Koiranpennun käytös koirakoulussa nolottaa

Jos sillä on adhd?

Prototyyppi kirjoitti:

Jos sillä on adhd?

Epäilen samaa :-D

ap

Täällä vastaa koirankouluttaja ja kokenut toko- ja agilityharrastaja. Noista tuollaisista hyvin energisistä tulee yleensä niitä parhaita harrastuskoiria. Eli toivoa on hyvinkin paljon.

Itse muuten annan pentujen ihan vapaasti olla varsin pitkään aika pentuja, eli en edes odota niiltä ns. hyvää käytöstä. Leikin varjolla koulutellaan hauskasti jotain, mutta saavat olla pentumaisia eli räkyttää vastaantulijoita, vetää hihnassa, en edes yritä käskeä esim. luokse jos on toisia koiria lähellä.

Nuorempana aloitin tiukahkon koulutuksen jo luovutusikäisen kanssa, mutta mitään hyötyä siitä ei lopputuloksen kannalta ole, ja aiheuttaa vaan turhaa stressiä sekä itselleen että pennulle, kun yrittää kouluttaa eläintä joka henkisesti siihen ei ole vielä kovinkaan valmis. Sama koskee esim. murrosikäistä, on luonnollista että koira kuten ihminenkin on siinä iässä vähän hormonien aiheuttamissa kuohuissa eikä ehkä koulutus ole eka asia mikä kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä vastaa koirankouluttaja ja kokenut toko- ja agilityharrastaja. Noista tuollaisista hyvin energisistä tulee yleensä niitä parhaita harrastuskoiria. Eli toivoa on hyvinkin paljon.

Itse muuten annan pentujen ihan vapaasti olla varsin pitkään aika pentuja, eli en edes odota niiltä ns. hyvää käytöstä. Leikin varjolla koulutellaan hauskasti jotain, mutta saavat olla pentumaisia eli räkyttää vastaantulijoita, vetää hihnassa, en edes yritä käskeä esim. luokse jos on toisia koiria lähellä.

Nuorempana aloitin tiukahkon koulutuksen jo luovutusikäisen kanssa, mutta mitään hyötyä siitä ei lopputuloksen kannalta ole, ja aiheuttaa vaan turhaa stressiä sekä itselleen että pennulle, kun yrittää kouluttaa eläintä joka henkisesti siihen ei ole vielä kovinkaan valmis. Sama koskee esim. murrosikäistä, on luonnollista että koira kuten ihminenkin on siinä iässä vähän hormonien aiheuttamissa kuohuissa eikä ehkä koulutus ole eka asia mikä kiinnostaa. 

Miten vanhaksi annat vetää hihnassa, haukkua vastaantulijat jne? Eikö siitä ole haittaa, kun pentu pääsee oppimaan huonoja tapoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vastaa koirankouluttaja ja kokenut toko- ja agilityharrastaja. Noista tuollaisista hyvin energisistä tulee yleensä niitä parhaita harrastuskoiria. Eli toivoa on hyvinkin paljon.

Itse muuten annan pentujen ihan vapaasti olla varsin pitkään aika pentuja, eli en edes odota niiltä ns. hyvää käytöstä. Leikin varjolla koulutellaan hauskasti jotain, mutta saavat olla pentumaisia eli räkyttää vastaantulijoita, vetää hihnassa, en edes yritä käskeä esim. luokse jos on toisia koiria lähellä.

Nuorempana aloitin tiukahkon koulutuksen jo luovutusikäisen kanssa, mutta mitään hyötyä siitä ei lopputuloksen kannalta ole, ja aiheuttaa vaan turhaa stressiä sekä itselleen että pennulle, kun yrittää kouluttaa eläintä joka henkisesti siihen ei ole vielä kovinkaan valmis. Sama koskee esim. murrosikäistä, on luonnollista että koira kuten ihminenkin on siinä iässä vähän hormonien aiheuttamissa kuohuissa eikä ehkä koulutus ole eka asia mikä kiinnostaa. 

Miten vanhaksi annat vetää hihnassa, haukkua vastaantulijat jne? Eikö siitä ole haittaa, kun pentu pääsee oppimaan huonoja tapoja? 

Ei ole haittaa. Itse ajattelen, että käytös on jatkuvasti muuttuva prosessi, ja sitä on myös mahdollista ohjata jatkuvasti palautteen avulla. Ei siis niin, että jos kerran on oppinut jotain, sitä ei voi muuttaa enää. 

Tuo miten vanhaksi saa käyttäytyä pentumaisesti riippuu vähän koirayksilöstä. Jos yksilö on sellainen viaton pentuhäslä vaikka vuoden vanhana, niin en nyt kauheasti näe vaivaa alkaa saada sitä käyttäytymään joka paikassa hyvin. Luotan, että kunhan harrastuksissa jne käydään, niin siinä ajan kanssa itsestään koira kyllästyy toisiin koiriin ja ihmisiin (joita noissa paikoissa on tungokseksi asti) ja alkaa käyttäytyä rauhallisemmin. Sitten kun iän myötä rauhoittuu muutenkin, voidaan hioa palkkioiden avulla käytöstä vielä hienommaksi, esim. että koira osaa paitsi ohittaa vastaantulijoita vetämättä ja haukkumatta, myös käskystä "ohi" tulla seuraamisasentoon vierelleni ja katsellen kasvoihini ohittaa tulijat, tai käskystä "tervehdi" käydä tervehtimässä jos vastaantulija sen sallii.

Mutta esim. tällä hetkellä minulla on paimenkoirauros, 10 kk, joka ei enää ole ihan tuota viatonta pentuhäslätyyppiä vaan isotteleva machonilkki. Sellaisille en anna niin paljon periksi, ja esim. tämän yksilön kanssa kyllä viimeisen kuukauden jos räkytys, hihnanpureminen, vetäminen tms on alkanut esim. vastaantulevan koiran perään niin äkkiä on tullut käännös lähtösuuntaan. Nyt koira alkaa jo oppia että eipä kannata siis vetää, koska joutuu vaan emännän kiskomana kauemmas kohteesta jonka luokse haluaa. Useimmille koirille ei ole koskaan ollut tarvetta tehdä tällaista mutta tämä on melkoisen pirullinen yksilö näin murrosiässä, vaikuttaa oikein nauttivan siitä jos saisi jotenkin emäntää vähän narrattua. Tyyliin tuo esineen melkein mulle, mutta sitten juoksee pirullisen näköisenä pakoon sen kanssa ihan kuin sanoen "ota kiinni jos saat - et muuten saa"! Mutta kyllä tästäkin sinnikkäällä ehdollistamisella hyvä koira tulee.

Olin vastaavanlaisen pennun kanssa pentukoulussa ja olinihan totaalista rahan haaskausta. Ohjaajalta ei tullut ainuttakaan hyvää neuvoa, miten esim toisen koiran kohtaaminen pitäisi hoitaa. Hänellä oli jotain tuttuja kasvattajia siellä pentuineen, jotka oli näitä mallioppilaita ja joilla esimerkit näytettiin. Minua lähinnä mulkoiltiin kun koirani uskalsi haukahtaa muille. Tarkin ohje taisi olla "Älä anna koirasi tehdä noin." Ok.

Mulla samanlainen ihmispentu. Vinkkejä otetaan vastaan.

Liika koulutus pilaa koiran, perusasiat ok. Miksi koiran pitäisi antaa tassua? Hölmöläisten hommia...

Vierailija kirjoitti:

Liika koulutus pilaa koiran, perusasiat ok. Miksi koiran pitäisi antaa tassua? Hölmöläisten hommia...

Riippuu vähän siitä mitä koirastaan haluaa =)

Tassunantaminen nyt on turhinta mitä voi olla, paitsi tassuja pyyhittäessä ulkoilun jälkeen.

Koulutus ei ikinä pilaa koiraa, vääränlainen, koiraa ymmärtämätön koulutus kyllä.

Ps. mulla on hälykelpoinen pelastuskoira joka ei seuraa täydellisesti mutta ei se ole tarpeenkaan. Täydellisellä tokoseuraamisella ei löydetä kadonneita maastosta.

Se ympäristö voi olla niille muille pennuille ok jopa oppimiseen, sun pennulle ehkä ei. On tosi kiva olla millä vaan kurssilla sen ilmiömäisen priimuspennun kanssa, mutta ei se tarkoita että aikuisena se unelmapentu olisi välttämättä kuulolla. Sun pitää itse uskoa, että sun koirasta tulee vielä hyvä, vaikka nyt tuntuisikin ikävältä. Se on pentu, pennut on sellasia, innokkaita ja hölmöjä.

Muuta vähän asennetta, et mene sinne varsinaisesti opettamaan pennulle mitään yhtä juttua. Se pentukoulu ei ole harrastus jossa tarvitsisi edistyä ja jossa "pärjääminen" olisi saavutus. Se on kokonaisvaltainen elämänopettelujuttu. Menette sinne siksi että siinäpä on taas yksi tilanne teidän oppia toisistanne, sinä koirasta ja koira sinusta, teillä tulee vähän vaihtelua arkeen, ehkä meette sinne autolla joten pentu harjottelee autolla matkustusta, pentu tottuu siihen kenttä- tai halliympäristöön, näkee vähän muita koiria, toivottavasti muut ihmiset sitä myös vähän käsittelee siinä samalla, sinä kuulet kenties ohjaajalta joskus jonkun hyvän vinkin, jota voit sitten rauhallisemmassa ympäristössä harjoitella pennun kanssa. Vaikka ei tulisi yhtään hyvää vinkkiä, niin silti olette voineet oppia tilanteesta tosi paljon (toki silloin toivoisi ehkä ettei se koulutusosuus hirveesti ole maksanut). Tosi hyvä olisi jos pennut voisi myös leikkiä keskenään lopuksi tai aluksi, ehkä siellä voi olla joku rauhallisen jämäkkä aikuinen koira myös mukana.

Jos tuntuu että omalla koiralla ei maltti meinaa kestää olla paikoillaan siinä ihan muiden vieressä, voi aina mennä kauemmas, käydä vähän pyörähtämässä kävelyllä, voi käydä leikkimässä oman koiran kanssa syrjemmällä ja sitten tulla piipahtamaan taas siihen ryhmään. Voit myös palkita koiraa kun se joskus vilkaisee sua. Kysy ohjaajalta, mitä mieltä hän on, mitä tekisi sen villimmän pennun kanssa tunnin aikana.

Vierailija kirjoitti:

Liika koulutus pilaa koiran, perusasiat ok. Miksi koiran pitäisi antaa tassua? Hölmöläisten hommia...

Mitä tarkoittaa "pilaa koiran"? Ymmärrän hyvin sen, että monen koiralle ei ole tarvetta opettaa mitään ihmeempiä, mutta sitä en oikein ymmärrä miten koira pilaantuu jos joku haluaa opettaa enemmänkin?

Itse tosiaan sekä harrastan että opetan myös huvikseni kaikenlaisia temppuja koirille. Miksi? Koirat nauttivat siitä, minä nautin siitä. Koirat saavat älyllistä aktivaatiota, joka muuten voi olla vähäistä työssäkäyvän ihmisen koirana jolla ei ole rodunomaista "työtä" tehtävänä.

Kävin vilkkaan pennun kanssa koirakoulussa. Metodi oli aivan väärä meille. Oltiin kaikki koko ajan(n 2h) yhtäaikaa kentällä. Aktiivista tekemistä oli noin 15min per koira, muu aika oli passiivista tönöttämistä.

Mun mielestä meille olisi paremmin sopinut lyhyt ryhmäsessio häiriötä ja hälyä ja sitten jokainen pentu yksitellen varsinaisia liikkeitä opettelemaan.

Eiköhän ne muut ole jo harjoitelleet kotona reilusti, siksi hommat sujuu paremmin, vaikka on häiriötekijöitä ympärillä.

Suosittelen harjoittelemaan kontaktia (ja kaikkea muutakin) aluksi kotona häiriöttämässä ympäristössä ja vasta sitten siirtyä ulos rauhalliseen paikkaan ja sitten pikkuhiljaa lisätä häiriöitä (ihmisiä, ääniä, koiria yms.) kun koiralla on jo se käsky hallinnassa. 

Pennulle ei todellakaan kannatta tuputtaa kaikkea kerralla, harjoitelkaa yhtä asiaa kerralla (esim. istumista niin kauan että koira tietää mitä käsky todella tarkoittaa) ja sitten siirtykää seuraavaan asiaan. Kontaktia on hyvä alkaa harjoitella heti pennun tullessa taloon. Katsekontaktista vaan palkka, ihan lyhyestäkin alkuun, sitten voi pidentää aikaa. Se kehittää teidän välistä suhdetta ja on hyvä pohja kaikelle muulle tekemiselle ja opettelulle. Esim. hienosti hihnassa kulkeminen tulee kuin itsestään kun koira tarjoaa kontaktia ja on siten kuulolla.

Söpö <3 Onko sillä pennulla pehmyt turkki?

Meidän yhtäkään koiraa ei ole tarvinnut missään "rahat pois tyhmiltä" koirankouluissa opettaa. Ja hyviä, tottelevaisia ja reippaita koiria on tullut.

Näitten nykyajan uusavuttomien ei pitäisi edes koiraa ottaa.

Kiitos nro 3 fiksusta viestistäsi! Itsellä on vähän samantapaisia ongelmia nyt 7kk ikäisen pennun kanssa. Tosin pystyy aika hyvin keskittymään pentukoulussa ja pentuagilityssä siihen mitä tehdään mutta esim. nuo vieraille koirille reagoinnit on haastavia. Pyörät, juoksijat, vieraat lapset kiinnostaa kovasti mutta namilla ja huomion kiinnittämisellä on pärjätty niiden kanssa paremmin. Tosin nyt tuntuu, että on tullut vähän takapakkia, alkaa varmaan koiran murkkuikä ilmaantua ja korvat häviää, kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin omistaja...

 Musta tuntuu, että itse oon tehnyt suurimman virheen juuri siinä, että olen lukenut ja opiskellut paljon eri menetelmiä ja ottanut kauheat paineet siitä, että koira ei käyttäytyisi huonosti em. asioita kohdatessa ja on ohjeiden mukaisesti luikittu namipussin kanssa pusikkoon ottamaan kontaktia, istumaan ym. Koiralle on nyt vaan tullut kauhea turhauma juurikin vastaantulevista koirista, kun sillä oli ensin kauhea into ja halu päästä tutustumaan ja leikkimään ja nyt asia on kääntynyt niin, että kaikki vieras on jotenkin kiellettyä ja pahaa, koska niitä vältellään pusikossa istumalla.... Tuttujen koirien kanssa ja niiden kanssa, joihin tutustutaan esim. koirakoulussa, on nopeasti kaveri ja ei missään nimessä ole aggressiivinen, pikemmin enemmän arka ja alistuva mutta hyvin leikkihaluinen ja mielistelevä. Nyt kuitenkin lenkillä rähisee kuin mikäkin peto kaikille koirille, jotka eivät ole ennestään tuttuja ja joita ei pääse tapaamaan eli turhautuu liikaa. Eli itse olen pilannut, kun olen yrittänyt liikaa asialla stressata. Meidän pitäisi varmaan ottaa se BAT-systeemi käyttöön, olen juuri tilaamassa sitä kirjaa ja videoita itselle. Näitäkin on vaan omin päin vaikea harjoitella, kun tarvittaisiin se viilipyttyharjoituskoira tai useampi, jotta harjoittelusta tulee jotain. Jos vastaantulijakin riehuu ja koheltaa, ei harjoittelusta tule mitään. 

Ja niille, jotka suin päin tuomitsette kaikki haukkuvat, vetävät ja rähisevät koirat, tiedoksi se, että kyllä se omistaja yrittää yleensä parhaansa ja häpeää ja suree koiran käytöstä ja omaa keinottomuuttaan. Ja useimmat todellakin yrittävät asialle tehdä jotain, koirakoulussa, yksityisopetuksessa jne.  Ei se ole todellakaan kivaa kenellekään. Mutta harjoittelematta se asia ei parane eikä kukaan voi kaikkea aikaa koiran kanssa metsässä luikkia, etenkin nyt, kun tulee vielä pimeää. 

Tuolle yhdelle viisastelijalle tiedoksi, että koirarodut ja koirayksilöt ovat hyvin erilaisia. Minäkin luulin olevani hyvä kouluttaja ja omistaja, kun minulla oli kaksi idioottihelppoa shelttiä, jotka lukivat kaikki ajatukset, kulkivat vetämättä joka paikkaan ja seurasivat kintereillä opettamatta, oppivat kaikki temput helposti, ei riistaviettiä eikä karkailua... haukkuherkkyyteen nyt ei kouluttamalla kauheasti voinut vaikutta mutta muuten kyllä helppoja tapauksia. Nyt on erirotuinen koira ja enpä olekaan enää taitava ja hyvä kouluttaja, tunnen epäonnistuvani joka päivä. Koiralla on riistaviettiä, innostuu ihan muista asioista kuin sheltit, on kyllä nopeaoppinen mutta oppii myös kiellettyjä asioita tosi nopeasti, on paljon itsenäisempi ja itsepäisempi ja sama koulutustyyli ei toimi enää yhtään. 

Ensimmäinen koirasi? No se on positiivista että olet nyt ulkopuolisen avun opeissa.

Koiran "kouluttaminen" pitäisi aloittaa suunnilleen heti kun pentu saapuu kotiin. Ruokailun yhteydessä on hyvä opettaa luoksetuloa ja odottamista, siitä se lähtee. Jos koira on vilkas, niin sitä ei pidä pyrkiä innostamaan vaan rauhoittamaan. Kananttaa lukea pikaisesti kaikki koiran koulutusoppaat mitä löytää käsiinsä.

Valitettavan usein pennun riehuminen ja kurittomuus on hauskaa ja sitä jopa innostetaan siihen, kunnes se alkaa olla rasittavaa ja silloin käytösongelman korjaaminen onkin jo pykälää vaikeampaa.

Itselle kävi vähän samalla tavalla, vaikka ei ollut edes ensimmäinen koira, mutta tämä oli ensimmäinen koira jota alettiin kouluttamaan ihan kunnolla tottelevaiseksi. Tokokurssilla koiran ollessa vuoden ikäinen tajusin miten paljon olemme jäljessä monista saman ikäisistä pennuista. Mutta kun asiaan paneuduttiin kunnolla, niin pikkuhiljaa olemme saavuttaneet muita ja nyt koira on 1,5 vuotias ja käyttäytyy jo varsin hyvin, kuuntelee ja tottelee käskyjä.

7kk ikäisen pennun kanssa mitään ei ole menetetty, nyt vaan pitää yrittä imeä opit itseensä että osaa auttaa koiraansa oikeaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuolle yhdelle viisastelijalle tiedoksi, että koirarodut ja koirayksilöt ovat hyvin erilaisia. Minäkin luulin olevani hyvä kouluttaja ja omistaja, kun minulla oli kaksi idioottihelppoa shelttiä, jotka lukivat kaikki ajatukset, kulkivat vetämättä joka paikkaan ja seurasivat kintereillä opettamatta, oppivat kaikki temput helposti, ei riistaviettiä eikä karkailua... haukkuherkkyyteen nyt ei kouluttamalla kauheasti voinut vaikutta mutta muuten kyllä helppoja tapauksia. Nyt on erirotuinen koira ja enpä olekaan enää taitava ja hyvä kouluttaja, tunnen epäonnistuvani joka päivä. Koiralla on riistaviettiä, innostuu ihan muista asioista kuin sheltit, on kyllä nopeaoppinen mutta oppii myös kiellettyjä asioita tosi nopeasti, on paljon itsenäisempi ja itsepäisempi ja sama koulutustyyli ei toimi enää yhtään. 

Sama havainto. Kyllä siinä luulot karisi kun seurakoirien jälkeen alkoi opettaa hyvin koulutettavaa metästyskoiraa, joka sattui sitten vielä kovan riistavietin lisäksi olemaan luonteeltaan vähemmän miellyttämishaluista sorttia.

Vierailija kirjoitti:

Olin vastaavanlaisen pennun kanssa pentukoulussa ja olinihan totaalista rahan haaskausta. Ohjaajalta ei tullut ainuttakaan hyvää neuvoa, miten esim toisen koiran kohtaaminen pitäisi hoitaa. Hänellä oli jotain tuttuja kasvattajia siellä pentuineen, jotka oli näitä mallioppilaita ja joilla esimerkit näytettiin. Minua lähinnä mulkoiltiin kun koirani uskalsi haukahtaa muille. Tarkin ohje taisi olla "Älä anna koirasi tehdä noin." Ok.

Hmmm... Omalla akilitykurssilla oli parilla ekakeralla tyyppi jonka koira oli todella tottelematon, ei siis ollut yhtään omistajansa hallinnassa. Huvittavaa oli se että aina kun ohjaaja antoi jonku ohjeen mitä koiralle pitäisi tehdä, niin tämä tyyppi alkoi väittämään vastaan ja sanoi että hän tuntee koiransa eikä tuollainen toimi. Mitä ihmettä se teki siellä kurssilla jos tietää kaiken paremin ja miksi se koira sitten oli tottelvasuuden irvikuva?!?