Epäitoivon partaalla

Tilanteeni on sellainen, että olen raskaana (viimeinen kolmannes). Mieheni jäi pettämisestä kiinni jokin aika sitten. Ensiajatukseni siinä tilanteessa oli, että ero on ainoa vaihtoehto ja pidän lapsen yksin. Koitimme kuitenkin keskustella, kun tilanne oli hetken rauhoittunut ja päätimme yrittää uudestaan.
No mies oli jonkun aikaa maailman ihanin ja huomaavaisin, mutta pikkuhiljaa alkoi taas tavallinen koskettelu ja muu huomiointi jäädä pois ja ilmapiiri kiristyä (samaa käytöstä, kun kiinnijäämistä edelsi). Jos olen surullinen hän ei välttämättä huomioi mitenkään eikä lohduta.
En luota häneen vielä täysin. Luottamuksen rakentaminen on todella vaikeaa, kun ei toinen näytä merkkejä välittämisestä. Epäilyksiä se vain lisää.
Mitä siis teen? Pelkään, että kulutan itseni loppuun, enkä enää jaksa iloita lapsesta tai hoitaa sitä kun se syntyy.