Millaisen älykkysosamäärän omaaville lukijoille näiden kirjailijoiden teokset on suunnattu?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän ap:n mielestä olisi sitä "älykkäille suunnattua" lukemista?

Tietenkin tämän palstan lukeminen))

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa Voltter Kilven Alastalon salissa, ja tulkeepa sitten haastamaan kirjallisuudesta.

Oikeastihan tuo on kirjallisuusharrastajien läppä eli suositellaan tuota järjettömän pitkää ja sekavaa kaikenmaailman wannabe:lle ja katsotaan meneekö läpi. Vähän sama kuin jossain päin maailmaa on tapana tarjota mitä ihmeellisempiä ruokalajeja turisteille pelkästään siksi että katsotaan suostuuko se syömään sen (pässin silmiä, apinan aivoja, surströmmingiä).

Hyvä, tajusit pointin ja pointin.

t. Voltter Kilpi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aoni yli 160.

Dan Brownista pidin. Tosin vain kahteen teokseen olen tutustunut. Niihinkin aanikirjoina.

Terry Prachett on ollut suosikkini.

Mary Shelley on viimeisen virkistava kirjailija, johon muistan tutustuneeni. Pitkat loogiset dialoogit olivat kiva piristys.

Jos sun ÄO on yli 160 (missä muuten olet testauttanut tuollasen tuloksen?), niin miten voit nauttia Dan Brownin kirjoista? Mulla on tavanomaista korkeampi älykkyysosamäärä, mikä siis ei auta mitenkään elämässä eteenpäin muuten kuin oppimis- ja soveltamiskyky on nopeampi. Tällaisessa kirjallisuudessa se tulee aina esiin hyvin selkeästi, sillä juonikuviot on helppo arvata. Koska Brownin kirjat ovat vielä hahmoiltaan todella höttöisiä, niin mitä nautintoa sait niistä, kun arvasit varmaan myös sen juonen ja käänteet jo nopeasti etukäteen? En itse tajua.

Paulo Coelhon Zahir oli musta ihan hyvä tai ehkä siinä oli siihen elämäntilanteeseen samaistuttavia teemoja. Muuten ei ole erityisemmin iskenyt. Ilkka Remes on vielä tuntematon, koska luen vähän dekkareita.

Sanoisin, että kaikki nämä kirjailijat sopivat hyvin aloittelevalle romaanien lukijalle. Tai ehkä sitten aikuiselle, joka kehitysasteissa jäljessä tai vaihtoehtoisesti todella hankalassa elämäntilanteessa ja tarvitsee jotain vain kevyttä aivojumppaa.

Moneen eri otteeseen.

Kattavin testi oli kun hain helpotusta ruotsin ylioppilaskirjoituksiin. Minulla on myos lukihairio ja kilten oppiminen, seka yhdyssanat ovat todella haastavia.

Dan brownhan toimii hienona kulttuurihistorianoppaana. En ole esim leonardon tauluihin kocastikkaan tutustunut.

Noista kahdesta muusta en tieda. En ole ikina lukenut. Itse en ymmarra minkaan muun kun rapin dissaamista ;) Kaikesta voi loytaa filosafiaa jos haluaa vaikka miettia asian kytkosvaikutuksia. 

 

Dan Brownin Da Vincikoodi oli mielestäni hyvä, mutta enhän minä mikään viisas olekaan :)

En nyt oikein ymmärrä. Onko älykkyysosamääräkin asia, jota pitää hävetä niin, ettei edes kirjoja voi lukea. En voi mitään äo:lleni, en persjalkaisuudelleni, enkä nenäni tai tissieni koolle, vaikka sellaiseen syntymäominaisuuksia arvostelevaan ylenkatseeseen jatkuvasti törmäänkin. Jotenkin tuntuu siltä, että korkea älykkyysosamäärä ei takaa oikein tuota älykkyyttä kuitenkaan. Älykkyyteen minusta liittyy ymmärrys siitä, etteivät kaikki voi olla älykkäitä.

mahdollisesti ne joilla älykkyysosamäärä on normaalin rajoissa. ne joilla äo lähempänä 90 kuin sataa, niin eivät välttämättä pahemmin mitään lue. normaaliälyisinä pidetään niitä joitten äo sijoittuu 90 ja 110 väliin.

Coelhoa on tatuoitu enemmän wt:eitten ihoon kuin mitään muuta (lukuunottamatta Kardashia ja Westiä).

No mä olen hissan ja yhteiskuntaopin ope, ÄO testatusti noin 140. Mielestäni Remes ja Dan Brown on ihan parasta VIIHDETTÄ, ihan niin kuin tää palstakin. Telkkua en jaksa katsoa lainkaan lukuunottamatta Ylen aamulähetystä, paitsi Skamin ja Windsorit katsoin Areenasta, sillä koin me viihdyttäviksi. Eikä mua haittaa vaikka arvasinkin juonenkäänteitä etukäteen.

Ei teillä ole tullut mieleen, että eri ihmiset saattavat hyvinkin lukea samoja kirjoja ja nauttivat niissä ihan eri asioista. Jollekin sujuva kieli on tärkeä, toiselle notkea juonen kuljetus, kolmannelle jännityksen kehittely jne. Lienen itse keskinkertainen älyltäni. Luen jonkin verran myös sellaista kirjallisuutta, jota te palstan älyköt pidätte roskana, koska ne ovat jollakin tavalla liian helppoja. Kuitenkin niissä on usein ajankohtaisia teemoja tavallisen ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna. En nyt tarkoita mitään kioskien tarjoamia lemmenlurituksia kuitenkaan. Ne ovat puhdasta huttua. Se näissä ns. naistenromaaneissa on usein vikana, että tarinassa on epätarkkuuksia varsinkin ajan ilmaisemisessa, samoin ihmisten ikääntymisessä jne. Joskus ihmetyttää, eikö ihan seriööseillä kustannusliikkeillä ole enää varaa pitää kustannustoimittajia, jotka esilukevat käsikirjoituksen ja huomauttavat noista epätarkkuuksista. Eihän niistä silloinkaan mitään kriitikoitten suosikkeja tai maailmankirjallisuuden helmiä tule, mutta jäisi lukijan hampaidenkirskuttelu vähemmälle.

Minusta kirjan lukeminen on enemmän omasta mielentilasta kuin älystä kiinni.

Tällä hetkellä, pitkällä sairauslomalla, omaisen menettäneenä en pysty lukemaan kuin hempeää hömppää, jotain Enni Mustosta, korkeintaan. Helppoa.

Älyllä ei kyllä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä tykkää lukea. Itse en juuri muuta lue kuin Aku Ankkoja. T:Mensan jäsen

Ei kirjallisuusmausta voi oikein älykkyyttä päätellä, kun ihmiset lukevat niin moniin eri tarpeisiin ja makuunkin vaikuttaa omat kokemukset, persoona, muut kiinnostuksen kohteet jne. Olen hieman keskivertoa älykkäämpi. Remestä en ole sattunut lukemaan, Dan Brown oli mielestäni huono ja Coelho aiheutti suoranaisia inhonväreitä, koska omaan silmään kyseessä on laskelmoiva pseudofilosofinen (siis niin kevyesti ettei melkein voi olla edes pseudokaan) julkisuudenkipeä rahastaja. Toisaalta mulle maistuu kyllä Sophie Kinsellan höpsötys ja tunnen hyvin fiksuja ihmisiä jotka pitävät ap:n mainitsemista kirjailijoista, jopa siitä Coelhosta.

Ja olkoonpa huippuälykäs tai pöljempi yksilö, rasittavinta on ihminen, jonka maku perustuu vain siihen, millaisen kuvan hän haluaa itsestään antaa.

Tykkään lukea aivot narikkaan-kirjallisuutta eli massahömppää stressinlaukaisijana.

Mutta toisaalta nautin eniten hieman moniulottuvaisemmista kirjoituksista. Alkuperäiskielellä jos vaan mahdollista.

Ehdoton suosikkini on ollut jo vuosia John Irving.

Älykkyysosamäärääni en tiedä.