Lue keskustelun säännöt.
"Minä en väistä kadulla, vastaantulija väistäköön" – onko tämäkin joku ilmiö nykyään?
12.10.2017 |
Toistamiseen olen törmännyt palstalla keskusteluun tällaisesta. Oletteko tietoisia tällaisesta ilmiöstä?
Mitä ajatuksia herättää? Väistättekö itse vai ettekö halua väistää vai onko teille ihan sama?
Itse en ole koskaan uhrannut ajatustakaan koko asialle. Nyt vasta aloin miettiä.
Kommentit (74)
Se ”häviää” joka alistuu väistämään. Voittajia väistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingin keskusta kello 17:00 aikaan on vallan mahdoton paikka tämän suhteen. Liian vähän ihmisiä jotta siirtyisivät kävelemään kuten isoissa väkijoukoissa yleensä mutta kuitenkin tarpeeksi ihmisiä jotta törmäilevät toisiinsa. Minä kävelen minä haluan MINÄ MINÄ MINÄ!
Höpön löpön, Helsingin keskusta on ainoita ruuhkaisia paikkoja joissa ihmiset osaavat kävellä järjestelmällisesti törmäilemättä muihin. Mutta odotappa viikonlopun tuloa kun maalaisserkut saapuvat kaupunkin töllistelemään ja ihmettelemään. Siinä sitten seisotaan missä satutaan, tehdään äkkikäännöksiä keskellä vilkasta kävelykatua ja seisoskellaan liukuportaiden alapäässä.
Tämä on sitä uus-suo-malaisten tuomaa uutta ky-ltyyriä joka levinnyt tässä vuosikymmenien ajan suomalaistenkin keskuuteen. Tosin suomalaiset ei ala tap-pe-lemaan asian vuoksi mutta eiköhän sekin päivä koita.
Ihanko jollakin ihan oikeesti on hinku tulla päin? Mulla saattaa olla korona (ja pari muuta atiivista pöpöä). Mutta jos mieli tekee, niin tänne vaan, mutta sitte omalla vastuulla.
Meilläpäin ostoskeskuksessa seisoo useinkin sellasia lähes 5-10 hengen tummahiuksisia mies laumoja aivan keskellä käytävää ja eivät tosiaankaan väistä. Puhuvat ja nauravat isoon ääneen keskenään. Minä olen jo tälläinen keskiikäinen naishenkilö ja joskus kyllä ärsyttää tuo joidenkin maleksiminen kauppakeskuksissa kuin euroopan omistajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yhteiskunnan koheesion rapautumista. Tästä demarit ja vihreät tykkäävät
Selkeät käyttäytymissäännöt ovat heille arvokonservatismia, siis pahinta kaikista.
Ketju on aloitettu 2017, en itse tuohon aikaan huomannut kyseistä ilmiötä vielä niin vahvasti, kuin huomaan nykyään. Ihmiset ei osaa käyttäytyä, eikä heitä kiinnosta käytöstapoja opetella. ”Minä tulen vaikka päin, koska oman tilan ottaminen toisen kustannuksella voimaannuttaa minua”. Anna mun kaikki kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näitä "väistämättömiä" on äänestetty ihan kiimoissaan tänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa mutkitella muitten mielihalujen mukaan, joten kävelen suoraan oikeaa laitaa. Saa tulla päin, oma vika :)
Juuri tästä on kysymys. Sitten vastaan tulee koiranulkoilluttaja jonka maailman kuvan mukaan kaikkien pitää kulkea vasenta laittaa eikä siksi väistä oikeaa laitaa kulkevia typeryksiä. Sitten törmäätte toisiinne.
Turha siinä on sitten ainakaan hallitusta syyttää, kun vika on geeneissä.,
Kyllä nuo vasenta reunaa jyräävät koiranulkoiluttajat ovat vähemmistössä, kadullakin huomaa, että suurin osa osaa kulkea koiransa kanssa normaalisti oikeaa puolta. Olen jutellut aiheesta monesti muiden koiranomistajien kanssa, ja noita joiden koira "ei osaa" kulkea kuin vasenta puolta pidetään koiranomistajien keskuudessakin ärsyttävinä.
t: oikeaa reunaa kulkeva koiranulkoiluttaja, joka ei väistä vasemmalla kulkijoita
Mitä veetä nyt taas! Suosittelisin tutustumaan liikennesääntöihin. Jalankulkijan paikka ON vasemmassa reunassa kun kuljetaan ajoradalla. Muuten saa ihan itse päättää kumpaa reunaa kulkee.
Miten näihin ketjuihin voikin aina ilmestyä joku pöyristynyt, joka ei ole tajunnut sitä kaikille muille itsestään selvää asiaa, että täällä puhutaan kevyenliikenteenväylällä kulkemisesta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen huomannut tämän. Ihmiset kävelevät päälle. Usein nuoret naiset. Heissä olen huomannut muitakin muutoksia. Itsekkyyttä. Valittamisen into ja vaatimuksia. Ylimielisyyttä. Nämä nuoret naiset esittävät hyvin rohkeasti ja itsevarmasti epäkypsiä näkemyksiään julkisissa tilanteissa ymmärtämättä, että asioilla on monta puolta.
Ne eivät ole heidän näkemyksiään, vaan somekuplassa ulkoa opeteltuja mantroja. Käytännössä he eivät ole olemassa itsenäisinä ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Minä lisään vastaavissa tilanteissa vähän vauhtia, en ole huomaavinani ja varaudun täräykseen. Yleensä röyhkeä vastaantulija on nuorempi tummatukkainen mies tai rykelmä nuoria tyttöjä vaikka kaupan ovissa. Miehet eivät halua väistää ja tytöt pysyttelevät lössissä eivätkä tajua väistää. Olen pitkä ja harrastan crossfittiä niin en ihan helposti jää alle.
Ei minulla ole ongelmaa väistää normaalissa tilanteissa mutta kun huomaan ettei vastaantulija aio huomioida millään lailla niin minulla herää kisavietti, katsotaan sitten. Yleensä vedän kyynärpään tai terävän laukun kulman mahdollisimman hyvään kulmaan, siis itseni kannalta. Tai heilutan laukkua kädessäni ja ohitustilanteessa se heilahtaa hieman laajemman kaaren. Ei vaivaa omatunto yhtään.
Tää on oikeestaan ihailtavaa suoraselkäisyyttä.
Toki varmaan väsyttävää, jos kaikki siirtyminen edellyttää taisteluasennetta. Mutta jos se ei vie sinulta liikaa energiaa, niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venetsiassa törmää ilmiöön, paikalliset eivät väistä. Kiva kokemus kun 110 kiloinen 190 senttinen turisti ei myöskään väistä.
Minä en naisena väistä leveällä kulkevia mahmukundijengejä. Olettavat itsestäänselvästi että nainen tekee tilaa. En tee.
Pääsääntöisesti väistän. Aina väistän lastenvaunujen kanssa tai apuvälineillä liikkuvia.
Mutta olen vuosien aikana havahtunut usein siihen että valmistaudun jo pitkän etäisyyden päästä väistämään, ja se mun väistely oli sellaista anteeksipyytelevää, ettei toisen vaan missään nimessä tarvitse väistää. Teki esim. Helsingin vilkkailla alueilla kävelyn aikamoiseksi siksakiksi. Pistin myös merkille, että usein nämä jotka eivät väistä ovat suurinpiirtein itseni ikäisiä, 20-30 -vuotiaita (ja hyvin pukeutuvia/hyvännäköisiä, itse olen tämmöinen tapettiin sulautuva), jotka ihan surutta kävelevät kohti tekemättä elettäkään väistääkseen, ja kun en itse näe miksi minulla olisi velvollisuus väistää heitä, olen lopettanut väistämisen ihan täysin. Ei mua haittaa törmätä tuollaisessa tilanteessa, mutta toistaiseksi kaikki ovat ihan viime tingassa väistäneet minua. Pukumiehet pareittain tai porukassa on toinen ryhmä joka kävelee kohti, mutta kyllä nekin väistää lopulta.
Ehkä kuulostaa tyhmältä, mutta kyllä tämä väistämättömyys on osaltaan voimaannuttanut minua. Joka kerta kun tuollainen tilanne tulee, niin se on ikään kuin muistutus että mulla on oikeus viedä tilaa tässä maailmassa, eikä tarvitse enää nöyristellä ihan jokaisen ihmisen edessä.