Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä lakkasit ajattelemasta, että sinusta tulee kuuluisa?
14.10.2017 |
Aika moni on varmaan lapsena halunnut esim. urheilijaksi, taiteilijaksi, poptähdeksi tai muuksi julkkikseksi. Milloin myönsit itsellesi, ettei näin tule käymään?
Kommentit (14)
En ole koskaan halunnut olla kuuluisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23-vuotiaana kun exäni ei suostunut opettelemaan soittamaan että oltaisiin voitu perustaa bändi.
Ehkä noin 35-vuotiaana, pelkään kyllä että tulee vielä uusi elämänvaihe jolloin alan haaveilla sellaista! :D Kun elämässä on jokin hankala vaihe, sitä ehkä alkaa fantasioimaan tuollaisista jutuista? Ainakin itsellä menee näin.
Mun twvoite ei kyllä koskaan ollut tulla "kuuluisaksi". Mun tavoite oli tehdä tiettyjä asioita. Se lakkasi olemasta tqvoite, kun ne tulivat tehtyä ja tilalle tuli uusia tavoitteita. Tämä prosessi on tehnyt minusta aikojen saatossa jossain määrin kuuluisan (onneksi aika valikoidun joukon sisällä) ja vasta sen jälkeen tavoitteeksi on tullut hyödyntää myös omaa tunnettuutta, jotta voi tehdä lisää asioita. Eli tavallaan minä aloin tavoitella kuuluisuuttta vasta kun minusta tuli kuuluisa. Mutta ei se kuuluisuus ole silloinkaan ollut mikään tavoite sinänsä, vaan väline.
Olisin ollut mutta en halua menee yksityisyys ja aika turhaan hölinään. Mieluummin rauhassa ja aikaansaapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ajatellut tulevani kuuluisaksi enkä sitä ole edelleenkään, mutta minusta on juttua lehdissä tutkimusteni takia, enkä niistä kyllä ole kenellekään maininnut. Lähinnä harmittaa, kun nyt pitää käyttää prepaidia neittideittailussa, kun oma numero nimineen on tiedossa koko kansalle.
En ole vieläkään hyväksynyt asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lakkaa ajattelemasta sitä. Saahan sitä fantasioida. Minulle antaa voimaa arkeen ajatus siitä, että tulen työlläni kuuluisaksi ja voin tehdä hyvää minulle tärkeässä asiassa. En koe intohimoani mitenkään painostavana tai hankalana, joten miksi lopettaisin sen? Kukaan luovuttaja ei ole koskaan mitään saavuttanut. Vaikka tiedostan, etten luultavasti itsekään saavuta mitään historiallisesti merkittävää, miksi tekisin sen suorastaan mahdottomaksi luovuttamalla?
Ajattelin että minusta tulee presidentti, mutta haave haihtui koska politiikka ei alkanut kiinnostaa tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä tiedä voi tietää koskaan tuleeko kuuluisaksi, esim "satavuotias nainen kuoli papukaijan luotiin".
"Elämässä pitää olla päämäärä jota tavoitella":)
Muuten hyvä mutta ei sitten koskaan oikeasti "elä" vaan elämä on siellä jossain edessäpäin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ajatellut tulevani kuuluisaksi enkä sitä ole edelleenkään, mutta minusta on juttua lehdissä tutkimusteni takia, enkä niistä kyllä ole kenellekään maininnut. Lähinnä harmittaa, kun nyt pitää käyttää prepaidia neittideittailussa, kun oma numero nimineen on tiedossa koko kansalle.
Öö, miksi sun numero on kaiken kansan tiedossa??
Aina tän tiedostanut. En kyllä koskaan edes halunnut olla kuuluisa.