Syyllisyys "kalliiden" tavaroiden hankkimisesta

En osaa oikein auttaa, mutta voin kertoa että minua perhe syyllistää kalliiden tavaroiden hankkimisesta vaikka onhan niihin varaa. Oon kasvanut köyhyydessä ja nyt kun otan kaiken takaisin, saan kuulla että miksi pitää ostaa niin kallista. Olen tosiaan työssäkäyvä lapseton sinkkunainen, joten ei tämä mitenkään ole keltään pois.

Sinulla on oma tyylisi ja nyt mahdollisuus toteuttaa sitä. Kunhan budjetti on balanssissa ja pidät ostoksistasi, nauti.

Kauniit ja laadukkaat jutut eivät ole varakkaampiin perheisiin syntyneiden yksinoikeus.

Ikean asiat hajoaa helposti. Kannattaa ostaa laatua. Itse oon ainakin tyytyväinen, kun ostaa just sellaista mistä tykkää niin ei tarvi koko ajan olla vaihtamassa uusiin. Mulla on ikivanhoja Artekin kalusteita, enkä niihin kyllästy. On sitäpaitsi ekologistakin.

Syyllisyys pois.Osta se minkä haluat,oli se sitten kirppistakki tai kallis merkkirytky.

Kun oliskin varaa kalliisiin tavaroihin. Itsellä on kallis maku ja huonot tulot.

Osta laatua käytettynä silloin kun löydät etsimäsi. (yleensä laatukama on klassikoita ja myynnissä vuosikymmeniä)

Laatuvaate saattaa kestää 5-10 vuotta. H&M halpa rytky tuskin ensimmäistä pesua. Kummasta pitäisi kokea syyllisyyttä?

Kipuilin pitkään saman asian kanssa, mutta nyt olen aika hyvin päässyt siitä eroon. Tai ehkä olen siinä keskitiellä, jossa on mielestäni ihan järkevää olla. En osta halvinta romua/rytkyä, mutta en myöskään superluksusta.

Mietin millainen ihminen haluan olla ja minkälaisena haluan muiden minut näkevän. Haluanko olla ja siis olenko se tarjoustaivas-tallaaja vai halanko olla "keskiluokkainen", vakavastiotettava nainen. En halua hävetä itseäni.

Jos nyt sorrun ostamaan jotain halpista, koen siitä huonoa omaatuntoa. Sen sijaan laatuostokset tuntuvat hyvältä pitkään.

No ensinnäkin lakkaat kertomasta hankintojen hintoja kenellekään.

Ainoa mielekäs tapa tehdä minkäänlaisia hankintoja on ostaa mahdollisimman kestävä ja omiin tarpeisiin sopiva tuote (sisältää myös esteettiset arvot). Näin tuote on mahdollisimman pitkäikäinen eikä kamaa tarvitse hankkia jatkuvasti. Siinä ne perusteet. Mitään ei ikinä kannata ostaa vain siksi että se on halpaa, eikä toisaalta hinta aina takaa laatua.

Saattaa ikeastakin löytyä joskus kriteerit täyttävää kamaa, useammin ei.

No, kyllähän sä VOIT tyytyä niihin halvempiin vaihtoehtoihin. Sä et vaan halua. Tämän kun myönnät itsllesi, koko ongelma ratkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kipuilin pitkään saman asian kanssa, mutta nyt olen aika hyvin päässyt siitä eroon. Tai ehkä olen siinä keskitiellä, jossa on mielestäni ihan järkevää olla. En osta halvinta romua/rytkyä, mutta en myöskään superluksusta.

Mietin millainen ihminen haluan olla ja minkälaisena haluan muiden minut näkevän. Haluanko olla ja siis olenko se tarjoustaivas-tallaaja vai halanko olla "keskiluokkainen", vakavastiotettava nainen. En halua hävetä itseäni.

Jos nyt sorrun ostamaan jotain halpista, koen siitä huonoa omaatuntoa. Sen sijaan laatuostokset tuntuvat hyvältä pitkään.

Lisäyksenä, että ei tämä ajattelunmuutokseni estä minua ostamasta tuotteita Ikeasta tai kirpparilta. Mutta en osta niitä vain siksi että halvalla saa, vaan että oikeasti haluan sen tuotteen ja se miellyttää minua. Ylimääräistä en osta, panostan mieluummin laatuun kuin määrään.

Me saatiin yli 10 v sitten Suomessa tehtyjä astioita häälahjaksi. Tänä päivänä ei häälahjalistoja enää ole.

Astiat ovat joka päiväisessä käytössä ja näyttää hyvältä.

Töissä on Ikean astioita ja ei voi sanoa samaa.

Uusia astioita sen jälkeen on ostettu hyvin, hyvin vähän. Alle 10 jotain erikoista.

Esimerkki. Näin todella kauniin yöpöydän. Näytin kuvaa miehelle, nyökkäsi. Aloin myymään vanhoja pois ja katsoin meidän budjetista, sekalaiseen on varattu 50 e kk. Budjetissa rahaa. Myin yöpöydät pois, laitoin tuolit tilalle ja aloin odottaa alea. Stockalle tuli -20%,ostin yöpöydät. Eikä harmita yhtään.

Itsekään en siis ole merkkien tai hintavuuden perään, vaan juuri sen, että esine miellyttää itseäni eikä hajoa heti. Pyrin myös suosimaan kotimaista ja käsintehtyä. Nämä usein nostavat tuotteen hintaa.

Tarjouksesta teen usein löytöjä. Joissakin tavaroissa ja vaatteissa merkki kuitenkin on näkyvissä ja tutut osaavat näin ollen päätellä hinnan, vaikka aika harvoin täydellä hintaa ostankaan.

Ihanaa etten ole ainoa tämän asian kanssa painiskeleva. Ja että olette päässeet tämän asian yli. Ehkä itsekin vielä pääsen.

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en siis ole merkkien tai hintavuuden perään, vaan juuri sen, että esine miellyttää itseäni eikä hajoa heti. Pyrin myös suosimaan kotimaista ja käsintehtyä. Nämä usein nostavat tuotteen hintaa.

Tarjouksesta teen usein löytöjä. Joissakin tavaroissa ja vaatteissa merkki kuitenkin on näkyvissä ja tutut osaavat näin ollen päätellä hinnan, vaikka aika harvoin täydellä hintaa ostankaan.

Ihanaa etten ole ainoa tämän asian kanssa painiskeleva. Ja että olette päässeet tämän asian yli. Ehkä itsekin vielä pääsen.

Ap

Tee kaksi ylimääräistä tiliä. 1. Säästötili, johon säästät joka kuukausi sen verran rahaa, että syyllisyyden tunteita tuhlaamisesta ei tule. 2. Panostusparempaan-tili, johon laitat rahaa joka kuukausi sivuun varta vasten laadukkaampien ja hintavampien hankintojen hankintaan. Ja sitten myös pidät huolen siitä, että tämä rahavara käytetään säännöllisesti. Otat heti alusta asti asenteen, että tämä on tarkoitettu hyödynnettäväksi johonkin parempaan, josta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Laatuvaate saattaa kestää 5-10 vuotta. H&M halpa rytky tuskin ensimmäistä pesua. Kummasta pitäisi kokea syyllisyyttä?

H&M-rytkyt olivat kyllä ennen paljon parempilaatuisia. Itselläkin on vielä n. 15 vuotta vanhoja vaatteita sieltä puljusta. Laatu on sittemmin huomattavasti huonontunut, eivätkä ne tosiaan enää valitettavasti kestä käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Tee kaksi ylimääräistä tiliä. 1. Säästötili, johon säästät joka kuukausi sen verran rahaa, että syyllisyyden tunteita tuhlaamisesta ei tule. 2. Panostusparempaan-tili, johon laitat rahaa joka kuukausi sivuun varta vasten laadukkaampien ja hintavampien hankintojen hankintaan. Ja sitten myös pidät huolen siitä, että tämä rahavara käytetään säännöllisesti. Otat heti alusta asti asenteen, että tämä on tarkoitettu hyödynnettäväksi johonkin parempaan, josta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Tuossa voisi olla ideaa! Tällä hetkellä laitan jo kahdelle eri säästötilille, mutta se toinen on tavallaan yllättäviin menoihin vaikka siellä on jo ihan sievoinen summa ja olen myös sieltä ottanut toisinaan näihin kalliimpiin "huvihankintoihinkin".

Eniten ehkä itselläni hiertää tunne, että minun pitäisi jakaa omastani myös vanhemmilleni. Mutta toisaalta olen sitä mieltä että heidän rahankäyttönsä ei ole järkevää. Ja tuloni eivät siis edes ole mitenkään valtavat. Palkkani on reilut parituhatta euroa, mutta arkikuluni pienet ja siksi rahaa jää turhuuksiinkin säästämisen lisäksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin laadukkaita, istuvia ja itseäni miellyttäviå vaatteita sekä kotiin tavaroita, jotka oikeasti miellyttävät silmää. Varaa minulla niihin on, mutta silti on kauhea syyllisyys miksi ostin kalliin astiaston vaikka ikeastakin olisi saanut käyttökelpoisen. Toisaalta kuitenkin saan iloa päivittäin siitä, että astiat, verhot, kengät, vaatteet ynnä muut ovat oikeasti mieluisia ja laadukkaita.

Miten pääsisin yli tästä syyllisyydestä? Tulen köyhästä perheestä ja aina on ostettu halvinta. Muistan jo kun lapsena käytin mieluummin vanhaa liian pientä takkia kuin uutta, joka ei ollut lainkaan mieluisa. Vanhempani ovat edelleen vähävaraisia, mutta osittain omasta syystään. Samoin minulla on enemmän rahaa käytettävissä "turhuuksiin" kuin ystävilläni, joten tuntuu että he paheksuvat ostoksiani, vaikkeivät sanokaan mitään ääneen. Korkeintaan ihmettelevät.

Kertokaa miten pääsisin syyllisyydestä eroon? Tai vastaavasti perustelkaa miksi voisin tyytyä niihin edullsempiin vaihtoehtoihin.

Kirjanpitäjän neuvo: Jaksota mielessäsi kalliimmat hankinnat eli  jaa oletettava käyttöikä hinnalla. Kallis asiasto  säilynee käyttökelpoisena seuraavat 30 vuotta koska ihmiset yleensä pitävät parempaa huolta kalliimmista esineistä.  Huomaat ettei  hinta/käyttövuosi olekaan kovin paljon.

Jos sulla on ylimääräistä rahaa jatkuvasti, neuvon sinua kuitenkin sijoittamaan ne, ei pelkästään  käyttämään tavaraan.Tavaraa voit sitten hankkia sijoitusten tuotolla.

Esimerkki:

HMLV:n osake maksaa noin 230 euroa/kpl ja siitä saa vuodessa muutaman euron osinkoa. Yhtiön tuotteisiin kuuluu samppaja sekä ne LV:n laukut + paljon muuta. Itseäni ei ne laukut kiinnosta koska mielestäni ne ovat rumia, mutta sampanja kyllä maistuu silloin tällöin.  Annan muiden ostella Vuittonin laukkuja ja nautin siitä että  heidän ostoksistaan koituu minulle tuottoa, vaikka pientäkin.  Minun mielestäni tämä on paljon kivampaa kuin kassien ostelu.

Minäkin olen kotoisin kodista, jossa kaikki oli rumaa. Varsinkin omat vaatteeni. "Rumat ne vaatteilla koreilee", sanoi äiti aina. Toisaalta jos jotakuta ihmistä sanottiin jossakin kauniiksi, siitäkin tuli hapan hymähdys.

Tästä on ollut pitkä tie oman itsensä ja tavarasuhteensa ymmärtämiseen. Yksi asia on hyvällä omallatunnolla ostaminen silloin kun tarvitsee. Toinen on tyytymisen filosofia - kun arjessa on riittävästi kauneutta, on aika siirtyä henkisiin arvoihin. Sisustuslehti-ihanteen jahtaaminen loputtomiin luo sekin hurjasti tyytymättömyyttä ja palvelee vain markkinamiehiä.

Itse olen jo neljänkymmenen. Kodissa on kaikki tarvittavat huonekalut, ja tykkään jokaisesta. Omaan vaatekaappiini en tarvitse enää mitään muuta kuin sukkia, kalsareita ja trikoopaitoja, mikäli paino ei heittele. Lapsille (3 kpl) ostan riittävän hyvää, mutta en enää nauti ostelusta.

Viimeksi ostin itselleni hyvän kameran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee kaksi ylimääräistä tiliä. 1. Säästötili, johon säästät joka kuukausi sen verran rahaa, että syyllisyyden tunteita tuhlaamisesta ei tule. 2. Panostusparempaan-tili, johon laitat rahaa joka kuukausi sivuun varta vasten laadukkaampien ja hintavampien hankintojen hankintaan. Ja sitten myös pidät huolen siitä, että tämä rahavara käytetään säännöllisesti. Otat heti alusta asti asenteen, että tämä on tarkoitettu hyödynnettäväksi johonkin parempaan, josta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Tuossa voisi olla ideaa! Tällä hetkellä laitan jo kahdelle eri säästötilille, mutta se toinen on tavallaan yllättäviin menoihin vaikka siellä on jo ihan sievoinen summa ja olen myös sieltä ottanut toisinaan näihin kalliimpiin "huvihankintoihinkin".

Eniten ehkä itselläni hiertää tunne, että minun pitäisi jakaa omastani myös vanhemmilleni. Mutta toisaalta olen sitä mieltä että heidän rahankäyttönsä ei ole järkevää. Ja tuloni eivät siis edes ole mitenkään valtavat. Palkkani on reilut parituhatta euroa, mutta arkikuluni pienet ja siksi rahaa jää turhuuksiinkin säästämisen lisäksi.

Ap

Säästämisestä olisin kommentoinut itsekin. Kun saat enemmän säästöön kuin "tuhlaat", ei syyllisyyteen ole mitään syytä. Huolehdi myös poistuvan tavaran asianmukaisesta kierrättämisestä. Sinulla on varaa myydä ylimääräisesi kirppiksellä, torissa tai facebookissa pieneen hintaan, jolloin autat samalla jotakuta vähävaraisempaa ja myynnit voit laskea hyväntekeväisyydeksi. Pidä huolta että ostat järkevästi ja harkiten, eli tyylillisesti kestäviä tavaroita ja vaatteita. Jos huomaat päivittäväsi vaatekaappiasi jatkuvasti tai vaihtavasi sisustusta usein, se voi olla oire sisäisestä tyhjyydestä, jota ostelu ei paranna. Siihenkään ei ostelun rajoittaminen tai syyllistyminen auta, vaan merkityksen löytäminen elämään.

Mitä vanhempiisi tulee, voisit ohjata osan säästöistäsi erilliselle tilille, jonka varoilla autat heitä elämän loppupuolella, tai asennoitua henkisesti siihen että käytät tulevaisuudessa osan varallisuudestasi heidän auttamiseensa. Palvelutalot ovat kalliita, ja säästöjesi avulla vanhempasi voisivat päästä paikkaan johon heillä ei muuten olisi varaa. Ei ole mitään järkeä avustaa heitä rahallisesti nyt kun he ovat vielä suhteellisen nuoria ja sinä oman aikuiselämäsi alkutaipaleella.