"Niinamari pelkäsi rasittavansa päivystystä turhaan- perillä vauva muuttui siniseksi ja lopetti hengittämisen" (Iltalehti)
Tämä juttu osoittaa mielestäni hyvin sen, miten on turha pelätä päivystykseen turhaan menoa, vaan pitää luottaa vaistoihinsa. Tässäkin tapauksessa lapsi oli kuumeton, vain uupunut ja ruokahaluton mutta perillä sairaalassa tilanne kääntyi hetkessä vakavaksi kun vaunuverhon alta paljastui sininen eloton vauva!
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Linkki?
En osaa linkittää, ehkö joku nuorempi ja tekniksempi osaa
Ap
Todellisuudessa moni vain menee sinne ihan turhaan.
Hyvä että äiti luotti vaistoihinsa, en käsitä miksi jotkut eivät mene päivystykseen vaikka lapsi olisi todella huonovointinen.
Naisella 4 lasta ja opiskelee kätilöks, eikä tajua että vauvan velttous/reagoimattomuus on hälyyttävä merkki. Aiks vähäjärkinen tapaus tämä nainen.
Meillä todettiin päivystyksessä 3 !!! kertaa vuorokauden sisällä hyväkuntoinen, vähän uninen vauva, kunnes 4. kerralla lääkäri suostui tutkimaan ja samantien lapsi lähti helikopterikyydillä kohti Helsinkiä. Siihen asti kaikki oli äidin ylireagointia.
Mikä v*un vaunuverho, miksi niitä pitää käyttää? Ja tuossa tilanteessa ei tulisi mieleenkään ajatella ettei kehtaa mennä, vaikka nyt monessa muussa tilanteessa arkailisinkin. Että sairaanhoitaja, jaa.
Mun mielestäni tämä äiti hakee jonkinlaista marttyyriviittaa tuolla päivystykseen turhaan lähdön höpinällä.
Itse kyllä luotin vaistoihini ja akuuttitilanteessa sairaalaan mentiin, vaikka periaatteessa olisi pitänyt ensin hakea lähete. Katsoin ja vaadin, että lapsi todella tutkittiin. Aiheuttaja löytyi ja lapsi sai avun.
Minua kohdeltiin päivystyksessä hysteerisenä, nuorena äitinä joka toi kuumettoman lapsen "pelkän yskän vuoksi" päivystykseen. Kun selvisi, että happisaturaatio oli erittäin alhaalla alkoi tapahtua !
Yleensä ne ihmiset jotka pelkää päivystyksen kuormittamista tai edes miettii itsekseen onko tämä nyt päivystysasia ei ole niitä jotka menisivät sinne turhaan. Sitten on valitettavasti niitä jotka eivät mieti yhtään ja menevät sinne tyyliin hakemaan laastaria.
Tässä tapauksessa kummallista on, että löytyy useampi lapsi ja kätilön koulutus mutta silti vitkutellaan ! Maalikon/yhden lapsen äidin ymmärtäisin, mutta tässä tulee nyt väkisin fiilis jonkinlaisesta huomionhakuisuudesta. Että pitää saada se 15 min julkisuudessa vaikka lapsen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että äiti luotti vaistoihinsa, en käsitä miksi jotkut eivät mene päivystykseen vaikka lapsi olisi todella huonovointinen.
Ootko koskaan käynyt päivystyksessä? Ymmärrät sitten
Kynnys on korkea koska hoitohenkilökunta antaa itse jatkuvasti signaalia "turhasta päivystyksessä ramppaamisesta". Kuitenkaan enemmistö normaali-ihmisistä lähtee päivystykseen kevyin perustein. Kyllä sitten mielellään päivystyksessä hoidetaan ensisijaisesti juopot ja narkit, joista ei kyllä valiteta julkisesti. Oma kokemus on tämä. Vein parin kuukauden ikäisen vauvan valekuristustaudin vuoksi päivystykseen, kun hänellä oli välillä pahojakin hengitysvaikeuksia. Meidät otettiin vastaan luukulla "kiireellisinä" ja käytännössä odotimme vastaanotolle pääsyä 6 tuntia. Sitä ennen hoidettiin mm.kahta jälkeemme saapunutta spurgua jotka tutkimusten väliajat mellastivat käytävillä ja vähän väliä vartijat juoksivat heidän perässään. Onneksi heidät saatiin lopulta hoidettua, jotta vauvammekin sai vihdoin hoitoa... Kyseessä sama paikka kuin lehtijutussa.
Eniten ihmetyttää hoitohenkilökunnan asenne. On varmasti niitä, jotka ravaavat päivystyksessä täysin turhaan, mutta kyllä vähän pisti miettimään, etteikö tuotakin systeemiä voitaisi kehittää. Esim. aikuisille oma paikka, lapsille oma. Lapsi kun ei pysty omaa sairaudentilaansa edes itse arvioimaan.
Päivystykseen hakeutumisessa on kaksi ääripäätä. Toisessa ne, jotka eivät kehtaa hakea apua ennenkuin pää kainalossa ja toisessa taas ne, jotka menevät suunilleen tikku sormessa huutamaan kuolevansa.
Myös ihan tervettä järkeä voi käyttää! Äärimmäisen kova kipu, tajunnanhäiriöt, velttous ja hengitysvaikeudet on aina peruste lähteä kiireellisesti päivystykseen. Vauvan kohdalla kynnys on tietysti matalampi. Ei ole kovin häävi tuleva terveydenalan ammattilainen tuokaan äiti jos ei tuollaista tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Päivystykseen hakeutumisessa on kaksi ääripäätä. Toisessa ne, jotka eivät kehtaa hakea apua ennenkuin pää kainalossa ja toisessa taas ne, jotka menevät suunilleen tikku sormessa huutamaan kuolevansa.
Ekassa tapauksessa lasikoppikerberos huutaa miten ei voinut tajuta tulla aikasemmin ja toisessa miten ei voi tajuta, että kyseessä ei ole päivystysasia. Ihana paikka
Vierailija kirjoitti:
Päivystykseen hakeutumisessa on kaksi ääripäätä. Toisessa ne, jotka eivät kehtaa hakea apua ennenkuin pää kainalossa ja toisessa taas ne, jotka menevät suunilleen tikku sormessa huutamaan kuolevansa.
Tämä.
Oma vauvani meni 1 vrk kotiutumisen jälkeen samankaltaiseen tilaan. Ei herännyt millään ja lopulta nenän ja suun välinen alue alkoi sinertää. Oli pienikokoinen eikä syönyt kunnolla, muutenkin piti lypsää ja juottaa pehmeästä korkista edes muutama tippa ja nyt ei siis mennyt sitäkään. Huolestuin kovin mutten kehdannut soittaa minnekään. Miestä pyysin soittamaan kun tuli töistä ja häntä ohjattiin laittamaan vauva lämpimään kylpyyn. Se auttoi vauvaa virkoamaan sen verran, että jaksoi syödä.
Jälkikäteen olen ihmetellyt mikä minuun meni. Miksen soittanut kun vaistosin ettei kaikki ollut kunnossa? Mitä arkailin? Ja mietin myös oliko tilanne lopulta niin vakava ja mistä oli kyse, mitä vauvalle tapahtui?
Nyt hän on terve 15-vuotias. Onneksi ♡
Linkki?