Miten kaikin puolin huonoissa olosuheissa kasvaneista voi tulla menestyneitä?
Tätä olen seurannut sivusta ja aika moni on kasvanut huonoissa olosuhteissa, mutta menestynyt kunnolla ja sitten toinen hyvissä olosuhteissa kasvanut onkin täysin menestyksetön. Miten tämä näin voi olla?
Kommentit (55)
Minusta kaikki ei ole itsestä kiinni, vaikka paljon voikin tehdä oman onnensa eteen. Geenit ja synnynnäinen temperamentti vaikuttaa todella paljon, samoin se, antaako ympäristö minkäänlaisia malleja toimia toisin, mitä kasvuymäristö muuten tarjoaa, esim. kirjat, elokuvat ym. Että saa edes mielikuvia siitä, että elämä voi olla myös toisenlaista mitä joka päivä näkee.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppoa elämä. Toiset joutuu tekemään enemmän töitä kuin toiset. Joillekin ei ole opetettu, että töitä on tehtävä silti vaikka olisi kulta lusikka .......
No tämäkin on nyt hieman yksioikoinen kommentti taas. Ei tuollainen ole välttämättä mikään "helppo" elämä kaikin puolin. Kaikilla on omat haasteensa ja hyvin usein (jos ei aina), asioilla on ne molemmat puolet.
Koska ihminen on muutakin kuin ne olosuhteet. Ihminen on kokonaisuus, jonka elämä koostuu hyvin useista eri asioista. Onko tämä nyt oikeasti näin ihmeellistä kuitenkaan?
Miksi täällä on aivan sekopäisiä vastauksia. Numero 17 on oikeassa. Lisään vielä siihen, että sekin on outoa, että saman perheen lapset ovat niin kovin erilailla onnistuneet. Minulla on ollut aivan ihana lapsuus, mutta yhden sisaren mielestä hän on nähnyt " nälkää ja hylkimistä".. Luulen kuitenkin , että häntä kaduttaa omat valinnat, erikoisesti kaukomailta tuotu emälaiska koluttamaton puoliso, joka eristää kaikesta maailmasta hänet.
Vierailija kirjoitti:
Mä opin selviytymään. Ja sen, että moraali on siinä usein vaan tiellä.
Kenen mielestä tällainen on menestyjä? Mun mielestä ei.
Joillakin ihmisillä on vaistomainen kyky käsitellä ja selviytyä ongelmista. Yleensä myös oppivat siinä samalla. Se mikä ei tapa, vahvistaa klisee pitää näiden ihmisten kohdalla paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän lytättiin, sen kovempi oli sisäinen uho. Uurnat laskin jo ja kevyet mullat heille, mulla menee edelleen hyvin huolimatta kaikesta paskasta mitä jouduin lapsena ja nuorena kotona sietämään.
Eli et ollut kuitenkaan heidän armoillaan. Eihän tuo siis vielä mitään...
Täytyy olla henkistä puskurivarastoa, esim. mielikuvitusta ja kompetenssia pärjätä. Uskallusta kohdata toisia sillä asenteella, että totta kai mä olen yhtä hyvä kuin muutkin. Näitä mulla oli. Vaikka vanhempani elivät pääosin omissa maailmoissaan, hyvän itsetunnon he kuitenkin onnistuivat mulle ja siskolleni istuttamaan :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsuudenperheessäni aina rahat tiukalla. Kun ei merkkivaatteita saanut niin niitä alkoi himoitsemaan. Löysin kaltaiseni miehen ja yhdessä olemme uramme luoneet. Ystäväpiiristämme löytyy vain kateellisia. Heillä oli useinmiten perheestä johtuen paremmat edellytykset menestyä, mutta meillä oli jano ja niinpä menestyimme. Omat lapset saivat sievoisen lottovoiton jo syntyessään ulkomailla ja saadessaan kaksoiskansalaisuuden. Heiltä ei ole mitään puuttunut, mutta heidät on kasvatettu siihen että mikään ei ole itsestäänselvää. Vanhin lapsemme sanoi osuvasti, että hän tykkää kalliista asioista, joten täytyy opiskella hyvin ts pitää LV ym. Hienoa, että olemme onnistuneet kasvatuksessamme ja lapset tiedostavat, että vanhemmat ei maksa ikuisesti. Tässä tapauksessa sukupolvessa on muodostunut menestyjiä. Ps. Köyhät sukulaiset kuten myös ystävät ajattelee, että kyllähän noiden kelpaa kun kaikki vaan tipahtaa lautaselle :DD Pistää vihaksi sellainen ajattelutapa ja meillä lapset jaksavat aina ihmetellä näitä ihmisiä, että eikö ne ihmiset todella tajua kuinka paljon heidän vanhempansa tekevät töitä ja näkevät vaivaa asioiden eteen. Se yhdistää kummasti ja saa lapset tekemään töitä oman tulevaisuutensa eteen:D
Tavallaan tässä on jotain järkeä, mut iljettää tuo materialismi. Ja että se ohjaa siihen ahkeruuteen "että voin ostaa...." yäk.
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että lapsi joutuu ottamaan vastuuta, koska silloin sitä ottaa aikuisena. Pumpuliperheissä ei ole, mutta jos lapsen pistää ottamaan vastuuta niin menestyjä tulee.
-molemmat vanhemmat oli väkivaltaisia alkoholisteja, mutta minulla on firma
Tämäkin on kummallista soopaa, mitä saa lukea. Tai mitä sitten tarkoitetaan vastuulla. Jos luulet, ettei muilla kuin sulla ja menestyneillä ole hajua vastuusta niin olet aika vitun kujalla.
Juuri siksi, mitä otsikossa kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on aivan sekopäisiä vastauksia. Numero 17 on oikeassa. Lisään vielä siihen, että sekin on outoa, että saman perheen lapset ovat niin kovin erilailla onnistuneet. Minulla on ollut aivan ihana lapsuus, mutta yhden sisaren mielestä hän on nähnyt " nälkää ja hylkimistä".. Luulen kuitenkin , että häntä kaduttaa omat valinnat, erikoisesti kaukomailta tuotu emälaiska koluttamaton puoliso, joka eristää kaikesta maailmasta hänet.
Et ehkä ymmärrä, että hän olisi tarvinnut erilaista tukea kuin mitä on saanut, jotta noin ei olisi käynyt. Koska hän ei ole sinä. Typerä syyllistäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on aivan sekopäisiä vastauksia. Numero 17 on oikeassa. Lisään vielä siihen, että sekin on outoa, että saman perheen lapset ovat niin kovin erilailla onnistuneet. Minulla on ollut aivan ihana lapsuus, mutta yhden sisaren mielestä hän on nähnyt " nälkää ja hylkimistä".. Luulen kuitenkin , että häntä kaduttaa omat valinnat, erikoisesti kaukomailta tuotu emälaiska koluttamaton puoliso, joka eristää kaikesta maailmasta hänet.
Et ehkä ymmärrä, että hän olisi tarvinnut erilaista tukea kuin mitä on saanut, jotta noin ei olisi käynyt. Koska hän ei ole sinä. Typerä syyllistäjä.
Tai sitten tuo sisarus on vaan tyhjän ulisija ja kommentoija on oikeassa. Niitä jatkuvia uhriutujiakin on olemassa. Näköjään se ei ole kasvatuksesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on aivan sekopäisiä vastauksia. Numero 17 on oikeassa. Lisään vielä siihen, että sekin on outoa, että saman perheen lapset ovat niin kovin erilailla onnistuneet. Minulla on ollut aivan ihana lapsuus, mutta yhden sisaren mielestä hän on nähnyt " nälkää ja hylkimistä".. Luulen kuitenkin , että häntä kaduttaa omat valinnat, erikoisesti kaukomailta tuotu emälaiska koluttamaton puoliso, joka eristää kaikesta maailmasta hänet.
Et ehkä ymmärrä, että hän olisi tarvinnut erilaista tukea kuin mitä on saanut, jotta noin ei olisi käynyt. Koska hän ei ole sinä. Typerä syyllistäjä.
Tai sitten tuo sisarus on vaan tyhjän ulisija ja kommentoija on oikeassa. Niitä jatkuvia uhriutujiakin on olemassa. Näköjään se ei ole kasvatuksesta kiinni.
Ei kukaan ole tyhjän ulisija. Kaltaisesi inhottavat ihmiset vain haluavat uskoa niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opin selviytymään. Ja sen, että moraali on siinä usein vaan tiellä.
Kenen mielestä tällainen on menestyjä? Mun mielestä ei.
Työelämässä ja sijoittamisessa laskelmoinnista on etua.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten joku myös määrittelee huonot olot; yleensä jos on esim alkoholisti-isä mutta hyvä äiti tai päinvastoin niin se jo auttaa paljon. Jos molemmat vanhemmat pahoinpitelee ja raiskaa lasta niin todennäköisesti saa suuremmat vauriot kuin aiemmassa tapauksessa. Jos taas on esim kaksi jäljemmin mainittua tapausta, joista toinen saa uuden kodin ja vuosien psykoterapiaa viisivuotiaasta alkaen, ja toinen elää ko oloissa 18- vuotiaaksi ja sairastuu skitsofreniaan niin siitä on taas vaikeampi menestyä.
Ei nyt kuitenkaan ole ihan noin yksioikoista. Minä tunnen useamman menestyneen ihmisen, jonka yksinhuoltajavanhempi on ollut alkoholisti, väkivaltainen ja/tai vaikeasti mielenterveysongelmainen. Ei siis selity toisen, tasapainoisemman vanhemman suojelevalla vaikutuksella, eikä näissä tapauksissa myöskään terapialla tai lastensuojelulla koska näitä ei ole kuvioissa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten joku myös määrittelee huonot olot; yleensä jos on esim alkoholisti-isä mutta hyvä äiti tai päinvastoin niin se jo auttaa paljon. Jos molemmat vanhemmat pahoinpitelee ja raiskaa lasta niin todennäköisesti saa suuremmat vauriot kuin aiemmassa tapauksessa. Jos taas on esim kaksi jäljemmin mainittua tapausta, joista toinen saa uuden kodin ja vuosien psykoterapiaa viisivuotiaasta alkaen, ja toinen elää ko oloissa 18- vuotiaaksi ja sairastuu skitsofreniaan niin siitä on taas vaikeampi menestyä.
Skitsofrenia on geneettinen sairaus, joten sitä ei voi saada jos ei ole alttiuatta, joka taas on yhdellä prosentilla.
Skitsofrenian laukeamiseen taas vaikuttaa lapsuuden olot ja traumat.
Siksi ihmettelinkin miksi Aira Samulinia glorifioidaan. Lapsi sairastui ja mies alkoholisoitui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opin selviytymään. Ja sen, että moraali on siinä usein vaan tiellä.
Kenen mielestä tällainen on menestyjä? Mun mielestä ei.
Työelämässä ja sijoittamisessa laskelmoinnista on etua.
On varmasti, enhän mä siihen ottanut mitään kantaa (ts. en myöskään kiistänyt. enkä kiistä nytkään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on aivan sekopäisiä vastauksia. Numero 17 on oikeassa. Lisään vielä siihen, että sekin on outoa, että saman perheen lapset ovat niin kovin erilailla onnistuneet. Minulla on ollut aivan ihana lapsuus, mutta yhden sisaren mielestä hän on nähnyt " nälkää ja hylkimistä".. Luulen kuitenkin , että häntä kaduttaa omat valinnat, erikoisesti kaukomailta tuotu emälaiska koluttamaton puoliso, joka eristää kaikesta maailmasta hänet.
Et ehkä ymmärrä, että hän olisi tarvinnut erilaista tukea kuin mitä on saanut, jotta noin ei olisi käynyt. Koska hän ei ole sinä. Typerä syyllistäjä.
Tai sitten tuo sisarus on vaan tyhjän ulisija ja kommentoija on oikeassa. Niitä jatkuvia uhriutujiakin on olemassa. Näköjään se ei ole kasvatuksesta kiinni.
Ei kukaan ole tyhjän ulisija. Kaltaisesi inhottavat ihmiset vain haluavat uskoa niin.
Kyllä muuten on.
Mä opin selviytymään. Ja sen, että moraali on siinä usein vaan tiellä.