Koululaisilla kaverien takia ainoa malli on perheellisyys. Se on väärin, kun ajattelee tulevaisuutta

En mä oo ikinä pitäny lapsia "ainoona vaihtoehtona" vaikka aina ollut (eri rakenteisia) perheitä ympärillä. Kyl sen on ihan ite jo varhain tajunnut ettei kaipaa omia lapsia.

Miten toi ees käytännössä toteutettais?

Vierailija kirjoitti:

Miten lapset tajuaa, että työttömiäkin on, kun koulussakin opet on töissä? Sinne pitää saada jotain norkoilijoita näyttämään, että on sitä elämää vaikkei töitä olisikaan!

Eihän opet näytä kuin yhden työn, joka sekään ei ole oikeaa työtä. Kouluille pitäisi saada vaihtoehtoihmisiä osoittamaan , ettei luterilainen työmoraali ole ainoa elämäntapa. Eli toivottakaamme narkkarit huumediilerit, suorahousuiset lakeerikenkä-slipoverimiehet ja röijyhamenaiset kouluille kertomaan elämäntavasta, jota ei työnteko rasita. Samoin sinne voisi pyytää pultsareita, pimeitä prostituoituja jne, niin lapset näkisivät erilaisia elämäntapoja.

Kyllä ainakin meillä on lapsen kanssa keskusteltu siitä, että myös hän voi olla perheetön. Yksi autokolari, tulipalo tms. ja isä sekä äiti kuolevat ja siinä se lapsi sitten on, onnellisesti ihan perheetön. Mukava potentiaalinen vaihtoehto, josta kannattaa ilman muuta keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on niin helppoa. Voi siivota ilman että joku sotkee, voi matkustella rauhassa, voi tehdä töitä rauhassa, voi töiden jälkeen rentoutua rauhassa, ei tarvitse tehdä ruokaa jos ei halua, ei tarvitse syödä tiettyyn aikaan jos ei halua, voi mennä yhtäkkiä elokuviin, voi käydä ulkona kävelemässä jos haluaa, eikä tarvitse olla huolissaan.

Niinpä. Mutta tuoko helppo elämä syvää tyydytystä? Onko se todella merkityksellistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuu perheellisyyteen? Kyllä ihmiset ihan itse hoksaavat haluavatko perheen vai eivät.

Julkinen paine on vahva perheen hankkimiseen. Jos muuta mallia ei ole ollut lapsesta saakka, voi olla, ettei ihmiselle tule edes mieleen, että lapsettomanakin voisi elää. Perhe vain hankitaan, koska muuta vaihtoehtoa ei tule mieleen.

Kuka nyt on noin urpo?

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on niin helppoa. Voi siivota ilman että joku sotkee, voi matkustella rauhassa, voi tehdä töitä rauhassa, voi töiden jälkeen rentoutua rauhassa, ei tarvitse tehdä ruokaa jos ei halua, ei tarvitse syödä tiettyyn aikaan jos ei halua, voi mennä yhtäkkiä elokuviin, voi käydä ulkona kävelemässä jos haluaa, eikä tarvitse olla huolissaan.

Niinpä. Mutta tuoko helppo elämä syvää tyydytystä? Onko se todella merkityksellistä?

Ei ole merkityksellistä kökkiä kaamoksessa ja rännässä leikkipaikoilla ja olla sidottu esim. Suomeen koko vuodeksi lasten takia. Ei ole merkityksellistä olla kotona lapsen kanssa, kun lapsi kiukuttelee. Ei ole merkityksellistä joutua luopumaan mielekkäästä työelämästä lapsen takia. Lapsi sitoo aivan liikaa, ja jos saa kehitysvammaisen lapsen, pesti ei pääty edes täysi-ikäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuu perheellisyyteen? Kyllä ihmiset ihan itse hoksaavat haluavatko perheen vai eivät.

Julkinen paine on vahva perheen hankkimiseen. Jos muuta mallia ei ole ollut lapsesta saakka, voi olla, ettei ihmiselle tule edes mieleen, että lapsettomanakin voisi elää. Perhe vain hankitaan, koska muuta vaihtoehtoa ei tule mieleen.

Kuka nyt on noin urpo?

😂

Alitajuinen vaikutus, aivopesu, on vahva ja surullinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on niin helppoa. Voi siivota ilman että joku sotkee, voi matkustella rauhassa, voi tehdä töitä rauhassa, voi töiden jälkeen rentoutua rauhassa, ei tarvitse tehdä ruokaa jos ei halua, ei tarvitse syödä tiettyyn aikaan jos ei halua, voi mennä yhtäkkiä elokuviin, voi käydä ulkona kävelemässä jos haluaa, eikä tarvitse olla huolissaan.

Niinpä. Mutta tuoko helppo elämä syvää tyydytystä? Onko se todella merkityksellistä?

Noin voi ajatella ennen lapsia, mutta ei enää lasten jälkeen. Ennen lapsia kaikki on utopiaa, sitten näkee todellisuuden. Lapsissa menettää koko elämänsä, eikä sitä enää saa takaisin.

Tästä voimme vetää johtopäätöksen, että opettajien tulee olla lapsettomia. Ja mielellään vielä naimattomia.

Erikoinen ajatusmaailma. Ainakin meillä lapset näkee myös toisenlaisia perheitä mun kaveripiirin vuoksi. Löytyy useampikin lapseton pari ja ollaan lasten kanssa juteltu että ei kaikkien tarvi lapsia haluta eikä yksi tapa ole sen oikeampi kuin toinenkaan. Jokainen tekee oman elämänsä.

Vastuutonta toimintaa tuonikäisiltä ihmisiltä. Mitenköhän saatu alulle? Rouva täysin seksitön ja herra ikänsä puolesta.... Tuleekohan ”keskenmeno”, jos ultraäänikuvien perusteella on odotettavissa hyväntuulinen, vinosilmäinen, lyhytkasvuinen pullea tulokas, joka ei koskaan opi lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

...

On hirvittävää, että niin moni joutuu perheellisyyteen ja kärsii siitä koko elämän.

Tuota, kyllä se on ihan oma valinta, että haluaako jälkikasvua vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuu perheellisyyteen? Kyllä ihmiset ihan itse hoksaavat haluavatko perheen vai eivät.

Julkinen paine on vahva perheen hankkimiseen. Jos muuta mallia ei ole ollut lapsesta saakka, voi olla, ettei ihmiselle tule edes mieleen, että lapsettomanakin voisi elää. Perhe vain hankitaan, koska muuta vaihtoehtoa ei tule mieleen.

Ahaa. No tämä selittääkin monta tapausta. Jos perheen perustamisen lähtökohta on julkinen paine, niin silloin ollaan aivan väärillä jäljillä jo heti alusta. Pelottavaa.

Oho! Mulla on 3 lasta, ja olen tosi onnellinen äitinä, mutta mun mielestä ap:n idea on hyvä (ihmettelen siis peukutuksia). On tosi hyvä ylipäätään herätellä lapsia ja nuoria miettimään, haluavatko he toimia normien mukaisesti. Myös ei-konventionaalisista ihmissuhteista (esim. polyamoria) ja suuntautumisista olisi hyvä antaa enemmän  neutraalia tietoa kuin nykyään annetaan.