Mitä tehdä kun lapselle hankittu koira on kiintynyt voimakkaasti ainoastaan lapsen isään?

kyllä se siitä, ei voi sanoa muuta

Koira on kiva, ei se mitään vaistoilleen voi. Se tietysti tiedostaa kuka teistä on isoin ja vahvin ja niin ollen lauman pää. Koirat eivät ole poliittisesti korrekteja. :-)

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyitte perhoskoiraan? Ei taida olla niitä lapsiystävällisimpiä rotuja.

Tämä. Jos haluaa koiran joka on ensisijaisesti lapsen koira, kannattaa ottaa koira joka tykkää kaikista ihmisistä. Esim. joku kultainen noutaja.

Koirat, vallankin nartut, yleensä tykkää miehistä enemmän kuin naisista. Johtuu matalammasta äänestä ja rauhallisemmista liikkeistä.

Koiraa voi kyllä käyttää terapiakoirana. Yleensä ne terapiakoirat vaan on muuta kuin perhoskoiria ja ensin niille hoidetaan peruskoulutus jonka aikana tarkastellaan sopiiko koiran hermorakenne hommaan. Pikkuhiljaa sitten opetellaan sitä terapiakoiran työtä. Näitä käytetään mm. tarkkaavaisuushäiriöisten ja autististen lasten kanssa ja fysioterapian apuna jopa vanhustenhoidossa.

Terapiakoirat muuten tarvitsevat todella paljon lepoa pitkin päivääkin, koska terapiakoirana oleminen on niille hyvin intensiivistä. Ihan niin kuin ihmisterapeutillekin.

Terapiakoiran on muuten hyvä olla vähintään keskikokoinen että se tuntuu ihmisistä turvalliselta ja toisaalta homma on koiralle turvallisempaa kun se ei ole niin hauras.

Lapsen yksinäisyys ei lievene koiralla, ei ainakaan milllään pysyvällä ja rakentavalla tavalla. Se lievene sillä että lapselle kehitetään harrastuksia missä se saa ystäviä. Jos ystäviä ei löydy, lapsi kannattaa viedä perheneuvolaan koska voi olla että lapsessa on jotain häikkää minkä muut lapset vaistoavat. Itselläni esim. on Asperger ja voi kuinka hyvä olisi ollut jos lapsena ollessani olisi kiinnitetty huomiota siihen että en oikein osaa ystävystyä! Jos sama lapsi päätyy joka paikassa syrjityksi on selvää että vika on siinä lapsessa, kuten minun tapauksessani oli, eikä "niissä muissa". Paljon on kuitenkin tehtävissä jos asioihin puututaan ajoissa.

Meillä koirien ja kissojen kanssa tuppaa menemään aina niin, että nartut ja naaraat tykkää perheen miehistä ja urokset ja kollit naisista.

Aloitusviestistä sai vähän vaikutelman, että lapsikin on kyllästynyt vähäsen koiraan. Kyllä koira sen vaistoaa, miten lapsi siihen oikeasti suhtautuu.

Mä olisin harkkinut tervepäisen koirankokoisen seropin, enkä mitään sairaaksi jalostettua hermoheikkoa pikkuräksyä.

Koira palvoo johtajaa ja mielistelee tätä, ja koiranne on nyt käsittänyt miehen olevan lauman johtaja. Ehkäpä näytös jossa lapsi pieksisi isänsä ja alistaisi tämän lattiaan kurkuttamalla, voisi saada koiran toisiin aatoksii, tai sitten innostaisi sitäkin haastamaan johtajan paikan. 

Lapsuuden kodissani koiralle lauman ykkönen oli isäni, nykyisessä perheessä mieheni. Ei sille mitään voi.

Mutta kun koira on lapsirakasta rotua, kuten esim cavalier, ei se haittaa, että ykkönen on joku muu kuin lapsi. Koira viihtyy hyvin myös muiden kanssa.

Ja tosiaankin välinpitämättömyys on koirille ennemminkin johtajuuden merkki kuin lässytys ja herkkujen anto. Alempi mielistelee, ei ylempi.

Koiran koulutukseen menee noin kolme vuotta, teidän koiranne on vasta 4 kk:tta. Nyt lapselle ja koiralle paljon yhteistä tekemistä arje hoitotoimista harrastamiseen esim. pentukurssi olisi nyt hyvä alku ja sieltä voisi saada hyviä vinkkjä jatkoon. Koira valitsee kenet johtajaksi laumassa katso, mutta sen paikka on ihmisten alapuolella arvoasteikossa. Hyvän perhekoiran kasvatus vaatii aikaa ja vaivaa koko perheeltä.

Vierailija kirjoitti:

...Kun Immanuel Kant kirjoitti kategorisen imperatiivin, sitä on pidetty siitä asti tiukimpana..

.. Epäilen, että itse valitsisin mieluummin sian lyhyen elämän sisarusten seurassa ..

.. Nuorten ihmisten kannattaisi käyttää aikansa maailman tekemiseen paremmaksi paikaksi kaikille ja jättää vihamielisyyden juhliminen vähemmälle. Elämä on lopultakin aika lyhyt aika nuoruuden angstien haltuunsaamiseen. Älkää haaskatko niitä vuosia myyräntyöhön.

Kun Immanuel Kant kirjoitti kategorisen imperatiivin, sitä on pidetty siitä asti

Lakkasin lukemasta tämän jälkeen

Epäilen, että itse valitsisin mieluummin sian lyhyen elämän sisarusten seurassa ..

Okei..

Nuorten ihmisten kannattaisi..

Olen viisikymppinen

Vanha aloitus, mutta juuri tämän takia minulla tulee olemaan vaan kissoja. Onhan nekin laumaeläimiä, mutta ei niin vahvasti että mielistelisivät vain sitä lauman vahvinta yksilöä. Varmaan tuntuisi omasta kiusatusta lapsestani pahalta, jos joutuisin hänelle selittämään että koira ei nyt välitä susta, kun et ole tarpeeksi vahva ja rohkea. Kun lapsi saa jo koulussa ihan tarpeeksi tuta heikkoudestaan ja arkuudestaan.

Kissoillakin on lempihenkilöt kyllä, mutta ne määräytyy yleensä ihan muun asian kuin karisman perusteella.

Perhoskoira on yllättävän dominoiva. En ihmettele että on miehesi perään.

Ette voi koiralla korjata lapsen vajetta esim kavereiden suhteen.

Ehdotan, että koiran annetaan kypsyä. Selität lapselle miksi koira tykkää isistä (luotettava, johtaja ym) ja käytte lapsen kanssa yhdessä harrastuksissa, joissa saa luotettavia lapsikontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Perhoskoira on yllättävän dominoiva. En ihmettele että on miehesi perään.

Ette voi koiralla korjata lapsen vajetta esim kavereiden suhteen.

Ehdotan, että koiran annetaan kypsyä. Selität lapselle miksi koira tykkää isistä (luotettava, johtaja ym) ja käytte lapsen kanssa yhdessä harrastuksissa, joissa saa luotettavia lapsikontakteja.

Ja lohduttavaksi vastineeksi. Meillä on mastiffi, joka jumaloi lasta, ja haluaisi olla sen kanssa 247.

Lapsi vihaa tätä, ja haluaa perhoskoiran :D