkarihomma tai pätkätyö, muutama vuosi kunnon duunia, kunnes palkka alkaa olla järkevällä tasolla). Kuviossa on kuitenkin mieskin, eikä vauvan elättäminen maksa juuri mitään. Kun lapsi alkaa olla harrastusiässä, niin ap:kin on jo töissä.

34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.

Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.

Vierailija kirjoitti:

34-vuotiaana yhtäkkiä tuli tarve tehdä tuollaisia asioita? Nuoruus valitettavasti meni jo, ja nyt on lasten aika, jos sellaisia haluat. Minulla on hyviä uutisia: opiskelua ja töitä voi tehdä lasten jälkeenkin. Työuraa on ainakin 35 vuotta jäljellä, joten ehtii siinä ulkomaillakin olla.

Jos tämä on vain jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja kuvitelma siitä, miten siistiä ja menevää kaikilla muilla on ollut, niin se menee pian ohi.

Kolmenkympin kriisi haluta päästä parempiin töihin ja pystyä elättämään itsensä? Ulkomaille lähtö on sitäpaitsi edessä joka tapauksessa, mieheni asuu Suomessa vain osittain ja tavoitteena päästä lopulta yhteiseen kotiin. Ja ulkomailta en töitä saa ilman koulutusta.

Tarkennuksena vielä, että opinnot vievät 2,5-3 vuotta suunnitelmani mukaan, ei suinkaan viittä vuotta. Ja tokihan mies on mukana jakamassa kustannuksia jne, mutta minä haluan pystyä seisomaan omilla jaloillani ja elättämään itseni.

En tiedä miten sopeutuisin siihen, että olisin kouluttamaton ja työtön pienen lapsen äiti.

Ja edelleenkin, en pystyisi opiskelemaan pienen lapsen kanssa.

Ihme vouhkaamista aina täällä tästä että 34-vuotiaana tulipalokiire jos meinaa ehtiä saada lapsen. Raskaus on hyvin mahdollinen vaikka päälle 40 ikäisenä jos lapsia pystyy saamaan. Tietämättömiä olette ainakin. Elättekö jollain 1700-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teit parikymppisenä? Kiinnostaa vain tietää, en kysy ilkeästi.

Pidin muutaman välivuoden tehden palkkatöitä ja työskentelin siinä ohessa intohimoni parissa harrastusmielessä. Opiskelin yliopistossa, tein alan pätkähommia ja samalla ns "hanttihommia". Sitten tajusin, että opiskelen kuolevaa ja vaikeasti työllistävää alaa ja motivaatio katosi, jatkoin hanttihommia, eteninkin hieman ja harrastin. Matkustelinkin sen mitä oli varaa ja nautin elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tiedostan kyllä, että lapsia ei aina tule noin vain. Tiedostan myös sen, että en voi jättää koulua käymättä ja toteuttamatta itseäni ja muitakin unelmiani. Mutta haluan myös yhden lapsen..

36-37-vuotiaana voisi ehkä olla jo selkeämpi ja parempi tilanne perheen kannalta

Olen 37-vuotiaana ollut lähes 20 vuotta täysi-ikäinen. Miten ei ole 20 vuodessa saanut elämäänsä sellaiseen kuntoon, että se olisi "aikuisen" elämää?

Lapseton elämä ei sitten ole aikuisen elämää?

ei hedelmällisyys laske rajusti täyttäessä 35 vuotta vaan siitä se lähtee laskemaan

käy koulu ja mene työhön. tuskin on liian myöhäistä saada lapsia

No pari-kolme vuotta ei hedelmällisyyttä tuhoa. Fiksulta kuulostaa hankkia ensin ammatti ja sitten lapsi. Ja joo, sen lapsen kanssakin voi opiskella, mut onhan se nyt helvetin paljon helpompaa ilman.

Ja mitäs jos suhde jostain syystä kariutuukin ja sitten ap on kouluttamaton yh, ei kuulosta hyvältä. Ei miehen varaan kannata rakentaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Löysin miehen vajaa vuosi sitten ja aloitin korkeakouluopinnot nyt syksyllä, haluaisin opiskella/työskennellä vielä ulkomailla.. Ja muutenkin nautin kovasti elämästäni nyt. Rakastan vapautta ja tunnen itseni aika nuoreksi, en jaksaisi yhtään miettiä mitään lastentekoa vielä, mutta yksi lapsi olisi ehkä haaveissa joskus.

En halua jättää opintoja ja ulkomaita ym. käymättä, mutta kauanko lastentekoa voi venyttää..

Herää todellisuuteen. Et ole enää parikymppinen ja perheen perustamisen aika on tässä ja nyt.