Lue keskustelun säännöt.
Isoveli teki itsemurhan
13.10.2017 |
Hän ei kuulemma halunnut olla epäonnistunut. Ei siis päässyt ylioppilaaksi samaan aikaan kuin kaikki kaverinsa.
Kommentit (38)
Otan osaa , voimia surun keskellä *halaus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoin paikka pitäisi olla minne voi kävellä sisään ja kertoa ahdistuksensa.
Pitäisi kyllä olla nykyään, kun pahoinvointi ilmenee suurimmissa määrin ja ratkaisu on tuo. Koskee myös läheisiä. Ensimmäiseksi pitäisi luoda kulttuuria, jossa perherakkautta edistettäisiin, se kulttuuri katosi 60-70-80 luvun myötä. Nyt ollaan ongelmissa perhesidonnaisuuksissa, kun on eletty markkinataloudessa. Mitäs nyt? Harmittaa vaan, että niin moni elää nykyään yksinäisyydessä, kiusatut lapset, eristäytyneet ja traumatisoituneet ihmiset ja yksinäiset vanhukset.
En tiedä, mitä ajatella. Kukaan ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneita ja vahvasti ahdistuneita on vaikea auttaa. Masennuslääkkeiden aloitus usein lisää hetkellisesti itsemurhariskiä ja terapia vaatii pitkäaikaista sitoutumista, mikä voi olla liikaa vaadittu masentuneelta, jolle kaikki vastoinkäymiset tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Lisäksi hoitoon on vaikea päästä. Älä suotta jossittele, lopulta jokainen tekee itse päätöksensä. Joskus pimeys on niin kaiken nielevä, ettei omaiset voi mitään.
T. Itsemurhan tehneen omainen.
Monesti on kysymyksessä oman perheen puolelta tuleva tuettomuus. On todella rankkaa elää sellaisena yhteiskunnassa, jossa yleensä kaikilla on edes jonkinasteinen perheen tuki, mutta itseä ei tueta mitenkään. Ulkopuolelle muut perheenjäsenet mustamaalaavat mustaa lammasta, tälle pitäisi tulla loppu. Lasta jo lapsesta lähtien on kotona pidetty kaiken syyllisenä eli vanhempien projisoinnista on kyse, ei lapsen identiteetistä. Jos toinen sisar astuu tästä roolist pois vanhempiensa kanssa välit katkaistaen, uhrina on seuraava lapsi. Tämä on vain yksi, kokeneen näkökohta, joka on muutenkin kuunellut monta elämäntarinaa, kommentoijaan myös liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Miten vanhempasi jaksavat, puhutteko tapahtuneesta keskenänne? Se olisi tärkeätä, ettei kukaan jäisi yksin.
Me ei puhuttu keskenämme, kukaan ei kysynyt, miten minä voin. Se on kokonaisuus, jossa kaikista tulisi välittää, myös keskenänsä. Tärkeintä ei ole puheenaiheessa, että minkänäköinen arkku pitäisi olla, mitä ruokaa pitopalvelulta jne. Tärkeintä olisi perheenjäsenten herätä, miksi perheessä ei ole puhuttu asioista toista kunnioitten, siis sitä ihmisyyttä joka meillä kaikilla on. Miksi ei ole kuunneltu, vaikka on ns. keskusteltu. Miksi ei ole ymmärretty, ymmärretäänkö vieläkään, jos ihmetellään, miksi hän lähti liian aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneita ja vahvasti ahdistuneita on vaikea auttaa. Masennuslääkkeiden aloitus usein lisää hetkellisesti itsemurhariskiä ja terapia vaatii pitkäaikaista sitoutumista, mikä voi olla liikaa vaadittu masentuneelta, jolle kaikki vastoinkäymiset tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Lisäksi hoitoon on vaikea päästä. Älä suotta jossittele, lopulta jokainen tekee itse päätöksensä. Joskus pimeys on niin kaiken nielevä, ettei omaiset voi mitään.
T. Itsemurhan tehneen omainen.
Monesti on kysymyksessä oman perheen puolelta tuleva tuettomuus. On todella rankkaa elää sellaisena yhteiskunnassa, jossa yleensä kaikilla on edes jonkinasteinen perheen tuki, mutta itseä ei tueta mitenkään. Ulkopuolelle muut perheenjäsenet mustamaalaavat mustaa lammasta, tälle pitäisi tulla loppu. Lasta jo lapsesta lähtien on kotona pidetty kaiken syyllisenä eli vanhempien projisoinnista on kyse, ei lapsen identiteetistä. Jos toinen sisar astuu tästä roolist pois vanhempiensa kanssa välit katkaistaen, uhrina on seuraava lapsi. Tämä on vain yksi, kokeneen näkökohta, joka on muutenkin kuunellut monta elämäntarinaa, kommentoijaan myös liittyen.
Vainajat, jotka kokivat tämä, eivät alapeukuta. Eivät tosin ole täällä yläpeukuttamassakaan. Joukossa on sellaisia ihmisiä, vainajia, hyvätahtoisuudessan eivät kestäneet nykyaikaa.
Voimia sinulle. Muista, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja kuuluvat suruprosessiin. Tunnet varmaan vihaa veljeäsi kohtaan ja ehkä jopa podet siitä huonoa omatuntoa. Se on kuitenkin normaalia, ja viha kyllä laantuu aikanaan. Nyt vain eteenpäin hetki kerrallaan ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneita ja vahvasti ahdistuneita on vaikea auttaa. Masennuslääkkeiden aloitus usein lisää hetkellisesti itsemurhariskiä ja terapia vaatii pitkäaikaista sitoutumista, mikä voi olla liikaa vaadittu masentuneelta, jolle kaikki vastoinkäymiset tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Lisäksi hoitoon on vaikea päästä. Älä suotta jossittele, lopulta jokainen tekee itse päätöksensä. Joskus pimeys on niin kaiken nielevä, ettei omaiset voi mitään.
T. Itsemurhan tehneen omainen.
Monesti on kysymyksessä oman perheen puolelta tuleva tuettomuus. On todella rankkaa elää sellaisena yhteiskunnassa, jossa yleensä kaikilla on edes jonkinasteinen perheen tuki, mutta itseä ei tueta mitenkään. Ulkopuolelle muut perheenjäsenet mustamaalaavat mustaa lammasta, tälle pitäisi tulla loppu. Lasta jo lapsesta lähtien on kotona pidetty kaiken syyllisenä eli vanhempien projisoinnista on kyse, ei lapsen identiteetistä. Jos toinen sisar astuu tästä roolist pois vanhempiensa kanssa välit katkaistaen, uhrina on seuraava lapsi. Tämä on vain yksi, kokeneen näkökohta, joka on muutenkin kuunellut monta elämäntarinaa, kommentoijaan myös liittyen.
Vainajat, jotka kokivat tämä, eivät alapeukuta. Eivät tosin ole täällä yläpeukuttamassakaan. Joukossa on sellaisia ihmisiä, vainajia, hyvätahtoisuudessan eivät kestäneet nykyaikaa.
Kaikkia liian nuorena lähteneitä yhdistään perheestä tulleet jonkinsortin vallitseva ja hallitseva epäarvostus, se on lähtökohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Ihan kauheeta mitä ihmiset joutuu kokemaan.
Surunvalitteluni.
Usein itsemurha on kuitenkin ainoa ratkaisu.
Maailma on niin hirveän kova nykyään.
Taustalla voi olla myös vakava sairaus.
Vaikka, kuinka tuettaisiin tai lääkittäisiin ei
siitä huolimatta monetkaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Pikkusiskoni teki tasan vuosi sitten itsemurhan, 19-vuotiaana. Onko sinulla joku jolle puhua?
Miksi kerskut siskon itsemurhalla. Naurettavaa kilpailua "kuka suree eniten"
Oletko sinä individille koskaan kuullut vertaistuesta? Googlaa vaikka sanan merkitys ja mene sitten häpeämään rajoittunutta sanavarastoasi ja ilkeyttäsi.
ohis
Minäkin tiedän yhden, joka teki itsemurhan ennen ylioppilasjuhliaan.
Ei kai kukaan voi niin ahdistua tulevaisuudestaan.
Masentuneita ja vahvasti ahdistuneita on vaikea auttaa. Masennuslääkkeiden aloitus usein lisää hetkellisesti itsemurhariskiä ja terapia vaatii pitkäaikaista sitoutumista, mikä voi olla liikaa vaadittu masentuneelta, jolle kaikki vastoinkäymiset tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Lisäksi hoitoon on vaikea päästä. Älä suotta jossittele, lopulta jokainen tekee itse päätöksensä. Joskus pimeys on niin kaiken nielevä, ettei omaiset voi mitään.
T. Itsemurhan tehneen omainen.