Kuinka kova kilpailu parinvalinta oli sulle
Missä vaiheessa uskalsit huokaista ekan kerran että taisinpa selviytyä tästä kaikesta voittajana?
Kommentit (19)
Ei ollut mitään kilpailua. Olen nainen, joten valitsin itselleni haluamani miehen.
Hauska ajatus, jos ymmärsin oikein. Voi sitä niinkin ajatella, että päihitti ne muut.
Mutta. Se on myös niin, että jos on kovasti joutunu taistelemaan, niin saa jatkuvasti olla myös päivystämässä omaa reviiriään. Se tunne ei välttämättä poistu millään sopimuksilla. Ehkä rauhoittava hormoni auttaa.
Koen olevani voittaja kun olen jo naimisissa, mutta eroja tapahtuu niin paljon, että ei ole varaa pitää puolisoa itsestäänselvyytenä. Siis jatkuva parantaminen on edelleen strategiana, että saan viettää elämää pitkään rakkaani kanssa. Olen ekan kerran huokaissut helpotuksesta, kun kutsut olivat postissa.
Tsemppiä, toivottavasti onnistuu!!
Valinnanvaikeutta oli. Nuorena vaihdoin lennosta, kunnes törmäsin nykyiseen. Nainen minäkin.
Kyllä kilpailu oli aika kovaa aikanaan Tinderissä. Osa jätti homman sikseen jo ensimetreillä, kuultuaan minun tapailevan muitakin. Lopulta vastaan tuli se napakymppi: mies joka on vielä ihanampi kuin uskalsin edes haaveilla! Olin laatinut vakavampihenkiseen deittipalveluun profiilitekstin jo valmiiksi, mutta en ollut tämän miehen tavatessani vielä tehnyt profiilia loppuun. En siis koskaan julkaissut sitä tekstiä. Hiljattain luetutin sen miehellä, koska oli hämmentävää miten hyvin olin osannut tulevan mieheni kuvailla ennen kuin olimme edes tavanneet! :D
Huokaisen todellakin helpotuksesta, ettei tarvinnut alkaa miettiä niitä riman laskemisia ja muita tyhmältä tuntuvia ehdotuksia, joita tältä palstalta saa yhtenään lukea.
Pariuduin hyvin nuorena aviomieheni kanssa, joten en osannut asiaa miettiä. En olisi kilpaillut kenenkään kanssa, kyllä miehen pitää haluta juuri minut.
Ei laisinkaan kovaa. Valitsin sellaisen miehen jota muut naiset eivät olleet halunneet. Se oli minun onneni.
Todella vaikeaa. En tunnu kelpaavan kellekään, vaikka tekisin mitä
M30
Ei ollut ollenkaan kilpailu. En nimittäin ollut edes hakemassa puolisoa, kun tapasin mieheni ja kiinnostuin, ihastuin ja rakastuin.
No aika "helppo" kilpailu kun on häviäjän roolissa. Ikinä en ole päässyt edes peliin mukaan.
-ikisinkku n30
Ei ole ikinä tarvinnut kilpailla. Naiset on lähinnä olleet perässäni ja nuorena minutkin kerättiin kuljeksimasta. Taidan olla aviomies/perheen isä materiaalia.
Mikä kilpailu? Aina on miesseuraa riittänyt, minä vain en halua sitoutua. Yritin kerran ja pieleen meni. Sinkkuna on ihanaa, rakastan vapauttani, eikä yksin tarvitse olla ellen halua.
N36
En ole kilpaillut kun en ole mitenkään aktiivisesti etsinyt miestä. Löysin mieheni vähän niinkuin sattumalta eikä ollut ketään tappelemasta hänestä :D
Aika kova oli. Olin kaunis, koulutettu, hyväkroppainen, 20+ miehet vaan ei halunneet sitoutua. Kieltämättä olin helpottunut kun löysin omani ja se baareissa juokseminen loppui.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa uskalsit huokaista ekan kerran että taisinpa selviytyä tästä kaikesta voittajana?
En taida ymmärtää kysymystä, kun en missään vaiheessa muista osallistuneeni mihinkään kilpailuun. Ihan keskinäisestä kiinnostumisesta, joka johti ihastumiseen ja siitä rakastumiseen, on parisuhteeni alkanut.
Innokkaimpia sai lyödä näpeille ja potkia alta pois.
Liian kova tai sitten pelasin jotain eri lajia ja minut diskattiin. Ihmettelen miten joku sanoo, että töitä on vaikea saada. Olen hakenut kahta eri työpaikkaa ja ollut kuudessa eri työpaikassa. En edes halua muistella kuinka kauan aikaa olen hukannut parisuhteen etsimiseen ja ihan turhaan.
Ikisinkkumies
Minusta ajatus siitä, että pitäisi valita pari loppuelämäksi, on tosi vanhanaikainen. Minulla on ollut suhteita yhdestä kuukaudesta melkein kymmeneen vuoteen, kaikki oikein hyviä. Yhtään huonoa seurustelukokemusta ei ole osunut kohdalle.
Olen kolmikymppinen mies.
En harrasta kilpailuja.
Onko aloittajalla sellainen tapa?
Täh? No ei tuntunut lainkaan kilpailulta, kun tapasin mieheni.