Miksi jotkut pariutuu aina vaan uudelleen tai onnistuu pitkissä suhteissa ja toisilla

..ja kyllä tässäkin on omat ongelmansa! Kuuteen vuoteen mahtuu katsos muutakin kuin pelkkää onnea *huoh*..ja kun lapsia kuvioissa, ei voi noin vain lähteäkään.

onnistumisen taikana pidän jonkintasoista tietoa parisuhdedynamiikasta (sen kautta avautuu paljon tärkeitä asioita kuten onnistunut ja rakentava itsensäilmaisu ) ja kait ihan vaan hyvää tuuria kemioiden suhteen.

Toiset ei anna niin helposti periksi!!

Mekin ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, 16 -vuotiaina tavattiin. Voihan tässä joku ajatella, että ollaan onnistuttu hyvin, mutta kyllä tämäkin on työtä vaatinut!! Ei se "parisuhteessa onnistuminen" ole mistään tuurista kiinni, vaan siitä miten helposti luovuttaa / antaa periksi, ja miten paljon jaksaa nähdä vaivaa parisuhteen ja toisen ihmisen eteen. Tietenkään itseäänkään ei saa uhrata.



Jotenkin vaan tuntuu, että nykyään annetaan niin helposti periksi, heti kun vähänkin tulee vastoinkäymisiä, aletaan varsinkin tuoreessa suhteessa ajatella, ettei tästä kuitenkaan mitään tule, sama erota heti...

Minusta kun tuntuu että kahdeksan vuoden jälkeenkin yhä edelleen ollaan vasta tutustumassa ;)

Eihän ne sukset aina samaan suuntaan voi mennä ;))

Mekin ollaan miehen kanssa vasta alkutaipaleella, juuri tuli 11 v täyteen. Edellinen suhdekin kariutui 12 v kohdalla.



Exä sanoi mua mukavaksi ja iloiseksi. Luulen nyxän olevan samaa mieltä.

Ja kuinka moni kaveripiirissänne on yhtä kauan ollut yhdessä?

Ja kuinka moni kaveripiirissänne on yhtä kauan ollut yhdessä?

itselläni sitä ei ole ollut.



Hyvän ja tasapainoisen parisuhteen rakentamiseen tarvitaan mm. yritystä ja joustokykyä -niitä minulta ei puutu

Eka 16 v ikäisestä kesti 6 v (kihlattu)

toka 7 v (avokki)

kolmas nyt kestänyt 11 v (naimisissa ja 2 lasta)



Ikinä ei ole ollut lyhkäsiä suhteita ja vain 3 miestä ollut seksikumppanina! Repikää siitä :D

Eka 18 ikäisestä 6 vuotta (kihlattu)

Toka 25 ikäisestä 13 vuotta (naimisissa, nykyinen)



Ei lyhkäsiä suhteita, kaksi seksikumppania.

16 v -> 12 v avoliitto, 1 lapsi

28 v -> jatkuu, ikää nyt 39 v avioliitto, 2 lasta



t: 6

Vakituisia miessuhteita on siis ollut melko helppo luoda, eivätkä ne ole olleet mitenkään vaikeita tai kimurantteja, mutta aina muutaman vuoden jälkeen olen kyllästynyt niin totaalisesti niihin miehiin että olen lähtenyt suhteesta. Olen jo monta kertaa epäonnistunut siinä alkuhuuman menettämisestä ylipääsemisessä.



Nyt yritän sinnitellä, vaikka on viimeiset pari vuotta jo vituttanut tuo mies aika lailla säännöllisesti. Enhän mä voi jatkaa sitä vaihtamista ikuisesti.

koen suhteen jo aika pitkänä koska se alkoi ylä-aste iässä, tosin mies reilusti vanhempi. helppoa ei ole ollut, ei todellakaan, mutta sinnillä on menty eteenpäin ja nykyään todella onnellisia. varmaan se, että ikäeron tuomat ongelmat on tasaantuneet nyt :)

Itse en aikoinaan heti lämmennyt miehelleni (yritin toipua edellisestä, hyvin vaikeasta suhteesta), mutta miespä ei antanut periksi. Hän yksinkertaisesti vain tulla tupsahti elämääni ja minun ei tarvinnut tehdä mitään asioiden hyväksi, ne kun alkoivat edetä omalla painollaan ja tietenkin miehen aloitteesta. Vielä viikkoa ennen häitä tunnustin, etten ole varma rakastanko häntä sillä tavalla, että olisin valmis sitoutumaan iänkaikeksi. Mies kuunteli sanomatta sanaakaan, kyyneleet vain valui poskia pitkin. No, menimme naimisiin ja siitä alkoi elämäni upeimmat vuodet. Sanat ei riitä kuvaamaan, kuinka hienon miehen sain. Joka päivä on merkityksellinen, kun saan elää sen hänen kanssaan. Meillä siis kuherruskuukausi vaihe meni päinvastoin: kun arjen pitäisi jo kolkutella ovelle, meillä vain rakastuminen syvenee :)



Eli, tuurista kiinni sanon minä. En tiedä olisiko kukaan toinen mies hyväksynyt alku aikojen käytöstäni ja suoranaista nöyryyttämistä. Yhtä hyvin olisin voinut menettää hänet, jota tulisin rakastamaan sieluni syvyyksistä ja jonka kumppanuutta tulisin tarvitsemaan enemmän kuin mitään muuta. Onneksi hän näki potentiaalin ja uskalsi kosia :)

oman lapsiperheen malli ja

kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta vaikuttavat esim.



myös oman tunne-elämän tasapainoisuus vaikuttaa-



silti kiltti perhetyttö voi mennä naimisiin hyväksikäyttäjä-narsistin kanssa...

vaikka olisi ollut kuinka tasapainoinen ennen parisuhdetta...

vaikka suhteet oiskin kestäneet vuosia niin sanopa ettei sellainen ole mitenkään onnistunut ihmissuhteissaan.. tai sitten ole auttamattomasti vanhanaikainen, mutta näin se vaan minusta on.

Ne eivät ole onnistumisia vaan epäonnistumisia.

eka avioliitto kesti 7v, mies oli narsisti, väkivaltainen...

Toinen kesti 14v5kk mies muuttui pikku hiljaa alkoholistiksi ja pettäjäksi.

pitkä suhdekin voi olla hyvä tai huono