Mihin seurakuntaan voisi mennä seksuaalisen suuntaumisensa kanssa kamppaileva ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kasvanut jossain uskonnollisessa ryhmässä? Ota huomioon että sinut on siinä tapauksessa aivopesty. Tärkein tehtäväsi on nyt purkaa aivopesu, ja sen jälkeen olet kykenevä tekemään päätöksiä sen suhteen miten aiot uskonnollisuuttasi toteuttaa jatkossa.

...kertoo aivopesty ateisti

En ole ateisti, mutta en myöskään lahkoajattelun pakkopaidassa kuten ap. Pakkopaita on saatava ensin pois. Ja sen takaa etsimään omaa jumalsuhdetta joka tekee hyvää eikä pahaa ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et tarvitse nyt seurakuntaa vaan ammattiapua. Sanot hyväksyväsi suuntauksesi muilla mutta et itselläsi ja inhoat ja satutat itseäsi näiden ajatusten takia. Tähän on joku syy. Miksi et pysty hyväksymään itseäsi sellaisena kuin olet? Puhuit ettet halua elää sellaista elämää kuin ne jotka pitävät samasta sukupuolesta. Tämä on jo sinällään harhaluulo ja kuulostaa, että tulet mahdollisesti konservatiivisesta tai muuten tietämättömästä taustasta. Ei nimittäin ole olemassa mitään tiettyä elämäntyyliä, vaan samaan sukupuoleen suuntautuneet elävät ihan samanlaista tavallista elämää kuin muutkin: työ, perhe, harrastukset. Toki aina on bilettäjiä ja kukasta kukkaan lentelijöitä, mutta heitä on kaikkialla, eikä se katso seksuaallista suuntautumista.

Älä missään nimessä mene mihinkään seurakuntaan. Tutkimusten mukaan seksuaalista suuntautumista on lähes mahdoton muuttaa ja nekin jotka sitä mainostavat lähinnä elävät tahdonvoimalla "heteromaista" elämää. Ei se viehättyminen samaan sukupuoleen mihinkään poistu. Seurakunnasta saat vain syyllisyyttä ja itseinhoa lisää. Hae ammattiapua terveydenhuollosta ja lähde työstämään itsesi hyväksymistä sellaisena kuin olet. Samasta sukupuolesta pitäminen ei ole synti tai itseinhon aihe, se on vain yksi ominaisuuksistasi. Kun hyväksyt sen, vo.it elää täyttä ja hyvää elämää. Tsemppiä,

Olen itse asiassa todella vapaamielisestä, jopa "hippihenkisestä" perheestä ja nuorten vanhempien lapsi (tosin äitini oli todella etäinen ollessani lapsi ja hieman alkoholiongelmainen, vaikka muuten hoitikin työuransa hyvin) ja todennäköisesti olen kehittänyt todella vahvan itsekontrollin juuri sen takia.

Olen ollut uskovainen omalla tavallani varmaankin koko elämäni; mulla on sellainen sisäinen maailma, johon pakenen maailman kaoottisuutta ja siinä sisäisessä maailmassa on vahvat säännöt ja ne koskevat nimenomaan itseäni. Muita kohtaan olen erittäin salliva. Mulle se Jumala on sellainen valvova ja koko ajan läsnäoleva voima ja se tietää kaikki tekemisemme, vähän niinkuin omatunto.

Tiedän, että yleensä seksuaalinen suuntautuminen on sellaista, ettei siihen voi vaikuttaa tai siinä muuttamisessa ei ole mitään järkeä, mutta uskoisin, että osalla siihen kuitenkin voisi vaikuttaa. Itse en haluaisi olla sellainen. Mulla on tietty mielikuva siitä, millainen haluaisin olla ja se sotii sitä vastaan. Tunnen todella, todella voimakasta syyllisyydentuntoa siitä, jos tunnen vetoa samaa sukupuolta olevaa henkilöä kohtaan.

Jossain vaiheessa mun oli vaikeaa viettää aikaa naisten kanssa, kun pelkäsin ihastuvani ja vaikka tykkäsin joistain ihmisistä ihan kavereina, niin aloin vältellä heitä, jos tajusin tuntevani jotain muuta vetoa heitä kohtaan edes aivan sekunnin murto-osan verran, mikä oli sosiaalisesti rampauttavaa. Pystyin olemaan läheisenä ystävänä vain lesbolle ja muutamalle miehelle, sillä heidän seurassaan mun ei tarvinnut hävetä, vaikka en toki mitään muuta ollutkaan kuin viattomasti vain kaveri. Mutta silti pidin/pidän heterojulkisivua ja koko ajan taistelen sitä pelkoani vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, et sinä tule pääsemään eroon suuntauksestasi, yhtä vähän kuin omasta hiustesi väristä. Sitä voi ainoastaan yrittää peittää ja peitellä. Olet ap henkisesti ihan liian huonossa jamassa siihen että menet mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Tarvitset kiireesti apua ja terapiaa itsetuhoiseen käytökseesi. Olen hirveän surullinen puolestasi, olet uskontojen uhri. Asian ei todellakaan tarvitse olla noin.

Usko tätä kirjoittajaa, ap! Jos satutat itseäsi, olet kiireellisen lääketieteellisen avun tarpeessa. Kaikki muu järjestyy ihan varmasti aikanaan. Nyt sun täytyy vaan ottaa se yksi askel ja hankkia itsellesi apua.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mikä minua vaivaa, kun olen tällainen. Haluan parantua ja unohtaa ne ajatuksiani häiritsevät asiat. Itselläni se on mennyt lähinnä itseni rankaisemiseen, sillä en voi puhua kenellekään ja tunnen inhoa itseäni kohtaan. Mikä seurakunta voisi olla sellainen, että tällaisista asioista sekä synneistään voisi puhua leimaantumatta? Kun siis papit ja seurakuntalaisetkin ovat vain ihmisiä ja itse olen aika ujo kertomaan asioitani, mutta haluan todella muuttua.

Annan sinulle neuvon :hyväksy itsesi ihan juuri sellaisena ,kuin seksuaaliselta suuntautumiseltasi olet.

'Synti' on vain uskovaisten käsite.

-Ennen käsitettiin synneiksi sellaisetkin asiat,kuin avioero, 'salavuoteus', avioton raskaus, erirotuisten ihmisten välinen seurustelu...

...ja rock-musiikin kuuntelu, blues-musiikin kuuntelu, jazzin,ja ragtimen kuunteleminen Koska niden katsottiin johtavan noihin edellämainittuihin

(...ja ettei niiden aikanaan kiellettyjen, 'synnillisiksi aikanaan ' katsottujen  musiikkityylien luettelosta tulisi liian pitkää...)

...niin jotkut uskonnolliset tiukat yhteisöt kielsivät kaiken muun, kuin sen  oman seurakuntansa musiikin kuuntelun.

-kaikki tanssiminen oli tietenkin syntiä, ilman muuta

- muotivaatteet (erityisesti kaikki vähänkin paljastavat, liian tiukat housut tai liian lyhyet hameet ym.  tai liian iloisenväriset vaatteet ylipäätäänkin olivat syntiä

-tyttöjen meikkaaminen ja huulipuna ja poikien pitkä tukka, ja kaikki korut yleesäkin  ovat tietenkin olleet suurta syntiä...

-joskus aikanaan on ollut syntiä jopa se,ettei ollut osallistunut pyhänä kirkonmenoihin ja jumalanpalvelukseen.

Siitä joutui silloin kirkonmäelle jalkapuuhun. Sanktiot 'kaidan tien' noudattamiseksi ovat vaihdelleet eri aikakausina, mutta esim. joskus vielä muutama vuosisata sitten ihmisiä saatettin kirkonmiesten toimesta polttaa elävältä kaupungin toriaukiolla kaikkien nähden 'syntiensä' (ja niistä keksimisen ja tavoittamisen ) vuoksi ja sovitukseksi. 

Mieti tätä.

Ja mietipä sitäkin, ovatko he kaikki yhteen ääneen vastaavalla tavalla,yhtä  johdonmukaisesti ja  yhtä herkästi nähneet ja tuominneet (varsinkaan  yhtä suurella paatoksella) aikojen saatossa olleet sodat,siirtomaiden riiston, häikäilemättömän omanvoitonpyynnin köyhien kustannuksella ja kärsimykseksi, keinottelun (esim. asunnoilla) ahneuden, eriarvoisuuden ja rasismin, lasten seksuaalisen hyväksikäytön jne. 

Ja jos sinulla jotain ongelmia on seksuaalisen suuntautumisesi kanssa, niin tilaa vaikka Sexpon psykologilta  aika, jotta voisit keskustella asiasta puhelimitse.

Seta ry. on toinen vaihtoehto ja molempien päivystävät numerot löydät kyllä puhelinluettelosta,tai  saat numerotiedustelusta.

-

Synnit ja synnit... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mikä minua vaivaa, kun olen tällainen. Haluan parantua ja unohtaa ne ajatuksiani häiritsevät asiat. Itselläni se on mennyt lähinnä itseni rankaisemiseen, sillä en voi puhua kenellekään ja tunnen inhoa itseäni kohtaan. Mikä seurakunta voisi olla sellainen, että tällaisista asioista sekä synneistään voisi puhua leimaantumatta? Kun siis papit ja seurakuntalaisetkin ovat vain ihmisiä ja itse olen aika ujo kertomaan asioitani, mutta haluan todella muuttua.

Annan sinulle neuvon :hyväksy itsesi ihan juuri sellaisena ,kuin seksuaaliselta suuntautumiseltasi olet.

'Synti' on vain uskovaisten käsite.

-Ennen käsitettiin synneiksi sellaisetkin asiat,kuin avioero, 'salavuoteus', avioton raskaus, erirotuisten ihmisten välinen seurustelu...

...ja rock-musiikin kuuntelu, blues-musiikin kuuntelu, jazzin,ja ragtimen kuunteleminen Koska niden katsottiin johtavan noihin edellämainittuihin

(...ja ettei niiden aikanaan kiellettyjen, 'synnillisiksi aikanaan ' katsottujen  musiikkityylien luettelosta tulisi liian pitkää...)

...niin jotkut uskonnolliset tiukat yhteisöt kielsivät kaiken muun, kuin sen  oman seurakuntansa musiikin kuuntelun.

-kaikki tanssiminen oli tietenkin syntiä, ilman muuta

- muotivaatteet (erityisesti kaikki vähänkin paljastavat, liian tiukat housut tai liian lyhyet hameet ym.  tai liian iloisenväriset vaatteet ylipäätäänkin olivat syntiä

-tyttöjen meikkaaminen ja huulipuna ja poikien pitkä tukka, ja kaikki korut yleesäkin  ovat tietenkin olleet suurta syntiä...

-joskus aikanaan on ollut syntiä jopa se,ettei ollut osallistunut pyhänä kirkonmenoihin ja jumalanpalvelukseen.

Siitä joutui silloin kirkonmäelle jalkapuuhun. Sanktiot 'kaidan tien' noudattamiseksi ovat vaihdelleet eri aikakausina, mutta esim. joskus vielä muutama vuosisata sitten ihmisiä saatettin kirkonmiesten toimesta polttaa elävältä kaupungin toriaukiolla kaikkien nähden 'syntiensä' (ja niistä keksimisen ja tavoittamisen ) vuoksi ja sovitukseksi. 

Mieti tätä.

Ja mietipä sitäkin, ovatko he kaikki yhteen ääneen vastaavalla tavalla,yhtä  johdonmukaisesti ja  yhtä herkästi nähneet ja tuominneet (varsinkaan  yhtä suurella paatoksella) aikojen saatossa olleet sodat,siirtomaiden riiston, häikäilemättömän omanvoitonpyynnin köyhien kustannuksella ja kärsimykseksi, keinottelun (esim. asunnoilla) ahneuden, eriarvoisuuden ja rasismin, lasten seksuaalisen hyväksikäytön jne. 

Ja jos sinulla jotain ongelmia on seksuaalisen suuntautumisesi kanssa, niin tilaa vaikka Sexpon psykologilta  aika, jotta voisit keskustella asiasta puhelimitse.

Seta ry. on toinen vaihtoehto ja molempien päivystävät numerot löydät kyllä puhelinluettelosta,tai  saat numerotiedustelusta.

-

Olet oikeassa, mutta se itseinho tulee jotenkin sisältä. En ainoastaan anna sen ulkopuolisen mielipiteen vaikuttaa, tosin se vahvistaa aitä alkuperäistä itseinhoa entisestään. Kun en saa nitistettyä niitä tuntemuksiani mitenkään muuten paitsi ihan hetkellisesti.

Rukoillessa varsinkin muiden kanssa mulle tulee sellainen todella onnellisen rentoutunut olo ja hetken tuntuu kuin se tuska häviäisi, mutta kun se rukous päättyy, niin se palaa. Mulla on ollut jotenkin herkempi olo viime aikoina ja olen herkempi sellaisissa tilanteissa...tuntuu, että olen aivan rajalla päästä tästä pois, mutta sitten se palaakin taas.

Ap, ensinnäkin sinun kannattaa muistaa se, että tiukkapipoistenkaan uskovaisten mielestä syntiä ei ole se, että tunnet vetoa samaan sukupuoleen. Heidänkin mielestään syntiä on vasta se, jos rupeat toteuttamaan fantasioitasi. Auttaisiko tämä sinua yhtään itseinhossa? Sinun ei todellakaan tarvitse rangaista itseäsi ajatuksistasi, sillä niissä ei ole vielä mitään väärää tiukankaan ajattelutavan mukaan.

Jotenkin saan sen käsityksen, että sinulla on liian rajoittuna käsitys siitä, millaista voisi olla elämä avoimesti homoseksuaalina. Mielikuva on varmasti sellainen, joka tulee kun näkee juttuja jostain Mr. Gay -kilpailuista, erikoisesti pukeutuneista Pride-paraatin osanottajista ja vastaavista. Voin hyvin kuvitella, että läheskään kaikkia ei miellytä tuntea itseään osaksi tällaista ryhmää. Mutta usko pois: eivät kaikki parisuhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa elävät edusta tällaista tyyliä. Monet heistä näyttävät ulospäin selvästi tavallisemmilta.

Epäilen, että sinun varsinainen ongelmasi ei olekaan homoseksuaalisuus ja sen ristiriita uskonnolliseen vakaumukseesi, vaan se, että et jostain syystä pysty hyväksymään itseäsi. Olet nyt yhdistänyt itseinhosi tähän asiaan, mutta jos tätä ristiriitaa ei olisi, niin todennäköisesti sinussa olisi jokin muu piirre, jota et voisi hyväksyä itsessäsi ja joka aiheuttaisi sinulla itseinhoa. Tarvitset ehdottomasti ammattiapua tämän käsittelyyn.

27 jatkaa. En mielelläni antaisi neuvoja eheyttämiseen uskovien ryhmistä, koska kokemukset näistä eheyttämisterapioista on tietääkseni yleensä huonoja. Mutta toisaalta voi olla vaikea saada apua myös tavalliselta terapeutilta, joka vain suorasukaisesti sanoo, että tässä ei ole mitään hävettävää ja että asiakkaan pitää vain oppia hyväksymään tämä piirre itsessään. Jos asiakas itse ei halua hyväksyä tätä, niin siitä on vaikea päästä eteenpäin.

Joskus 1990-luvulla kuulin pari esitystä, jotka silloin Kansanlähetyksen palveluksessa ollut pastori Mikko Aalto piti tästä aiheesta. Ainakin silloin hän edusti selvästi käsitystä, jonka mukaan homoseksuaalisuuden taustalla on lapsuudessa toteutumatta jääneet tarpeet suhteessa vanhempaan. Tuli sellainen käsitys, että hän kävi ainakin silloin paljon keskusteluja sellaisten homoseksuaalien kanssa, jotka eivät hyväksyneet omaa suuntaustaan. En tunne Mikon nykyisiä käsityksiä, mutta nettihaun perusteella hän työskentelee nykyään Milestone-nimisessä firmassa. Sitä kautta häneen on todennäköisesti mahdollista saada yhteys esim. sähköpostitse ja saada häneltä vinkkejä henkilöistä, joiden kanssa voit keskustella asian uskonnollisesta puolesta.

Vierailija kirjoitti:

27 jatkaa. En mielelläni antaisi neuvoja eheyttämiseen uskovien ryhmistä, koska kokemukset näistä eheyttämisterapioista on tietääkseni yleensä huonoja. Mutta toisaalta voi olla vaikea saada apua myös tavalliselta terapeutilta, joka vain suorasukaisesti sanoo, että tässä ei ole mitään hävettävää ja että asiakkaan pitää vain oppia hyväksymään tämä piirre itsessään. Jos asiakas itse ei halua hyväksyä tätä, niin siitä on vaikea päästä eteenpäin.

Joskus 1990-luvulla kuulin pari esitystä, jotka silloin Kansanlähetyksen palveluksessa ollut pastori Mikko Aalto piti tästä aiheesta. Ainakin silloin hän edusti selvästi käsitystä, jonka mukaan homoseksuaalisuuden taustalla on lapsuudessa toteutumatta jääneet tarpeet suhteessa vanhempaan. Tuli sellainen käsitys, että hän kävi ainakin silloin paljon keskusteluja sellaisten homoseksuaalien kanssa, jotka eivät hyväksyneet omaa suuntaustaan. En tunne Mikon nykyisiä käsityksiä, mutta nettihaun perusteella hän työskentelee nykyään Milestone-nimisessä firmassa. Sitä kautta häneen on todennäköisesti mahdollista saada yhteys esim. sähköpostitse ja saada häneltä vinkkejä henkilöistä, joiden kanssa voit keskustella asian uskonnollisesta puolesta.

Paljon kiitoksia näistä vastauksista. Itse asiassa itsekin uskon, että ihmissuhteissani vaikuttaa osin se, miten kylmästi ja etäisesti oma äitini suhtautui minuun ollessani vauva ja pieni lapsi. Yritän jatkuvasti kompensoida ja korjata sitä. Ja rakastuin yhteen ihmiseen, jonka läheisyys tuntuu aivan kuin korjaavan kaikkia vanhoja haavoja minussa. En ole koskaan tuntenut niin voimakasta kiintymystä keneenkään aikuiseen ihmiseen aikuisiällä, vaikka en edes tunne sitä ihastuksen kohdettani oikeasti varmaankaan kovinkaan hyvin. Hän on kuin balsamia haavoilleni. Samanaikaisesti häpeän sitä, että olen niin kiintynyt ja rakastunut häneen, sillä pelkään loukkaavani häntä, ja olen tavallaan pettänyt itseni käyttäytymällä siten, että ilmaisen rakkauttani naiseen ja pelkään sotkeutuvani hänen elämäänsä.

Tarvitset sekä psyykkistä, että hengellistä apua.

Psyykkistä apua tarvitset, koska itsensä vahingoittaminen kertoo masennuksesta ja ahdistuksesta, johon tarvitset apua.

Ja hengellisesti. Kristinuskon mukaan ihan kaikki syntimme ovat ristillä sovitetut, mitään lisärangaistusta ei sinun kohdallasi tarvita. Olet varmasti syntinen, mutta niin olemme me kaikki muutkin, eivät sinun ajatuksesi ole sen pahempia kuin kenenkään muunkaan. Eivätkä seksuaaliset ajatukset ole mitenkään erityisen pahoja. Heterollakin on seksuaalisia ajatuksia, jotka ovat kaukana puhtaista. Monilla ihmisillä on oikeasti pahoja, toisten ihmisten vahingoittamiseenkin liittyviä ajatuksia. Rakkaidenkin ihmisten. Ja nämä kaikki on oikeasti kannettu siellä ristillä.

Mikä voisi helpottaa, olisi se, että etsit hyvän kristityn papin, jolle tunnustat syntisi. Hän antaa sinulle synninpäästön, ja se on 100% luottamuksellista. Ja kun sanoo ääneen asiat, ne menettävät valtansa.

Mutta muuttumisesta älä ota paineita. Emme me tämän elämän aikana ongelmistamme pääse. Hyväksy itsessäsi se, ettet ole sellainen, kuin haluaisit olla. Et välttämättä koskaan elä onnellista perhe-elämää, mutta se ei monelle muullekaan ole eri syistä mahdollista. Olet kuitenkin arvokas ja ainutlaatuinen, ja sinun elämälläsi on ihan yhtä suuri arvo kuin muidenkin. Ja juuri sinun kokemuksiesi kanssa voit joskus ehkä tukea muita kärsiviä.

Voimia ja iloa elämääsi, ja Taivaan Isän huolenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset sekä psyykkistä, että hengellistä apua.

Psyykkistä apua tarvitset, koska itsensä vahingoittaminen kertoo masennuksesta ja ahdistuksesta, johon tarvitset apua.

Ja hengellisesti. Kristinuskon mukaan ihan kaikki syntimme ovat ristillä sovitetut, mitään lisärangaistusta ei sinun kohdallasi tarvita. Olet varmasti syntinen, mutta niin olemme me kaikki muutkin, eivät sinun ajatuksesi ole sen pahempia kuin kenenkään muunkaan. Eivätkä seksuaaliset ajatukset ole mitenkään erityisen pahoja. Heterollakin on seksuaalisia ajatuksia, jotka ovat kaukana puhtaista. Monilla ihmisillä on oikeasti pahoja, toisten ihmisten vahingoittamiseenkin liittyviä ajatuksia. Rakkaidenkin ihmisten. Ja nämä kaikki on oikeasti kannettu siellä ristillä.

Mikä voisi helpottaa, olisi se, että etsit hyvän kristityn papin, jolle tunnustat syntisi. Hän antaa sinulle synninpäästön, ja se on 100% luottamuksellista. Ja kun sanoo ääneen asiat, ne menettävät valtansa.

Mutta muuttumisesta älä ota paineita. Emme me tämän elämän aikana ongelmistamme pääse. Hyväksy itsessäsi se, ettet ole sellainen, kuin haluaisit olla. Et välttämättä koskaan elä onnellista perhe-elämää, mutta se ei monelle muullekaan ole eri syistä mahdollista. Olet kuitenkin arvokas ja ainutlaatuinen, ja sinun elämälläsi on ihan yhtä suuri arvo kuin muidenkin. Ja juuri sinun kokemuksiesi kanssa voit joskus ehkä tukea muita kärsiviä.

Voimia ja iloa elämääsi, ja Taivaan Isän huolenpitoa.

Kiitoksia tästä vastauksesta. Minulle tuli kyyneleet silmiini, kun luin sen. Tuli sellainen olo, että ehkä mulla onkin toivoa vielä. Ehkä parannun tästä tai opin jotenkin hyväksymään tämän taipumukseni, enkä anna sen enää häiritä liikaa siten, että elämästä häviää kokonaan toivo siitä, että asiat voisivat olla vielä hyvin ja onnellisesti. Kiitos Sinulle siellä jossain ja kaikkea hyvää elämääsi sekä myöskin Taivaan Isän huolenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnollisten eheytyshoitojen "hoitovaste" on tutkitusti huono, ja seksuaalisen suuntautumisen kytkeminen uskontoon voi lisätä itsetuhoisuutta, jos ajatellaan, että epäonnistuminen suuntautumisen muuttamisessa kertoo heikosta uskosta.

Olen kieltämättä huomannut, että tulen entistäkin itseinhoisemmaksi, kun yritän rukoilemalla työstää asiaa ja kun kerron jollekin, että mussa on yksi asia, josta haluan eroon ja haluan muuttua (mutta en ole toistaiseksi kertonut, mikä se asia on). Erään tilanteen jälkeen vahingoitin itseäni noin tunnin ajan siten, että käsiini sattui.

Mutta pelottaa sekin, että jos menen terapiaan, niin se terapeutti vain hymistelee ja sallii ongelmani, eikä ymmärrä, että en halua olla sellainen. Mulle kävi siten joskus ihan nuorena. Siis rohkaistuani mieleni kerroin siitä, miten joskus mulle tulee sellaisia ajatuksia ja se tuntuu todella häpeälliseltä, niin se terapeutti ei ollut millänsäkään ja sanoi, ettei siinä ollut mitään hävettävää. Olin typertynyt, kun se oli todella kivulias asia itselleni ja hän melkeinpä ohitti sen. Itse asiassa myöhemmin kävi ihan muuta kautta ilmi, että hän itse olikin lesbo.

Mikä sinua seksuaalisuudessasi hävettää? Terapeuttisi tuolloin oli oikeassa. Asiassa ei olekkaan mitään hävettävää. Jos tykkäät samasta sukupuolesta kuin mitä itse edustat niin se on ok juttu ja aivan normaali LUONNOLLINEN asia.

Ap, Jumala tässä vaan hei. Älä huoli, ei mua ole olemassa eikä mulla ole mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnollisten eheytyshoitojen "hoitovaste" on tutkitusti huono, ja seksuaalisen suuntautumisen kytkeminen uskontoon voi lisätä itsetuhoisuutta, jos ajatellaan, että epäonnistuminen suuntautumisen muuttamisessa kertoo heikosta uskosta.

Olen kieltämättä huomannut, että tulen entistäkin itseinhoisemmaksi, kun yritän rukoilemalla työstää asiaa ja kun kerron jollekin, että mussa on yksi asia, josta haluan eroon ja haluan muuttua (mutta en ole toistaiseksi kertonut, mikä se asia on). Erään tilanteen jälkeen vahingoitin itseäni noin tunnin ajan siten, että käsiini sattui.

Mutta pelottaa sekin, että jos menen terapiaan, niin se terapeutti vain hymistelee ja sallii ongelmani, eikä ymmärrä, että en halua olla sellainen. Mulle kävi siten joskus ihan nuorena. Siis rohkaistuani mieleni kerroin siitä, miten joskus mulle tulee sellaisia ajatuksia ja se tuntuu todella häpeälliseltä, niin se terapeutti ei ollut millänsäkään ja sanoi, ettei siinä ollut mitään hävettävää. Olin typertynyt, kun se oli todella kivulias asia itselleni ja hän melkeinpä ohitti sen. Itse asiassa myöhemmin kävi ihan muuta kautta ilmi, että hän itse olikin lesbo.

Mikä sinua seksuaalisuudessasi hävettää? Terapeuttisi tuolloin oli oikeassa. Asiassa ei olekkaan mitään hävettävää. Jos tykkäät samasta sukupuolesta kuin mitä itse edustat niin se on ok juttu ja aivan normaali LUONNOLLINEN asia.

Mutta mitä teen, jos koen siitä häpeää? En myöskään halua loukata sitä mun ihastuksen kohdettani ihastumiseni myötä. Haluaisin pystyä tukahduttamaan tunteeni. Hän on todella rakas minulle ja upea, inspiroiva, ihailtava ihminen. Tuntuu todella ahdistavalta, jos jotenkin loukkaan häntä ihailuni myötä.

Helsingissä, Kallion seurakunnassa toimii erillinen Sateenkaariseurakunta. Työstä vastaa pastori Jaana Partti. Olisko joku Malkus-yhteisö, mikä puolestaan on Setan alainen osasto, jossa on kristilliset aatteet/mietteet. Osoitteesta www.helsinginseurakunnat.fi/kallio lisää infoa.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

27 jatkaa. En mielelläni antaisi neuvoja eheyttämiseen uskovien ryhmistä, koska kokemukset näistä eheyttämisterapioista on tietääkseni yleensä huonoja. Mutta toisaalta voi olla vaikea saada apua myös tavalliselta terapeutilta, joka vain suorasukaisesti sanoo, että tässä ei ole mitään hävettävää ja että asiakkaan pitää vain oppia hyväksymään tämä piirre itsessään. Jos asiakas itse ei halua hyväksyä tätä, niin siitä on vaikea päästä eteenpäin.

Joskus 1990-luvulla kuulin pari esitystä, jotka silloin Kansanlähetyksen palveluksessa ollut pastori Mikko Aalto piti tästä aiheesta. Ainakin silloin hän edusti selvästi käsitystä, jonka mukaan homoseksuaalisuuden taustalla on lapsuudessa toteutumatta jääneet tarpeet suhteessa vanhempaan. Tuli sellainen käsitys, että hän kävi ainakin silloin paljon keskusteluja sellaisten homoseksuaalien kanssa, jotka eivät hyväksyneet omaa suuntaustaan. En tunne Mikon nykyisiä käsityksiä, mutta nettihaun perusteella hän työskentelee nykyään Milestone-nimisessä firmassa. Sitä kautta häneen on todennäköisesti mahdollista saada yhteys esim. sähköpostitse ja saada häneltä vinkkejä henkilöistä, joiden kanssa voit keskustella asian uskonnollisesta puolesta.

Mihin tutkimuseen tässä viitataan? Täyttä huuhaata! Asia on kyllä niin, että seksuaalista suuntautumistaan ei voi muuttaa mitenkään. Toki voi teeskennellä ja valehdella muille, että olisi muka "eheytynyt", mutta mikään tutkumus ei ole osoittanut tätä todeksi. Asiasta on olemassa monenlaisia "tutkumuksia" eri uskonnollisten järjestöjen mukaan, mutta nämä tutkimukset eivät ole tieteellisesti kestäviä. Ap:lla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on tai kärsiä niin kauan kuin myöntää asian itselleen ja hyvälsyy itsensä sellaisena kuin on. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tällä tavalla, mutta jokainen tietysti tekee niin kuin itse haluaa. Surullinen tarina kaikin puolin tämä.

Älä missään tapauksessa liity mihinkään uskonlahkoon. Satutat itsesi siellä vielä pahemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

27 jatkaa. En mielelläni antaisi neuvoja eheyttämiseen uskovien ryhmistä, koska kokemukset näistä eheyttämisterapioista on tietääkseni yleensä huonoja. Mutta toisaalta voi olla vaikea saada apua myös tavalliselta terapeutilta, joka vain suorasukaisesti sanoo, että tässä ei ole mitään hävettävää ja että asiakkaan pitää vain oppia hyväksymään tämä piirre itsessään. Jos asiakas itse ei halua hyväksyä tätä, niin siitä on vaikea päästä eteenpäin.

Joskus 1990-luvulla kuulin pari esitystä, jotka silloin Kansanlähetyksen palveluksessa ollut pastori Mikko Aalto piti tästä aiheesta. Ainakin silloin hän edusti selvästi käsitystä, jonka mukaan homoseksuaalisuuden taustalla on lapsuudessa toteutumatta jääneet tarpeet suhteessa vanhempaan. Tuli sellainen käsitys, että hän kävi ainakin silloin paljon keskusteluja sellaisten homoseksuaalien kanssa, jotka eivät hyväksyneet omaa suuntaustaan. En tunne Mikon nykyisiä käsityksiä, mutta nettihaun perusteella hän työskentelee nykyään Milestone-nimisessä firmassa. Sitä kautta häneen on todennäköisesti mahdollista saada yhteys esim. sähköpostitse ja saada häneltä vinkkejä henkilöistä, joiden kanssa voit keskustella asian uskonnollisesta puolesta.

Mihin tutkimuseen tässä viitataan? Täyttä huuhaata! Asia on kyllä niin, että seksuaalista suuntautumistaan ei voi muuttaa mitenkään. Toki voi teeskennellä ja valehdella muille, että olisi muka "eheytynyt", mutta mikään tutkumus ei ole osoittanut tätä todeksi. Asiasta on olemassa monenlaisia "tutkumuksia" eri uskonnollisten järjestöjen mukaan, mutta nämä tutkimukset eivät ole tieteellisesti kestäviä. Ap:lla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on tai kärsiä niin kauan kuin myöntää asian itselleen ja hyvälsyy itsensä sellaisena kuin on. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tällä tavalla, mutta jokainen tietysti tekee niin kuin itse haluaa. Surullinen tarina kaikin puolin tämä.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja persoonallisuuteen vaikuttavat myös ympäristötekijät. Miksi homoseksuaalisuus ei olisi samojen vaikutusmekanismien piirissä? Itselläni aivan varmasti vaikuttaa huono äitisuhteeni sekä monikin seikka persoonallisuudessa siten, että häilyn homouden/lesbouden ja heterouden välimaastossa. Hieman parempi itsetunto sekä hyvät kokemukset miehistä olisivat vetäneet mua heterouden suuntaan, eikä mitään ongelmaa tällä hetkellä olisi. En toki väitä, että muilla olisi näin. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

27 jatkaa. En mielelläni antaisi neuvoja eheyttämiseen uskovien ryhmistä, koska kokemukset näistä eheyttämisterapioista on tietääkseni yleensä huonoja. Mutta toisaalta voi olla vaikea saada apua myös tavalliselta terapeutilta, joka vain suorasukaisesti sanoo, että tässä ei ole mitään hävettävää ja että asiakkaan pitää vain oppia hyväksymään tämä piirre itsessään. Jos asiakas itse ei halua hyväksyä tätä, niin siitä on vaikea päästä eteenpäin.

Joskus 1990-luvulla kuulin pari esitystä, jotka silloin Kansanlähetyksen palveluksessa ollut pastori Mikko Aalto piti tästä aiheesta. Ainakin silloin hän edusti selvästi käsitystä, jonka mukaan homoseksuaalisuuden taustalla on lapsuudessa toteutumatta jääneet tarpeet suhteessa vanhempaan. Tuli sellainen käsitys, että hän kävi ainakin silloin paljon keskusteluja sellaisten homoseksuaalien kanssa, jotka eivät hyväksyneet omaa suuntaustaan. En tunne Mikon nykyisiä käsityksiä, mutta nettihaun perusteella hän työskentelee nykyään Milestone-nimisessä firmassa. Sitä kautta häneen on todennäköisesti mahdollista saada yhteys esim. sähköpostitse ja saada häneltä vinkkejä henkilöistä, joiden kanssa voit keskustella asian uskonnollisesta puolesta.

Mihin tutkimuseen tässä viitataan? Täyttä huuhaata! Asia on kyllä niin, että seksuaalista suuntautumistaan ei voi muuttaa mitenkään. Toki voi teeskennellä ja valehdella muille, että olisi muka "eheytynyt", mutta mikään tutkumus ei ole osoittanut tätä todeksi. Asiasta on olemassa monenlaisia "tutkumuksia" eri uskonnollisten järjestöjen mukaan, mutta nämä tutkimukset eivät ole tieteellisesti kestäviä. Ap:lla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on tai kärsiä niin kauan kuin myöntää asian itselleen ja hyvälsyy itsensä sellaisena kuin on. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tällä tavalla, mutta jokainen tietysti tekee niin kuin itse haluaa. Surullinen tarina kaikin puolin tämä.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja persoonallisuuteen vaikuttavat myös ympäristötekijät. Miksi homoseksuaalisuus ei olisi samojen vaikutusmekanismien piirissä? Itselläni aivan varmasti vaikuttaa huono äitisuhteeni sekä monikin seikka persoonallisuudessa siten, että häilyn homouden/lesbouden ja heterouden välimaastossa. Hieman parempi itsetunto sekä hyvät kokemukset miehistä olisivat vetäneet mua heterouden suuntaan, eikä mitään ongelmaa tällä hetkellä olisi. En toki väitä, että muilla olisi näin. T. Ap

Asiaa voi yrittää selittää itselleen miten tahansa, mutta tieteellinen näyttö puuttuu tästä ajatusmallista. Homoseksuaalisuutta esiintyy ihmisen lisäksi muissakin eläinlajeissa. Suosittelen sinua hyväksymään asian ja hakautumaan vaikka Uskonnon uhrit-tykiryhmiin. Tai sitten jatkat valisemallasi tiellä, joka saa sinut voimaan huonosti ja tuhlaamaan energiaasi täysin yhdentekevään asiaan. Rakkaudessa ei ole mitään hävettävää, saati seksuaalisuudessa. Mutta omapa on elämäsi. Saat käyttää sen miten tahdot.

Mulla oli välillä jotain fantasioita naisista mut sitten kiinnostuin eräästä miehestä enkä ole ajatellut naisia enää sen enempää. Älä tee asiasta liian isoa numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli välillä jotain fantasioita naisista mut sitten kiinnostuin eräästä miehestä enkä ole ajatellut naisia enää sen enempää. Älä tee asiasta liian isoa numeroa.

Ja nainen siis olen.