Miten kaikin puolin huonoissa olosuheissa kasvaneista voi tulla menestyneitä?
Tätä olen seurannut sivusta ja aika moni on kasvanut huonoissa olosuhteissa, mutta menestynyt kunnolla ja sitten toinen hyvissä olosuhteissa kasvanut onkin täysin menestyksetön. Miten tämä näin voi olla?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on aivan sekopäisiä vastauksia. Numero 17 on oikeassa. Lisään vielä siihen, että sekin on outoa, että saman perheen lapset ovat niin kovin erilailla onnistuneet. Minulla on ollut aivan ihana lapsuus, mutta yhden sisaren mielestä hän on nähnyt " nälkää ja hylkimistä".. Luulen kuitenkin , että häntä kaduttaa omat valinnat, erikoisesti kaukomailta tuotu emälaiska koluttamaton puoliso, joka eristää kaikesta maailmasta hänet.
Et ehkä ymmärrä, että hän olisi tarvinnut erilaista tukea kuin mitä on saanut, jotta noin ei olisi käynyt. Koska hän ei ole sinä. Typerä syyllistäjä.
Tai sitten tuo sisarus on vaan tyhjän ulisija ja kommentoija on oikeassa. Niitä jatkuvia uhriutujiakin on olemassa. Näköjään se ei ole kasvatuksesta kiinni.
Aivan kuin tuokin ei olisi typerää uhriutumista valittaa siskonsa marinasta, onko henkilö todellakin niin siskonsa armoilla, että sitä marinaa on pakko kuunnella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opin selviytymään. Ja sen, että moraali on siinä usein vaan tiellä.
Kenen mielestä tällainen on menestyjä? Mun mielestä ei.
Työelämässä ja sijoittamisessa laskelmoinnista on etua.
On varmasti, enhän mä siihen ottanut mitään kantaa (ts. en myöskään kiistänyt. enkä kiistä nytkään)
OK. AP ei tarkentanut menestyksen mittareita.
Koska suurin osa on lopulta kiinni sattumasta, ei omista kyvyistä tai yrittämisestä.
Sitä marinaa ei ole pakko kuunnella ja tekosyyt eivät kelpaa. Tekosyitä omalle marinalle ovat siis "säälittää vanhemmat jotka sitä ainakin joutuvat kuuntelemaan" tai "pakko on sukujuhlissa ainakin kuunnella". Paha ja ikävä ei maailmasta poistu, vaikka sinä miten sitä siskosi marinaa kuuntelisit, joten jos et ole siskosi armoilla niin heivaa koko asia mielestäsi. En edes surisi sitä, jos vanhempi sitä joutuu kuuntelemaan, se on kuitenkin heillekin valinta, vai ovatko he siskosi armoilla? Sukujuhlissa sama juttu, mulle ois aivan sama kuin sisko kertoisi mädästä kalasta, kun marisisi elämästään. Surettaisi suunnilleen yhtä paljon. Eli ei yhtään. Jos ainoa miuten mitä sulla on siitä sanottavaa, on lähinnä paskaa siskosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on aivan sekopäisiä vastauksia. Numero 17 on oikeassa. Lisään vielä siihen, että sekin on outoa, että saman perheen lapset ovat niin kovin erilailla onnistuneet. Minulla on ollut aivan ihana lapsuus, mutta yhden sisaren mielestä hän on nähnyt " nälkää ja hylkimistä".. Luulen kuitenkin , että häntä kaduttaa omat valinnat, erikoisesti kaukomailta tuotu emälaiska koluttamaton puoliso, joka eristää kaikesta maailmasta hänet.
Et ehkä ymmärrä, että hän olisi tarvinnut erilaista tukea kuin mitä on saanut, jotta noin ei olisi käynyt. Koska hän ei ole sinä. Typerä syyllistäjä.
Typerä syyllistäjä? Älä viitsi muita haukkua ja syyllistää asioista joista et mitään tiedä! Olen nrolla 17 kirjoittaja ja edelliseen kirjoittajan tekstiin voin vilä äkkiä lisätä, että meilläkin sisareni odotti, että vanhemmat maksavat hänelle sen elämän jonk isosisko oli omilla avuillaan ansainnut.
Eikö olekin jännä huomata että se vanhempien syyllistäminen ja kasvatukseen vetoaminen onkin ollut pelkkää silmänlumetta, ja se, että ihmisen syntymässä saadut ominaisuudet vaikuttavatkin yllättävän paljon ihmisen myöhempiinkin vaiheisiin?
Meillä on kaiki puolin hyvissä olosuhteissa, rakkaudella kasvanut, nyt 17 v teini, ja eipä hällä voisi paljon huonommin enää mennä.
Miten määritellään menestys? Itse olen menestynyt taloudellisesti ja urallani sekä löytänyt rakkaan puolison ja perustanut hänen kanssaan perheen. Omasta mielestäni elämässäni on kaikki hyvin, mutta menestystä voi mitata monella tavoin.
Lapsuuttani varjosti väkivaltainen alkoholisti-isä ja mielenterveysongelmainen äiti. Kasvoin pitkälti omillani ja usein pakenin isäni väkivaltaa yöksi tai pidemmäksi aikaa pois kotoa, milloin mihinkin (tyyliin nukuin autotallin vintillä tai naapurin leikkimökissä).
Lapsuudesta opin sen, että jos jotakin tarvitsen tai haluan, se on hoidettava itse. Yksin on pärjättävä, kukaan ei auta. Tämä on vaikuttanut minuun niin opinnoissa kuin työelämässä ja tavallaan auttanut menestymään. On kuitenkin ollut rankkaa pärjätä yksin, joten tämä "menestyksen" salaisuus on toisaalta suurin taakkani.
Siperia opettaa, sikäli kun jää henkiin, suunnilleen kaikki raajat tallella.
Ei aina. Mä olen pienipalkkainen duunari ja velat on ulosotossa.
Sisarukset ovat työttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten määritellään menestys? Itse olen menestynyt taloudellisesti ja urallani sekä löytänyt rakkaan puolison ja perustanut hänen kanssaan perheen. Omasta mielestäni elämässäni on kaikki hyvin, mutta menestystä voi mitata monella tavoin.
Lapsuuttani varjosti väkivaltainen alkoholisti-isä ja mielenterveysongelmainen äiti. Kasvoin pitkälti omillani ja usein pakenin isäni väkivaltaa yöksi tai pidemmäksi aikaa pois kotoa, milloin mihinkin (tyyliin nukuin autotallin vintillä tai naapurin leikkimökissä).
Lapsuudesta opin sen, että jos jotakin tarvitsen tai haluan, se on hoidettava itse. Yksin on pärjättävä, kukaan ei auta. Tämä on vaikuttanut minuun niin opinnoissa kuin työelämässä ja tavallaan auttanut menestymään. On kuitenkin ollut rankkaa pärjätä yksin, joten tämä "menestyksen" salaisuus on toisaalta suurin taakkani.
Oliko sulla lapsena/nuorena kavereita tai harrastuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määritellään menestys? Itse olen menestynyt taloudellisesti ja urallani sekä löytänyt rakkaan puolison ja perustanut hänen kanssaan perheen. Omasta mielestäni elämässäni on kaikki hyvin, mutta menestystä voi mitata monella tavoin.
Lapsuuttani varjosti väkivaltainen alkoholisti-isä ja mielenterveysongelmainen äiti. Kasvoin pitkälti omillani ja usein pakenin isäni väkivaltaa yöksi tai pidemmäksi aikaa pois kotoa, milloin mihinkin (tyyliin nukuin autotallin vintillä tai naapurin leikkimökissä).
Lapsuudesta opin sen, että jos jotakin tarvitsen tai haluan, se on hoidettava itse. Yksin on pärjättävä, kukaan ei auta. Tämä on vaikuttanut minuun niin opinnoissa kuin työelämässä ja tavallaan auttanut menestymään. On kuitenkin ollut rankkaa pärjätä yksin, joten tämä "menestyksen" salaisuus on toisaalta suurin taakkani.Oliko sulla lapsena/nuorena kavereita tai harrastuksia?
Oli molempia, ja molemmat auttoivat kestämään kotioloja. En kuitenkaan osannut avautua kotioloista tai hakea niihin apua näiltä kavereilta, vaikka varmaankin sitä olisin saanutkin.
Minä veikkaan, että paljon on kiinni synnynnäisistä ominaisuuksista, kuten stressinsietokyvystä. Varmasti menestyjätkin stressaantuvat, mutta he eivät varmasti käytä aikaansa pohtien monia asioita, joita joku toinen pyörittelee mielessään päivät pitkät.
Entäpä ulkonäkö? Joku jo mainitsikin Hollywoodin kauneusihanteet, ihan totta että turha haaveilla elokuvanäyttelijän työstä jos et ole kaunis. Faktahan on, että kauniita ihmisiä kohdellaan paremmin. On helpompi menestyä kun ihmiset haluavat sinua auttaa.
En siis väitä etteikö opiskelulla ja työllä ole osaansa menestymisessä, tietenkään menestys ei tipu noin vaan syliin taivaasta, mutta aika monella on "tahtotila" "sisäinen palo" "innostus" jne. Ei mitkään maagiset "periksiantamattomuudet" ja "sinnikkyydet" tee mitään eroa, väitän minä.
Tuuri. Siis ihan vain sattuma, vaikka tavallinen ihminen haluaakin kaiken olevan hallittavissa. Se että tapaa oikein ihmisen oikeaan aikaan tai jotain omaa maailmankuvaa muuttavaa tapahtuu oikeaan aikaan. Itse siis lasken menestyksen hyväksi henkiseksi terveydeksi ja traumojen selättämiseksi. Monet laskee vaikka lääkäriksi tai kirurgiksi valmistumisen tai rikkaaksi ja kuuluisaksi tulemisen menestykseksi, mutta itse en näe materialistista menestystä sellaisena että se tekee paremmaksi ihmiseksi. Luurangot saattavat silti kolista kaapeissa ja suurien tavoittelu on sen peittelyä.
Kyllä paskat vanhemmat vaan ihan tieteellisten tutkimusten mukaan aiheuttaa paskan lapsuuden ja vaikeuttaa elämää aikuisenakin. Ns suojaavina tekijöinä voi olla esim kaverit, harrastukset tai joku hyvä sukulainen/naapuri. Heidän kautta saa normaaleja ihmissuhteita, ei pelkkää arvostelua, alistamista, väkivaltaa jne. Toisilla on kauheat kotiolot, koulukiusaamista eikä kavereita, siinä on lapsen aika vaikea kehittää esim hyvä itsetunto ihan vaan Jari Sarasvuon kirjoja lukemalla. Toki voi olla hyvät vanhemmat ja muutenkin kaikki hyvin ja silti tulla vaikeuksia, mutta se on tilastollisesti epätodennäköisempää. Mielipiteet on mielipiteitä, tutkittu tieto tutkittua tietoa.
No ei kai kukaan oikeesti usko tätä?!