Taas yksi uusi, turha päivä alkamassa

Älä välitä ilkeilijöistä. Ota vinkkejä asiallisista kommenteista.

Surullista se on. Köyhässä yksiössä nälkäisenä kaiket päivät palstalle roskaa syytäen. Ei yhtään ystävää. Ei mitään sisältöä elämässä. Vieraantunut perheestään. Häpeä pahuudesta, jota on omille lapsilleen tehnyt

Todellakin tämäkin päivä ilman sisältöä. Pahuus sisällään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha laitaa omaa tilannetta kenenkään syyksi. Se on oma asia miten elämänsä järjestää. Aikuinen on itse vastuussa teoistaan.

Nyt vaatteet päälle ja lenkille

Miten se lenkille meneminen tekisi tästä päivästä merkityksellisen?

Olen eri kirjoittaja, mutta pakko sanoa, että ulkoilusta löytää usein merkitystä päivään ja elämään silloin, kun mistään muusta ei enää löydä. Ei tarvitse lähteä edes hikilenkille, jos se ei ole oma juttu, vaan vaikka metsänreunaan kävelemään. Tuulettaa kummasti mieltä.

Ai. Mulle taas tulee siitäkin sellainen tyhmä ja pettynyt olo, että ei se ollut mitään :( Ehkä mä aina odotan silleen liikoja, et ois tosi kivaa.

ap

Jos tarvitset koko ajan tosi kivoja, välkkyviä virikkeitä, että kokisit elämäsi mielekkääksi, niin otapa kaikesta jännästä lomaa. Lähde vaikka luostariin tai erämaamökkiin pariksi viikoksi tulemaan kaveriksi itsesi kanssa.

"Kaveriksi itsesi kanssa"? Mitähän toi erämökki tai luostari siinä auttaa? Mä vain tajuaissin miten surullinen ja aivan tylsä tää "kaveri" onkaan, eli lisää masennusta. Tosiasiat ei tietty silleen haittaa, mutta sen apu jää hiukka uupumaan...

Noni. Et ole siis mitään. Nolla. There you have it. Eli siis: itsari.

Ei ei ei. Jos sä vain et tajua, että ihminen voi syyttä pitää itseään nollana niin tee SÄ se itsari.

ap

No sanotaanko nyt näin, että olet jo viesteilläsi selvästi osoittanut, että syytä on ihan tarpeeksi, häviäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha laitaa omaa tilannetta kenenkään syyksi. Se on oma asia miten elämänsä järjestää. Aikuinen on itse vastuussa teoistaan.

Nyt vaatteet päälle ja lenkille

Miten se lenkille meneminen tekisi tästä päivästä merkityksellisen?

Olen eri kirjoittaja, mutta pakko sanoa, että ulkoilusta löytää usein merkitystä päivään ja elämään silloin, kun mistään muusta ei enää löydä. Ei tarvitse lähteä edes hikilenkille, jos se ei ole oma juttu, vaan vaikka metsänreunaan kävelemään. Tuulettaa kummasti mieltä.

Ai. Mulle taas tulee siitäkin sellainen tyhmä ja pettynyt olo, että ei se ollut mitään :( Ehkä mä aina odotan silleen liikoja, et ois tosi kivaa.

ap

Jos tarvitset koko ajan tosi kivoja, välkkyviä virikkeitä, että kokisit elämäsi mielekkääksi, niin otapa kaikesta jännästä lomaa. Lähde vaikka luostariin tai erämaamökkiin pariksi viikoksi tulemaan kaveriksi itsesi kanssa.

"Kaveriksi itsesi kanssa"? Mitähän toi erämökki tai luostari siinä auttaa? Mä vain tajuaissin miten surullinen ja aivan tylsä tää "kaveri" onkaan, eli lisää masennusta. Tosiasiat ei tietty silleen haittaa, mutta sen apu jää hiukka uupumaan...

Noni. Et ole siis mitään. Nolla. There you have it. Eli siis: itsari.

Ja siis mä en tajua, miten sä voit saada nollan surullisesta ja aivan tylsästä. Sehän vois olla vaikka miten mielenkiintoista! Jokin ooooikein iso suru, mikä pitää parantaa. Mutta siis se, miksi siellä yksinäisyydessä tapaa vain sen tyypin, joka on suruisa ja ihan tylsä on just se miksi se ei parane. Jos sen tyypin vois "'muuttaa" eli parantaa, mitään ongelmaa ei ois. Ainakaan kauaa. Siksi olenkin hakenut apua, hirveän hitaasti se vain perille menee tai saapuu. Ei voi mitään.

ap

Ja lisäksi tykkään syödä paskaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha laitaa omaa tilannetta kenenkään syyksi. Se on oma asia miten elämänsä järjestää. Aikuinen on itse vastuussa teoistaan.

Nyt vaatteet päälle ja lenkille

Miten se lenkille meneminen tekisi tästä päivästä merkityksellisen?

Olen eri kirjoittaja, mutta pakko sanoa, että ulkoilusta löytää usein merkitystä päivään ja elämään silloin, kun mistään muusta ei enää löydä. Ei tarvitse lähteä edes hikilenkille, jos se ei ole oma juttu, vaan vaikka metsänreunaan kävelemään. Tuulettaa kummasti mieltä.

Ai. Mulle taas tulee siitäkin sellainen tyhmä ja pettynyt olo, että ei se ollut mitään :( Ehkä mä aina odotan silleen liikoja, et ois tosi kivaa.

ap

Jos tarvitset koko ajan tosi kivoja, välkkyviä virikkeitä, että kokisit elämäsi mielekkääksi, niin otapa kaikesta jännästä lomaa. Lähde vaikka luostariin tai erämaamökkiin pariksi viikoksi tulemaan kaveriksi itsesi kanssa.

"Kaveriksi itsesi kanssa"? Mitähän toi erämökki tai luostari siinä auttaa? Mä vain tajuaissin miten surullinen ja aivan tylsä tää "kaveri" onkaan, eli lisää masennusta. Tosiasiat ei tietty silleen haittaa, mutta sen apu jää hiukka uupumaan...

Noni. Et ole siis mitään. Nolla. There you have it. Eli siis: itsari.

Ei ei ei. Jos sä vain et tajua, että ihminen voi syyttä pitää itseään nollana niin tee SÄ se itsari.

ap

No sanotaanko nyt näin, että olet jo viesteilläsi selvästi osoittanut, että syytä on ihan tarpeeksi, häviäjä.

En, en. Jos niin uskot, et ole ymmärtänyt oikeastaan mitään.

ap

47 ei ollut ap.

ap

Sinä et tule koskaan muuttumaan. Valitettavasti

Jäät lopuksi iäksi yksin

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä ilkeilijöistä. Ota vinkkejä asiallisista kommenteista.

Keskustelisin mielellään sellaisten kanssa, joita tämä tunne ja aihe jotenkin koskettaa, mutta ehkä ne on nämä trollit enemmän kuin he itse sitä sisäistävätkään. Tai sitten ei.

ap

Vierailija kirjoitti:

Sinä et tule koskaan muuttumaan. Valitettavasti

Jäät lopuksi iäksi yksin

Voit uskoa näin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap harkinnu ihan vaan itsaria? Vois toimia sulle.

Narsistikin on liittynyt keskusteluun.

Älä nyt. Samoin tänään menee kuin eilenkin. Kirjoitat itse itsesi kanssa palstalle. Välillä raivoten, välillä koirat tehdä mustasta valkoista. Outoa miten teet niin. Kirjoitat ja jankkaat. Lopulta alat itsekin uskoa outoja aelityksiäsi.

Normi päivä yksiössä. Yksi avokado lounaaksi. Ehkä haukkumispuhelu miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt. Samoin tänään menee kuin eilenkin. Kirjoitat itse itsesi kanssa palstalle. Välillä raivoten, välillä koirat tehdä mustasta valkoista. Outoa miten teet niin. Kirjoitat ja jankkaat. Lopulta alat itsekin uskoa outoja aelityksiäsi.

Normi päivä yksiössä. Yksi avokado lounaaksi. Ehkä haukkumispuhelu miehelle.

Ei nyt aivan näinkään, mutta kyllä tää aika turhalta vaikutta ja tuntuu, että kyllä mä vaan nyt.

ap

Ethän sinä halua keskustella. Sinua kiinnostaa vain yksi aihe. Minä

Ja se ei kiinnosta muita. Ei silloin voi tulla keskustelua.

Minä minä toimii paremmin yksinpuheluna. Ja niin siteetkiin. Sivutolkulla jankkausta

Eikö sulla ap ole tänään sairaanhoitajan töitä?

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä halua keskustella. Sinua kiinnostaa vain yksi aihe. Minä

Ja se ei kiinnosta muita. Ei silloin voi tulla keskustelua.

Minä minä toimii paremmin yksinpuheluna. Ja niin siteetkiin. Sivutolkulla jankkausta

Kyllä mä tästä aiheesta kaipaisin keskustella, mistä tein aloituksen. Ainakin joidenkin kanssa.

ap

Mistähän ihmeestä keskutelijatkin taas tässä ketjussa triggeröityivät? :O

ap

Kaipaat keskustelua lempiaiheestasi. Minä. Muilla on helpompaa. Vain sinulla raskasta. On ollut traagista (heppalehdet ja kaikki). Ei tarvitse tehdä mitään. Saa olla ilkeä ja paha.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on lähinnä surullista, eikä jotain, missä "ei ole voimia". Tiedän periaatteessa syitäkin tilanteelle, mutten voi niille (ainakaan vielä) mitään. Surullista, ja jos jotain, niin tunne turhasta taas kerran päivästä elämässäni nostattaa myös vihaa.

ap

Tästäkö???

ap

Ihan tarpeeksi on äitihullun jorinoita kuultu