Lue keskustelun säännöt.
Töitä välttelevä Juuso, 31: ”Mieluummin menisin vaikka vankilaan kuin pakolla töihin”
15.10.2017 |
Työtä on turha tyrkyttää eteläsuomalaiselle Juusolle. Jos hänestä on kiinni, hän aikoo olla työtön myös jatkossa.
Etelä-Suomessa asuva Juuso on 31-vuotias. Hän ei ole koskaan ollut palkkatöissä, eikä hänellä ole ammattitutkintoa.
Töitä hän ei ole halunnut tehdä koskaan.
– Tiesin sen jo peruskoulussa. Tiesin myös, että Suomessa on mahdollista elää pelkkien tukien varassa, jos haluaa. Syynä siihen on ollut ihan silkka laiskuus. En ole koskaan halunnut herätä aamuisin ja lähteä töihin. Sellainen ei ole koskaan ollut meikäläisen elämää, hän kertoo Ilta-Sanomille.
Juuso ei ole koskaan ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Hänellä ei ole koskaan ollut toiveammattia. Ei siis mitään, mitä kohti hän pyrkisi.
– Olen tyytyväinen elämääni näin. En ole haaveillut koskaan mistään tavarasta, olen tyytyväisin silloin, kun omaisuutta on mahdollisimman vähän. Rahat ovat riittäneet, eikä sukulaisilta tai tuttavilta ole tarvinnut lainata. Jotkut haluavat auton ja asunnon, minua sellaiset asiat eivät kiinnosta ollenkaan. Kaikki rihkaman kerääminen on turhaa.
Tosin niitäkin hetkiä on ollut, jolloin vanhempien apuun on pitänyt turvautua.
– Olen asunut omillani 20-vuotiaasta lähtien. Joskus vuokra on noussut sen verran kovaksi, että olen väliaikaisesti joutunut muuttamaan takaisin lapsuudenkotiin. Ne ovat kuitenkin ohimeneviä ajanjaksoja, hän kertoo.
Ei työtä, ei haaveita, ei pyrkimyksiä päästä johonkin tiettyyn pisteeseen elämässä. Juuson elämä saattaa kuulostaa lohduttomalta, mutta hän vakuuttaa, että on itse valinnut työttömyytensä.
loput jutusta voi lukea täältä https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005409618.html
Kommentit (827)
Jotkut ne saa vaan loisia vuosia. Mun mies tehnyt niskalimassa töitä myös koko kesän. Ei ole saanut mitään tukia. Nyt ilmoittautui työttömäksi, kun työ loppui. Samantien Te-keskus heräsi. Pitäisi olla heti jossain infotilaisuuksissa. Mutta varattu lomamatka jo ajat sitten just silloin kun Te-keskuksen höpö, höpö jutut.
Virkailija piti hirveen saarnan ja vaati, että lomalla tulee joka päivä katsoa heidän sivuiltaan mahdolliset työtarjoukset. Ei vittu! Viikon perhelomalla. Muistakaa työtön ei saa lomailla/matkustaa. Pitää olla 24 h sormi liioasimella jos työtarjous tupsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Vankilassahan näiden "Juusojen" elättäminen yhteiskunnalle vasta halvaksi tulisikin. Vankilassa kun tarjotaan mm. 4 lämmintä ateriaa päivässä, on kaikki pleikkarit, TV:t, kuntosalit ja liikuntamahdollisuudet ja on mahdollisuudet jopa opiskelemiseen ja työntekoonkin. Työttömän elämää on viime vuosina kurjistettu niin kovasti, että alkaa vankilassa olla kohta ihmisellä jo parempi asema kuin työttömänä tässä yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin Juusoa. Mulla on hyvä koulutus ja työpaikka, mutta olen onneton. Ostelen kuukaudesta toiseen tavaroita toivoen, että ne tekisivät mut onnelliseksi, mutta ei. Oon jatkuvasti tyhjä sisältä
Juuso on tiellä valaistumiseen. Juuso ymmärtää, että tittelit, rihkamat, statukset, ihmisten mielipiteet on yksilöiden tyhjyyden tunteiden ja masennuksen syy. Ihmiset eivät osaa elää, vaan he suorittavat elämää. He eivät osaa olla tässä hetkessä, koska aina pitää olla pyrkimässä kohti "parempaa".
Juuso on viisaampi kuin moni akateeminen, joka on kahlinnut itsensä titteleiden ja statusten ympärille vääristäen näin TODELLISUUDEN.
Mitä akateeminen tekisit jos sinut pudotettaisiin autiolle saarelle, etkä voisi korostaa akateemisuuttasi ja oppineisuuttasi, omaisuuttasi, statustasi kenellekään?
Autiolla saarella on todellinen elämä. Muu on ihmisten luomaa harhaa ja vankilaa. Juuso pärjäisi autiolla saarella, sillä hän oivaltaan enemmän kuin "menestyneet", jotka ovatkin vain orjia muiden mielipiteille ja materian keräämiselle.
Lukekaa Anthony de Mello - Uudistuminen, siinä sivutaan juusomaisia aiheita.
Juuso ei kuluta luonnonvaroja eikä saastuta ilmakehää kuten kokoomuslaiset kännykänkuorikauppiaat. Luonto kiittää!
Siis tämähän ei ole edes ihan terve syrjäytynyt. Lapsesta asti kasvatus mennyt pieleen, ehkä kotona ei kukaan ole aamuisin lähtenyt töihin eikä kukaan ole välittänyt mitä pojalle kuuluu.
Jos oma poikani juttelisi tuollaisia, hyvä etten kävisi vetämässä itseäni kiikkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä uutiset on sillä tavalla aika hauskoja, että kommentoijat tuovat välittömästi julki älynsä tason.
Fiksu ihminen miettii taustoja: miksi tällainen juttu on julkaistu, onko se edes totta ja mitä mahdollisesti jätetään kertomatta ja mitkä kaikki seikat mahdollisesti ovat aikaansaaneet tällaisen asian. Typerä ihminen uskoo jutun sellaisenaan sen laajemmin asiaa miettimättä ja pöyristyy, kuinka tällaisia röyhkeitä ihmisiä voikaan olla olemassa ja kyllä nyt täytyy työttömyys- ym. tukia kiireesti laskea.
Hetkellisesti viihdyttävää, mutta yleisesti ottaen todella surullista.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin Juusoa. Mulla on hyvä koulutus ja työpaikka, mutta olen onneton. Ostelen kuukaudesta toiseen tavaroita toivoen, että ne tekisivät mut onnelliseksi, mutta ei. Oon jatkuvasti tyhjä sisältä
Matkustele, harrasta, tee vapaaehtoistyötä, vietä aikaa läheisten ja perheen kanssa. Vain idiootti kuvittelee, että materia tuo onnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suomessa kannata tehdä töitä. Ihmisiä työntekoon ajaa loputon materian ja omaisuuden tarve. Onneksi valtaosa suomalaisista on näin tyhmiä niin jää tuetkin parempiin taskuihin.
Tuota tukien alasajoa ei myöskään tarvitse pelätä, laittaa vaan EU:n komissiolle viestiä että suomessa meinataan ajaa ihmiset kadulle niin tulee sanktioita ja tuet vielä nousee.
Ymmärrän kyllä.
Ei itselläkään ole mitään mitä haluaisin tai erikoisia tavoitteita, mutta käyn töissä velvollisuudentunnosta. Asunkin yhtä huonosti kuin asuisin tuillakin elellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin Juusoa. Mulla on hyvä koulutus ja työpaikka, mutta olen onneton. Ostelen kuukaudesta toiseen tavaroita toivoen, että ne tekisivät mut onnelliseksi, mutta ei. Oon jatkuvasti tyhjä sisältä
Matkustele, harrasta, tee vapaaehtoistyötä, vietä aikaa läheisten ja perheen kanssa. Vain idiootti kuvittelee, että materia tuo onnen.
Matkustelu ahdistaa, vapaaehtoistyötä teen satunnaisesti, läheisiä ja perhettä ei ole. Kieltämättä tulee vähän kusetettu fiilis, kun on tehnyt osansa yhteiskunnan eteen, mutta takaisin saa vain tyhjän ja kurjan olon
Jännää ristiriitaa.
Näitä esiintulleita käsketäön "painumaan töihin".
Samaan aikaan lähes koulutuksesta sanotaan, että valmistuneet päätyvät kortistoon. Itse olen kuullut jo sekä ammatti-, että ammattikorkeakouluopinnoistani hymähtelyjä, että ei noilla töitä saada.
Joten, mihin nämä lehdissä haastatellut pitkäaikaistyöttömät vain "menevät" töihin, kun muutoin puhutaan, ettei edes koulutettu tule ikinä saamaan töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin pätkätöitä tehdessä työ ei nosta elintasoa yhtään, joten se ei työhön varsinaisesti motivoi. Teenkin sitä vain muiden mieliksi, tietenkin, koska en siitä itse edes hyödy mitenkään. Ajattelin viisi vuotta vielä tätä jatkaa, sitten luultavasti haistatan pitkät ja jään kokonaan toimeentulotuelle.
toisaalta ymmärrän työnvälttelyn.. Nyky työelämä on vaativaa, hektistä, kokoajan pitäs suorittaa ja työnantaja vaatii venymään lisää.
Mutta kun tää vässykkä ei oo ees kokeillu minkäänlaisia töitä, inttiki lintsattu..
Juuso-boy on työteon ja rahan lisäksi välttynyt myös mm työyhteisöön kuulumiselta ja mahdollisilta elinikäisiltä ystäviltä..jotka ovat monelle tärkeitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin Juusoa. Mulla on hyvä koulutus ja työpaikka, mutta olen onneton. Ostelen kuukaudesta toiseen tavaroita toivoen, että ne tekisivät mut onnelliseksi, mutta ei. Oon jatkuvasti tyhjä sisältä
Juuso on tiellä valaistumiseen. Juuso ymmärtää, että tittelit, rihkamat, statukset, ihmisten mielipiteet on yksilöiden tyhjyyden tunteiden ja masennuksen syy. Ihmiset eivät osaa elää, vaan he suorittavat elämää. He eivät osaa olla tässä hetkessä, koska aina pitää olla pyrkimässä kohti "parempaa".
Juuso on viisaampi kuin moni akateeminen, joka on kahlinnut itsensä titteleiden ja statusten ympärille vääristäen näin TODELLISUUDEN.
Mitä akateeminen tekisit jos sinut pudotettaisiin autiolle saarelle, etkä voisi korostaa akateemisuuttasi ja oppineisuuttasi, omaisuuttasi, statustasi kenellekään?
Autiolla saarella on todellinen elämä. Muu on ihmisten luomaa harhaa ja vankilaa. Juuso pärjäisi autiolla saarella, sillä hän oivaltaan enemmän kuin "menestyneet", jotka ovatkin vain orjia muiden mielipiteille ja materian keräämiselle.
Lukekaa Anthony de Mello - Uudistuminen, siinä sivutaan juusomaisia aiheita.
Mitäköhän se Juuso siellä autiolla saarella tekisi ilman sossua? Toki materialismin vähentäminen ja nyky-yhteiskunnan kyseenalaistaminen on kunnioitettavaa, kunhan siihen sisältyisi omavaraisuus tai edes pyrkimys siihen. Systeemiä muodikkaasti haukkuvat ja silti saman systeemin varassa roikkuvat taas ovat lähinnä idiootteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä hän ei ole halunnut tehdä koskaan.
– Tiesin sen jo peruskoulussa.
Näitä Juuson tavalla ajattelevia on tälläkin hetkellä Suomen peruskouluissa vaikka kuinka paljon. Moni ihminen ei ehkä ymmärrä sitä, että se ajattelutapa ja asenne tuollaiseen lusmuiluun lähtee liikkeelle valtaosalla lusmuista jo lapsena ja nuorena, monella ei suinkaan vasta aikuisiällä.
Mistäköhän johtuisi? Eiköhän se ole näköalattomuus ja toivottomuus, joka sellaiseen ajattelutapaan ajaa. Jos koet, että sinulla on merkitystä, yhteiskunta tarvitsee sinua ja pystyt toimimaan sen vaatimalla tavalla, niin on toivoa ja toivon mukana unelmia, joita tavoitella. Mutta jos koet että et täytä vaatimuksia ja sinulla ei ole merkitystä eikä tarvetta yhteiskunnassa, tuntuu turhalta unelmoida tai edes tehdä yhtään mitään.
Nämä ihmiset eivät syystä tai toisesta koe nykyistä järjestelmää itselleen sopivaksi tai he eivät sovi siihen vaikka haluaisivat, ja se ei välttämättä ole yksin heidän syytään. En osaa sanoa kuinka väärin on silti pysytellä hengissä lainmukaisin keinoin eli tukien varassa, kun sellainen mahdollisuus on kerran olemassa. Tuskin he tukien puutteessa kaikki työllä kuitenkaan itsensä elättäisivät ja jokainen voi mielessään kuvitella mitä se tarkoittaisi käytännössä.
Näille työnvälttelijöille voisi sosiaalitoimisto järjestää halvat asuntolat. Miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa kalliit yksiöt? Samalla niille vois järjestää puutarhatöitä, vähän niinkuin luostarimeininkiä.
Toimittajat keksivät hyväksihavaitun sapluunan. Tuo ossijuttu toimi kerran-
Seuraava on varmaan "Reijo nuori eläkeläinen"
Vierailija kirjoitti:
toisaalta ymmärrän työnvälttelyn.. Nyky työelämä on vaativaa, hektistä, kokoajan pitäs suorittaa ja työnantaja vaatii venymään lisää.
Mutta kun tää vässykkä ei oo ees kokeillu minkäänlaisia töitä, inttiki lintsattu..
Juuso-boy on työteon ja rahan lisäksi välttynyt myös mm työyhteisöön kuulumiselta ja mahdollisilta elinikäisiltä ystäviltä..jotka ovat monelle tärkeitä
Samoin monelta huonolta kokemukselta.
Elämäni eka työpaikka oli sellainen, jossa jouduin työpaikkakiusaamisen uhriksi. Kysymyksilleni pyöriteltiin silmiä, alin hitaudellani huokailtiin näyttävästi, virheen tullessa kailotettiin asiakkaiden edessä, että "jotkut ne vaan ei opi yksinkertaisiakaan hommia ikinä!".
Ja tosiaan, eka työpaikkani, olin tuolloin juuri ja juuri 18v.
Monta kertaa vetäydyin työpäivän aikana takatilaan itkemään. Lopulta parin kuukauden päästä lopetin, en vaan kestänyt enempää.
Sen jälkeen värjöttelinkin useampia kuukausia, ennen kuin uskalsin hakea uuden paikan. Minä kun nimittäin kauhuissani mietin, et jos tuo on normaalia työelämää, niin miten minä muka pystyn kestämään työelämässä montakymmentä vuotta.
Jollakin työnvieroksuminen on voinut alkaa samanlaisesta kokemuksesta, eikä ole enää uskaltanut lähteä uusintayritykselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin Juusoa. Mulla on hyvä koulutus ja työpaikka, mutta olen onneton. Ostelen kuukaudesta toiseen tavaroita toivoen, että ne tekisivät mut onnelliseksi, mutta ei. Oon jatkuvasti tyhjä sisältä
Juuso on tiellä valaistumiseen. Juuso ymmärtää, että tittelit, rihkamat, statukset, ihmisten mielipiteet on yksilöiden tyhjyyden tunteiden ja masennuksen syy. Ihmiset eivät osaa elää, vaan he suorittavat elämää. He eivät osaa olla tässä hetkessä, koska aina pitää olla pyrkimässä kohti "parempaa".
Juuso on viisaampi kuin moni akateeminen, joka on kahlinnut itsensä titteleiden ja statusten ympärille vääristäen näin TODELLISUUDEN.
Mitä akateeminen tekisit jos sinut pudotettaisiin autiolle saarelle, etkä voisi korostaa akateemisuuttasi ja oppineisuuttasi, omaisuuttasi, statustasi kenellekään?
Autiolla saarella on todellinen elämä. Muu on ihmisten luomaa harhaa ja vankilaa. Juuso pärjäisi autiolla saarella, sillä hän oivaltaan enemmän kuin "menestyneet", jotka ovatkin vain orjia muiden mielipiteille ja materian keräämiselle.
Lukekaa Anthony de Mello - Uudistuminen, siinä sivutaan juusomaisia aiheita.
Minä akateeminen osaisin tehdä lautan ja laskea, millainen sen tulee olla, että se kantaa minut. Mitä Juuso osaisi?
Siis millä perusteella on "tuhansia"? Ja sitten toisekseen, mitä sitten vaikka olisi?
Loppupeleissä kukaan ihminen tuskin varsinaisesti vain haluaa olla, kyllä se yhteisöllisyys ja merkityksen tunteminen on aika vahvana ihmisessä. Mutta ei se ole mikään ihme, että jatkuvasti kovenevammassa ja kaupallistuvassa maailmassa on ihmisiä, jotka eivät löydä paikkaansa. Ei tätä maailmaa todellakaan rakenneta tavallisen ihmisen, sen enempää työtä tekevän kuin Ossin tai Juusonkaan ehdoilla. Ja silloin pitää avata suunsa kun vituttaa eikä vain purra hammasta,