Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun lapselle hankittu koira on kiintynyt voimakkaasti ainoastaan lapsen isään?
11.10.2017 |
Tyttömme 11v on yksinäinen ja myös koulukiusausta taustalla. Mies on vuorotteluvapaalla ja muutenkin on ollut pidempään suunnitelmissa hankkia koira ja nyt oli hyvä tilaisuus, kun pennulle on aikaa. Koira on perhoskoira narttu, nyt 4kk. Se on kuitenkin voimakkaasti kiintynyt mieheeni ja meitä muita suorastaan välttelee. Lasta varsinkin ja tämä harmittaa.
Ei ole yhtään sylikoira (paitsi miehelle) eikä tule muiden luo paijattavaksi. Olemme yrittäneet että lapsi ruokkisi ja lenkkeilyttäisi mahdollisimman paljon, mutta tämä tapaus ei ole nameilla lahjottavissa. Jos mies on poissa kotoa, koira ravaa maanisesti etuoven ja takapihan väliä ja itkee.
Suhtautuu siis lapseen kaiken kaikkiaan välinpitämättömästi. Väkisin en tietenkään ole antanut ottaa syliin, ettei tästä tule mitään näykkivää rähisijää.
Onko mitään tehtävissä? Tyttö on jo sanonut että haluaa "kivan koiran eikä tällaista"
Kommentit (54)
Meillä vastaava tilanne ja sille ei kyllä paljon voi mitään keneen koira kiintyy ja pitää johtajanaan.
Lapsen pitää vain oppia oma paikkansa laumassa ns eli olla koiralle hyvä kaveri ja yhteistä puuhaa leikkien ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11-vuotias ei voi olla koiran pääasiallinen emäntä. Eikä koira ole yksinäisen lapsen halilelu. Ja koira on laumaeläin. Se on rankannut isän nyt lauman johtajaksi.
Tuolle eroahdistukselle teidän täytyy tehdä jotain. Koira kärsii.
Mun perhoskoira ei ollut järin kiinnostunut lapsista, luonnollisesti pienen kokonsa vuoksi. Ja narttu oli hulluna miehiin.
Tempuista se tykkäsi kovasti eli kokeilkaa, että tyttö aloittaa sen kanssa tempputreenit ja mies ei sitten tee niitä, ettei koira halua tehdä vain hänen kanssaan. Jollain pitäisi vaan saada koira innostumaan sen verran, että alkuun päästään. Perhoskoira on yksi älykkäimpiä rotuja, mutta eroahdistusherkkä.
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies kaikkein eniten paijannut ja sössöttänyt mukavia sille koiralle? Jos on niin tottakai se koira siihen eniten kiintyy. Sen miehen ja sinun on alettava suhtautua koiraan torjuvammin että se menisi tytön luo saamaan huomiota.
Ei vaikuta laumakäyttäymiseen tuollainen välttämättä yhtään vaan jotkin ihmiset vaan vetää koiria itseensä enemmän kuin toiset vaikka ikinä ei olisi edes ruokaa tai hellyyttä antanut.
Oliko pentu kasvattajalla tottunut ja sosiaalistunut lapsiin? Se voi vaikuttaa aika paljon koiran käytökseen. Monet, etenkin pienet koirat, eivät jotenkin pidä lapsia "ihmisinä". Ja toki jotkut koirat ovat vaan luonteeltaan hyvin yhden ihmisen koiria. En oikein tiedä, mitä asialle voi tehdä. Oletteko jutelleet kasvattajan kanssa? Ottaako pentua takaisin, jos homma ei lähde sujumaan? Vai otatteko toisen koiran kaveriksi. Cottonit ainakin monesti hyvin lapsiystävällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asialle ei oikeastaan voi tehdä mitään. Koirat itse valitsevat isäntänsä tai emåntänsä porukasta, ja hyvin harvoin se valinta on lapsi. Lapsesta voi tulla kyllä koiran leikkikaveri tai pienestä lapsesta suojeltava, mutta yleensä se on kyllä koiran "lauman vahvimmaksi" tulkitsema jolle koira eniten omistautuu. Ja jotkut koirat vaan on lähinnä yhden ihmisen koiria, jotka ei sitten muista kauheasti välitä.
Ainoa mitä voi tehdä on, että lapsi voi yrittää tarjota koiralle sellaista tekemistä josta koira oikeasti tykkää. Koulutella iloisesti palkkioiden avulla, leikkiä sen kanssa tms. mutta silti luultavasti koira pysyy pääosin isännän koirana jos on tämän valinnut.
Koira on kiintynyt perheen johtajaan eli mieheen, kuten kuuluukin. Tyttö on koiralle varmasti vain huomion kilpailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten päädyitte perhoskoiraan? Ei taida olla niitä lapsiystävällisimpiä rotuja.
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies kaikkein eniten paijannut ja sössöttänyt mukavia sille koiralle? Jos on niin tottakai se koira siihen eniten kiintyy. Sen miehen ja sinun on alettava suhtautua koiraan torjuvammin että se menisi tytön luo saamaan huomiota.
Ei näin! Ensinnäkin, koiran oman "suosikki-ihmisen", isännän tai emännän valinta perheestä, ei liity yleensä siihen kuka eniten koiraa paijaa ja sille sössöttää mukavia. Usein on jopa päinvastoin: koira tulkitsee lauman vahvimmaksi sen joka ei alennu pentumaisesti sössöttelemään ja leikkimään, vaan jonka huomion ansaitsemiseksi sen täytyy tehdä työtä. Geneettinen tausta pistää koiran haluaaan nimen omaan lauman johtajaksi kokemansa seuraan ja suosioon, ja siksi lapsi varsin harvoin on se koiran oma ihminen, paitsi jos koira kokee lapsen tosi hauskaksi pentumaiseksi leikkikaveriksi.
Ja tuo torjuvuus on aivan virheellinen teko tässä tilanteessa. Koira ei koskaan ole lapsen koira, se on perheen koira ja se itse valitsee kenet se perheestä ottaa lähimmäksi ihmisekseen. Torjumalla koira tulee vaan alakuloiseksi ja stressaantuneeksi, mutta ei se todennäköisesti silti turvaudu siihen lapseen. Vikisee, tekee stressi-sijaiskäytöksiä tms vaan enemmän.
- koirankasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko pentu kasvattajalla tottunut ja sosiaalistunut lapsiin? Se voi vaikuttaa aika paljon koiran käytökseen. Monet, etenkin pienet koirat, eivät jotenkin pidä lapsia "ihmisinä". Ja toki jotkut koirat ovat vaan luonteeltaan hyvin yhden ihmisen koiria. En oikein tiedä, mitä asialle voi tehdä. Oletteko jutelleet kasvattajan kanssa? Ottaako pentua takaisin, jos homma ei lähde sujumaan? Vai otatteko toisen koiran kaveriksi. Cottonit ainakin monesti hyvin lapsiystävällisiä.
Cottoni on lapsiystävällinen, mutta leimautuu todella kovin yhteen ihmiseen ja yleensä vain yhteen. On kyllä todella ihmisrakas rotu mikä ei välitä niin paljon muista koirista ellei ole samaa rotua.
Ei lapsi edes voi ottaa vastuuta koirasta.
Pentu tarvitsee koulutusta ei kaveria.
Kestää vielä että pentu oppii tarvittavat asiat, jonka jälkeen varmasti lapsen ja koiran suhde paranee.
Lisäksi koira ei ikinä korvaa ihmistä, eikä lapsi opi koiran avulla tärkeitä sosiaalisia taitoja.
Jos lapsi on kiusattu, etsikää hänelle ystäviä.
Onko koulussa tai naapurissa lapsia, joiden vanhempien kanssa voisitte sopia itse lastenne tutustuttamista toisiinsa.
Jokin harrastus on myös hyvä tapa saada ystäviä.
Ratsastus, tanssi, kuvataidekoulu...
Miettikää yhdessä lapsen kanssa mitä hän olisi valmis yrittämään, ennestään tuntemattomat lapset ovat yleensä helpoin tapa aloittaa tutustumista.
Ja sitten tärkein, kiusaaminen pitää saada kuriin, itse olisin valmis esim. koulun vaihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se mies kaikkein eniten paijannut ja sössöttänyt mukavia sille koiralle? Jos on niin tottakai se koira siihen eniten kiintyy. Sen miehen ja sinun on alettava suhtautua koiraan torjuvammin että se menisi tytön luo saamaan huomiota.
Ei näin! Ensinnäkin, koiran oman "suosikki-ihmisen", isännän tai emännän valinta perheestä, ei liity yleensä siihen kuka eniten koiraa paijaa ja sille sössöttää mukavia. Usein on jopa päinvastoin: koira tulkitsee lauman vahvimmaksi sen joka ei alennu pentumaisesti sössöttelemään ja leikkimään, vaan jonka huomion ansaitsemiseksi sen täytyy tehdä työtä. Geneettinen tausta pistää koiran haluaaan nimen omaan lauman johtajaksi kokemansa seuraan ja suosioon, ja siksi lapsi varsin harvoin on se koiran oma ihminen, paitsi jos koira kokee lapsen tosi hauskaksi pentumaiseksi leikkikaveriksi.
Ja tuo torjuvuus on aivan virheellinen teko tässä tilanteessa. Koira ei koskaan ole lapsen koira, se on perheen koira ja se itse valitsee kenet se perheestä ottaa lähimmäksi ihmisekseen. Torjumalla koira tulee vaan alakuloiseksi ja stressaantuneeksi, mutta ei se todennäköisesti silti turvaudu siihen lapseen. Vikisee, tekee stressi-sijaiskäytöksiä tms vaan enemmän.
- koirankasvattaja
Samaa mieltä. Ei mitenkään voi pakottaa koiraa ottamaan johtajakseen esiteiniä. Sen sijaan esiteinin ja koiran suhdetta voi yrittää vahvistaa. Jos ette muuten pääse alkuun, ottakaa vaikka muutama yksityistunti positiivisen palkitsemisen suuntauksen koirakouluttajalta.
Miehesi on koiralle laumanjohtaja. Etenkin pentuna on siis ymmärrettävää, että se hakee turvaa ja hyväksyntää johtajalta ja on tämän poissaollessa hädissään. Tuo jonkun jo ehdottama temppujen oepttelu lapsenkanssa voisi olla ihan toimiva ratkaisu, niin saisivat lauman vertaisjäseninä touhuta keskenään. Voi olla, että koiran aikuistuessa se myös löytää lopullisen roolin laumassanne, eikä ole enää niin riippuvainen miehestäsi. Tällöin todennäköisesti touhuaa enemmän myös lapsen kanssa.
Saako muuten kysyä, miksi valitsitte perhoskoiran? Jos oli tarkoitus hankkia lapselle kaveria, joku enemmän "sylikoirarotu" olisi ehkä ollut parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko pentu kasvattajalla tottunut ja sosiaalistunut lapsiin? Se voi vaikuttaa aika paljon koiran käytökseen. Monet, etenkin pienet koirat, eivät jotenkin pidä lapsia "ihmisinä". Ja toki jotkut koirat ovat vaan luonteeltaan hyvin yhden ihmisen koiria. En oikein tiedä, mitä asialle voi tehdä. Oletteko jutelleet kasvattajan kanssa? Ottaako pentua takaisin, jos homma ei lähde sujumaan? Vai otatteko toisen koiran kaveriksi. Cottonit ainakin monesti hyvin lapsiystävällisiä.
Tässähän ei kirjoitetun perusteella ole varsinaisesti mitään oikeita ongelmia: koira ei pelkää lasta, ei rähise tälle eikä mitään. Homma siis sujuu ihan normaalisti ja hyvin, muuten paitsi että koiraan on ladattu kohtuuttomia odotuksia että sen pitäisi valita lapsi omaksi emännäkseen (harvoin näin käy) ja olla yksinäisen ja kiusatun lapsen lohtu.
Omasta näkökulmastani olisi koiraa kohtaan julmaa laittaa se kodinvaihtoon vain siksi, että se käyttäytyy kuten koirat käyttäytyvät laumassa.
- koirankasvattaja
Meillä on kääpiösnautsereita, jotka on erityisen lapsirakas rotu. Mutta silti minä olen se lauman johtaja. Toinen tyttö kävi koirakoulun vanhimman koiran kanssa, he lenkittävät, harjaavat, tekevät punkkitarkastukset, vaihtavat veden kuppiin ja leikittävät.
Mutta koiran on aikuisten vastuulla ja minä olen niiden lauman pomo.
Koira ei ole lelu, eikä terapiaväline. Lapsen sosiaaliset ongelmat yms pitää ratkaista ihmisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko pentu kasvattajalla tottunut ja sosiaalistunut lapsiin? Se voi vaikuttaa aika paljon koiran käytökseen. Monet, etenkin pienet koirat, eivät jotenkin pidä lapsia "ihmisinä". Ja toki jotkut koirat ovat vaan luonteeltaan hyvin yhden ihmisen koiria. En oikein tiedä, mitä asialle voi tehdä. Oletteko jutelleet kasvattajan kanssa? Ottaako pentua takaisin, jos homma ei lähde sujumaan? Vai otatteko toisen koiran kaveriksi. Cottonit ainakin monesti hyvin lapsiystävällisiä.
Tässähän ei kirjoitetun perusteella ole varsinaisesti mitään oikeita ongelmia: koira ei pelkää lasta, ei rähise tälle eikä mitään. Homma siis sujuu ihan normaalisti ja hyvin, muuten paitsi että koiraan on ladattu kohtuuttomia odotuksia että sen pitäisi valita lapsi omaksi emännäkseen (harvoin näin käy) ja olla yksinäisen ja kiusatun lapsen lohtu.
Omasta näkökulmastani olisi koiraa kohtaan julmaa laittaa se kodinvaihtoon vain siksi, että se käyttäytyy kuten koirat käyttäytyvät laumassa.
- koirankasvattaja
Juuri näin. Pentuhan osoittaa nmenomaan ymmärtävänsä paikkansa laumassa. Sehän ei esim haasta lasta. Eroahdistusta sillä on ja sitä pitäisi kouluttaa.
Jos lapsi on arka ja lannistunut, voi pieni koira (painanee nyt noin pari kiloa) jopa pelätä ulkoilla hänen kanssaan, kun taas mies tuntuu riittävän turvalliselta.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on arka ja lannistunut, voi pieni koira (painanee nyt noin pari kiloa) jopa pelätä ulkoilla hänen kanssaan, kun taas mies tuntuu riittävän turvalliselta.
Tämä. Koira aistii pelon ja ahdistuksen todella helposti.
Se lapsenne on tässä se pääasia. Se, että hän saisi lohtua yksinäisyyteen sä ja kiusaamiseen
Koira on olemassa siksi, että se on ihmiselle hyödyksi tai iloksi. Jos se ei täytä tätä tehtäväänsä, koiran voisi myydä eteenpäin, jos se sopisi jonnekin muualle paremmin.
Ennen tätä kannattaa tietenkin yrittää vielä parantaa lapsen ja koiran suhdetta. Koiraa on totutettava olemaan lapsen kanssa ja sylissä ja touhuamaan lapsen kanssa. Jos ei onnistu, niin toinen koira tilalle.
Alue: Aihe vapaa
No onko se mies kaikkein eniten paijannut ja sössöttänyt mukavia sille koiralle? Jos on niin tottakai se koira siihen eniten kiintyy. Sen miehen ja sinun on alettava suhtautua koiraan torjuvammin että se menisi tytön luo saamaan huomiota.