Voiko keski-ikäinen nainen vielä kokea rakkautta?

Toki siis haluaisin jakaa arkea muutenkin ja keskustella asioista sekä käydä matkoilla, museoissa, konserteissa/keikoilla jne. Mutta siis aivan toivotonta, kun siis olen miehille ja naisille kuin ilmaa esim. ratikassa, kaupassa, kirjastossa jne. Kukaan ei enää tule puhumaan tai iskemään missään.

Huomaan, että parinvalinta olisi pitänyt tehdä todella nuorena ja huolella, niin saisi sitten nauttia aviopuolisonsa seurasta vanhoilla päivillään. Eikä saisi erota, ettei käy näin, kuten mulle kävi. :(

Tiedän monta keski-ikäistä joilla parisuhde joten selvästi se mahdollista on.

Voi.

Iltaa patjallanukkuja. Olet tehnyt vastaavan aloituksen jo aiemmin.

Niin kauan kun se psykoexäsi on kuvioissa mukana ja pitää sua talutushihnassaan, voit unohtaa koko ajatuksen uudesta suhteesta. Mutta senhän toki tiesitkin. Muutenkaan asiasi eivät ole kovin hyvin, olet aikamoinen basket case joten toivon ettei kukaan sekaannu sinuun ennen kuin olet saanut asiasi ja varsinkin pääkoppasi  kuntoon. Ei kukaan mies ota ristikseen naista jolla on umpihullu ex joka tulee omin luvin käymään ja mestaroi naisen elämää vieläkin. Ei suhun uskalla koskea.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monta keski-ikäistä joilla parisuhde joten selvästi se mahdollista on.

Mutta miten? Minkä näköisiä he ovat? Pitäisikö mun alkaa panostaa raskaasti plastiikkakirurgiaan vai mikä voisi auttaa? Kun siis kuulemma miehille tärkeintä on se biologinen ikä, ei se muu kokonaisuus juurikaan. Toisin sanoen sairaalloisen ylipainoinen ja kasvoiltaan ruma parikymppinen on halutumpi kuin huippukroppainen ja kaunis nelikymppinen. Vai pitäisikö mulla olla rahaa, niin sillä saisin houkuteltua miehen? Vinkit jakoon, please.

Rakkautta kyllä, raskautta tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Iltaa patjallanukkuja. Olet tehnyt vastaavan aloituksen jo aiemmin.

Niin kauan kun se psykoexäsi on kuvioissa mukana ja pitää sua talutushihnassaan, voit unohtaa koko ajatuksen uudesta suhteesta. Mutta senhän toki tiesitkin. Muutenkaan asiasi eivät ole kovin hyvin, olet aikamoinen basket case joten toivon ettei kukaan sekaannu sinuun ennen kuin olet saanut asiasi ja varsinkin pääkoppasi  kuntoon. Ei kukaan mies ota ristikseen naista jolla on umpihullu ex joka tulee omin luvin käymään ja mestaroi naisen elämää vieläkin. Ei suhun uskalla koskea.

Ok, ymmärrän kyllä pointtisi. Olen kieltämättä aika rikkinäinen tapaus. Mitä suosittelisit mulle? Voisin tehdä jonkun "kaksivuotissuunnitelman" miehen saamiseksi. Siis esim. traumaerapiaa ja verkostoitumista exän karkoittamiseksi sekä sitten plastiikkakirurgiaa kymppitonnilla sekä joku gourmetkokkauskurssi. Auttaisivatkohan nuo tapauksessani? :/

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta kyllä, raskautta tuskin.

Ei ole välttämättä tarvetta tulla raskaaksi nyt, sattuneista syistä (lapsiluku on lähestulkoon täynnä). Mutta sukuni naiset ovat saaneet lapsia reilusti yli nelikymppisinäkin.

Jaa, mä olen suoa 20kg painavampi ja 10 vuotta vanhempi. Ryppyjä ja pyöreyttä löytyy, samoin tuikkivat silmät ja iloinen asenne. Rakkautta löytyy helposti.

Sinun aikasi tulee 10-20 vuoden kuluttua. Sinun ikäisesi vapaat miehet ovat kiinnostuneita nuoremmista naisista. Myöhemmin kelpaavat oman ikäiset, varsinkin jos pysyt nykyisissä mitoissasi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mä olen suoa 20kg painavampi ja 10 vuotta vanhempi. Ryppyjä ja pyöreyttä löytyy, samoin tuikkivat silmät ja iloinen asenne. Rakkautta löytyy helposti.

Mistä olet löytänyt? En harrasta mitään kovin sosiaalista, siis ainoastaan kuntosalitreeniä ja juoksua, joten ei niissä miehiä (tai naisiakaan "siinä mielessä") tapaa. En kuulu mihinkään järjestöihin. Mietin tässä, että haluaisin hurahtaa johonkin uskontoon; ehkä löytäisin sitä kautta täytettä ja rakkautta elämääni henkisesti, hengellisesti ja ehkä fyysisestikin jossain vaiheessa. Mutta hurahdusta ei ole toistaiseksi tapahtunut ahkerasta Raamatun ja muidenkin pyhien kirjojen tutkailusta huolimatta. :/ Kirjoitan ehkä vähän hassusti, mutta olen siis vakavissani. Oon aika turhautunut oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Sinun aikasi tulee 10-20 vuoden kuluttua. Sinun ikäisesi vapaat miehet ovat kiinnostuneita nuoremmista naisista. Myöhemmin kelpaavat oman ikäiset, varsinkin jos pysyt nykyisissä mitoissasi.

Ehkä se sitten menee näin; epäilinkin tämän suuntaista, kun on ollut niin hiljaista. Nautin nyt siis elämästäni muuten, keskityn työntekoon ja muuhun perheeseen ja elelen selibaatissa, kunnes se unelmien prinssi jossain vaiheessa karauttaa eteeni. En vain jaksaisi odotella.

Täytyy jotenkin sopeutua tähän vähän onnettomaan rooliini. Kunpa joku olisi kertonut etukäteen, että tämän ikäisenä pariutuminen on näin vaikeaa, niin olisin suunnitellut elämäni aivan toisin joskus kymmenisen vuotta sitten. Kamala halipula vaivaa. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltaa patjallanukkuja. Olet tehnyt vastaavan aloituksen jo aiemmin.

Niin kauan kun se psykoexäsi on kuvioissa mukana ja pitää sua talutushihnassaan, voit unohtaa koko ajatuksen uudesta suhteesta. Mutta senhän toki tiesitkin. Muutenkaan asiasi eivät ole kovin hyvin, olet aikamoinen basket case joten toivon ettei kukaan sekaannu sinuun ennen kuin olet saanut asiasi ja varsinkin pääkoppasi  kuntoon. Ei kukaan mies ota ristikseen naista jolla on umpihullu ex joka tulee omin luvin käymään ja mestaroi naisen elämää vieläkin. Ei suhun uskalla koskea.

Ok, ymmärrän kyllä pointtisi. Olen kieltämättä aika rikkinäinen tapaus. Mitä suosittelisit mulle? Voisin tehdä jonkun "kaksivuotissuunnitelman" miehen saamiseksi. Siis esim. traumaerapiaa ja verkostoitumista exän karkoittamiseksi sekä sitten plastiikkakirurgiaa kymppitonnilla sekä joku gourmetkokkauskurssi. Auttaisivatkohan nuo tapauksessani? :/

Sun tapauksessa 2v ei riitä  eikä kukaan leikkaa sua koska  sun psyyke on niin hajalla. Suhteests toipumiseen voi mennä  2x suhteen pituus eikä sun tilanne oikeasti parane ennen kuin se ex on veks sun elämästä kokonaan. Sulla on vaara ja taipumus ajautua kannaltasi epäedullisiin suhteisiin koska et tajua ettei  sun kuulu tai tarvitse miellyttää kaikkia tai kelvata kaikille. Jos et kelpaa itsellesi, se näkyy kauas eikä auta sua eteenpäin lainkaan.

Ihan ekaks sun pitää oppia rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet ja käsitellä se päättynyt suhteesi. Verkostoituminen, omien rajojen löytäminen ja niistä kiinni pitäminen ois alku. Ihan oikeasti. Muuten olet oikeasti vaarassa tehdä saman uudelleen.

Luulin joskus, että oli kamalaa täyttää 20 tai 30 vuotta. Mutta 40 vuoden kynnyksellä elämä ja mahdollisuudet ovat kyllä oikeasti menneitä.

Mulle tosiaan kelpaisi mainiosti nainenkin tai jopa ulkomaalainen mieskin, mutta en tajua lesbojen ja bi-naisten pariutumisriiteistä pätkääkään. Miehille oon vain ikäni vuoksi pahimman sorttinen turn-off ilmeisesti.

Eilen ratikassa bongasin mielenkiintoisen näköisen ehkä 35-vuotiaan miehen ja katseemme kohtasivat, mutta sen jälkeem hän alkoi katsella vain ikkunasta ulos. Aika masentavaa. Enää en katsele miehiä vahingossakaan.

T. Ap

Varmasti voi, miksei voisi. - Etpä sinäkään itsestäsi kertonut muuta kuin mittasi ja ne taas eivät kerro paljoakaan sinusta ihmisenä, joten tiedä sitten olisiko esimerkiksi sinusta ja minusta pariksi. En kiellä, etteikä kumppanin ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Kyllä sillä on tai saattaa olla, ainakin itselleni niin kauan kuin en onnistu kenenkään pään sisälle näkemään. Mutta virheetönkin ulkonäkö ei auta, jos sisältö on ontto. Tietenkkä puoleensa vetävä ulkonäkö ja miellyttävä  luonne eivät ole toisilleen vastakkaiset. Paljon lienee kysymys siitäkin, että miten paljon on valmis antamaan itse periksi omista haaveistaan. Itse olen mieluummin sinkkuna kuin kenen tahansa kanssa, Tiedostan kyllä, että näin sanoessani on mahdollista, että joudun elämään lopun elämääni yksin. Vaan ihan hyvää ja laadukasta elämää olen näin sinkkuna toistaiseksi voinut viettää. Olisi, jotenkin vastenmielinen ajatus, jos saisin kiinni itseni ajattelemasta, että "oikea elämäni" alkaisi vasta sitten jos ja kun kohtaisin ja asettuisin elämään "Sen" elämänkumppanini kanssa. Vaikka toivonkin että yhdessä voisimme ollakin ainakin toisinaan enemmän kuin vain yksin ollessa. Mutta, että olsi toiselle koko maailma tai toinen olisi minulle koko maailma niin kuullostaa niin raskaalta vaatimukselta, että jos sellaiseen joudun tai huomaan joltakulta odottavani, niin kenties on parempi pysynkin sinkkuna ja tai ainakin, että musitasin vaatia itseltäni vähintään saman verran, mitä toiselta.       

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun aikasi tulee 10-20 vuoden kuluttua. Sinun ikäisesi vapaat miehet ovat kiinnostuneita nuoremmista naisista. Myöhemmin kelpaavat oman ikäiset, varsinkin jos pysyt nykyisissä mitoissasi.

Ehkä se sitten menee näin; epäilinkin tämän suuntaista, kun on ollut niin hiljaista. Nautin nyt siis elämästäni muuten, keskityn työntekoon ja muuhun perheeseen ja elelen selibaatissa, kunnes se unelmien prinssi jossain vaiheessa karauttaa eteeni. En vain jaksaisi odotella.

Täytyy jotenkin sopeutua tähän vähän onnettomaan rooliini. Kunpa joku olisi kertonut etukäteen, että tämän ikäisenä pariutuminen on näin vaikeaa, niin olisin suunnitellut elämäni aivan toisin joskus kymmenisen vuotta sitten. Kamala halipula vaivaa. :(

Mä pariuduin uudelleen yli nelikymppisenä ihanan tasapainoisen ihmisen kanssa. Sun ongelma ei ole ikä vaan se että etsit seuraa liian varhain, liian rikkinäisenä ja   minuus hajalla. Et halua kohdata tätä totuutta koska se sattuu. Mädän puristaminen  haavasta sattuu aina mutta haavan putsaaminen on ainoa tapa  pitää se puhtaana jotta se voi arpeutua.

Joko sä olet trolli  tai sitten dissoat. Eniwei, unohda miehen hankkiminen ja mene terapiaan. Seksiä voi harrastaa itsensäkin kanssa. Nyt just sulle voi  käydä  todella huonosti jos sorrut vääränlaiseen suhteeseen vain hellyysvajeen takia. Ihan vaan siksi että se lastesi  isä on täyskako joka edelleen on sitä mieltä että olet hänen omaisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltaa patjallanukkuja. Olet tehnyt vastaavan aloituksen jo aiemmin.

Niin kauan kun se psykoexäsi on kuvioissa mukana ja pitää sua talutushihnassaan, voit unohtaa koko ajatuksen uudesta suhteesta. Mutta senhän toki tiesitkin. Muutenkaan asiasi eivät ole kovin hyvin, olet aikamoinen basket case joten toivon ettei kukaan sekaannu sinuun ennen kuin olet saanut asiasi ja varsinkin pääkoppasi  kuntoon. Ei kukaan mies ota ristikseen naista jolla on umpihullu ex joka tulee omin luvin käymään ja mestaroi naisen elämää vieläkin. Ei suhun uskalla koskea.

Ok, ymmärrän kyllä pointtisi. Olen kieltämättä aika rikkinäinen tapaus. Mitä suosittelisit mulle? Voisin tehdä jonkun "kaksivuotissuunnitelman" miehen saamiseksi. Siis esim. traumaerapiaa ja verkostoitumista exän karkoittamiseksi sekä sitten plastiikkakirurgiaa kymppitonnilla sekä joku gourmetkokkauskurssi. Auttaisivatkohan nuo tapauksessani? :/

Sun tapauksessa 2v ei riitä  eikä kukaan leikkaa sua koska  sun psyyke on niin hajalla. Suhteests toipumiseen voi mennä  2x suhteen pituus eikä sun tilanne oikeasti parane ennen kuin se ex on veks sun elämästä kokonaan. Sulla on vaara ja taipumus ajautua kannaltasi epäedullisiin suhteisiin koska et tajua ettei  sun kuulu tai tarvitse miellyttää kaikkia tai kelvata kaikille. Jos et kelpaa itsellesi, se näkyy kauas eikä auta sua eteenpäin lainkaan.

Ihan ekaks sun pitää oppia rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet ja käsitellä se päättynyt suhteesi. Verkostoituminen, omien rajojen löytäminen ja niistä kiinni pitäminen ois alku. Ihan oikeasti. Muuten olet oikeasti vaarassa tehdä saman uudelleen.

Se kauhuliittoni kesti kokonaisuudessaan 7 vuotta. Itseni rakastaminen on kyllä todella vaikeaa, sillä olen traumatisoitunut ihan varhaislapsuudesta lähtien (sukulaiseni äitini mukaanluettuna ruotivat ja pilkkasivat jatkuvasti ulkonäköäni ollessani lapsi, äidilläni on alkoholiongelmaa ja hän oli todella kylmä ja etäinen ollessani lapsi). Täytyy jotenkin yrittää rakennella elämää uudelleen, vaikka todella vaikeaahan tämä on, kun ne perustuksetkin (lapsuus) on aivan rikkinäisiä. T. Ap

Kummallista, kaveripiirissä oli avioeroaalto nelikymppisenä ja kaikilla eronneilla, sekä naisilla että miehillä on uusi parisuhde. Ihan tavan tallaajia ovat jokainen, eivät mitään hottiksia nais- tai miesmalleja. Lapsiakin kaikilla. Ehkä sulla on liian korkeat kriteerit.

Vierailija kirjoitti:

Eilen ratikassa bongasin mielenkiintoisen näköisen ehkä 35-vuotiaan miehen ja katseemme kohtasivat, mutta sen jälkeem hän alkoi katsella vain ikkunasta ulos. Aika masentavaa. Enää en katsele miehiä vahingossakaan.

T. Ap

Jos ongelmana on että miehet ovat kiinnostuneita itseään nuoremmista, ratkaisu olisi kiinnostua vanhemmista miehistä?

Vaikka olisitkin vanha ikäisellesi, voisit hyvin olla sopivan ikäinen viisikymppisen miehen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monta keski-ikäistä joilla parisuhde joten selvästi se mahdollista on.

Mutta miten? Minkä näköisiä he ovat? Pitäisikö mun alkaa panostaa raskaasti plastiikkakirurgiaan vai mikä voisi auttaa? Kun siis kuulemma miehille tärkeintä on se biologinen ikä, ei se muu kokonaisuus juurikaan. Toisin sanoen sairaalloisen ylipainoinen ja kasvoiltaan ruma parikymppinen on halutumpi kuin huippukroppainen ja kaunis nelikymppinen. Vai pitäisikö mulla olla rahaa, niin sillä saisin houkuteltua miehen? Vinkit jakoon, please.

Suosittelen panostamista psykoterapiaan.