Mitä mietit kun kuulet että lähemmäs 50 vee ikäisillä on vielä rutkasti velkaa?

Avioero takana ja olet hankkinut uuden asunnon kuten minäkin,

Että sulla on ollut erilainen elämä kuin minulla. Olet ehkä ostanut asunnon paljon myöhemmin kuin minä, tai ollut välillä työttömänä tai pitkään kotona lasten kanssa, tai sairastanut, asioita, joita minä en ole ollut. Sinulla on varmaan eläkeikä korkeampi kuin minulla, joka pääsen pian eläkkeelle melko nuorena. Sinulla ei mahdollisesti ollut hyvin ansaitsevaa puolisoa, kuten minulla. En ajattele sinusta mitään pahaa enkä huonoa, vaikka olen itse ollut jonkunlainen hannuhanhi tältä osin. 

50 on just hyvä ikä vetää johtopäätökset.

Jos on velkaa ja tajuaa ettei niistä ilman kituuttamista selviä 15 vuodessa, niin sitten velkaa niin vitusti lisää.

En aio ainakaan plussalla olla ku kuoppa kutsuu. Velat voi kipata arkun päälle monttuun. Tuskin niitä seuraavassa mestassa maksellaan.

Ajattelen, että asut pääkaupunkiseudulla etkä ole saanut merkittävää perintöä, vaan kustantanut oman elämäsi (asunnot, autot jne.) itse.

Jos on tuloja, niin on usein lainaa ja varallisuuttakin: sijoitusasunto(ja), vapaa-ajanasunto, piharemontti jne. kyllähän niitä kohteita riittää. Itselläni ei ole mitään kiirettä maksaa asuntolainaa pois, kun korot ovat niin alhaalla. Asuntolaina menee pienillä kk-lyhennyksillä, jää enemmän rahaa sijoituksiin. 

Ajattelen, että et lyhennä lainaa koska korko on lähes olematon, vaan sijoitat mielummin.

Riippuu mitä velkaa ja millä korolla, paljonko omaisuutta, onko työtä ja terveyttä, onko sijoituksia jne...

En ajattele mitään.

Vierailija kirjoitti:

Avioero takana ja olet hankkinut uuden asunnon kuten minäkin,

Näin minäkin!

Mietin, että toivottavasti kyse asuntovelasta, ei vipeistä tai kulutusluotosta. Mietin myös, että toivottavasti sinulla on säästöjä. Toivottavasti et ole eronnut ja työtön.

Ajattelen, että varmaan olet tehnyt elämässäsi muita hienoja asioita, kuten minäkin.

Itse tapasin puolisoni 30-vuotiaana, ostimme ensiasunnon 33-vuotiaana, lapset syntyivät 34-, 36- ja 40-vuotiaana, eli melkein koko ajan on jompikumpi ollut kotona tai tehnyt lyhennettyä työaikaa.

Nyt mulla ikää 41, ja pakko olisi vaihtaa isompaan asuntoon. Vaikka lainaa on lyhennetty ihan ripeästi, pitää varautua parinsadan tonnin uuteen lainaan, jota maksellaan jonnekin kuusvitoseksi.

Mitä siitä pitäisi ajatella tietämättä, mihin olet lainaa ottanut. Sitähän voi olla vaikka miljoonaperinnön perintöveroihin, kun leski hallitsee vielä perintöä.

Eikös tuo ole nykyisten kolmekymppisten tulevaisuuden visio. Heillähän on juuri niitä neljännesvuosisadan mittaisia lainoja ja ottavat vielä niitä lyhennysvapaita päälle.

Eli muodikasta on tuo.

Kyllä meilläkin velkaa on, vaikka mies täyttää ensi vuonna 50 ja koen, että meillä on ollut tuuria kun mies on ostanut poikamiesboksinsa viime vuosituhannen puolella ja ensimmäinen yhteinen asunto ostettiin vuosituhannen alussa. Ne nuoret jotka nyt ovat lähdössä ostamaan ensi-asuntoaan joutuvat maksamaan siitä saman hinnan kuin mitä me maksoimme aikanamme ensimmäisestä perheasunnosta. Tämä konkretisoitui jotenkin tuskallisesti kun ostimme lapsellemme opiskelija-asunnon. Ja tuskaisesti olen Excelissä yrittänyt laskea, miten ihmeessä hän saa sen maksettua.

Netto-omaisuus meillä sentään on plussalla ja sijoituksia sen verran, että niillä saisi lainat makseltua pois. Mutta ahdistavan paljon on silti rahaa kiinni seinissä.

En ihmettele mitään. Meillä on vielä asuntovelkaa n 200 000€ mutta sitä  ei ole kiirettä maksaa pois. Asunnon arvo yli 600 000€ joten omaa rahaa on kertynyt kivasti.

Me aloitimme elämämme alusta vasta 30+ ikäisinä ja sattuneesta syystä elätimme myös mieheni vanhempia parikymmentä vuotta - mies jo ennen meidän yhdessäoloamme.  Ensimmäisellä talollamme teimme tilin mutta toinen oli isompi ja kalliimpi, jouduimme välillä myös elämään tuolla raksaan varatulla rahalla.

Kun myymme tämän (hyvällä alueella joten ei liene ongelma) jätämme vielä n 150 000€ maksamatta, ostamme sillä sijoitusasunnon ja vuokralainen saa maksaa loput. Korko on tällähetkellä n 0,65 % joten on lähes ilmaista rahaa meille.

Viisikymppisenähän niitä velkoja on just hyvä alkaa maksamaan pois. Lapset on aikuisia ja elämiseen muuten menee paljon vähemmän rahaa. Työuraa on kuitenkin vielä jäljeällä vähintään 15 vuotta, jos meinaa eläkeelle asti olla töissä.

Että on asettunut aloilleen myöhemmin kuten minäkin ja ostanut tuplaten kalliimman asunnon kuin minä. Rutkasti lienee jotain 200000-300000, sitä suuremmilla summilla on toivottavasti takana muutakin omaisuutta kuin koti.

On taloudellisesti onnistunut elämä jos kuolee velkaisena. En ymmärrä mitä ideaa on kuolla rikkaana.

Mitä vanhempi on sitä enemmän kannattaa olla velkaa. Silleen kuitenkin hoitaa ettei velka jää perinnöksi kenellekään.

Itse otan loppuvuosinani paljon lainaa ja pikavippejä ja ostan niillä ässäarpoja jotka annan lapsilleni, jos hyvin käy he saavat voittoja ja minä vien velat mukanani hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisenähän niitä velkoja on just hyvä alkaa maksamaan pois. Lapset on aikuisia ja elämiseen muuten menee paljon vähemmän rahaa. Työuraa on kuitenkin vielä jäljeällä vähintään 15 vuotta, jos meinaa eläkeelle asti olla töissä.

Viisikymppisen lapset on teinejä :)

Isäni on 56 v ja maksaa edelleen asuntolainaa jonka osti kun minä synnyin 28 vuotta sitten. Ihmettelen miten voi olla mahdollista sillä hänellä on todella hyvät tulos. Osti toki äitini osuuden talosta kun erosivat monta monta vuotta sitten. Ihmetystä siis aiheuttaa.