Lue keskustelun säännöt.
Musta tuntuu, että oon "pettänyt" miehen turpoamalla
13.10.2017 |
Tavattiin 2 vuotta sitten ja olin silloin tosi hyvässä kunnossa. Tämän jälkeen satutin onnettomuudessa selkäni ja tällä hetkellä liikunta on aika erilaista kuin ennen. Lähinnä kävelen. En enää käy salilla, harrasta nyrkkeilyä jne. Olen lihonut noin 10kg ja aika eri näköinen. Mies ei ikinä ole kommentoinut mitenkään negatiivisesti tätä asiaa, mutta koen etten enää ole samanlainen kuin tavatessa. Yritän pudottaa painoa, mutta aineenvaihdunta tuntuu olevan aivan jumissa. Plaah.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihominen ja laihtuminen riippuu siitä mitä suuhunsa pistää. Liikunta on vain lisäetu.
Pelkkää puppua aineenvaihdunnan kanssa! Se on vain niin hyvä selitys sille, miksi kiloja tulee "tyhjästä", mikä on fysiologisesti mahdotonta.
Olen itse hoikka ihminen, mutta lihon jos alan mättää kaikenlaista p.skaa. Koettu on! On tullut muutama kilo kuin varkain, se tulee kyllä salakavaasti, se on totta, eikä sitä ole helppo huomata jos joka päivä ei seuraa painoa.
Itse huomasin kun housut alkoi kiristää. Ei muuta kuin herkut pois, siinä se! Normaali syöminen normaalia määriä. Liikunta minulla on lähinnä hyötyliikuntaa; kävelen aina kun välimatka sallii, en kotonakaan löhöä sohvalla mättämässä tv:n vieressä.
Vika on siinä, että ihmisillä ei ole minkäänlaista hajua eikä käsitystä mitä suuhunsa pistävät. Valtavat määrät turhaa sokeria, pullaa, vaaleaa leipää, makaronia ja valkoista riisiä. Alkoholissa on valtavasti kaloreita. Juodaan turhia mehuja, energiajuomia ja limsoja. Miten vaikeaa on elää kohtuudella kaikessa? Totaalisesti ei tarvitse eikä kannata kieltäytyä, se kostautuu hyvin pian!
Toinen asia on se, onko miehesi halunnut ja alkanut parisuhteeseen kilojesi ja ulkonäkösi kanssa? Vai ihmisen sinä? Jos ulkonäkö on etusijalla, ei suhde kuitenkaan tule kestämään. Iän karttuessa kropassa tapahtuu väistämättä muutoksia. 20-vuotiaaksi ei jää kukaan. Ei edes se mies!
Kyllä aineenvaihdunnan saa jumiin jos liikuntatottumukset muuttuu totaalisesti, kuten mulla. Treenasin ennen kuutena päivänä viikossa. Kun onnettomuus sattui, olin lähes puoli vuotta vuodepotilaana. Ap
Mitä tarkoittaa fysiologisesti "aineenvaihdunnan jumissa oleminen"?
Tässähän on kysymys ilmeisestikin vain siitä, että treenaaminen on loppunut, joten energian kulutus on vähentynyt huomattavasti, mutta syömiset ovat pysyneet kutakuinkin entisellään, paljon suurempaa kulutusta vastaavalla tasolla. Silloin tietyisti kuluttamatta jäänyt energia varastoituu rasvana elimistöön. Ei se mitään "aineenvaihdunnan jumissa oloa ole".
Sinäkö sen tiedät miten mä syön? Kuten sanoin, olen yrittänyt pudottaa painoa, siis syönyt vähemmän kuin ennen. En tunge pas.kaa suuhuni nyt enkä ennen. Mä olen ennen onnettomuutta treenannut erittäin tavoitteellisesti ja todella tiedän mitä pitää syödä ja mitä ei. Aineenvaihdunta jumissa tarkoittaa minun kohdallani mm sitä, että en enää hikoile, paleltaa, vatsa ei toimi, samat ruoka-aineet ei enää sovi mitkä ennen, olen väsynyt (ja masentunut), hiukset lähtee päästä ja niin edelleen. Ap
En tiedä mitä syöt, eikä sillä ole väliäkään. Koska paino on noussut, olet kuitenkin yksinkertaisesti syönyt enemmän kuin olet kuluttanut. Ei siinä sen kummempaa. Liikunnan vähyys ja varsinkin vuodepotilaana oleminen vaikuttaa myös suolentoimintaan huonontavasti, koska liikkuminen edesauttaa oleellisesti myös massan liikkumista suolistossa. Mutta edelleenkään ei kyseessä ole joku "aineenvaihdunnan jumissa oleminen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan liikunnallisen ja liikkumattoman syötävä eri tavoin. Sinä tiedät, miten syödä, kun liikkuu paljon. Kun liikkuminen loppuu, ei ruuan vähentäminen ole se tärkein, vaan ensin muutetaan sisältö. Sitten mietitään vasta määrää, joka ei kuitenkaan saa olla liian vähäistä.