Lue keskustelun säännöt.
Mitä te puolison tai perheen kanssa elävät teette, kun olette viikonlopun yksin kotona?
Onko jotain tiettyä rutiinia, vai vaihteleeko miten milloinkin?
Olen nyt piitkästä aikaa yksin, mies lähti muutama tunti sitten lasten kanssa vanhempiensa luokse. Olen siivonnut kodin, käynyt kaupassa ja syönyt kasvispastaa. Nyt odottelen saunan lämpiämistä. Saunan jälkeen katson jonkun lefan, juon ehkä pari siideriä ja menen hyvissä ajoin nukkumaan. Huomenna nukun niin pitkään kuin nukuttaa, ilman että tarvitsee uhrata ajatustakaan aamupuurolle ja lastenohjelmille. Aion käydä päivällä pitkällä lenkillä, saunoa jälleen pitkään ja antaumuksella sekä juoda kunnon kalsarikännit. Sunnuntai meneekin sitten varmaan krapulaisena ja maanantaina sitten taas töihin.
Olen ehtinyt suunnitella hyvin ja perusteellisesti, koska olen odottanut tätä omaa aikaa jo pari viikkoa. Vihdoinkin!
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on joka toinen vkl yksinolo vkl. Mies on kyllä kotona, mutta hänen lapsensa tulevat. Hän pitää lapset visusti omassa huoneessaan, ja minä olen makuuhuoneessa. Teen mitä haluan: käyn kuntosalilla, kavereita näen, luen, vuokraan leffoja.
Jos joku sanoo, että mitä elämää se on hautautua makuuhuoneeseen, niin vaikka minä olisin ihan oikeastikin yksin, niin silti olennsängyssä. Kun pidän etäpäivää, niin olen silloin läppärin kanssa sängyssä.
Mies taas sulkee lapset huoneeseensa, koska hännei halua häiritä minua.
Tämän on pakko olla provo. Ei kukaan voi elää noin. Täysin sietämätön tilanne lapsille.
Tuohan on juuri paras tilanne lapsille. Lasten ei tarvii tavata perheeseensä kuulumatonta henkilöä ja isän kaverin ei tarvii tavata lapsia. Näin oli ystäväni perheessä myös. Joskus nainen oli tullut uimahalliin samaan aikaan mikä oli lapsista outoa. Lasten perhe on oma isä ja äiti muut on no, ulkopuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs mies tulee luokseni. Riisun sen ovella ja hän ottaa mut eteisessä seinää vasten ensimmäisen kerran. Keskitytään meihin, kuherrellaan ja katsotaan leffoja. Tehdään ruokaa, syödään. Yritetään vielä hetki pitää näpit erossa ennen kun päädytään uudelleen tajunnan räjäyttävään seksiin. Rakastellaan pitkään ja hartaasti, naapureillekkaan ei jää epäselväksi mitä meillä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on joka toinen vkl yksinolo vkl. Mies on kyllä kotona, mutta hänen lapsensa tulevat. Hän pitää lapset visusti omassa huoneessaan, ja minä olen makuuhuoneessa. Teen mitä haluan: käyn kuntosalilla, kavereita näen, luen, vuokraan leffoja.
Jos joku sanoo, että mitä elämää se on hautautua makuuhuoneeseen, niin vaikka minä olisin ihan oikeastikin yksin, niin silti olennsängyssä. Kun pidän etäpäivää, niin olen silloin läppärin kanssa sängyssä.
Mies taas sulkee lapset huoneeseensa, koska hännei halua häiritä minua.
Tämän on pakko olla provo. Ei kukaan voi elää noin. Täysin sietämätön tilanne lapsille.
Tuohan on juuri paras tilanne lapsille. Lasten ei tarvii tavata perheeseensä kuulumatonta henkilöä ja isän kaverin ei tarvii tavata lapsia. Näin oli ystäväni perheessä myös. Joskus nainen oli tullut uimahalliin samaan aikaan mikä oli lapsista outoa. Lasten perhe on oma isä ja äiti muut on no, ulkopuolisia.
Muuten juuri noin paitsi yhdellä kojauksella: olen toki isän kaveri, mutta myös aviovaimo. Kun mies kosi, niin ehtonani oli se, että en ala mihinkään perheleikkeihin.
Makaan jalat sohvalla ja juon valkkaria pahvipakkauksesta.
Eipä tuollaisia tilanteita juuri ole, mutta ehdottomasti istuisin ystävän/-vien kanssa iltaa pitkän kaavan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oma aika sujuu suunnilleen samaan tapaan kuin ap: llä lukuunottamatta kalsarikännejä.
Lasin viiniä saatan juoda.
Yleensä syön sellaista mistä muu perhe ei välitä. Esim kokelma erilaisia juustoja hedelmiä tai simpukoita/katkarapuja.
Ihanaa kun ei tarvitse uhrata ajatustakaan ruuanlaitolle tms. Ja saa nauttia siivouksen jälkeen edes hetken siististä kodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet odottanut omaa aikaa pari viikkoa ja nyt aiot kalsarikännätä ja tuhrata yhden päivän krapulassa makaamiseen. Säälittävää.
Mulla ei ole mahdollisuutta kalsarikännätä muulloin kuin silloin, kun mies on lasten kanssa pois kotoa. Silloin täytyy ottaa ilo irti.
ap
Miksi et mene mieluummin tapaamaan kavereita ja yhdessä lasillista. Jotenkin surulliselta kuulostaa elämäsi.
Se ei ole maailman isoin synti nauttia viiniä yksin. En minä ainakaan kaveria siihen tarvitse itseäni valvomaan. Toki kiva lisä on, jos kaveri löytyy, mutta joskus vaan haluaa ottaa lasin pari, kuunnella musaa ja mennä maate ilman sitoumuksia mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutakuinkin menee kuin aplla. :D
Suursiivous tehdään jo edellisenä päivänä yhdessä. En ala yksin siivoamaan, vaan keskityn itseeni.
Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa ostamassa herkkuja kaappien täydeltä. Käyn kunnon lenkin ja keskityn itseeni saunassa. Naatiskelen nopeeta pastaa ja katselen hömppäohjelmia (huutokauppakeisaria, gamenight, pitääkö olla huolissaan) ja samalla hörpin valkkaria. Ennen siirryin niiden jälkeen palstalle kirjottelemaan. Niisk.
Eli kalsarikännit jo ekana päivänä. Seuraavana päivänä nukun pitkäääään. Syön tuhdin aamupalan ja jos lenkki kiinnostaa käyn sen kiekasemassa ja sitten taas saunaan. Kattelen leffoja ja/tai pelaan. Herkuttelen.
Sunnuntaina sitten nukun pitkään. Perhe tulee yleensä illansa suussa kotiin ja heille sitten ruokaa olen tehnyt. Ehkä jonkun leffan ehtinyt kattoa iltapäivällä tai olen pelannut.
N45
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä teette ja miten nautitte omasta ajastanne?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15008120/haluan-vanhan-miehen-kyrpaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme kalsarikänni-väkeä. Eikö teillä ole dokausseuraa?
On seuraa. Niiden kanssa voi mennä silloin, kun mies on kotona lasten kanssa.
Mä tarviin yksinoloa ja kun siihen tulee joskus tilaisuus, niin muhin kotona. Ehkä vähän tuuletan, että saan raitista ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella kateellinen sinulle. Kuulostaa siltä että saat olla useinkin yksin kotona. Minulle tuo on äärimmäisen harvinaista herkkua.
Jos saisin olla viikonlopun yksin kotona, niin en siivoisi yhtään vaan homma olisi hoidettu koko perheen voimin jo torstaina. Laittaisin hyvää musiikkia soimaan, kynttilöitä palamaan, takan päälle ja käpertyisin nojatuoliin lukemaan kirjaa. Lasi punkkua ja suklaata viereen. Sitten laittaisin vaahtokylvyn tunnelmavalaistuksella ja rentouttavalla musiikilla. Illalla katsoisin jonkun romanttisen hömppäleffan hyvän syötävän ja naposteltavan kera.
Aamulla nukkuisin pitkään ja söisin aamupalan kirjaa lukiessa pitkään ja hartaasti. Lähtisin kuntosalille ja siellä menisin pitkän kaavan mukaan saunaan eli tavalliseen, höyry- ja infrapunasaunaan. (Näihin ei normisti pääse kun on kiire lapsiparkista hakemaan lapset)
Jos saisin olla toisenkin päivän yksin niin ehkä voisin järjestää jotain kaappeja tms kun kerrankin olisi aikaa. Toki vielä kivempaa olisi treffata joku kaveri ja mennä kaffettelemaan jonnekkin tai lähteä vaikka jonnekkin baariin. Olis ihanaa viettää krapulapäivääkin ihan yksin. Pitäis tosin olla ihan lievä krapula jotta se vois olla ihanaa. Löhöisin vaan ja nauttisin yksinolosta.
Tätä ei vaan ikinä tapahdu kun mies ei käy koskaan missään lasten kanssa ilman mua. Mikä on ihan epäreilua koska minä taas käyn aina silloin tällöin vanhempieni mökillä ja mies jää kotiin.
Nimenomaan en saa olla usein yksin kotona, ehkä muutaman kerran vuodessa. Siis nimenomaan koko viikonlopun, joitakin tunteja kerrallaan kyllä silloin tällöin. Siksi nautinkin siitä, että kerrankin on aikaa ja mahdollisuus tällaiseen viikonloppuun. Kiva kuulla myös muiden tekemisistä, siksi aloitin keskustelun.
ap
Jos muutaman kerran vuodessa on harvoin, niin kuinka usein luulet ihmisten yleensä olevan yksin viikonloppuja kotona. En nimittäin tiedä että kukaan ystävistäni olisi juuri koskaan yksin kotona ja jos on, niin syynä on esim. opinnot (pakko tehdä opintoihin liittyvää esitystä tms.).
Meillä on ollut lapsia 15 v enkä koskaan ole ollut viikonloppua yksin kotona. Enkä usko että tulen olemaankaan niin kauan kun lapset asuvat kotona. Kivaahan se toki olisi, mutta ei tule onnistumaan.
Mä shoppailisin (paljon!!!), söisin hyvin (kotona ja ravintolassa), katsoisin töllöä, lukisin ja lenkkeilisin.
Perheiden tilanteet on erilaisia. Meidän perheessä mies käy sukuloimassa enimmäkseen lasten kanssa ilman minua, lähden mukaan lähinnä juhliin. Näin on helpompaa, kun ei oikein tulla anopin kanssa toimeen, ja lisäksi kun jään matkasta pois, niin mies ja lapset ehtivät olla pidempään perillä, eikä tarvitse ajaa pitkää matkaa vain päivän tai puolentoista takia. Ja saanhan sitten olla yksin kotona, vaikka kyllä yleensä niihin päiviin kuuluu töitä ja muuta ns. normaalia elämää, mutta myös ketjussa kuvailtua yksinään sikailua.
Ja onhan niitä sellaisiakin perheitä, joissa vain isä pääsee menemään kavereiden kanssa tai jää kotiin kaljoittelemaan kun äiti käy lasten kanssa mummolassa. Itse en suostuisi olemaan lasten ainoa huoltaja, kun mieslapsi vaan loisii eikä ota vastuuta omasta jälkikasvustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kattelen telkkaa, ulkoilutan koiraa(paitsi jos sekin lähtee mukaan), luen kirjaa, saunon, käyn kylässä tai soitan jonkun kylään, leivon, maalaan, piirrän, käyn shoppailemassa tai uimahallissa ensin salilla ja sitten uimassa. Siitä tulee niin uninen olo että haen kaupan tiskiltä jotain täytettyjä lettuja, syön ja kuorsaan 12 tuntia. Paitsi jos koira pyytää pissille..
Eipä tuo niin normaalista viikonlopusta eroa: tapaan kaveita, käyn baarissa, luen kirjoja, käyn lenkillä, maalaan ja niin edelleen. Teen joka tapauksessa aika paljon juttuja yksikseni. Oma aika on minulle tosi tärkeää, ja otan sitä aina, kun siltä tuntuu. Erona on lähinnä se, ettei yksinoloviikonloppuna ole naisen seuraa eikä seksiä.
Lapsia ei ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on työmatkoilla kolme-neljä kertaa vuodessa, poissa vähintään ma-pe ja joskus myös viikonlopun.
Ensimmäiset päivät yksin tuntuvat ihanilta; rötkötän pitkin poikin sohvalla, katson telkkarista mitä haluan, tilaan eri ravintoloista ruokaa kotiin (tilataan aika usein miehenkin kanssa mutta hänellä on aika rajoittunut maku niin että ne ravintolat ovat aika lailla samoja koko ajan). Valvon yömyöhään (tämä ei kyllä ole hyvä asia..). Teen pitempiä työpäiviä.
Sitten kun menee useampi päivä alkaa tulla koko ajan kovempi ikävä. Sitten kun mies tulee kotiin olen todella iloinen. Tämä on varmaan hyvä merkki; jos joskus tulee sellainen olo että voi hitto, nytkö se jo palasi niin silloin on asiat huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Jos muutaman kerran vuodessa on harvoin, niin kuinka usein luulet ihmisten yleensä olevan yksin viikonloppuja kotona. En nimittäin tiedä että kukaan ystävistäni olisi juuri koskaan yksin kotona ja jos on, niin syynä on esim. opinnot (pakko tehdä opintoihin liittyvää esitystä tms.).
En pidä kirjaa, mutta arvioisin olevani yksin kotona ainakin yhden päivän viikonlopusta kerran kuussa, ja aika usein molemmat päivät, kun puoliso on sukuloimassa. Yksittäisiä iltoja olen yksin varmaan kerran viikkoon.
En olisi suostunut muuttamaan yhteen, jos minulle ei olisi taattu riittävää yksinoloa. :)
Jos muutaman kerran vuodessa on harvoin, niin kuinka usein luulet ihmisten yleensä olevan yksin viikonloppuja kotona. En nimittäin tiedä että kukaan ystävistäni olisi juuri koskaan yksin kotona ja jos on, niin syynä on esim. opinnot (pakko tehdä opintoihin liittyvää esitystä tms.).
Meillä on ollut lapsia 15 v enkä koskaan ole ollut viikonloppua yksin kotona. Enkä usko että tulen olemaankaan niin kauan kun lapset asuvat kotona. Kivaahan se toki olisi, mutta ei tule onnistumaan.
Mä shoppailisin (paljon!!!), söisin hyvin (kotona ja ravintolassa), katsoisin töllöä, lukisin ja lenkkeilisin.