** TOUKOjen perjantaipakinat **

Joo, tosi jännät paikat alkaa olemaan! Saas tosiaan nähdä olenko minä ensimmäinen vai ehtiikö joku muu ensin. ;)



Aika hurjalta tuntui muuten kirjoittaa omaan kalenteriin 25.4 kohdalle synnytys...



Emmi

Tervehdys pitkästä aikaa! Viimeisen viikon aikana on pitänyt kiirettä, kun olen töissä hoitanut asiat siihen malliin, että voin jäädä äitiyslomalle. NYT SE SITTEN ALKOI! Koko päivä oli aivan ihana, oppilaiden vanhemmat olivat järjestäneet minulle upean yllätyksen, siellä odottivat kakku ja kukat sekä kerrankin hiirenhiljaiset oppilaat aamulla. Sain upean kortin, jossa oli omien oppilaideni vauvakuvia, minule luettiin runoja jne. Oppilaiden kanssa muisteltiin tämän yhteisen vuoden parhaita hetkiä ja lopuksi tietysti halattiin. Työkavereiden kanssa juotiin kakkukahvit, heitä näen vielä huomenna työhyvinvointikoulutuksen merkeissä. Olin todella liikuttunut kaikesta saamastani huomiosta, ja ihan hurjan ikävä tulee noita oppilaita, ekaluokkalaiset on niin ihanan vilpittömiä... No, hyviin käsiin mun luokkani jää, sijainen vaikutti oikein pätevältä ja mukavalta. Mullahan ei ole virkaa, joten en tiedä voinko palata samaan kouluun äitiysloman jälkeen, mutta hiukan siihen suuntaan rehtori vihjaili. Olen kyllä tosi kiintynyt tuohon paikkaan, haikein mielin pakkasin tavarani. Mitähän tekemistä mä maanantaina keksin? Laskettuun aikaan on vielä viisi ja puoli viikkoa... Toisaalta on ihanaa jäädä jo kotiin, olen ollut aika väsynyt viime aikoina, kun nukkuminen on niin hankalaa.



Keskiviikkona käytiin tutustumassa synnytysosastoon. Molemmat paikkaa esitelleet kätilöt vaikuttivat ihan mukavilta, turvallisin mielin vaikkakin hiukan jännittyneenä lähden varmaankin aikanaan sinne synnytämään. Sairaalan haju ja synnytyshuoneen vihreät kaakelit vähän häiritsivät, samoin tieto siitä, että osastolla on kovin kiireistä ja joka paikka täynnä äitejä ja vauvoja. Lisäksi minut yllätti tieto, että jos ottaa epiduraalipuudutuksen, ei voi ponnistaa jakkaralla vaan ainoastaan " sukka-asennossa" sängyllä, on kuulemma sitten niin monta piuhaa ja tippaletku esteenä jakkaran käytölle. En tiedä, onko tämä Satakunnan keskussairaalan oma käytäntö, tämän kyseisen kätilön mielipiden vai totta joka sairaalassa. Millaisia kokemuksia teillä uudelleensynnyttäjillä on, voiko epiduraalin jälkeen ponnistaa jakkaralla? Tuo asia jäi minua hiukan harmittamaan, kun kipukynnys on matala niin tuskin selviän ilman epiduraalia, mutta haluaisin kokeilla ponnistamista jakkaralla siitä huolimatta.



Kävin tänä aamuna neuvolassakin, kaikki oli ihan kunnossa. Painoa oli tullut nyt vain 150 g/viikko, mistä terkka oli ihan haltioissaan. Merkillinen juttu muuten, kun omasta mielestä olen syönyt ihan samoin ja herkutellutkin, kuin silloin kun painoa oli tullut 700 g/viikko. 8 kg on tullut painoa yhteensä raskauden aikana, ja sf-mitta oli 31 cm eli ihan keskikäyrällä. Virtsan proteiini oli h+ eli heikko plussa, kuulemma saattoi johtua siitä, että en ollut aamulla ehtinyt juurikaan juoda. Lääkäriajan sain vasta viikolle 38+0, kun oli niin täyttä. Ehken tuota aikaa tarvitsekaan, jos vauva vaikka päättää syntyä jo ennen sitä...



Tervetuloa mukaan kevätmamma06, meillä on ihan sama la.



Mullakin on muuten viime päivinä ollut maha löysällä, kuuluuko sekin loppuraskauteen? Mä oon luullu, että tää on joku mahapöpö, kun mahatautia on paljon liikkeellä. En ole oksentanut kertaakaan, mutta maha on löysällä. Tosin mulla on maha hiukan kipeäkin, joten saattaa tämä silti mahatautiakin olla.



Nyt lopettelen hehtaarikirjoituksen, että jää tilaan muillekin. Hyvää viikonloppua toukoiset! Mustakin kuuluu varmaan jatkossa useammin, kun äitiyslomalla on hyvää aikaa kirjoitella.



Minttuli79 34+2

Nyt on neuvolassa käyty ja kyläilemässä, sekä ravattu kaupoilla. Koko päivähän noihin menikin ja esikoinenkin on aika sippi!

Onnea vaan lauralle ja emmille sektiopäätöksistä!

Kristiina, mullakin oli vatsa aika sekasin parin viikon ajan, mut taisi kyllä johtua raudasta...



Ja tässäpä niitä neuvolakuulumisia:



Paino/vko +414. Yhteensä painoa tullut 6kg.

Rr 104/69

Syke 130-150

Sf-mitta: 31cm

Hb 120



Jeah, onneksi tuo Hb nousi ihan itestään, kun ei mulla vatsa kestänytkään niitä rautavalmisteita. Kaikki oli tällä kertaa tosi hyvin, mutta th ei löytänyt vauvan päätä. Mlla on se istukka vissiin siinä edessä, niin ei täti pystynyt kokeilemaan pään liikkuvuutta. Mut pääasia, et vauva on raivotarjonnassa:)

Sain ylimääräsen lääkärikäynnin parin viikon päähän, kun mainitsin terkalle epäilystäni, et vauva roikkuu aika alhaalla. En kyllä tiiä kuinka alhaalla on normaalia, kun toi esikko ei laskeutunut ollenkaan. Mut paras kuitenkin varmistaa paikat, kun on ruvennut (ehkä) supistelemaankin. En oo ihan varma, mut nyt on illat ollut täynnä sellasia hassun tuntusia kovettumisia, enkä saa pinkeää vatsaa rennoksi millään. Kuulostaako supistelulta?



Täytyy lähteä iltapalalle..



pricilla 31+3

Tuntuu tosi jännälle, että joillakin on jo viikot niin pitkällä, että toukokuisia voi alkaa putkahtelemaan jo ihan millon vaan. Niin ja päivämääriäkin oli jo joillakin tiedossa - ihanaa!!



Mulla ei ole harmillisesti Aminalle mitään hyviä vinkkejä kohdunsuun kypsyttelyyn ja laskeutumiseen.

Epäilen, että mulla on vaikuttanut kova flunssa, kohtuullinen liikkuminen ja jatkuva siivoaminen, tuon pojan (1v.9kk) kanniskelu sekä seksi. Imuroin lähes joka päivä.

Mulla vauva laskeutui jo joskus 27-28 viikoilla. Samalla vauva kääntyi raivotarjontaan. Viimeksi oli kaulaa jäljellä 2cm.



Nyt on sitten hommattu tuplarattaat, eilen haettiin Carenan Twinshopperit joista olen ainakin vielä tosi innoissani.

Tänään sain vielä kantoliinan Hug-a-bubin, jota on kovasti kehuttu. Opettelin just sen käyttöä dvd:n ohjeista, mutta tämä jättimaha hiukan hankaloittaa harjoittelua :)



Vielä yhdet siniset potkuhousut olen ajatellut varalle hommata, muuten kaikki alkaisi olla kunnossa.

Synnytyskassikin on jo pakattu, tosin lisäilen sinne yhtä sun toista tässä vielä viikkoen kuluessa.



unsku rv 34+6

Mulla tuli mieleen sellainen keskustelunaihe, että miten te muut suhtaudutte vieraisiin kotiutumisen jälkeen? Ihmisethän on niin erilaisia tässäkin suhteessa. Esikoisen aikana olisin toivonut, että ns. kaukaisemmat tuttavat ja meille sinänsä vieraat sukulaiset olisivat malttaneet hieman, ennen kuin tulisivat kylään. Meille rakkaat ihmiset -perhe, läheiset ystävät- tuntuivat tervetulleilta. Heille oli kiva esitellä vauvaa. Näiden ihmisten seurassa saattoi myös itse olla oma, sillä hetkellä väsynyt itsensä tukka silmillä ja yöpaita päällä. Musta oli stressavaa, että jotkut ihmiset (jotka eivät koskaan olleet käyneet meillä eivätkä ole sen koomminkaan käyneet) ilmestyivät vieraisille isolla porukalla ennen kuin edes omat vanhempani olivat vauvaa nähneet. Jotenkin sitä oli arka sanomaan suoraan, että odottakaa kuukausi, ettei vain kukaan loukkaantuisi. Musta tuntuu, että nyt olen jämäkämpi tässä asiassa. Mikään ei ole ihanampaa kuin se, että on läheisiä ja välittäviä ihmisiä,jotka ovat kiinnostuneita vauvasta. Mieheni kanssa vain päätimme, että nyt päätämme itse vieraista. Itselle ei ole koskaan tullut mieleenkään mennä vauvapereeseen heti ja kysymättä käymään. Tiedän kyllä, että tässäkin suhteessa olemme erilaisia. ja synnytykset ja vauvat ovat erilaisia.



MINTTULI, tervetuloa lomalaisten joukkoon. Kylläpä läksiäisesi kuulostivat mukavilta. Toivotaan, että saat pitää työsi.



Hyvää viikonloppua kaikille!

Samaa mieltä olen.

En osannut esikoisen kanssa oikein kieltää ihmisiä tulemasta, vaikka olin ihan väsynyt ja pyörällä päästäni. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja tosiaan yöpaidassa haahuilin ympärinsä ja kämppä oli kammottavassa kunnossa (miehestä ei ole siivoojaksi tai kokiksi).

Olisin toivonut ihmisiltä vähän ajattelua, että antavat omaa rauhaa ja tilaa tällaisella hetkellä enemmän. Heti kun kotiin sairaalasta päästiin alkoi porukkaa lapata ovesta ja puhelin soi jatkuvasti.



Nyt olen päättänyt pitää ensimmäiset 2vk oven tiukasti kiinni!

Sen jälkeen ihan läheisimmät saavat tulla ja muille porttikielto jatkuu ainakin sen reilun 1kk:n, että pääsee itse vähän toipumaan.



Olisi eriasia, jos innokkaat ihmiset tulisivat oikeasti auttamaan: kuten siivoamaan, tiskaamaan, laittamaan ruokaa, viemään koiria lenkille, hakemaan kaupasta ruokaa ym. huolehtimaan perusasaioista, mutta meille ainakin porukka tuli vaan pällistelemään ja odottamaan että kahvipöytä on katettuna sekä kaukaisimmat vieraat jopa odottivat, että heille laitetaan sängyt vierashuoneeseen ja valmistetaan/katetaan aamiainen, lounas jne.

Minusta se oli todella loukkaavaa ja itsekästä.



Esikoinen oli vielä siitä hankala, ettei nukkunut juuri ollenkaan päikkäreitä ja vaati aina sylissä olemista (ei ollut kantoliinaa) joten en pystynyt tekemään MITÄÄN. Mies ei osannut tehdä mitään syötävää ruokaa eikä edes tuonut eineksiä, joten napostelin sitä mitä kiireessä löysin ja sen takia laihduin kamalasti ja maito loppui rinnoista.



Olipas hyvä keskustelunaihe!

Tuli oikein tulva ikäviä muistoja mieleen...



unsku rv 34+6

Pricilla: Kyllä ne vatsan kovettumiset mun mielestä kuulostaa supistuksilta! Hyvä että sulla se hemppakin on noussut:).



Olen samaa mieltä noista vieraiden tulosta Liinasen ja unskun kanssa. Meillä tuppautui jopa sairaalaan semmoisia henkilöitä katsomaan esikoista joiden kanssa en normaalisti ole tekemisissä (ovat silti sukua)! Eli niitä kyllä riitti joita näin siellä sairaalassa ensimmäisen kerran moneen vuoteen ja joita en sen jälkeen ole nähnyt. Tuntui aivan tyhmälle, mutta olin silloin myös niin pyörällä päästä etten osannut sanoa ei. Vieraita kävi aivan liikaa ensimmäisinä viikkoina. Olin aivan väsynyt kun ei saanut yhtään olla rauhassa. Tällä kertaa olen päättänyt pitää tiukempaa linjaa ja sairaalaan ei tarvi muiden tulla kun ihan läheisten (isovanhemmat ja tädit). Olen jo eräälle sanonut " kiitos ei" kun sanoi tulevansa taas sitten jo sairaalaan katsomaan (henkilö, jonka kanssa en paljoakaan ole tekemisissä). Ymmärsi onneksi asian eikä loukkaantunut. En välittäisi saada kotiinkaan heti hirveää vieraspaljoutta, nyt varsinkaan kun täytyy totutella elämää kahden lapsen kanssa...luulen silti että siltä ei voi välttyä. Osa vaan tulee ovelle, kutsui tai ei.



äiskä-04