Kasvatusapua! AInoikainen 3-vuotias on itsekeskeinen ja häiriintyy heti,
jos paikalla muita lapsia: hakee huomiota kaikilla keinoilla ja ei hyväksy sitä, että huomio jakaantuu muille. (heittelee tavaroita, tönii toisia, riehuu, " tekonauraa" jne) Kotihoidettu rytmillä, rakkaudella ja opastuksella (kurillakin), mutta nyt näyttää tältä. Osaisiko joku auttaa? Miten toimia tilanteessa muuttumatta ilkeäksi? Lähtee päiväkotiin kesäkuussa.
Kommentit (8)
vanhemmat tehdä. Ja lapsesikin pitäisi toiminnasta varmasti.
Pystyttekö käymään kerhoissa, puistoissa, avoimissa päiväkodeissa tai vaikka kavereilla, joilla lapsia? Päiväkodin aloitus auttanee asiaan.
Tuollaiset huomionkipeät eleet on paras olla noteeraamatta mahdollisimman vähän, olla niin kuin ei huomaisikaan (kun käytös pysyy edes kohtuullisissa rajoissa). Huono käytös eli töniminen, lyöminen ja toisten lelujen vieminen täytyy tietysti kieltää. Sen sijaan palkitaan, eli huomioidaan, kun käyttäytyy edes jollain lailla hyvin.
Huomasin meidän alle 3 v tytössä samoja oireita, kun aloitettiin kerho, mutta nyt osaa leikkiä jo pitkiäkin aikoja toisten kanssa ilman konflikteja. Silloin muistan aina kehua, kuinka osasit olla tönimättä ja annoit lelun kiltisti, kun toinen sen halusi ja odotit omaa vuoroasi... Kotimatkalla käydään aina keskustelua mikä meni hyvin ja mikä oli vähän tuhmasti tehty, ja että ensi kerralla ei niin enää tehdä.
Oppii jakamaan asioita, mm. juuri tuota huomiota. Tosin teidän tilanteessa ei nyt varmaan nopeasti saada sisarusta mukaan kuvioihin, joten voisi kuvitella, että päiväkoti ajaa samaa asiaa.
Oletteko käyneet paljon kerhoissa tai muissa lapsiryhmissä? Eikö niistä ole ollut apua?
t. nimim. mielenkiinnolla oman esikoisen tulevia vaiheita odotellen...
Haluaisin kuitenkin itse jo opettaa, mutta miten? Minä en vain tiedä. Kiellän, toimin johdonmukaisesti, saa huomiota (liiaksikin?), opastan jne. Tämä on vain ärsyttävää, kun valtaa tilan terrorisoinnillaan. Olisin kiitollinen asiallisesta avusta. Onhan niitäkin kotihoidettuja ainokaisia, jotka eivät toimi tällä tavoin kuin lapseni.
Todella toimivia kasvatusohjeita juuri tuollaisella 3-vuotiaalla vintiölle. Meillä on vasta 1,5-vuotias kotona, mutta tuttavaperheissä kys. ohjelman opetuksista on ollut kovasti hyötyä (varoitukset, jäähyt jne.). Lapsityrannit on varmaan kelpo kasvatusohjelma, koska Jari Sinkkonenkin viittaa ohjelmaan uudessa kirjassaan Elämäni poikana. By the way, myös kyseinen opus saattaisi kiinnostaa teitä. Anteeksi kun missasin, oliko esikoisenne poika..?!
Onko lapsi ollut aina samanlainen, vai onko nyt kyseessä uhmaikä?
Kiitos viesteistä!
Voisiko joku vielä tällä palstalla yrittää auttaa? Kenellä kokemusta ja osaamista? SUUUUUURI KIIIIIIITOSSSS! ap