Lue keskustelun säännöt.
Hirveen paha olla. Vinkkejä mitä tehdä, kiitos.
11.10.2017 |
Saimme jokunen aika sitten tietää että osastomme ulkoistetaan.
Joudumme siirtymään uuteen työpaikkaan.
Ahdistaa ja pelottaa. Jännitän niin että en nuku ja mua oksettaa ja maha on jatkuvasti kuralla. Niska ja hartiat jumissa. Selkä kipee. Ahdistaa ja itkettää.
Olisko vinkkejä miten jaksaa ja selvitä tästä?
Taustalla on mulla erittäin raskas elämäntilanne (viimeiset 7vuotta). On ollut lapsen sairautta, vanhemman pitkä sairaus ja lopulta kuolema ja lomautusta sekä sen myötä erittäin hankala taloudellinen tilanne joka jatkuu vieläkin.
Kommentit (18)
Kuuntele paljon musiikkia, lempimusiikkia nimenomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt käydä ulkona kävelyllä, mutta en vaan jaksais lähtee sinne ulos pimeyteen ja sateeseen. Meillä täsdä lähellä vain pieni metsikkö. Eilenkin istuin siellä yksin pimeässä kaatosateessa ja vaan itkin. Kaikki kaatuu päälle.
Ap
Työt sentään jatkuu. Huonomminkin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt käydä ulkona kävelyllä, mutta en vaan jaksais lähtee sinne ulos pimeyteen ja sateeseen. Meillä täsdä lähellä vain pieni metsikkö. Eilenkin istuin siellä yksin pimeässä kaatosateessa ja vaan itkin. Kaikki kaatuu päälle.
Ap
Katso itseäsi istumassa siellä metsikössä, kaatosateessa, ja piirrä tai maalaa siitä kuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työt sentään jatkuu. Huonomminkin voisi olla.
Tosi lohduttavaa, kiitos. Samaa sarjaa ”muutos on mahdollisuus” kommentin kanssa.
Aaaaasrrrghhhh tuota on nyt kuultu ihan tarpeeksi. Ei auta yhtään tätä oloa kun 25vuoden työpsnoksen jälkeen heivataan vaan ulos.
Ap
Vielä helpottaa ihan varmasti. Joskus kaikki vaan kaatuu päälle, tiedän. Koita jaksaa. Jossain vaiheessa on pakko alkaa mennä paremmin. Tuli kyyneleet silmiin sun puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^^ Nyt sinä taidat olla käsittänyt ulkoistamisen väärin. Eihän se potkuja tarkoita. Paitsi porvoossa, jos sieltä olet.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt käydä ulkona kävelyllä, mutta en vaan jaksais lähtee sinne ulos pimeyteen ja sateeseen. Meillä täsdä lähellä vain pieni metsikkö. Eilenkin istuin siellä yksin pimeässä kaatosateessa ja vaan itkin. Kaikki kaatuu päälle.
Ap
Voi sua. Tuli itsellekin kyyneleet silmiin. Halaukset ja tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^^ Nyt sinä taidat olla käsittänyt ulkoistamisen väärin. Eihän se potkuja tarkoita. Paitsi porvoossa, jos sieltä olet.
Tarkoittaa useinkin. Jos esim jonkun osaston toiminta ulkoistetaan, eri firma hoitaa jatkossa kyseiset tehtävät. Tällöin voit siirtyä (liikkeenluovutus) tai hakea vanhaa työtäsi uuden firman palveluksessa. Työsopimus vanhaan firmaan katkeaa, jolloin esim. lomat palaa ja voi tulla muitakin muutoksia työehtoihin.
Voitko vaikuttaa työtilanteeseesi mitenkään? Tee se mitä voit, ja hyväksy ne asiat mihin et voi vaikuttaa. Turha jännittää mitään, jos sille ei mitään voi. Katsot vaan päivä kerrallaan mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö jäädä odottamaan sitä ulkoistusta, onko mahdollista hakea töitä muualta...ottaa elämä omiin käsiin eikä vain seurata sitä sivusta?
Osanotot vanhemmastasi ja toiv. Lapsi voi jo hyvin.
Nuo lapsen ja vanhemman sairaudet ymmärrän, että ahdistavat.
Tuota uuteen työpaikkaan siirtymistä en. Siis onko uusi työpaikka tiedossa vai ei?
Kannattaa oikeasti vaikka ihan muutaman kerran käydä sopivalla terapeutilla juttelemassa noista tunteista/ajatuksista (suosittelen omasta kokemuksestani)
Voi olla että oikeasti et pelkääkään sitä työpaikan muutosta, vaan vanhoja tunteita on vain puskemassa alitajunnasta läpi.
Minusta on vähän tympeää kun kirjoitat: "Tosi lohduttavaa, kiitos. Samaa sarjaa ”muutos on mahdollisuus” kommentin kanssa."
Jos ei kelpaa lohdutukset ja tsemppaukset, jotka ovat ihan täyttä asiaa, niin älä kitise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo lapsen ja vanhemman sairaudet ymmärrän, että ahdistavat.
Tuota uuteen työpaikkaan siirtymistä en. Siis onko uusi työpaikka tiedossa vai ei?
Kannattaa oikeasti vaikka ihan muutaman kerran käydä sopivalla terapeutilla juttelemassa noista tunteista/ajatuksista (suosittelen omasta kokemuksestani)
Voi olla että oikeasti et pelkääkään sitä työpaikan muutosta, vaan vanhoja tunteita on vain puskemassa alitajunnasta läpi.
Minusta on vähän tympeää kun kirjoitat: "Tosi lohduttavaa, kiitos. Samaa sarjaa ”muutos on mahdollisuus” kommentin kanssa."
Jos ei kelpaa lohdutukset ja tsemppaukset, jotka ovat ihan täyttä asiaa, niin älä kitise.
Oletko kokoomuslainen?
Entä jos sulle ei toimikaan itseäsi hellien tekeminen?
Jos etsit lenkkipolun, jossa on tiukka ylämäki. Juokse se ylös niin kuin se olis viimeinen asia, minkä teet. Kävele alas ja toista niin monta kertaa kuin pystyt.
Riittää, kun sen jälkeen kykenet nippa nappa hoipertelemaan kotiin.
Kotona ota särkylääke ja tunnustele, helpottiko olo yhtään.
Toivottavasti lapsi on nyt terve. Pidä huolta itsestäsi.
Voimia!
Jos johtuu paha olo krapulasta, niin ota muutama huikka tiukka, helpottaa.
Jos taas on paha olo siksi, että anhdistaa, masentaa, vituttaa, niin vedä lärvit, helpottaa.
Tota jengaa joku viikko, nii kyllä se siitä.
Työt jatkuu jollain tasolla ja jossain muodossa. Säilyykö lomat ja palkka niin ei tiedetä.
Kaikki vielä auki.
Lapsen sairaus on ei tod näk tule ikinä paranemaan.
Täytyy yrittää tota mäkijuoksua, josko helpottaisi oloa hetkeksi.
Ap
Mene ulos luontoon ja kerää kauniita syksyisiä puiden lehtiä ja kuivaa ne vanhan kirjan välissä tai tee luonnon tarjoamista materiaaleista kaunis asetelma.