Mikä on törkeintä mitä jälkikasvunne on teille sanonut/tehnyt?
Eli kysymys otsikossa.
Tarkoitan siis aikuisten lasten sanomisia ja temisiä.
Itselleni törkein teko on kun kasvatin ja hoivasin lapseni aikuisuuteen. Yhden kerran, vain ja ainoastaan yhden kerran meillä meni sukset ristiin miten ollaan ja tullaan. Niin tämä nuorukainen sitten mitään sanomatta otti ja lähti, on sillä tiellä vieläkin.
Luulin että olisin ollut edes sen arvoinen että ilmoittaisi että on kunnossa. Ei, äidille jätetään pelkkä huoli : (
Kommentit (5)
Oletko nyt ihan varma siitä että tää oli ainoa ristiriita? Meinaan moiseen ylireagointiin johtaa yleensä vain se, että kokee tulleensa jo pitkään kohdelluksi väärin.
Nuorempana mun poika heitti mut muutamaan kertaan aika väkivaltaisesti ulos huoneestaan jonne mä en saanut kuulemma tulla. Nykyään se sanoo ihan ystävällisesti että oppiipahan itse elämään hyvin kun on ihan paskat vanhemmat.
Melkein aikuinen poikani haukkui huoraksi, kun esittelin hänelle ensimmäisen miesystäväni koko hänen elämänsä aikana. Isänsä kanssa erosimme jo ennen pojan syntymään. Poika pyysi kyllä myöhemmin anteeksi ja oli aidosti pahoillaan, mutta edelleen tilannetta muistellessa tuntuu uskomattoman pahalta.
Tavallaan olet hyvin kasvattanut. Päättäväinen ja itsenäinen poika. Itse karkaisin monesti ja hipsin aina yöllä takaisin. Oli liian kylmä, yksinäistä ja rasittavaa olla karkuteillä.
Teinien aivot eivät tajua, että joku voi olla huolissaan. Teiniaivot toimii lähelle 30 ikävuotta.
Voi ei, kauanko lapsesi on ollut sillä tiellä? Oletko yrittänyt ottaa yhteyttä, tai onko se edes mahdollista?