Lapsi pelkää etävanhemman luona niin ettei voi nukkua. Mitä voi tehdä?

Oireileeko lapsesi? Jos jotain oireita on, ota yhteyttä psykologiin, koulu-tai perheneuvolaan. Psykologi voi arvioida lapsen psyykkistä tilaa, antaa tukea sekä miettiä sinun kanssasi miten tilanteessa voisi edetä.

Siis koulupsykologiin tai perheneuvolan psykologiin. Selvennys ed. viestiin.

Tässä on nyt pakko toimia ettei keissi Eerika tapahdu uudelleen. Ei missään tapauksessa lasta enää isälle. Kyllä on pakko keksiä jokin keino!

Vierailija kirjoitti:

Siis koulupsykologiin tai perheneuvolan psykologiin. Selvennys ed. viestiin.

Koulupsykologi oli sitä mieltä,että perheneuvolakontakti riittää. Perheneuvolasta ohjattiin kuraattorille,jonka kanssa lapsi on muutaman kerran jutellut. Hän on kuraattorilla reipas ja tavallaan urhea. Hän on minulle sanonut,että jos oikein kovasti yritän unohtaa jonkun pahan asian,niin pystyn siihen kyllä. Kun hän juttelee tutun ihmisen kanssa lähellä kotoa,turvallisessa koulussa eivät viikonloppujen kauhut ole niin iholla. Hän toivoo vieläkin joka kerta mennessään,että ehkäpä tämä kerta on lopultakin erilainen. Nyt isä välittää. Isä ei juo. Isä ei huuda. Isä kysyy mitä minulle kuuluu. Sitä kertaa ei tosin koskaan tule.

Joo, kyllä ap:n vastauksista kaikuu selvä voimattomuus ja luovuttaminen. Esim. Sekin jos on 5 vuotta sitten tehty oikeuden päätös, niin kyllähän sitä pitäisi voida päivittää nykytilanteen mukaiseksi ja siinä myös kuulla lasta. Ja lastensuojelun tulisi kuulla myös.

Lääkärille myöskään et ole menossa, vaikka lasta pahoinpidellään. Miksi et suojaa lastasi? Et mistään muustakaan neuvosta ota vaarin.

Viranomaisille kyllä pitäisi painottaa ettei lapsen kertoma mene isän tietoon, koska lapsen turvallisuus on silloin uhattuna.

Ap:lla ei ole kaikki muumit laaksossa, ja kasvatat myös lasta kieroon, kun annat "pahan isän voittaa". Psykologin puheille molemmat, äiti ja lapsi. Ja mahdollisimman nopeasti. Jos tämä nyt on edes totta. Epäilen suuresti, että kukaan äiti olisi noin tunteeton.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ei ole kaikki muumit laaksossa, ja kasvatat myös lasta kieroon, kun annat "pahan isän voittaa". Psykologin puheille molemmat, äiti ja lapsi. Ja mahdollisimman nopeasti. Jos tämä nyt on edes totta. Epäilen suuresti, että kukaan äiti olisi noin tunteeton.

Olen ollut raskausajasta lähtien ja olen edelleen. Se onkin yksi ase minua vastaan: olen hajotettu mielenterveyspotilas,joka on käynyt vuosikausia mustamaalaamassa miestä psykologilla,psykiatrilla ja turvakodissa.

Tässä ketjussa ei taida montaa olla,jotka olisivat nähneet huoltoriitojen tai lastensuojelun todellisuutta Suomessa. Kovin moni ei taida -onneksi- olla joutunut kokemaan minkälaista on sairaan mielen ja käytöksen uhriksi joutuneella. Aina edes fyysinen väkivalta ei riitä todisteeksi,mutta henkinen,taloudellinen,seksuaalinen ja sosiaalinen väkivalta tuskin koskaan.

Oikeusaputoimiston juristi painotti,että täytyy olla objektiivisesti todettavaa vakavaa lapsen edun vastaisuutta tapahtunut. Pelkkä lapsen kertomus tai pelko eivät riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ei ole kaikki muumit laaksossa, ja kasvatat myös lasta kieroon, kun annat "pahan isän voittaa". Psykologin puheille molemmat, äiti ja lapsi. Ja mahdollisimman nopeasti. Jos tämä nyt on edes totta. Epäilen suuresti, että kukaan äiti olisi noin tunteeton.

Olen ollut raskausajasta lähtien ja olen edelleen. Se onkin yksi ase minua vastaan: olen hajotettu mielenterveyspotilas,joka on käynyt vuosikausia mustamaalaamassa miestä psykologilla,psykiatrilla ja turvakodissa.

Tässä ketjussa ei taida montaa olla,jotka olisivat nähneet huoltoriitojen tai lastensuojelun todellisuutta Suomessa. Kovin moni ei taida -onneksi- olla joutunut kokemaan minkälaista on sairaan mielen ja käytöksen uhriksi joutuneella. Aina edes fyysinen väkivalta ei riitä todisteeksi,mutta henkinen,taloudellinen,seksuaalinen ja sosiaalinen väkivalta tuskin koskaan.

Olen se joka  kirjoitti että Suomessa on joissakin tapauksissa etältä  poistettu tapaamisoikeus pysyvästi lapsen edun takia. Sun pitää sinnikkäästi vaan hakea apua lapsellesi. Ilmeisesti  käyt itse terapiassa tämän päättyneen suhteen takia? Se ei tee susta sekopäätä sillä olet hakenut apua. Sairaudentunnoton ei terapiaan hakeudu. Sano lapselle ettei tarvitse olla urhea, öpitää rehellisesti kertoa kuraattorille kaikki mitään lisäämättä tai  pois jättämättä. Lapsi voi  kirjoittaa ylös mitä  etän luona tapahtuu, päivämäärineen jne. Lapsi  voi myös äänittää tai kuvata isänsä riehumista jos hänellä on siihen sopiva laite. Niitä  löytyy nykyisin hyvin pienikokoisinakin.

Millä perusteilla toimittiin näin? Lapsi toivoo,ettei tarvitsisi kuin nähdä kerran vuodessa eikä silloinkaan yötä ja 12 ikävuoden jälkeen ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ei ole kaikki muumit laaksossa, ja kasvatat myös lasta kieroon, kun annat "pahan isän voittaa". Psykologin puheille molemmat, äiti ja lapsi. Ja mahdollisimman nopeasti. Jos tämä nyt on edes totta. Epäilen suuresti, että kukaan äiti olisi noin tunteeton.

Olen ollut raskausajasta lähtien ja olen edelleen. Se onkin yksi ase minua vastaan: olen hajotettu mielenterveyspotilas,joka on käynyt vuosikausia mustamaalaamassa miestä psykologilla,psykiatrilla ja turvakodissa.

Tässä ketjussa ei taida montaa olla,jotka olisivat nähneet huoltoriitojen tai lastensuojelun todellisuutta Suomessa. Kovin moni ei taida -onneksi- olla joutunut kokemaan minkälaista on sairaan mielen ja käytöksen uhriksi joutuneella. Aina edes fyysinen väkivalta ei riitä todisteeksi,mutta henkinen,taloudellinen,seksuaalinen ja sosiaalinen väkivalta tuskin koskaan.

Jos tämä on totta, niin pyydän anteeksi. Kirjoituksistasi vaikutti siltä, että provoilet. Onko sinulla tuttavia jotka voisivat tukea ja auttaa sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ei ole kaikki muumit laaksossa, ja kasvatat myös lasta kieroon, kun annat "pahan isän voittaa". Psykologin puheille molemmat, äiti ja lapsi. Ja mahdollisimman nopeasti. Jos tämä nyt on edes totta. Epäilen suuresti, että kukaan äiti olisi noin tunteeton.

Olen ollut raskausajasta lähtien ja olen edelleen. Se onkin yksi ase minua vastaan: olen hajotettu mielenterveyspotilas,joka on käynyt vuosikausia mustamaalaamassa miestä psykologilla,psykiatrilla ja turvakodissa.

Tässä ketjussa ei taida montaa olla,jotka olisivat nähneet huoltoriitojen tai lastensuojelun todellisuutta Suomessa. Kovin moni ei taida -onneksi- olla joutunut kokemaan minkälaista on sairaan mielen ja käytöksen uhriksi joutuneella. Aina edes fyysinen väkivalta ei riitä todisteeksi,mutta henkinen,taloudellinen,seksuaalinen ja sosiaalinen väkivalta tuskin koskaan.

Jos tämä on totta, niin pyydän anteeksi. Kirjoituksistasi vaikutti siltä, että provoilet. Onko sinulla tuttavia jotka voisivat tukea ja auttaa sinua? 

Tällaisen ihmisen yksi toimontamalleista on uhrin sosiaalinen eristäminen. Hän oli mustasukkainen jopa naispuolisista ystävistäni. Jäin aikanaan hyvin yksin. Vuosikausia olen rakentanut itsetuntoani uudelleen ja yrittänyt päästä takaisin työelämään. Ystävyyssuhteiden uudelleenrakennukseen ei aikaa eikä voimia oikein ole ollut,ja harva uskookaan. Jokainen sanoi aikanaan.ettei mies koskaan voisi saada tapaamisia lainkaan. Toisin kävi. Jäin yksin oikeudessa samoin kuin muutenkin.

Miesystävä tukee ja ymmärtääkin, mutta on turhautunut voimattomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteilla toimittiin näin? Lapsi toivoo,ettei tarvitsisi kuin nähdä kerran vuodessa eikä silloinkaan yötä ja 12 ikävuoden jälkeen ei koskaan.

Lapsesi pitää johdonmukaisesti pysyä tuossa kannassaan  ja perustella se niin luulisi lastenvalvojankin tajuavan.  Etävanhemmilta on poistettu tapaamisia mm. lapseen kohdistuvan fyysisen välivallan takia, siksi on tärkeää että  viet lapsen lekuriin samantien jos lapsi palaa tapaamisesta mustelmilla. Joka kerta. Annat lapsen omin sanoin selittää missä  tilanteessa vammat tulivat, et  johdattele. 12 vuotta nuorempaakin kuullaan tällaisissa tapauksissa jos lapsi katsotaan riittävän kypsäksi  ilmaisemaan itse aito tahtonsa tapaamisten suhteen.

- tee lastensuojeluilmoitus kun ja jos varmasti tiedät että isä on humalassa ja lapsi siellä. Jos mitään ei tapahdu tee valitus aviin.

- vie lapsi lääkäriin joka kerta kun on pahoinpidelty fyysisesti.

- vie lapsi yksityisesti psykologille tai vastaavalle

-laita ylös tapahtumien ajat ja päivämäärät, selitä selkeästi mitä tapahtunut

-ota yhteys oman kunnan sosiaalitoimeen ja ilmaise huolesi ja vaadi tapaaminen. Nauhoita se.

Ja tärkein, hommaa hemmetin hyvä asianajaja.

Suora lainaus sos.toimesta:

"Vaikka tekisit lastensuojeluilmoituksen asiassa, niin olosuhteisiin etävanhemman luona on viranomaisten vaikea puuttua."

Yksi haaste on, että lapsi ei halua puhua ulkopuolisille: "Sitten se ainakin raivoo." Hän haluaisi vain unohtaa ja mennä viikonlopuista läpi sumussa odottaen että ne olisivat pian ohi. Minun puheeni etä saa kaikkien silmissä aina kyseenalaistettua. Hän on käsittämättömän hyvä saamaan viranomaiset puolelleen puhuessaan sydäntä raastavasta ikävästään. Todellisuus on kuitenkin, kuten tässäkin ilmi on tullut, aivan täysin muuta. He eivät koskaan tee mitään yhdessä ja lapsi on täysin, ainoastaan ja vain vallankäytön väline.

Kuulen mielelläni ehdotuksia hyvistä asianajajista Etelä-Suomessa.

Tee lastensuojeluilmoitus aina kun on aihetta. Vaikka ei johtaisi mihinkään. Mutta siitä jää aina tiedostoihin jälki. Sä keräät sillä todistusaineistoa. Turvaa selustasi.

Olet oikeassa. Kuitenkin tässä on se lapsen ilmaisema huoli,että vaikka ilmoituksessa ilmaistaisiin lapsen olevan suuremmassa vaarassa mikäli isä saa tietää lapsen puhuneen eli lapsen turvallisuus on varmistettava, ei näin välttämättä tulla tekemään. Aiemminkin on tehty niin, että etälle on vain soitettu ja kyselty miten siellä menee, minkä jälkeen etän raivo ei koskaan ole laantunut. Hänen maineensa on puhdistettava. 

Nostan vielä, jotta provoilijaksikin epäilleet näkisivät sos.toimen mielipiteen asiassa:

"Vaikka tekisit lastensuojeluilmoituksen asiassa, niin olosuhteisiin etävanhemman luona on viranomaisten vaikea puuttua."

Ap: mitä kuuluu? Ja en ymmärrä, miksi sosiaalityöntekijä ei muka voisi tehdä virka-apupyyntöä isän kunnan lastensuojeluun.

Älä eroa jos on lapsia. Muuta et voi.