Onko joku onnistuneesti keventänyt suhdetta, jossa ollaan jo asuttu jonkin aikaa yhdessä?
Kahdeksan kuukautta yhteisasumista takana, ja vaikka rakastamme toisiamme, kumpikaan ei ole oikein tyytyväinen arkeen saman katon alla. Molempien mielestä tylsät puolet korostuvat suhteessamme entistä enemmän, olemme riidelleet ensimmäistä kertaa suhteen aikana, ja oman tilan tarve on molemmilla suurempi kuin ehkä etukäteen arvattiin. Isompaan asuntoon ei ole tällä hetkellä varaa.
Voiko suhde selvitä siitä, että muutetaan takaisin eri asuntoihin? Kuinka kauan pitää purra hammasta, ennen kuin voi todeta, ettei yhdessä asuminen ole paras vaihtoehto?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä mitenkään pahalla mutta jos olette asuneet yhdessä vasta jonkin aikaa niin ette ole välttämättä huomanneet kaikkia hyviä puolia.
Pidän tästä näkökulmasta! Mitä hyviä puolia luulet, että vasta muutaman kuukauden yhdessä asuneilta pariskunnilta voisi jäädä huomaamatta?
ap
Ymmärrän hyvin tilanteenne. Jos molemmat haluavat tuota muuttoa eri asuntoihin niin sitten muuttohommiin. Mielummin kun on vielä hyvät välit :) . Suhde toimii ihan hyvin myös eri asunnoissa asuttaessa jos se molemmista on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä mitenkään pahalla mutta jos olette asuneet yhdessä vasta jonkin aikaa niin ette ole välttämättä huomanneet kaikkia hyviä puolia.
Pidän tästä näkökulmasta! Mitä hyviä puolia luulet, että vasta muutaman kuukauden yhdessä asuneilta pariskunnilta voisi jäädä huomaamatta?
ap
No ainakin on juttukumppani ja seuraa kun niitä tarvitsee. Ja musta on ainakin kiva käpertyä toisen kainaloon katsomaan leffaa tai sarjaa ja mennä nukkumaan yhdessä. Toisesta oppii uusia puolia jatkuvasti mistä pitää mistä ei ja kaikki outoudet mitä ei välttämättä erillään asuessa huomaa. Ja omasta mielestäni on ollut hauskaa sisustaa kotia yhdessä, miten eri mieltymykset kohtaa. Sitten voi pitää illanistujaisia kavereiden kanssa, kokkailla uusia ruokia kumppanin kanssa jos pitää sellaisesta. Eläminen on halvempaa kun voi jakaa kaiken sen toisen kanssa. Nämä ajatukset tuli mieleen:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä mitenkään pahalla mutta jos olette asuneet yhdessä vasta jonkin aikaa niin ette ole välttämättä huomanneet kaikkia hyviä puolia.
Pidän tästä näkökulmasta! Mitä hyviä puolia luulet, että vasta muutaman kuukauden yhdessä asuneilta pariskunnilta voisi jäädä huomaamatta?
ap
No ainakin on juttukumppani ja seuraa kun niitä tarvitsee. Ja musta on ainakin kiva käpertyä toisen kainaloon katsomaan leffaa tai sarjaa ja mennä nukkumaan yhdessä. Toisesta oppii uusia puolia jatkuvasti mistä pitää mistä ei ja kaikki outoudet mitä ei välttämättä erillään asuessa huomaa. Ja omasta mielestäni on ollut hauskaa sisustaa kotia yhdessä, miten eri mieltymykset kohtaa. Sitten voi pitää illanistujaisia kavereiden kanssa, kokkailla uusia ruokia kumppanin kanssa jos pitää sellaisesta. Eläminen on halvempaa kun voi jakaa kaiken sen toisen kanssa. Nämä ajatukset tuli mieleen:)
Hyviä pointteja. Etenkin tuo elämisen edullisuus on varmaan sellainen juttu, josta pitäisi tehdä ihan laskelmia. Sisustaminen on myös hauskaa puuhaa.
Toisaalta toisen kainaloon käpertyminen ja yhdessä nukkuminen tuntui varmaan jollain tavalla paremmalta, kun se ei ollut ihan jokapäiväinen juttu. Ollaan introvertteja molemmat, joten juttukumppanuus ja seura ei ole sellainen asia, joka puoltaisi yhdessä asumista sinällään.
Mutta joo, onhan noita hyviäkin puolia, se on ihan totta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki onnistuu, jos molemmat ovat samaa mieltä. Siis jos kumpikin on vähän sitä mieltä, että yhteisasuminen hiertää niin miksi ette kokeilisi askelta taaksepäin ja asumista erillään? Voisi kuvitella, että suurimmat ongelmat tulevat silloin, jos toinen on nykyisen tilanteen kannalla ja toinen haluaisi muutosta.
Kiitos rohkaisusta. Kumpikin meistä haluaa vain että suhde toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Muuttaminen taas kerran ja sopimussakon maksaminen määräaikaisen vuokrasopimuksen irtisanomisesta ennen aikojaan tietenkin stressaa ja se, että onko tämä nyt vain merkki siitä että emme sovi yhteen... En tunne yhtään paria joka olisi muuttanut erilleen ja pysynyt yhdessä.
ap
Tottakai se voi olla merkki siitä ettette sovi yhteen pitkällä tähtäimellä. Jos olette eri mieltä vuorokausirytmistä, rahankäytöstä, siisteydestä, kotitöiden jakautumisesta, ja teillä ei ole paljon muuta yhteistä tekemistä kuin seksi, sitäkin haluatte eri määriä... niin en minäkään teidän suhteelle antaisi kummoistakaan ennustetta.
Melkein kaikki noista ongelmista on sellaisia, jotka ratkeavat sillä, että kumpikin asuu omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä olisi varaa kahteen asuntoon, muttei yhteen suurempaan?
Tarkoitin nykyistä suurempaa eli sellaista, jossa molemmilla olisi esimerkiksi oma "toimisto" tai muu tila, olisi kaksi kerrosta tms. Nyt asutaan kaksiossa, ja ennen molemmilla oli omat yksiöt. Vuokralla tosiaan asutaan ja asumistukea saadaan, niin kuin pk-seudulla on tapana. Mainitsin tämän vain siksi, että joku kuitenkin ehdottaa isompaa kämppää.
ap
Ohis, mutta pk-seudulla ei todellakaan ole "tapana" elää yhteiskunnan rahoilla. Asumistuen maksaminen keskeisille ja halutuille alueille pitäisi lopettaa kokonaan, asukoon Töölössä ja Kalliossa ne joilla on siihen varaa. Ne joilla ei ole pääsevät ihan hyvin liikkumaan bussilla Itä-Helsingistä tai ympäryskunnista.
Mikä teillä eniten hiertää? Meilläkin miehen kanssa kaksio mutta tullaan keskenään hyvin toimeen. Nauretaan ja vitsaillaan paljon ja meillä on hauskaa yhdessä. Mutta toisaalta molemmat tarvii sitä omaa tilaa joten "mun huone" on makkarissa jossa on tietokone, tv ja konsolit kun taas miehen peliluola on olohuoneessa. Millaiset välit teillä on? Onko rento meininki? En tarkoita tätä mitenkään pahalla mutta jos olette asuneet yhdessä vasta jonkin aikaa niin ette ole välttämättä huomanneet kaikkia hyviä puolia.