Lue keskustelun säännöt.
Mikseivät työnantajat arvosta minunkaltaisiani työmyyriä enää nykyään?
11.10.2017 |
Rakastan työntekoa ja olen aina mennyt sillä ajatuksella, että firma ensin. Haluan olla firmalle mahdollisimman tuottava ja paras työntekijä, ja siksi teen töitä vapaa-ajallanikin. Kerron tämän myös työhaastatteluissa. Mutta silti olen ollut nyt jo viisi kuulautta putkeen työttömänä enkä ole saanut edes paskaduuneja.
Miksei työnantajille kelpaa enää kovat tekijät nykyään?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotko tosiaan työhaastatteluissa, että teet mieluusti työtä myös vapaa-ajallasi? No kuulostaa lähinnä hullulta ja siksi sua ei palkata!
Vierailija kirjoitti:
Sanotko tosiaan työhaastatteluissa, että teet mieluusti työtä myös vapaa-ajallasi? No kuulostaa lähinnä hullulta ja siksi sua ei palkata!
Olen sanonut muutaman kerran. Lisäksi kerron miten omistaudun työnteolle täysin saadakseni parhaan mahdollisen tuloksen ja osoitan sen todeksi antamalla esimerkkejä työhistoriastani. Muttakun ei siltikään kelpaa.
Mihin päin nämä työmarkkinat ovat nykyään menossa? Mminkälaisia tyyppejä sitä oikein otetaan nykyään sitten töihin, jos ei kaltaisiani ahkeroijia? ap
Onko tuloksesi panoksesi mukainen?
Toi kuulostaa siltä, että olet potentiaalinen burn-out keissi. Lisäksi työpaikoilla on yleensä työaika ja jos tekee pidempää päivää niin jossain vaiheessa tulee laki vastaan jonka jälkeen muutut työnantajan silmissä ongelmatapaukseksi. Töiden teko ilman kompensaatiota taas kuulostaa siltä ettet arvosta itseäsi. Usko pois, ei kannata mainostaa olevansa liian omistautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota tuota AP... On olemassa työaika ja sitten se ei työaika.
Ne kaksi pitää osata eroittaa toisistaan muuten ei hyvä seuraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli aikoinaan sama ongelma. En tuntunut pääsevän mihinkään töihin, vaikka tiedän olevani harvinaisen ahkera työntekijä.
Töissä minulla on aina tavoitteena saada mahdollisimman paljon töitä tehtyä ja pitää taso silti korkealla. Minulla on suorastaan pakkomielle olla täydellinen ja paras työntekijä.
Sitten pääsin monen kymmenen työhaastattelun ja työhakemusten jälkeen nykyiseen työpaikkaani. Ja täällä oikeasti arvostetaan todella paljon työpanostani ja myös ihmetellään miten jollakin voi olla noin korkea työmoraali.
Itse ihmettelen joitakin työkavereitani, jotka näpräävät kännykkää työajalla ja istuvat vaan tauolla. Miten ihmeessä ne ovat päässet työelämään!? :(
Vierailija kirjoitti:
Rakastan työntekoa ja olen aina mennyt sillä ajatuksella, että firma ensin. Haluan olla firmalle mahdollisimman tuottava ja paras työntekijä, ja siksi teen töitä vapaa-ajallanikin. Kerron tämän myös työhaastatteluissa. Mutta silti olen ollut nyt jo viisi kuulautta putkeen työttömänä enkä ole saanut edes paskaduuneja.
Miksei työnantajille kelpaa enää kovat tekijät nykyään?
No olisko siks että moinen altruismi jonkun toisen firman vuoksi ei ole uskottavaa vaan enemmän epäilyksiä motiiviesi tai mielenterveytesi suhteen herättävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja riippuu myös alasta..
Se että kunnioitat työaikaa on myös osoitus että huolehdit omasta hyvinvoinnistasi.
Ja samalla arvostat työyhteisöäsi.
Ala yrittäjäksi!
Vierailija kirjoitti:
Onko tuloksesi panoksesi mukainen?
Aina on ollut. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi kuulostaa siltä, että olet potentiaalinen burn-out keissi. Lisäksi työpaikoilla on yleensä työaika ja jos tekee pidempää päivää niin jossain vaiheessa tulee laki vastaan jonka jälkeen muutut työnantajan silmissä ongelmatapaukseksi. Töiden teko ilman kompensaatiota taas kuulostaa siltä ettet arvosta itseäsi. Usko pois, ei kannata mainostaa olevansa liian omistautunut.
Tuon takia Suomi ei enää nykyään menesty.
Yhdysvalloissa ja Japanissa tehdään jopa satoja tunteja ylitöitä kuukaudessa ympäri vuoden. Mutta ne maat sitten menestyykin
Siinä antaa vähän hullun ja maanisen kuvan itsestään, jos ilmoittaa tekevänsä kaikkensa ja tekevänsä kokoajan ja vapaa-ajallakin töitä, töitä, töitä. Ihmisellä pitää olla muutakin.
Tuollainen ihminen voi muodostua ongelmaksi työnantajalle, kun työtunteja tulee liikaa ja työntekijä kärttää jatkuvia ylityötunteja. Ja onko tällaisen ihmisen tuottavuus sitten kuitenkaan sen mukaista? Tehokas ihminen tekee työnsä työaikana ja painelee sitten kotiin tekemään vastapainoksi jotain muuta ja pysyy terveempänä mieleltään ja ruumiiltaan.
Toisaalta se, ettet saa töitä ei välttämättä ole tästä kiinni. Nyt on paljon hyviä ihmisiä, jotka eivät saa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi kuulostaa siltä, että olet potentiaalinen burn-out keissi. Lisäksi työpaikoilla on yleensä työaika ja jos tekee pidempää päivää niin jossain vaiheessa tulee laki vastaan jonka jälkeen muutut työnantajan silmissä ongelmatapaukseksi. Töiden teko ilman kompensaatiota taas kuulostaa siltä ettet arvosta itseäsi. Usko pois, ei kannata mainostaa olevansa liian omistautunut.
No eipä minulla ole mitään burnoutteja koskaan ollut tähän mennessä, vaikka olen raatanut pitkiäkin päiviä. Minä kun ehdin kyllä pitää hyvinvoinnistanikin huolta.
Miksi töiden teko ilman kompensaatiota muka kuulostaa etten arvosta itseäni? Minä vain pidän työnteosta oikeasti. ap
Vierailija kirjoitti:
Tuota tuota AP... On olemassa työaika ja sitten se ei työaika.
Ne kaksi pitää osata eroittaa toisistaan muuten ei hyvä seuraa...
Työaika on aivan liian lyhyt.
On naurettavaa että kaki päivää viikossa ihmiset istuvat ja piereskelevät. Samalla ihmetellään miksi tämä maa ei pärjää.
No meillä töissä pärjää ne joilla on kieli johdon perseessä työhaastattelusta lähtien. Osaamisella mitään väliä ole. Sitten niistä onkin myöhemmin vaikea päästä eroon kun huomataankin että ei itse työnteko suju.
Itsestään selvää: työmyyrä tekee myyräntyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotko tosiaan työhaastatteluissa, että teet mieluusti työtä myös vapaa-ajallasi? No kuulostaa lähinnä hullulta ja siksi sua ei palkata!
Olen sanonut muutaman kerran. Lisäksi kerron miten omistaudun työnteolle täysin saadakseni parhaan mahdollisen tuloksen ja osoitan sen todeksi antamalla esimerkkejä työhistoriastani. Muttakun ei siltikään kelpaa.
Mihin päin nämä työmarkkinat ovat nykyään menossa? Mminkälaisia tyyppejä sitä oikein otetaan nykyään sitten töihin, jos ei kaltaisiani ahkeroijia? ap
Sama mulla. Mä rakastan tehdä töitä ja tehdä ne hyvin. Kaikki joille en kelvannut se on heidän häpeänsä. Sain sattuman kautta töitä ja ampaisin paikalle. Työintoani ja -motivaatiota ihmetellään, samoin ahkeruutta ja fyysistä jaksamista. Joten eniten kai palkataan innottomia, löysiä valittajia.
Yritä löytää töitä pienyrittäjältä jolla ei ole aikaa palkata jotain rekryarmeijaa etsimään pilkkuvirheitä cv:sta ja nyrpistelemään jakauksen paikasta haastattelussa. Rehti keskustelu työntarjoajan ja -tekijän välillä, eli sellaista nostalgista otetta. Suuryrityksillä on aikaa ja rahaa jota haaskaavat mielellään etsiessään sitä "hyvää tyyppiä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuloksesi panoksesi mukainen?
Aina on ollut. ap
Miksei normityöaika ole riittänyt työtehtäviesi suorittamiseen?
?