Voiko keski-ikäinen nainen vielä kokea rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monta keski-ikäistä joilla parisuhde joten selvästi se mahdollista on.

Mutta miten? Minkä näköisiä he ovat? Pitäisikö mun alkaa panostaa raskaasti plastiikkakirurgiaan vai mikä voisi auttaa? Kun siis kuulemma miehille tärkeintä on se biologinen ikä, ei se muu kokonaisuus juurikaan. Toisin sanoen sairaalloisen ylipainoinen ja kasvoiltaan ruma parikymppinen on halutumpi kuin huippukroppainen ja kaunis nelikymppinen. Vai pitäisikö mulla olla rahaa, niin sillä saisin houkuteltua miehen? Vinkit jakoon, please.

Suosittelen panostamista psykoterapiaan.

Tämä ei siis ollut vitsi. Vaikuttaa siltä, että sulla on jokseenkin vääristyneitä ajatuksia. ja paha ikäkriisi. Kyllä ihan kaikenikäiset ihmiset pariutuu, katsele vaikka vähän ympärillesi.

Onko sinulla ap oikeasti haku päällä vai odotatko, että joku tulee kotoa hakemaan?

Miksi mulle tulee aina tän tyypin teksteistä mieleen ettei kirjoittaja ole nainen vaan piilotetusta naisvihasta kärsivä nelivitonen mies. Mies, jolla komplisoitunut äitisuhde ja kaunaa naisia kohtaan. Hän yrittää säännöllisin väliajoin syytää pahaa oloaan naisten niskaan pyrkimällä saamaan nämä tuntemaan itsensä vanhoiksi, rumiksi, turhiksi, kelpaamattomiksi ja milloin miksikin. Hän siirtää siis nämä todellisuudessa itseensä kohdistuvat tunteet naisiin.

Pokasin sun ikäisenä 12 vuotta nuoremman miehen. Ollaan naimisissa. 

Ikä on sinänsä toissijainen tässä tarinassa, huvittaa luulo että EI voisi löytää rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mulle tulee aina tän tyypin teksteistä mieleen ettei kirjoittaja ole nainen vaan piilotetusta naisvihasta kärsivä nelivitonen mies. Mies, jolla komplisoitunut äitisuhde ja kaunaa naisia kohtaan. Hän yrittää säännöllisin väliajoin syytää pahaa oloaan naisten niskaan pyrkimällä saamaan nämä tuntemaan itsensä vanhoiksi, rumiksi, turhiksi, kelpaamattomiksi ja milloin miksikin. Hän siirtää siis nämä todellisuudessa itseensä kohdistuvat tunteet naisiin.

Tää on kyllä todennäköisin skenaario. Nämä "kelpaan vain 150-vuotiaille, jotka kaivan haudoistaan" -ulinat eivät kuvaa oikeaa elämää missään. Paitsi varmaan just ap:n päässä. :,D

Vierailija kirjoitti:

Miksi mulle tulee aina tän tyypin teksteistä mieleen ettei kirjoittaja ole nainen vaan piilotetusta naisvihasta kärsivä nelivitonen mies. Mies, jolla komplisoitunut äitisuhde ja kaunaa naisia kohtaan. Hän yrittää säännöllisin väliajoin syytää pahaa oloaan naisten niskaan pyrkimällä saamaan nämä tuntemaan itsensä vanhoiksi, rumiksi, turhiksi, kelpaamattomiksi ja milloin miksikin. Hän siirtää siis nämä todellisuudessa itseensä kohdistuvat tunteet naisiin.

Hyvä kysymys. Mutta varmaan asialla on jotain sen kanssa tekemistä, että kulttuurissamme on ollut ja osan mielestä edelleen olettamana, että miehen tulisi olla naistaan kokeneempi. Edelleen turhauttavan usein naiseen liitetään ns. "huonon-naisen maine" jos hänsinkku aikoinaan on tunnettu siitä, että hänellä on useita miespuolisia kumppaneita, joien kanssa hui kauheaa on harrastanut seksiäkin. Toisaalta  monin paikoin arvostetaan itsenäsitä naista. Mihin sitä nyt miestä kukaa fiksu ja älykäs naine tarvitsee kun ilman miestä voi elää hyvin monipuolista elämää. Lapset tai lapsenkin voi hankkia tai yrittää hankkia tarvittaessa yksin tai kertoa sellaisen haaveilusta ja sivuuttaa haaveestaan miehen. (- Se kun kuitenkin vain makaisin vaan sohvalla ja kittaisi kaljaa ja märehtisi)

Kun taas pitkään sinkkuna olevalla miehellä on vain kaksi ääripää samaistumiskohdetta. On se supermies malli, jossa naisia, rahaa ja valtaa riittää joka sormelle, vuorokauden ympäri. Tai sitten mies on "se" reppana, jolla ei ole työtä, rahaa, saati naista tai ketään tai mitään muutakaan, josta häntä arvostettaisiin. Ja mies saattaa vielä kävellä ansaan, jos sitten erehtyy kovin alleviivaamaan, että kuinka erinomaisen kiltti ja kunnollinen on, tajuamatta, että nämä ovat monelle tärkeitä asioita miehessä (kuin naisessa) ei mitään erityisiä ominaisuuksia, jolla voisi tai saattaisi jotenkin erityisesti päteä. Harva kun hakee tai toivoo pidempää suhdetta kumppanin kanssa, johon ei saata luottaa tai joka ei olisi lainkaan kunnollinen.         

Vierailija kirjoitti:

Miksi mulle tulee aina tän tyypin teksteistä mieleen ettei kirjoittaja ole nainen vaan piilotetusta naisvihasta kärsivä nelivitonen mies. Mies, jolla komplisoitunut äitisuhde ja kaunaa naisia kohtaan. Hän yrittää säännöllisin väliajoin syytää pahaa oloaan naisten niskaan pyrkimällä saamaan nämä tuntemaan itsensä vanhoiksi, rumiksi, turhiksi, kelpaamattomiksi ja milloin miksikin. Hän siirtää siis nämä todellisuudessa itseensä kohdistuvat tunteet naisiin.

Ap tässä moi. Olen itse nainen, mutta ex-mieheni vastaa tuota kuvaustasi täysin. Hän mursi itsetuntoani päivä päivältä vuosikausien ajan, kunnes olin aivan romuna. Viimeisillä voimillani otin sitten avioeron. Exälläni on pahaa kaunaa naisia kohtaan ja ongelmallinen äitisuhde ja mikään, mitä yritin, ei auttanut, vaan tulin itse murretuksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap oikeasti haku päällä vai odotatko, että joku tulee kotoa hakemaan?

On haku päällä siten, että ilahtuisin, jos joku tulisi kadulla, kirjastossa tai kaupassa ehdottamaan treffejä. Ärsyttää odotella aloitteita vuodesta toiseen ja tavallaan masentaa tämä yksinäisyyskin. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, kaveripiirissä oli avioeroaalto nelikymppisenä ja kaikilla eronneilla, sekä naisilla että miehillä on uusi parisuhde. Ihan tavan tallaajia ovat jokainen, eivät mitään hottiksia nais- tai miesmalleja. Lapsiakin kaikilla. Ehkä sulla on liian korkeat kriteerit.

Edelleenkään en ymmärrä, missä he ovat tavanneet ne kumppaninsa. Siis ei mua kukaan tule iskemään missään ja nuorenakin lähinnä jotkut ulkomaalaiset ja/tai humalaiset miehet huutelivat kadulla. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap oikeasti haku päällä vai odotatko, että joku tulee kotoa hakemaan?

On haku päällä siten, että ilahtuisin, jos joku tulisi kadulla, kirjastossa tai kaupassa ehdottamaan treffejä. Ärsyttää odotella aloitteita vuodesta toiseen ja tavallaan masentaa tämä yksinäisyyskin. T. Ap

Toivottavasti ymmärsin väärin kun ehti näet käydä mielessä, että vielä et ole vuosien saatossa kovinkaan montaa kertaa itse ole ottanut asiaksesi kysyä joltain meilenkiintosi herättäneeltä tai edes sinnepäin vaikuttaneelta mieheltä (tai naiselta), että voisiko hän lähteä sinun kanssasi jos nyt ei nyt ihan treffeille niin vaikka vaihtamaan muutaman sanan. - - - Ei tällainen aloitteellisuus ole yhtään sen helpompaa meille miehillekään aina.  

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, kaveripiirissä oli avioeroaalto nelikymppisenä ja kaikilla eronneilla, sekä naisilla että miehillä on uusi parisuhde. Ihan tavan tallaajia ovat jokainen, eivät mitään hottiksia nais- tai miesmalleja. Lapsiakin kaikilla. Ehkä sulla on liian korkeat kriteerit.

Noh, en tiedä kriteerien korkeudesta, mutta haluaisin itseäni henkisesti ja fyysisesti miellyttävän puolison. Ei tarvitse olla mallitasoa, eikä lihaksikas/hoikkakaan ja saa olla ikää noin 60 ikävuoteen saakka, kunhan on älyllisesti virkeä ja henkisesti tasapainoinen sekä kykenevä ilmaisemaan tunteitaan avoimesti. Toki pidän viehättävästä ulkomuodosta, mutta ei se ole välttämättömyys. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap oikeasti haku päällä vai odotatko, että joku tulee kotoa hakemaan?

On haku päällä siten, että ilahtuisin, jos joku tulisi kadulla, kirjastossa tai kaupassa ehdottamaan treffejä. Ärsyttää odotella aloitteita vuodesta toiseen ja tavallaan masentaa tämä yksinäisyyskin. T. Ap

Toivottavasti ymmärsin väärin kun ehti näet käydä mielessä, että vielä et ole vuosien saatossa kovinkaan montaa kertaa itse ole ottanut asiaksesi kysyä joltain meilenkiintosi herättäneeltä tai edes sinnepäin vaikuttaneelta mieheltä (tai naiselta), että voisiko hän lähteä sinun kanssasi jos nyt ei nyt ihan treffeille niin vaikka vaihtamaan muutaman sanan. - - - Ei tällainen aloitteellisuus ole yhtään sen helpompaa meille miehillekään aina.  

Olen tehnyt "vakavissani" (=olen ollut ihan oikeasti kiinnostunut ja halukas treffeille jne.) aloitteen kolme kertaa elämäni aikana ja kahdessa tapauksessa kolmesta olen saanut pakit. Muuten olen kieltämättä ollut aika passiivinen. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen ratikassa bongasin mielenkiintoisen näköisen ehkä 35-vuotiaan miehen ja katseemme kohtasivat, mutta sen jälkeem hän alkoi katsella vain ikkunasta ulos. Aika masentavaa. Enää en katsele miehiä vahingossakaan.

T. Ap

Jos ongelmana on että miehet ovat kiinnostuneita itseään nuoremmista, ratkaisu olisi kiinnostua vanhemmista miehistä?

Vaikka olisitkin vanha ikäisellesi, voisit hyvin olla sopivan ikäinen viisikymppisen miehen mielestä.

No siis itselleni kelpaisi energinen ja älyllinen 60-vuotiaskin. Eipä sellaisiakaan tapaa oikein missään tai eivät ainakaan tule juttelemaan missään. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap oikeasti haku päällä vai odotatko, että joku tulee kotoa hakemaan?

On haku päällä siten, että ilahtuisin, jos joku tulisi kadulla, kirjastossa tai kaupassa ehdottamaan treffejä. Ärsyttää odotella aloitteita vuodesta toiseen ja tavallaan masentaa tämä yksinäisyyskin. T. Ap

Toivottavasti ymmärsin väärin kun ehti näet käydä mielessä, että vielä et ole vuosien saatossa kovinkaan montaa kertaa itse ole ottanut asiaksesi kysyä joltain meilenkiintosi herättäneeltä tai edes sinnepäin vaikuttaneelta mieheltä (tai naiselta), että voisiko hän lähteä sinun kanssasi jos nyt ei nyt ihan treffeille niin vaikka vaihtamaan muutaman sanan. - - - Ei tällainen aloitteellisuus ole yhtään sen helpompaa meille miehillekään aina.  

Olen tehnyt "vakavissani" (=olen ollut ihan oikeasti kiinnostunut ja halukas treffeille jne.) aloitteen kolme kertaa elämäni aikana ja kahdessa tapauksessa kolmesta olen saanut pakit. Muuten olen kieltämättä ollut aika passiivinen. T. Ap

Pisteet ilmeisestä rehellisyydestä. Seuraava askel sinulla lienee se, että yrität lisätä treffiehdottelujen määrää itse. -  Tai kuten itse olen toisinaan iloinen jo siitä, jos kiinnostavalta vaikuttanut nainella on ollut hetki vaihtaa muutama sana kanssani.

En toisaalta edes osaa ajatella, että jokaisen tällaisen "kevyen rupattelun" tarvitsisi johtaa yhtään mihinkään. Mutta toisaalta joskus kun olen toivonut ja jos vielä on niinkin onnekkaaasti, että olen onnistunut ja ollaan päästy yhteisille treffeille, niin onhan se ollut turhauttavaa huomata, että ihastuminen onkin vain yksipuolista.

Mutta minkäs teet; leuka rintaan, mutta pää pian rinnalta ja ylös ja silmät kirkkaina  kohti uusia tuulia.   

Pointti viimeksi toteamassani oli vain se, että anna itsellesi mahdollsiuus "ottaa kosketusta" myös sellaisista miehistä, joista olet vaikka vain 90% kiinnostavia, etkä vain ajatellen, että tuon tai tuon kanssa minun ihan pakko päästä treffeille. - Voi toki olla, että olet näin tehnytkin. Omalta osaltani on kuitenkin lisättävä, että olen ollut huomaavinani, että alkuun ehkä vähemmän kiinnostavalta vaikuttaneesta naisesta on saattanut kuoriutua todella vetävä kun häneen on hiemankin enempi tutustunut. Jos kohta joskus on kyllä käynyt myös niin, että nainen jota olen oikeasti luullut olevan hyvinkin kiinnostava ei sitten olekaan ollut niin kiinnostava, kuin mitä aluksi vaikutti.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, kaveripiirissä oli avioeroaalto nelikymppisenä ja kaikilla eronneilla, sekä naisilla että miehillä on uusi parisuhde. Ihan tavan tallaajia ovat jokainen, eivät mitään hottiksia nais- tai miesmalleja. Lapsiakin kaikilla. Ehkä sulla on liian korkeat kriteerit.

Edelleenkään en ymmärrä, missä he ovat tavanneet ne kumppaninsa. Siis ei mua kukaan tule iskemään missään ja nuorenakin lähinnä jotkut ulkomaalaiset ja/tai humalaiset miehet huutelivat kadulla. T. Ap

Netissä, nettitreffeillä, Tinderissä, baareissa, harrastuksissa, kadulla, kaupassa ja töissä. Missä sitä ei kohtaisi ihmisiä? Omani kohtasin kaverin järjestämillä sokkotreffeillä, hänen mielestään kun me oltaisiin loistava pari. Edelleen ollaan.

Olen viiskymppinen lesbo, monet ystäväni on nelikymppisiä, heillä flaksi käy oikein hyvin. Löytävät seuraa nettideiteiltä, tinderistä, kotibileistä, harrastuksista ja jotkut harvat myös baarista.

Kun täyttää 50, tilanne muuttuukin sitten jo huonommaksi, mutta sinulla on varmasti vielä oikein hyvin vientiä.

Kadulta, ratikasta tai kirjastosta ei kylläkään yleensä pokailla.

Vierailija kirjoitti:

Olen viiskymppinen lesbo, monet ystäväni on nelikymppisiä, heillä flaksi käy oikein hyvin. Löytävät seuraa nettideiteiltä, tinderistä, kotibileistä, harrastuksista ja jotkut harvat myös baarista.

Kun täyttää 50, tilanne muuttuukin sitten jo huonommaksi, mutta sinulla on varmasti vielä oikein hyvin vientiä.

Kadulta, ratikasta tai kirjastosta ei kylläkään yleensä pokailla.

Vaan missäs sitä pokailet, josseivat baarit saati yökerhot kovin nappaa, eikä ravintolassakaan oikein osaa muuta kuin tilata itselleen annoksen.... T. Ei Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi mulle tulee aina tän tyypin teksteistä mieleen ettei kirjoittaja ole nainen vaan piilotetusta naisvihasta kärsivä nelivitonen mies. Mies, jolla komplisoitunut äitisuhde ja kaunaa naisia kohtaan. Hän yrittää säännöllisin väliajoin syytää pahaa oloaan naisten niskaan pyrkimällä saamaan nämä tuntemaan itsensä vanhoiksi, rumiksi, turhiksi, kelpaamattomiksi ja milloin miksikin. Hän siirtää siis nämä todellisuudessa itseensä kohdistuvat tunteet naisiin.

En näe järkeä tuossakaan vaihtoehdossa. Minusta kyse on miehille ilkkuvasta pahanilkisestä naisesta, joka nauttii siitä kun saa kiertää veistä haavassa. Useimmille miehillehän seuran, rakkauden ja hellyyden saanti on oikeasti vaikeata, jopa mahdotonta. Sen sijaan ap:n 'spekseillä' varustettu nainen saa jatkuvasti torjua toinen toistaan komeampien miesten yhteydenottoja. Esimerkiksi deittipalastalla hän saisi kymmeniä viestejä päivittäin, aluksi jopa satoja.

Onko siihen ikäraja? Tuttavat löysi toisensa 57 ja 59v ja menivät naimisiin. Luulisin, että rakkaudesta.