Miksi jotkut haluavat salata esim. tulevia matkoja ja muita hienoja juttuja?

En tahdo rehvastella. Tuntuu että ympärilläni on useampi kateellinen ihminen tai ainakin ollut ja se vaikuttaa vieläkin. Pelkään myös että jos juhlin etukäteen tapahtuu jotain että joudunkin perumaan esim tulevan matkan. Mutta se hetki kun olen Riossa Jeesus-patsaan alla, juhlin tuplailolla. Ja hymyssä suin laitan kortit postiin.

En yleensä salaa kivoja asioita mutta en näe myöskään syytä hehkuttaa matkoja saati hankintoja. Matkoista mainitsen yleensä ihan aikataulujen takia ja että ei tarvitse olla huolissaan. Isompia reissuja (useampi viikko toisella mantereella) saatan hehkuttaa HIEMAN myös läheisille kavereille. Työkavereille tai tutuille en kerro elleivät kysy koska miksi kertoisin?

Mutta en näe kyllä syytä että hankinnoista puhuisin etukäteen kenellekään. Jos pitäisi autoa ostaa niin voisin ehkä konsultoida läheistä joka asiasta tietää (koska itse en tiedä) mutta miksi jauhaa muuen että aikoo jotain hommata? Voihan se olla että talokauppaa tai edes uuden telkkarin ostoa ei koskaan tapahdukaan niin aika noloa jos sellaista oli mennyt jo puhumaan.

Muutenkin tavaralla on vain välinearvo elämässäni enkä koe tarvetta puhua omaisuudestani (oli se sitten talo tai käsilaukku) yhtään mitään.

Eikö se ole sinulle ihan sama koska tulet kateelliseksi? Olisiko kiva olla pitempään kateellinen?

Mä en kerro siellä matkalla ollessanikaan, vaan vasta palattuani, jos sittenkään. Ensinnäkin siksi, että kaikenlaisia kateuspurkauksia on joskus tullut vastaan. Toisenakin noiden matkojen kohdalla siksi, että turha kertoa rosvoille, milloin talo on tyhjänä.

Ei ollut tarkoitus dissata ketään :-) eikä asioista ole pakko kertoa toki kenellekkään. Mietin niitä persoonia jotka verhoavat tietynlaisella mystisyydellä tapahtumia.

Ap

Olen turhankin varovainen. En halua etukäteen rehvastella, jos matka vaikka peruuntuukin. Toisia se ei haittaa, mutta minua haittaa.

No kylläpä työ alapeukuttelette :D minä sitten laitan peukun ylös ettei ole niin negatiivista.

Minäkin olen törmännyt kateellisiin, ja sitten sellaisiin kauhistelevalla tavalla ikäänkuin vähätteleviin kommentteihjn, joita en jaksa kuunnella. Tiedättekö, "Miten te nyt sinne, ei ole kyllä hintansa väärti, menisitte ennemmin xx..." "Älkää sinne menko, siellä varastetaan/saa vatsataudin/on terrorismia/..."

Sama muidenkin hankintojen kohdalla. "Älkää nyt pösöä ostako, niissä kaikissa on xx-vika..."

Haluan ihan itse harkita tekemiseni/ostamiseni.

En suoranaisesti salaile, mutta pidän matalaa profiilia. Syitä on useampi:

-en halua rehvastella, minulla on paljon tuttuja joilla on taloudellisesti tiukkaa 

-en halua että minulle ollaan kateellisia ks. yllä

-en halua herättää juoruja ja ihmettelyä miten sillä on varaa tähän ja tuohon. En nimittäin käy töissä vaan elän omaisuuteni tuotoilla, enkä halua kiinnittää huomiota tähän asiaan. En ole toitottanut sitäkään mistä saan rahat elämiseen, joten siitäkin saisi ilkeitä spekulaatioita joiden tappamiseksi joutuisin avaamaan elämän- ja taloudellista tilannetta enemmän kuin haluan. Lähipiiri toki tietää tilanteen, ja heidän kanssaan voin hankinnoistakin keskustella esim. jos kaipaan neuvoa jossain isommassa asiassa

-tuntuisi jotenkin nololta jos esim. jotain matkaa fiilistelisi kauheasti etukäteen ympäriinsä ja sitten se peruuntuisikin

-ylipäätään hankinnat ja matkat eivät ole minulle tärkeitä puheenaiheita kun kavereita ehdin tavata. Keskustelen mieluummin kuulumisista, ajankohtaisista tapahtumista, vaihdan mielipiteitä ja kokemuksia asioista jne.

-haluan että minusta huomataan etupäässä muut asiat kuin tavarani ja kulutustasoni. 

En salaile, mutta en hehkuta. Itseäni ei kiinnosta muiden matkat tai hankinnat, niin en usko muita kiinnostavan minun.

Mun kokemuksella eniten hehkuttaa ne, joille ne ovat harvinaisia juttuja. Tai ne, joille matkustaminen tai hankinnat on statusjuttuja.

Mä en kerro asioista ennen kuin ne ovat satavarmoja. Ja silloinkin vain jos asia tulee jollain tavalla puheeksi. Oikeastaan mulla ei ole tapana muutenkaan puhua kamalasti omista asioistani.

En näe syytä kertoa julki koko maailmalle asioita elämästäni. Työ on työtä, siellä puhutaan työasioita. Minun perheeni ja vapaa-aikani ovat ihan toisessa maailmassa. Työkaverit eivät ole varsinaisesti ystäviäni, vaikka ihan mukavia ovatkin. Taidan olla vähän pidättyväinen ihminen.

Kel onni on sen onnen kätkeköön!

Voisiko ap tai hänen kaltaisensa valottaa meille toisenlaisille sitä, miksi joku puhuu hankinnoistaan etukäteen?

Asuntomurrot ovat hyvä syy.

"Lähdemme kahdeksi viikoksi Malediiveille, joten nurmikko kasvaa ja postiluukku täyttyy. Tervetuloa varkaat!"

Osaatko ajatella, miksi ei kannata mainostaa julkisesti asunnon olevan tyhjillään?

Mä mainitsen hyvin rajatusti ja harvoille jos olen lähdössä reissuun tai jos on jotain muuta kivaa tiedossa. Matkalta voin laittaa kuvia (meillä on hälyytysjärjestelmä) muutaman koska ne ei näy julkisesti vaan vain kavereille. Muutenkin olen huono hehkuttamaan asioita julkisesti.

Rosvojen takia?

Ei kiinnosta käydä.sataan kertaan matkasuunnitelmia läpi kummin kaimojen kanssa. Joten mainitsen niille jotka näen muutamaa päivää ennen lähtöä ja jollekulle luotettavalle ja hiljaisemmalle annan lentojen ja hotellien tiedot, jos jotain sattuu.

Ostokset haluan harkita ihan itsekseni. Mun veli ja muutama hyvä kaveri esim ei vieläkään tiedä että mulla on kakkosasunto toisella puolen Suomea, työkaverit sensijaan siitä tietävät kun tietävät pitkistä vkl-vapaista.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tiedättekö ihmistyypin? Mistään siististä ei kerrota kun esim juurikin vasta matkakohteessa. Räjäytetään siellä sitten yllärinä ilmoille ja salataan muita mahdollisia uusia hankintoja?

Jos olet tällainen, niin miksi teet näin? Haluan tietää!

En käsitä miksi mun pitäis kailottaa kaikki  asiani kaikille. Harva tuttu tietää että olen mennyt naimisiin ja käynyt ulkomaanlomalla.