Miksi vanhat heilat ottavat yhteyttä 10 vuoden jälkeen?!

Kyllä musta on mukavaa tietää mitä mun ex-ihastuksille kuuluu :) Ihan sen takia, että välitän ihmisistä. Ei tarvitse olla mitää entisen lämmittelyä vaan ihan kuulumisten vaihtoa. Juuri puhuimme leikkauksista ex-ihastuksen kanssa ja naurettiin mitä vanhuksia ollaan :p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla vain kiinnostaisi, mitä kuuluu vanhoille koulukavereille. Ikävää, jos tämä kiinnostus on taakka teille niin suosituille ihmisille. Ja vielä ikävämpää, jos todellakin ole sellainen nobody. Jota ei kukaan muista enää. Vaikka olisi peruskoulun käynyt samaan aikaan..

Huoh. Ei tarvitse olla mikään suosittu ihminen, jollei niin välittäisi näistä menneisyyden ihmisten yhteydenotoista. Olemme kaikki erilaisia, erilaisine historioineen. Jos joku ei halua kuulla vanhojen koulukavereiden kuulumisia niin se on ihan okei. Sitä pitää kunnioittaa. Joillakin voi olla ikäviä muistoja lapsuudesta/nuoruudesta, vaikkei koulukaverit siihen suoranaisesti liittyisikään. Tällöin ei välttämättä halua muistella mitään sen aikaista. Jotkut taas kokevat muuttuneensa niin paljon näistä ajoista, eikä kenties siksi välittäisi nähdä ihmisiä, jotka ovat liittyneen sen aikaseen minään. Ei tavallaan halua pilata muistoja.

Ja ilmeisesti näiden yhteydenottojien pitäisi olla meedioita ja tietää kehen saa ottaa yhteyttä, jottei se entinen koulukaveri pahastu väärästä kaveripyynnöstä, vedä palkoja sieraimeen ja mene avautumaan tästä törkeydestä keskustelupalstoille?

Huvittaa muutenkin joidenkin käsitys siitä, että Facebook-kaveruus ja peukku jossain randomkuvassa tarkoittaa vähintään iskemistä tai vanhan suolan janoa.

Ne ottavat yhteyttä, koska heitä panettaa.

Kai se on joidenkin minäminäminämunperhemunperse -ihmisten ihan tajuttoman vaikeaa ymmärtää, että jotkut haluavat kuulla kuulumisia ilman taka-ajatuksia. Kuten vaikka entisten lkoulukavereiden tai vaikka kaukaisempien serkkujen tai joskus jopa eksien.

Tietenkään ei kannata alkaa näön vuoksi kaveeraamaan jos ei kykene olemaan ystävä "voi säälistä oon ton kaveri ja nauran selän takana". Mutta aika onneton on ajatusmaailma, jos ei kykene näkemään että muut saattavat ihan ilman panemistakin ottaa yhteyttä vanhoihin tuttuihin. Mikä siinä on kun kamalaa että pitää ihan herneitä vedellä hanuriin? Toki joskus joillakin on niitä taka-ajatuksiakin. Mutta että kaikilla? Kun kehtaa peukuttaa kuvaa Facebookissa? Voi apua...

Juu mulla on kaksi eksää kavereina. Ei ole kumpikaan vongannut. Tapasin serkunkin 8 vuoden tauon jälkeen. Oli kivaa, hui kauhistus kun oli niinkin pitkään näkemättä. Teidän joidenkin vähintään outojen "käytössääntöjen" mukaan ei varmaan olisi saanut ottaa yhteyttä kehenkään / heistä kukaan, kun ei ole tarpeeksi läheinen just nyt ja tässä.

Minuun otti yhteyttä entinen heila kahdenkymmenen vuoden takaa.

Tottahan se vähän  hämmensi, mutta kun vähän aikaa juteltiin niin syytkin löytyi. Tietenkin se avioerokuvio, mutta minä olin ollut hänelle se ensimmäinen tyttöystävä eikä me erottu mitenkään riidoissa, suhde vaan jäi tauolle...  umpikujassaan hän kaipasi keskusteluseuraa. Oikeasti keskusteluseuraa, ystävää.

Tai ilmaista  terapeuttia, ihan miten vaan.

Mielelläni juttelenkin, ei siinä mitään. Hän ei vonkaa eikä kaipaile menneitä. Välillä voidaan muistella yhdessä ja nauraa asioille, mutta tavallaan me ollaan vaan vanhoja tuttavia, jotka jollain oudolla tapaa ovat kasvaneet yhdessä.