Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

Telkkaria ei ollut kotona eikä sitå saanut katsoa kylässäkään. 

Musiikkia ei saanut kuunnella.

Alkoholi oli täysin demonisoitu, edes ruuan kanssa ei saanut viinilasillista juoda- en kyllä käytä edelleenkään.

Discoissa ei saanut käydä eikä kavereiden kanssa keskustassa. Kotona piti olla viimeistään kun kaupat meni kiinni eli kuudelta. 

Kavereiden kanssa ei saanut viettää aikaa kuin koulussa tai vähän sen jälkeen, ei iltaisin koskaan.

Musiikkia ei saanut käytännössä kuunnella. Kuuntelin sitten vain silloin kun faija oli töissä, ja kun tuli töistä niin olin kuin ei mitään. Alkoholi oli täysi tabu. Kumpikaan vanhemmistani ei juonut pisaraakaan elämänsä aikana. Myöhään ei saanut valvoa, mutta se nyt oli täysin tavallista Kekkosen aikaan. Tasan kymmeneltä petiin, valot pois ja turpa kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sipsejä vain synttärinä -liikaa suolaa. Kasari, kansantauteja vastaan. 

 

Ei meillekään ostettu sipsejä nyt kun ajattelen, enkä pidä niistä vieläkään. Eipä tuosta mitään haittaa ole. Päinvastoin. 

Juu ei. Maistoin sipsejä ja pizzaa ensimmäisen kerran 17-vuotiaana kun muutin omilleni opiskelemaan. Kotona syötiin Kekkosen aikaan sitä perunaa ja ja soosia ja vastaavaa, ja se oli siinä. Ei mitään prosessoitua koskaan.

Kotona ei ollut juuri rajoituksia, mutta kesämökillä oli. 
Isälläni oli joku päähänpinttymä että siellä pitää olla mahdollisimman alkukantaista. Perunat,,salaatti ja sipuli mielellään kasvatettiin itse (aina se ei onnistunut). Työkalut oli vanhoja ja huonoja, koska mökki. 
Siellä lähinnä raadettiin päivä, sit saunaan ja siitä puolikuolleena nukkumaan.

Kerran olin ottamassa noutopizzaa evääksi polttopuutalkoisiin. Isä kielsi, sillä pizza ei kuulu mökille. Vastaavia esimerkkejä olisi monia, mutta ei viitsisi muistella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa repiä päästä kun lukeekin näitä juttuja. Omakin lapsuus oli täynnä näitä ei saa tehdä ja ei voi tehdä juttuja. Voi kun voisi mennä aikakoneella lapsuuteen ja huutaa nyt kun asioista tietää että MIKSI EI?!?!?!? Ja varsinkin kun vanhemmat nykyään tekee ihan mitä lystää kun ovat laiskistuneet itsekin! Miksi pilasitte lapsuuteni?? Älä katso musiikkivideoita, älä käytä räväköitä vaatteita, älä puhu kovaa, älä naura, älä tavoittele unelmiasi, älä tavoittele yhtään mitään.

Jep. Opiskelukin oli väärin, ja ihmeteltiin "kauheaa kuin tuossa iässä vielä kouluun pitää mennä..." Olin 19-20v :D Joka on täysin normaali opiskeluikä.. valmistumisesta ei herunut edes onnitteluja.

Ei opiskelua sinänsä tuomittu Kekkosen-Koiviston aikaan, se oli vain tarpeetonta. Silloin sanottiin että "kuule kun maisteri lopulta valmistuu velkoineen, niin sinulla on jo asunto maksettuna kun menet nyt vain töihin mars".

Se oli niin eri yhteiskunta. Vuonna 1977 90% työvoimasta ei ollut käynyt lukiota. Tuollaisessa hyvin työväenluokkaisessa yhteiskunnassa opiskelu on herrojen humputusta. Nyt sitten päälle viisikymppisenä nuoremmat syyllistävät, että "miksi et opiskellut pidemmälle?". Voi helvetti teidän kanssa. Jatko-opiskelu oli ennen pienen vähemmistön hupia.

Porukat oli hellareita, joten en saanut syödä verilettuja enkä pelata Doomia.

Meillä ei syöty pizzaa eikä hampurilaisia. Lähes kaikki ruoka tuli omasta maasta ja navetasta. Muistan kun alakouluikäisenä 90-luvulla kaverin luona maistoin ekan kerran Kotipizzasta haettua pizzaa, muistan vieläkin sen fiiliksen, että miten voi olla näin hyvää! Kotona tietysti anelemaan, että haetaan meillekin pizzaa, mutta kielto oli kova. Meillä syötiin vain "oikeata ruokaa", ja hyvä niin! 

Ja mummolassa ei saanut katsoa tv:stä Simpsoneita, koska pappa vihasi niitä verisesti :D Syytä ei koskaan saatu selville.

Lapsena en ymmärtänyt miks isä toisteli aina "kommunistien propagandaa" lähes joka asian yhteydessä? Selkään sai jos kysyi. Kaikki asiat oli "hienostelua" Ruoat, vaatteet, televisio, tietyt ammatit, värit politisoitiin punainen ja sen värit oli nou nou. Yritäppä siinä elää kuin lapsi kun jatkuvaa mutinaa mm Venäjä vihasta yms. 

Siksi vihaan nykyään tälläisiä poliittisia riitoja ja haluan elää ns normaalia elämää mua ei kiinnosta mikä hallitus, mikä poliittinen suuntaus tai mikä mikin kuvio tai väri edustaa jos tykkään tietystä väristä käytän sitä enkä ajattele "tää edustaa kommaria tms".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sipsejä vain synttärinä -liikaa suolaa. Kasari, kansantauteja vastaan. 

 

Ei meillekään ostettu sipsejä nyt kun ajattelen, enkä pidä niistä vieläkään. Eipä tuosta mitään haittaa ole. Päinvastoin. 

 

Juu ei. Maistoin sipsejä ja pizzaa ensimmäisen kerran 17-vuotiaana kun muutin omilleni opiskelemaan. Kotona syötiin Kekkosen aikaan sitä perunaa ja ja soosia ja vastaavaa, ja se oli siinä. Ei mitään prosessoitua koskaan.

Mä en edes tajunnut pizzoista yms mittään kasvoin pikkukylällä jossa kans ainoa oikea ruoka oli perunat ja se iänikuinen kastike joskus harvoin vanhemmat osteli isosta kylästä jogurttia (sekahedelmä josta en tykännyt) leipää oli mut sen päälle ei saanut laittaa kuin juustoa tai leikkelettä ei kumpaakaan, kurkkua tai tomaattia oli tosi harvoin jos ollenkaan.  Ekan kerran kans maistoin pikaruokaa kun muutin opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle 16 vuotiaana ja olin hämmästynyt että ai tälläistäkin saa, ja vuosi oli jo 2006 ei mikään kasari tai edes ysäri. 

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei ollut juuri rajoituksia, mutta kesämökillä oli. 
Isälläni oli joku päähänpinttymä että siellä pitää olla mahdollisimman alkukantaista. Perunat,,salaatti ja sipuli mielellään kasvatettiin itse (aina se ei onnistunut). Työkalut oli vanhoja ja huonoja, koska mökki. 
Siellä lähinnä raadettiin päivä, sit saunaan ja siitä puolikuolleena nukkumaan.

Kerran olin ottamassa noutopizzaa evääksi polttopuutalkoisiin. Isä kielsi, sillä pizza ei kuulu mökille. Vastaavia esimerkkejä olisi monia, mutta ei viitsisi muistella. 

Kuulostaa tutulta. Sitten ihmetellään, kun kuu perhe ei halua lähteä mökille, jossa ruoka kalastetaan järvestä jne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena en ymmärtänyt miks isä toisteli aina "kommunistien propagandaa" lähes joka asian yhteydessä? Selkään sai jos kysyi. Kaikki asiat oli "hienostelua" Ruoat, vaatteet, televisio, tietyt ammatit, värit politisoitiin punainen ja sen värit oli nou nou. Yritäppä siinä elää kuin lapsi kun jatkuvaa mutinaa mm Venäjä vihasta yms. 

 

Siksi vihaan nykyään tälläisiä poliittisia riitoja ja haluan elää ns normaalia elämää mua ei kiinnosta mikä hallitus, mikä poliittinen suuntaus tai mikä mikin kuvio tai väri edustaa jos tykkään tietystä väristä käytän sitä enkä ajattele "tää edustaa kommaria tms".

 

Tuotahan se oli porvariperheissä Kekkosen aikaan usein. Itse sanon nykyään, että olen eri mieltä oikeiston ja vasemmiston kanssa. En jaksa poliittista polarisaatiota yhtään, olen äärikeskustalainen, joka ei viittaa kyseiseen puolueeseen. No Neukkulaa uskalsi harva porvari julkisesti haukkua silloin, reaktio olisi ollut sama kuin olla tänä päivänä  julkisesti rasisti. 

Joo, oli muutama:

Ei saanut 

- katsoa televisiota

- kuunnella viihteellistä musiikkia

- tanssia tai liikehtiä liian seksuaalisesti

- pukeutua paljastavasti (esim tiukempi poolopaita oli jo liikaa)

- käyttää meikkejä

- värjätä hiuksia

- valehdella

- käyttää alkoholia tai muita päihteitä

- olla pois oman seurakunnan tilaisuuksista jos ei ollut kipeä

- harrastaa itsetyydytystä

- viettää aikaa toisinuskovien ikätoverien kanssa

- opiskella työväenopistossa

- haaveilla mm. muusikon, toimittajan tai tanssijan urasta

- laittaa oma tarpeita muiden tarpeiden edelle

- kyseenalaistaa vakaumukseen liittyviä asioita, vaikka niitä ei itse ymmärtäisi

Jne

Listaa voisi näköjään jatkaa loputtomiin. Kaiken tämän lisäksi oli paljon tabuja joista ei puhuttu esim. seksuaalisuuteen liittyviä. Oli paljon myös vaiettuja salaisuuksia jotka tajusin aikuisena rikoksiksi mm. hyväksikäyttöä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. 

Ihmettelen joskus sitä, miten olenkaan kaiken tämän keskellä löytänyt oman voimani vuosien aikana ja olen psyykkisesti terve ja toimintakykyinen. 

Vanhempani olivat  vasemmistolaisia ja kaikki Amerikasta olevat tuotteet oli kiellettyjä. Myöskään limsaa tai karkkeja en saanut koskaan.

Ei ollut telkkaria, maailmanmusiikkia ei saanut kuunnella eikä karatea treenata. Tein näitä kuitenkin salaa.

Tämä kuullostaa ihan mun lapsuudelta. Paras kehu ihmisestä oli että tämä on ihan tavallinen. En ymmärtänyt miksi ei ole hyvä  että on erilaisia kavereita, köyhiä, rikkaita, uskovia, yh perheitä Itse valitsimme sisarusten kanssa seuramme ja niihin kuului kaikenlaista porukkaa. Olen aina ollut seurallinen ja leikkimiskielto olisi ollut aika ikävä kun maalla asuttiin.  Meilläkin oli kielletty mennään sunnuntaisin ennen jumalanpalvelusta hakemaan ketään leikkimään. Ja vanhemmat näki vaivaa eri kaupparyhmien valinnoissa. Itse suosivat k kauppaa , jotain ostettiin osuuskaupasta jota sukulaisemme suosivat. E liikkeen kaupoissa ei käyty paitsi hakemassa yhdelle tuttavaperheelle lahjat ja kylään mennessä esim oikean merkkinen  kahvi paketti , meidän piti miellyttää kaikkia, kun muilla oli nää tiukat ostospaikat. Tuntuu hullulta tämä kauppa show mutta silloin kai oli yleistä.  Muilla oli Lada meillä oli ooppeli sitten kun auto lopulta hankittiin. Vaatteita saatiin tuttavilta ja niitä kierrätettiin. Äiti myös ompeli. 



 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vertaistuesta. Paljon samoja mitä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa -70 ja -80 luvuilla - tausta maanviljelijä ja myöhemmin työläiskoti. Oikealle oltiin silti kallellaan.

 

Tässä jokunen esimerkki:

 

- Pelikortit oli "pahat" kortit mummoni mielestä. Suuttui jos näki minut kortit kädessä, muistaakseni leikin kerran kirjastoa ja kortit oli lainauskortteja jotka laitettiin omaan taskuunsa kirjan loppuun. Kun mummo näki niin leikki loppui lyhyeen.

 

- "Hienot ihmiset" oli sellaisia joiden kanssa ei oltu tekemisissä ja niiden lapsien kanssa ei leikitty, varsinaisesti ei kielletty mutta annettiin ymmärtää. Tavalliset ihmiset oli hyviä ihmisiä ja kehuttiin että joku oli niin mukava ja ihan tavallinen ihminen...

 

- "Meidän jouluhan nyt on vaan tällainen" oli äitini vakiototeamus joka vuosi. Tuntui tosi pahalta kun olimme kuitenkin nähneet vaivaa joulun eteen ja mielestäni meillä oli mukavat

Minäkään en päässyt partioon, mutta syynä oli se, että kirkko tuki partiota ja siellä vissiin luettiin joku pakollinen rukous tms. Vanhempani olivat raivoateisteja, itse olisin halunnut mennä, koska olin sitä mieltä, että ei rukouksen ääneen mumiseminen tee minusta uskovaista vaan päästää vain viettämään aikaa kaverien kanssa.

Toinen oli, että telkkaria ei ikinä saanut jättää pauselle. Vanhempani olivat hankkineet markka-aikana hirmukalliin 75-tuumaisen projektoritv:n ja vahtasivat kuin haukka, että leffaa ei jätetä pauselle edes siksi aikaa, kun käy pissalla tai keittiössä tekemässä voileivän, jotta kuva ei pala ruutuun kiinni. Kun vaihtoivat sen moderniin taulutelkkariin, sama vahtaaminen jatkui. Tv piti aina sammuttaa, jos leffan halusi pysäyttää hetkeksikään.

Isä oli erittäin epäjohdonmukainen periaatteissaan. Asioita kiellettiin ihan sattumanvaraisesti ja epäjohdonmukaisesti. Taisi olla vain vallankäyttöä. Ulkona sai olla pitkään tai kotiin piti tulla aikaisin, millä mielellä isä sattui olemaan. Televisiosta sai jonkun ohjelman katsoa joskus ja joskus taas ei ihan, miten isästä tuntui. Muistiin on jäänyt sarja Broidi tekee ryöstön, josta ilmeisesti jäi viimeinen osa näkemättä, samoin jostain nuorison valistusohjelmasta jaksot tupakoinnin ja alkoholin vaaroista. Isän mukaan ne yllyttivät, tosin hän itse ryyppäsi alkoholismin rajoilla ja äiti veteli tupakkaa kuin korsteeni ja tietenkin sisällä eli haisimme kaikki.

Äiti oli ymmärrettävästi vihainen, kun naapurin kommunistiperheen tyttö houkutteli siskojani vappumarssille. Itse hän oli kokoomuslaisesta perheestä.

Bootsien saamisesta käytin tiukkaa vääntöä. Jalat kuulemma menevät pilalle, paitsi jos on hyvä urheilija tai hyvä koulussa, kuten naapurin lapset, joiden bootseilla yritin perustella. Tosin tämä silloinen urheijanuorukainen on käynyt monet jalkaleikkaukset läpi ja ontuu edelleen. Onneksi vanhempani nokittelivat keskenään niin paljon, että äiti osti minulle bootsit. 

Kumpikaan piti omaa sukuaan niin hienoina, ettei ollut sopivaa, että me lapsetkaan pidimme yhteyttä serkkujen kanssa edes nuorina aikuisina. Vierailin kerran yhden isän puolen serkkuni luona, kun satuin käymään paikkakunnalla, jossa hän asui. Isän kommentti oli, että älä jatkossa änkeä sinne, koska serkulla on omat ystävät ja tärkeä työ ja äidin kommentti oli, että mitä sinä sinne menit. Siksi meidät varmaan on ulkoistettu molemmista suvuista enkä nyt keski-ikäisenä viitsi enää olla tekemisissä serkkujen kanssa kuin sen verran kuin on pakko eivätkä he tämän haaran serkkuja kaipaakaan. Vielä nykyäänkin, kun isä tai äiti kertoo serkkujen saavutuksista, niin vastaan, ettei minua itselleni tuntemattomien ihmisten asiat kiinnosta.

Muistan kun työkavereiden kaa mentiin kauppakeskukseen kahvelle. Joku keksi et mennään Ekaan kun siellä oli joku nätti likka kassalla. Yksi meistä et ei hän tule Ekaan kun se on kommarien kauppa. Mentiin ja juotiin ja kateltiin sitä tyttöä munkin yli. Se kaveri istui siellä autossa yli tunnin ja oli pikkasen äkeä kun palailtiin.

Mitään populaarikulttuuriin viittaavaa ei kotona suvaittu. Kotiin tuli Hesari ja Suomen kuvalehti jne. Joskus kaverilta oli lainassa Jerry Cotton -lehtiä pari, niin ne nakattiin vaan roskiin. Pelastin ne sieltä ja palautin rypistyneinä.

Kirajastosta lainasin salaa sarjakuvia ja opin ne kätkemään.

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan kerhoon en saanut mennä. Siksiköhän liityin itse kirkkoon myöhemmin. Barbeja yms "kaupallista roskaa" meille ostettu. Leluina saatiin aina vastaavia halpakopioita.

Sama täällä, ikinä ei saanut mitään pyytämäänsä beändiä vaan isä etsimällä etsi jonkun random kopion :')