Lue keskustelun säännöt.
Meneekö äideille asetetut vaatimukset jo yli laidan?
13.10.2017 |
Mielestäni menee jo hysterian puolelle varsinkin kun kyse on lapsista ja sokerista, joka nousee pinnalle tämän tästä.
Eräässä ryhmässä eräs äiti haukuttiin pystyyn kun taaperonsa oli suklaapatukan löytänyt ja syönyt sen. Kauhea kaaos yhdestä patukasta ja lapsi jäi henkiin siitä kumminkin. Joka päivä joku tekee sokeriin liittyvän päivityksen, voiko sitä ja tätä syödä, vaikuttaako rintamaitoon jne. Ihan kun se sokeri nyt jotenkin olisi hengenvaarallista. Elossahan moni ollaan kun ei ainakaan tietääkseni äitiemme aikaan meidät saaneina vauhkonneet mistään sokerista tai muustakaan ruoka-aineesta kuten nykyään.
Jotenkin tullut tunne että maalaisjärki on todellakin katoamassa nykyäideiltä kun lukevat kaikenlaisia suosituksia ja orjallisesti niitä noudattavat, aivan kuin ne olisi jotain lakipykäliä tai miltei raamatun sanaa mitä on toteltava tai käy huonosti.
Nykyään äitiydestäkin on muutenkin tehty jonkinmoista suorittamista ja kilpailua.
Ihan oikeasti. Eihän näissä kaiken maailman vauhkoomisissa ole mitään järkeä enää. Ei ihme että syntyvyyskin laskee kun naiset ovat epävarmoja kaiken maailman suositusten äärellä ja uskaltaako tässä enää mitään syödäkään kun kaikki on lähes tulkoon saatanasta. Imetys on saatanasta ja pulloruokinta on saatanasta. Ristiriitoja löytyy. Imetyksestä on tullut tabu vaikkei siinä edes tissiä juurikaan näy ja enemmän niitä tissejä näkyy somessa, mainoksissa, baareissa jne. kun yhdenkään imettävän äidin tissejä.
Kuka ihan oikeasti kyttää äitejä ja oikein odottaa milloin mahdollisesti vauvan on nälkä jotta päästään mieli pahoittamaan imetyksestä?
Kun vastaavasti katsotaan tappavasti myös sitä pulloruokintaakin samaan aikaan ;)
Itsellä on kaksi pullolla kasvatettua esiteiniä ja ovat yhtä sekasyöjiä kun muutkin perheessä. Terveitä, normaalisti kehittyviä lapsia ovat vaikken kaiken maailman suositusten mukaan elettykään. Ja ovat saaneet sitä kamalaa sokeriakin. Odotan kolmatta muksua ja olen alkanut huomaamaan miten paljon jaksetaan vauhkota moisista asioista kun en muista vauhkottiinko 12-13 vuotta sitten lainkaan. Sen ainakin että alkuun painostettiin imettämään mutta omalla kohdalla siitä ei vain tullut mitään,kun maito ei noussut juuri lainkaan rintoihin ja ei millään riittänyt kummankaan kohdalla se vähäinenkään mitä sattui tulemaan, joten korvike pullosta oli ainoa vaihtoehto. Ei muuten ollut yöheräämisiä lainkaan,se ei taida tänä päivänä olla normaalia edes jos ei lapsi ei herätä 20 kertaa yössä syömään ;)
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Joskus ennen vanhaan hyvän äidin statuksen saamiseen riitti että huolehti lasten ruokkimisen, vaatetuksen, pesemisen, läksyissä auttamisen ja lääkärissä käyttämisen ja katsoi illalla että kaikki lapset ovat tulleet yöksi sisään. Lapset saattoivat lähteä kesäisin uimaan ilman aikuista valvojaa, ajaa pyörällä ilman kypärää, kiipeillä puissa, hakata halkoja ja vuolla puukolla puunkappaleista pikku-ukkoja ilman että kukaan olisi paheksunut vanhempia.
Mutta nykyään pitää kokata kaiken maailman gluteenittonia ja laktoosittomia erikoisruokia, ostaa lapselle hienoja uusimman muodin mukaisia vaatteita ja kenkiä, tsekata Wilma joka päivä sekä osallistua koulun ja kodin välisiin yhteistyöjuttuihin. Ja tietenkin sormiruokailla vauvan kanssa, käydä vauvauinneissa, kasvattaa taapero lapsentahtisesti, viedä lapset kalliisiin huvi -ja vesipuistoihin, huolehtia että niillä on läppärit, tabletit ja älypuhelimet sekä matkustaa koko perhe etelänlomalle vähintään kerran vuodessa. Ja silti mikään ei riitä.
Kuka näitä vaatii? Koen olevani hyvä isä ja vaimoni olevan hyvä äiti, vaikka ei tehdä dieettiruokaa eikä ostella muotivaatteita. Sinä vain otat paineita noista asioista ja kilpailet vanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiys (ja isyys) eivät ole mitään rakettitiedettä, vaan meillä kaikilla on siihen biologiset valmiudet, kuten eläimetkin huolehtivat poikasistaan vaistonvaraisesti. Samalla, kun vanhemmuuden vaatimukset ovat lisääntyneet, voivat lapset aina vaan huonommin. Pitää muistaa, että myös huomiotta jääminen ja pettymyksen tunne kasvattavat lasta. Lapsen pitää oppia, että vaikka häntä rakastetaan, äiti ei voi laittaa koko omaa elämäänsä paussille hänen takiansa, eikä koko maailma pyöri hänen ympärillään. Luulen, että oma mielikuvitukseni ja kykyni toimia yksin olisivat paljon heikommat, jos en olisi lapsena (ennen älyleluja) joutunut itse keksimään itselleni tekemistä. Meidän leikkimme pihalla olivat todella kehittäviä. Taisin jopa saada talvella lumilinnojen rakentelusta innostuksen nykyiseen ammattiini (arkkitehti). En usko, että nykylapsilla riittäisi kärsivällisyys rakentaa lumesta yhtä hienoja rakennelmia, mitä me rakennettiin päivä- ja viikkokausia :)
En mitenkään halua yleisesti kritisoida naissukupuolta, heissä on myös valtaosa järkeviä ja vielä maalaisjärjen omaavia yksilöitä. Mutta itse isänä ja tätä ilmiötä seuranneena on tullut pakostakin tunne, että osa naisista kilpailevat keskenään, ovat kateellisia ja sitten myöhemmin masentuvat. Lastenhoito on sitä että lapsella on hyvä ja turvallinen olla. Tämä ei valitettavasti aina toteudu kun kilpaillaan siitä ken on paras revintoexpertti tai maailmanpelastaja. Lopettakaa oman egonne pönkitys ja keskittykää omaan äiteyteenne eikä keskinäiseen vertailuun. Perusruoka on lapselle mainio juttu, niin ei tarvitse roikkua netissä etsimässä sitä viimeisintä terveyshypeä, ja jää aikaa leikkimiseen sen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ennen vanhaan hyvän äidin statuksen saamiseen riitti että huolehti lasten ruokkimisen, vaatetuksen, pesemisen, läksyissä auttamisen ja lääkärissä käyttämisen ja katsoi illalla että kaikki lapset ovat tulleet yöksi sisään. Lapset saattoivat lähteä kesäisin uimaan ilman aikuista valvojaa, ajaa pyörällä ilman kypärää, kiipeillä puissa, hakata halkoja ja vuolla puukolla puunkappaleista pikku-ukkoja ilman että kukaan olisi paheksunut vanhempia.
Mutta nykyään pitää kokata kaiken maailman gluteenittonia ja laktoosittomia erikoisruokia, ostaa lapselle hienoja uusimman muodin mukaisia vaatteita ja kenkiä, tsekata Wilma joka päivä sekä osallistua koulun ja kodin välisiin yhteistyöjuttuihin. Ja tietenkin sormiruokailla vauvan kanssa, käydä vauvauinneissa, kasvattaa taapero lapsentahtisesti, viedä lapset kalliisiin huvi -ja vesipuistoihin, huolehtia että niillä on läppärit, tabletit ja älypuhelimet sekä matkustaa koko perhe etelänlomalle vähintään kerran vuodessa. Ja silti mikään ei riitä.Kuka näitä vaatii? Koen olevani hyvä isä ja vaimoni olevan hyvä äiti, vaikka ei tehdä dieettiruokaa eikä ostella muotivaatteita. Sinä vain otat paineita noista asioista ja kilpailet vanhemmuudesta.
Koulu vaatii tiivistä Wilman seurantaa, jo peruskouluun pitää hankkia läppäri (ja kirjoja), koko ajan on jotain kodin ja koulun yhteistyötä.
Päiväkodissa on nykyään sama meininkiä ja hakutilanteissa hoitajien kuuluu tarkkailla äidin ja lapsen vuorovaikutusta. Jos se ei tyydytä, mätkähtää lasu. Ja muuten neuvolaankin äidin pitää mennä jokaikinen kerta vauvan kanssa, muuten sieltä tulee lasu, koska epäillään "äidin väsymystä".
Miten ihmeessä gluteeniton ja laktoositon ruoka tähän liittyy? Keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia on ollut ennenkin. Suurimmalla osalla maailman väestöstä on laktoosi-intoleranssi. Keliakia on oikea sairaus jossa suolinukka TUHOUTUU lopullisesti syömällä gluteenia sisältäviä ruokia. Ei ole kyse mistään höpsönhauskasta erikoisuuden tavoittelusta.