Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuelämää -sarjan mokat
Itseäni häiritsi se, kun Samantha meni plastiikkakirurgin vastaanotolle suunnittelemaan silikonirintojen ottamista. Plastiikkakirurgin kanssa he katselivat juorulehteä ja plastiikkakirurgi kertoi, kenelle julkkikselle on asentanut silikonit ja milloin. Eikös lääkäreillä ole vaitiolovelvollisuus, joten heillä ole lupaa levitellä tietoja potilaistaan? Tuo oli mielestäni todella paha ja ärsyttävä moka!
Toinen moka on se, kun lahjapakettia käsitellään niin kuin se olisi tyhjä (usein onkin, mutta eihän se saisi näkyä katsojille). Räikein ja mieleenjäänyt paketin kantotapa oli Carriella ja Stanfordilla, kun he veivät puuhatuolia ja lasten astiastoa tuttunsa lapselle. Eipä näyttänyt kovin painavilta heidän kannatellessaan niitä... Carrie jopa nosti puuhatuolin päänsä yläpuolelle kuin höyhenen, kun esitteli korkkareitaan emännälle, joka pyysi ne poistamaan.
Mitä mokia te olette sarjassa huomanneet?
Kommentit (372)
Tulisipa tämä sarja alusta uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisellä kaudella Carrie puhui välillä kameralle. Tämä jäi onneksi pois, nyt tuntuu oudolta kun sarjaa katsoo alusta asti.
Carrie ja Aidan olivat vielä yhdessä, kun Miranda tuli raskaaksi. Sitten erosivat, Aidan oli kuukauden (?) sängyn pohjalla ja ehti avioitua ja saada rintarepussa kulkevan lapsen kauan ennen Bradyn 1-vuotissynttäreitä.
Vierailija kirjoitti:
En keksi nyt mitään konkreettista, mutta Carrie asuu Manhattanilla, ostaa jatkuvasti tuhansien dollarien kenkiä ja työkseen kirjoittaa viikoittaista kolumnia?? (joo vuokrasäädelty asunto, mutta silti)
Carrien kämpän hinta, oli n. 700$ kuussa ja on mainittu sarhassa pariin otteeseen, eli New Yorkin tasossa aivan ilmainen.
"Oikea" Carrie, eli Candace Bushnell sai Sex & the City kolumnistaan 1000$ per kolumni, eli vähintään 4000$ kuussa tulee jo pelkästään tuosta. Siihen vielä muut hommat, kuten Voguelle kirjoittaminen ja kirjadiili niin päästään aika meheviin tienesteihin. Ei siis ollut ihan niin epärealistinen tilanne, kun olisi voinut kuvitella.
Tuohon aikaan ei nykyisiä influencereita ollut, mutta moni "it-girl" sai vaatteita ilmaiseksi, kunhan meni joihin pippaloihin ne päällä, eli tämäkin voi vaikuttaa.
Tätä ei ehkä ole vielä mainittu:
Kolmannen kauden tokassa jaksossa naiset ovat Carrien poliitikkomiehen juhlissa. Samantha juttelee erään naisen kanssa, joka poistuu paikalta hämmentyneenä Samanthan mielipiteistä. Tuo nainen on myöhemmin sarjassa nähtävä Lina, joka tulee Mirandan kotiin Bradyn lastenhoitajaksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsooko muka joku vielä tätä sarjaa?
Vierailija kirjoitti:
Katsooko muka joku vielä tätä sarjaa?
Oon kattonut sarjan alusta loppuun monta kertaa. Heinäkuussa otn taas hbon ja katon uusimman kauden ja voi olla että tulew taas katsottua näitä aiempiakin kausia. Niiin supersarja, sellanen hyvän mielen sarja josta jää pelkästään hyvä ja hauska fiilis.
N44v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa vain, että olen kateellinen mies (hetero) mutta minsuta on vähän tylsää se, miten kliseistsesti lähes jokaisessa niistä jaksoista, joita itse olen katsonut, niin miehet esitellään kun toistuvasti toistuu sama kaava lähes jokainen mies esitellään statuksen, varakkuuden, staminan ja ulkonäön kautta.
Sarjan naiset stereotypisoivat itseään tyylillä “nalkuttaminen on naisten dna:ssa” ja miehet yksinkertaistetaan seuraavasti: "Miehet eivät puhu, he vain tappelevat. Johtuu testosteronista”.
Tai päähenkilön Carrien “neronleimaukset” sukupuolirooleja pohdittaessa jäävät tasolle “ovatko miehet vain naisia, joilla on pallit”.
Kaiken kaikkiaan niin miehet kuin naiset esitetään todella stereotyyppisesti, jos sarjaa katsoo nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kun sen eka tuotantokausi esitettiin ja kuinka ainakin allekirjoittanut muistaa hyvin kuinka sitä moni oman luokan likoista piti sarjaa jotenkin eritysien vallankumouskellisena.
Kauden 4 lopulla Aidan ja Carrie erosivat. Kaudella 5 jaksossa 6 Carrie törmää Nina-nimiseen, irvistelevään naiseen, joka kertoi seurustelleensa Aidanin kanssa Carrien jälkeen. Kuudennella kaudella Carrie törmää kadulla Aidaniin, jolla on rintarepussa vauva. Aikamoinen tahti Aidanilla, kun n. 1,5 vuodessa oli ehtinyt seurustella ainakin kahden naisen kanssa ja saada perheenlisäystäkin.
(Hauska kuriositeetti tuosta rintarepussa olevasta vauvasta. Ko. vauva oli S. J. Parkerin vauva ja vauva hymyileekin Carrien nähdessään, kun näki oman äitinsä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua. Kun lukee tätä ketjua niin huomaa kyllä, ettei moni ole elänyt sitä hauskaa ja vapaata sinkkunaisen elämää. Tämä on todella ihana sarja ja tuommoinen yksityiskohtien kyttääminen ja virheiden etsiminen kertoo lähinnä jostain sisäisestä katkeruudesta ja kyvyttömyydestä nauttia kepeää viihdettä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei ehkä ole vielä mainittu:
Kolmannen kauden tokassa jaksossa naiset ovat Carrien poliitikkomiehen juhlissa. Samantha juttelee erään naisen kanssa, joka poistuu paikalta hämmentyneenä Samanthan mielipiteistä. Tuo nainen on myöhemmin sarjassa nähtävä Lina, joka tulee Mirandan kotiin Bradyn lastenhoitajaksi. :D
No onko se nyt moka, näitähän sarjoissa on. Kai ne tekijät nyt muistaa keitä on ollut, siitä ei vain välitetä jos on muita hahmoja esittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa vain, että olen kateellinen mies (hetero) mutta minsuta on vähän tylsää se, miten kliseistsesti lähes jokaisessa niistä jaksoista, joita itse olen katsonut, niin miehet esitellään kun toistuvasti toistuu sama kaava lähes jokainen mies esitellään statuksen, varakkuuden, staminan ja ulkonäön kautta.
Sarjan naiset stereotypisoivat itseään tyylillä “nalkuttaminen on naisten dna:ssa” ja miehet yksinkertaistetaan seuraavasti: "Miehet eivät puhu, he vain tappelevat. Johtuu testosteronista”.
Tai päähenkilön Carrien “neronleimaukset” sukupuolirooleja pohdittaessa jäävät tasolle “ovatko miehet vain naisia, joilla on pallit”.
Kaiken kaikkiaan niin miehet kuin naiset esitetään todella stereotyyppisesti, jos sarjaa katsoo nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kun sen eka tuotantokausi esitettiin ja kuinka ainakin allekirjoittanut muistaa hyvin kuinka sitä moni oman luokan likoista piti sarjaa jotenkin eritysien vallankumouskellisena.
Samaa mieltä. Tästä päivästä käsin kun katsoo niin on hyvin ummehtuneen oloinen. Toisaalta onko Amerikassa aina ollutkin niin, että roolit jämähtäneemmät kuin täällä päin.
Mutta arvosteltiin Sinkkuelämää jo silloin kun sitä esitettiin; eikö naisten elämään muuta mahdu kuin miehistä puhuminen ja parisuhteen etsiminen? Ihan ja koko ajan. Älykkäät ja työssä menestyvät naiset ovat kuin koulutyttöjä, mitä tulee rakkauden etsimiseen.
Eli juu, stereotyyppejä täynnä.
Sitä tosiaan pidettiin joskus vallankumouksellisena kun naiset olivat siinä niin vapautuneita ja puhuivat seksistä ym, mutta toisaalta, sarjan on kirjoittanut mies. Se oli hänen maalaama kuva "vallankumouksellisista" naisista, samalla kirjoitti ne naiset etsimään koko ajan jotakuta miestä. Yksin ei voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa vain, että olen kateellinen mies (hetero) mutta minsuta on vähän tylsää se, miten kliseistsesti lähes jokaisessa niistä jaksoista, joita itse olen katsonut, niin miehet esitellään kun toistuvasti toistuu sama kaava lähes jokainen mies esitellään statuksen, varakkuuden, staminan ja ulkonäön kautta.
Sarjan naiset stereotypisoivat itseään tyylillä “nalkuttaminen on naisten dna:ssa” ja miehet yksinkertaistetaan seuraavasti: "Miehet eivät puhu, he vain tappelevat. Johtuu testosteronista”.
Tai päähenkilön Carrien “neronleimaukset” sukupuolirooleja pohdittaessa jäävät tasolle “ovatko miehet vain naisia, joilla on pallit”.
Kaiken kaikkiaan niin miehet kuin naiset esitetään todella stereotyyppisesti, jos sarjaa katsoo nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kun sen eka tuotantokausi esitettiin ja kuinka ainakin allekirjoittanut muistaa hyvin kuinka sitä moni oman luokan likoista piti sarjaa jotenkin eritysien vallankumouskellisena.
Samaa mieltä. Tästä päivästä käsin kun katsoo niin on hyvin ummehtuneen oloinen. Toisaalta onko Amerikassa aina ollutkin niin, että roolit jämähtäneemmät kuin täällä päin.
Mutta arvosteltiin Sinkkuelämää jo silloin kun sitä esitettiin; eikö naisten elämään muuta mahdu kuin miehistä puhuminen ja parisuhteen etsiminen? Ihan ja koko ajan. Älykkäät ja työssä menestyvät naiset ovat kuin koulutyttöjä, mitä tulee rakkauden etsimiseen.
Eli juu, stereotyyppejä täynnä.
Sitä tosiaan pidettiin joskus vallankumouksellisena kun naiset olivat siinä niin vapautuneita ja puhuivat seksistä ym, mutta toisaalta, sarjan on kirjoittanut mies. Se oli hänen maalaama kuva "vallankumouksellisista" naisista, samalla kirjoitti ne naiset etsimään koko ajan jotakuta miestä. Yksin ei voi olla.
Sarjan on luonut mies, mutta kirjoittajatiimissä oli myös naisia.
Sinkkuelämästä aina puhutaan kuin se olisi jokin dokumentti tai yrittäisi selittää elämän perimmäisen totuuden. Miten on noin vaikeaa tajuta ja muistaa, että kyseessä on ihmissuhteisiin ja siinä sivussa seksiin keskittyvä satiirinen komediasarja. Sarjoissa on aina tietty rajaus. Frendit keskittyy nuorten aikuisten ystävyyteen ja elämän rakentamiseen, Game of Thrones julman fantasiamaailman kuvaamiseen ja Kummeli sketseihin. Sinkkuelämää keskittyy ihmissuhteisiin. Tästä syystä esim. sarjan hahmojen vanhempia ei juuri näytetty, ei jouluja, kiitospäiviä eikä muita perhejuhlia. Samasta syystä hahmojen työelämää ei kuvata kovin tarkasti, eivätkä he käy pitkiä keskusteluja politiikasta tai filosofiasta. Koska kaikki sellainen on sarjan rajauksen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua. Kun lukee tätä ketjua niin huomaa kyllä, ettei moni ole elänyt sitä hauskaa ja vapaata sinkkunaisen elämää. Tämä on todella ihana sarja ja tuommoinen yksityiskohtien kyttääminen ja virheiden etsiminen kertoo lähinnä jostain sisäisestä katkeruudesta ja kyvyttömyydestä nauttia kepeää viihdettä.
Keneltäköhän tässä nyt puuttuu kyky suhtautua kepeästi asioihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa vain, että olen kateellinen mies (hetero) mutta minsuta on vähän tylsää se, miten kliseistsesti lähes jokaisessa niistä jaksoista, joita itse olen katsonut, niin miehet esitellään kun toistuvasti toistuu sama kaava lähes jokainen mies esitellään statuksen, varakkuuden, staminan ja ulkonäön kautta.
Sarjan naiset stereotypisoivat itseään tyylillä “nalkuttaminen on naisten dna:ssa” ja miehet yksinkertaistetaan seuraavasti: "Miehet eivät puhu, he vain tappelevat. Johtuu testosteronista”.
Tai päähenkilön Carrien “neronleimaukset” sukupuolirooleja pohdittaessa jäävät tasolle “ovatko miehet vain naisia, joilla on pallit”.
Kaiken kaikkiaan niin miehet kuin naiset esitetään todella stereotyyppisesti, jos sarjaa katsoo nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kun sen eka tuotantokausi esitettiin ja kuinka ainakin allekirjoittanut muistaa hyvin kuinka sitä moni oman luokan likoista piti sarjaa jotenkin eritysien vallankumouskellisena.
Samaa mieltä. Tästä päivästä käsin kun katsoo niin on hyvin ummehtuneen oloinen. Toisaalta onko Amerikassa aina ollutkin niin, että roolit jämähtäneemmät kuin täällä päin.
Mutta arvosteltiin Sinkkuelämää jo silloin kun sitä esitettiin; eikö naisten elämään muuta mahdu kuin miehistä puhuminen ja parisuhteen etsiminen? Ihan ja koko ajan. Älykkäät ja työssä menestyvät naiset ovat kuin koulutyttöjä, mitä tulee rakkauden etsimiseen.
Eli juu, stereotyyppejä täynnä.
Sitä tosiaan pidettiin joskus vallankumouksellisena kun naiset olivat siinä niin vapautuneita ja puhuivat seksistä ym, mutta toisaalta, sarjan on kirjoittanut mies. Se oli hänen maalaama kuva "vallankumouksellisista" naisista, samalla kirjoitti ne naiset etsimään koko ajan jotakuta miestä. Yksin ei voi olla.
Sarjan on luonut mies, mutta kirjoittajatiimissä oli myös naisia.
Sinkkuelämästä aina puhutaan kuin se olisi jokin dokumentti tai yrittäisi selittää elämän perimmäisen totuuden. Miten on noin vaikeaa tajuta ja muistaa, että kyseessä on ihmissuhteisiin ja siinä sivussa seksiin keskittyvä satiirinen komediasarja. Sarjoissa on aina tietty rajaus. Frendit keskittyy nuorten aikuisten ystävyyteen ja elämän rakentamiseen, Game of Thrones julman fantasiamaailman kuvaamiseen ja Kummeli sketseihin. Sinkkuelämää keskittyy ihmissuhteisiin. Tästä syystä esim. sarjan hahmojen vanhempia ei juuri näytetty, ei jouluja, kiitospäiviä eikä muita perhejuhlia. Samasta syystä hahmojen työelämää ei kuvata kovin tarkasti, eivätkä he käy pitkiä keskusteluja politiikasta tai filosofiasta. Koska kaikki sellainen on sarjan rajauksen ulkopuolella.
Hyvä näkökulma ja tietysti aivan oikeaan osuva. Yhtä kaikki itseäni häiritsee sarjassa se, kuinka totaalisesti päähenkilöt elävät elämänsä miesten kautta. Joka ainoa asia heidän elämässään liittyy miehiin, miehen etsimiseen, miehen löytämisen vaikeudesta tuskailuun, avioliiton haikailuun, seksiin jne. Carrien elämässä on kaiken huipuksi taustalla aina vielä Mr Big, joka suorastaan hallinnoi Carrien elämää. Toinen rasittavaksi käyvä piirre sarjassa on sarjasta huokuva äärimmäisen materialistinen elämäntyyli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa vain, että olen kateellinen mies (hetero) mutta minsuta on vähän tylsää se, miten kliseistsesti lähes jokaisessa niistä jaksoista, joita itse olen katsonut, niin miehet esitellään kun toistuvasti toistuu sama kaava lähes jokainen mies esitellään statuksen, varakkuuden, staminan ja ulkonäön kautta.
Sarjan naiset stereotypisoivat itseään tyylillä “nalkuttaminen on naisten dna:ssa” ja miehet yksinkertaistetaan seuraavasti: "Miehet eivät puhu, he vain tappelevat. Johtuu testosteronista”.
Tai päähenkilön Carrien “neronleimaukset” sukupuolirooleja pohdittaessa jäävät tasolle “ovatko miehet vain naisia, joilla on pallit”.
Kaiken kaikkiaan niin miehet kuin naiset esitetään todella stereotyyppisesti, jos sarjaa katsoo nyt parikymmentä vuotta myöhemmin kun sen eka tuotantokausi esitettiin ja kuinka ainakin allekirjoittanut muistaa hyvin kuinka sitä moni oman luokan likoista piti sarjaa jotenkin eritysien vallankumouskellisena.
Samaa mieltä. Tästä päivästä käsin kun katsoo niin on hyvin ummehtuneen oloinen. Toisaalta onko Amerikassa aina ollutkin niin, että roolit jämähtäneemmät kuin täällä päin.
Mutta arvosteltiin Sinkkuelämää jo silloin kun sitä esitettiin; eikö naisten elämään muuta mahdu kuin miehistä puhuminen ja parisuhteen etsiminen? Ihan ja koko ajan. Älykkäät ja työssä menestyvät naiset ovat kuin koulutyttöjä, mitä tulee rakkauden etsimiseen.
Eli juu, stereotyyppejä täynnä.
Sitä tosiaan pidettiin joskus vallankumouksellisena kun naiset olivat siinä niin vapautuneita ja puhuivat seksistä ym, mutta toisaalta, sarjan on kirjoittanut mies. Se oli hänen maalaama kuva "vallankumouksellisista" naisista, samalla kirjoitti ne naiset etsimään koko ajan jotakuta miestä. Yksin ei voi olla.
Sarjan on luonut mies, mutta kirjoittajatiimissä oli myös naisia.
Sinkkuelämästä aina puhutaan kuin se olisi jokin dokumentti tai yrittäisi selittää elämän perimmäisen totuuden. Miten on noin vaikeaa tajuta ja muistaa, että kyseessä on ihmissuhteisiin ja siinä sivussa seksiin keskittyvä satiirinen komediasarja. Sarjoissa on aina tietty rajaus. Frendit keskittyy nuorten aikuisten ystävyyteen ja elämän rakentamiseen, Game of Thrones julman fantasiamaailman kuvaamiseen ja Kummeli sketseihin. Sinkkuelämää keskittyy ihmissuhteisiin. Tästä syystä esim. sarjan hahmojen vanhempia ei juuri näytetty, ei jouluja, kiitospäiviä eikä muita perhejuhlia. Samasta syystä hahmojen työelämää ei kuvata kovin tarkasti, eivätkä he käy pitkiä keskusteluja politiikasta tai filosofiasta. Koska kaikki sellainen on sarjan rajauksen ulkopuolella.
Hyvä näkökulma ja tietysti aivan oikeaan osuva. Yhtä kaikki itseäni häiritsee sarjassa se, kuinka totaalisesti päähenkilöt elävät elämänsä miesten kautta. Joka ainoa asia heidän elämässään liittyy miehiin, miehen etsimiseen, miehen löytämisen vaikeudesta tuskailuun, avioliiton haikailuun, seksiin jne. Carrien elämässä on kaiken huipuksi taustalla aina vielä Mr Big, joka suorastaan hallinnoi Carrien elämää. Toinen rasittavaksi käyvä piirre sarjassa on sarjasta huokuva äärimmäisen materialistinen elämäntyyli.
Niinpä, jos rajataan niin että kertoo vain ihmissuhteista, niin hyvin yksiulotteisia hahmoja oli tuloksena - ja ihmissuhteita voisi kuvata muutoinkin kuin vain sen kautta, miten epätoivoisesti nämä naiset ovat parisuhteen ja avioliiton perään. Olisi voitu kuvata monelta muultakin kantilta, vaikka pääteema onkin ihmissuhteet.
And just like that - jatko-osassahan on paljon muutakin. Politiikkaa, LGBT oikeuksia jne. Toisaalta se ei enää tuntunutkaan samalta. Roolihahmot olivat jotenkin ihan hukassa ja yksin elämässään (no, Charlottella kai sujui hyvin mutta eipä hänestä tai elämästään paljon kerrottukaan) Oli suorastaan masentava se jatko-osa.
Joo, ymmärrän, että sarjan idea oli näiden naisten ihmissuhteet, mutta silti jotenkin ärsytti se kuinka heidän elämänsä ja keskustelut pyörivät aina miesten ympärillä. Aina kun miehet ovat tehneet sarjan/leffan naisista, heillä on joku kummallinen oletus, että naisista koostuva kaveriporukka jauhaa vain miehistä. Oikeasti niistä miehistä tulee puhuttua melko vähän.
Miksi tähänkin ketjuun on tullut joku liikaa sitruunoita syönyt hapannaama. Ei tarvitse tulla valittamaan, vaan keskustelun voi pitää hyväntuulisena. :)
Kaudella 6. Carrie sanoo Petrowskylle, ettei ole hedelmäihmisiä, kun mies tarjoaa hänelle banaania. Aiemmin 6. kaudella Carrie söi tyytyväisenä omenaa. :D
Sama asia. Oli vissiin seksikästä. Vai mitä lie. Hirvittävät joka tapauksessa. Yökkäriä käytti vain raskaana ollessaan peittääkseen vatsansa.